Bägissä: Judge Soft, Tuonelan joutsen Soft, Kannel Megasoft, Alasin VIP, Mänty VIP, Firebird 2 x Glow Champion (2019 Tour Series Sexton), Firebird Star suorentuneempi, Sampo VIP, Linnoitus VIP, Vipunen VIP (upsikiekko), Destroyer GStar x 2 eri vakauksilla, Destroyer Star (2019 Wysocki) ja Zeus ESP x 2 (2019 Mcbeth First Run). Bägi Latitude E3 (2017 Wysocki World Champion Edition).
Syyskuussa 2019 avattu uusi layout, jossa kaikki väylät ovat Keravantien pohjoispuolella on edistyneimpiäkin harrastajia taatusti haastava rata. Uusimuotoinen "Keinari" on siis vasta hiljattain avattu ja paikallinen seura tulee ilmoituksensa mukaan tekemään vielä viimeistelytöitä lisäopasteiden yms. muodossa.
Kuuden pisimmän väylän keskipituus on ennätyksellisesti yli 210 metriå! Väylien lyhimpäänkin kolmannekseen kuuluvien kuuden väylän keskipituus on selvästi yli 80 metriä eli niissäkään ei vaikkapa puuosumalla kannata jäädä avausheitolla kovin lähelle tiitä...
Näyttävästi erottuvia väyliä ovat ainakin:
- uusista 7 metsämäeltä kiinnostavan kapeahkoa väylää alamäkeen pellolle (ylivoimasesti pisin Par 3),
- 12 ohuiden lehtipuiden välistä matalahkoa linjaa aukealle ja kauas yli peltokumpareen loivaan alamäkeen (Par 4),
- 16 tiheän havu- ja harvemman lehtipuuston välissä kumpuilevasti kauas vasemmalle loivasti kaartaen (Par 4)
- sekä vanhoista väylistä säilyneenä tyylikkäänä päätöksenä 18 vasemmalla pitkän suoran lehtipuurivistön ja oikealle OB-rajausten välissä metsäkumpare kiertäen yli peltoniityn (Par 4).
Tässä uudessa layoutissa väylät on saatu selkeämmin omalle alueelleen ja heittoturvallisuus on kohonnut uudelle tasolle, kun ulkopuolisia pelialueella ulkoilevia ei enää juurikaan ole.
Keinukallion uusi rata kuorruttaa ensiluokkaisesti Keski-uudenmaan alueen jo varsien messevää ratavalikoimaa!
Eturivin ratakokonaisuus! Valtaosa väylistä on laajalla nurminiityllä väljiä puusaarekkeita hienosti väistellen. Metsäväyliä on lähemmäs kymmenen, osa niistä on tiukemmin puiden vartioimia, kuitenkaan ihan kapeimpia puurännejä ei ole.
Kaksi alkuväylää on lämmittelyynkin sopivasti lyhyehköjä ollen kuitenkin rajauksineen kiinnostavia. Sen jälkeen seuraa useita pitkiä väyliä, joissa muutamia pitkälti yli 200 metrisiäkin. Alueen yleisen pelattavuuden ja liikkumisen kannalta välttämättömät OB-rajat jättävät parilla väylällä kuitenkin hieman liian kapeita kohtia pelialueen puolelle...
Niittyväyliä monipuolistaa muutamia selvästi erottuvia OB-bunkkereita ja pari nurmikumpareelle sijoitettua koripaikkaakin.
Korotettuja koreja on yksi, väylällä 14. Tiit ovat useimmiten suuret, niistä yksittäisiä on kuitenkin kovin epätasaisia ollakseen tämän tason radalla..
Hienoin radan osa on pitkät 16-18 väylät sijoittuen niin metsämäelle kuin nurminiityllekin.
Tasokas ja haastava rata! Rata edellyttää pitkiä heittoja useilla väylillä. Vanhat peltopohjaiset niityt taipuvat hienoiksi ja sujuvasti pelattaviksi väyliksi nurmipohjineen ja kohtuullisen väljästi kasvavine lehtipuineen.
Aluksi on lämmittelyluonteisesti kaksi lyhyehköä väylää ikään kuin eri radalta, Äijänpelto alkaa varsinaisemmin ja vaativoituu väylästä 3 lukien. Näyttävimpiä ovat kenties väylät 5, 10, 12 ja 18. Kapeimpia väyliä ei ole ollenkaan, väylät ovat kohtuullisen levyisiä, osassa on paljonkin aukeaa.
Nimensä mukaisesti Äijänpellon maasto on erittäinen tasainen, vain pisimmän 15 väylän (Par 5) lopussa kori sijaitsee pienellä mäellä. Tiheisiin pajupensaisiin toivottavasti tulee vielä parilla väylällä harvennusta lisäämään pelattavuutta ja jouduttamaan kierrosta.
Mahtava harjoittelukeskus ja rata Talin mäellä! Erillisiä lämmittelykoreja useita parkkipaikan lähellä ja lisäksi putteriharjoitteluun on muutama miniväylä varastorakennuksen takana.
Tiiden kunto on selvin kunnostustarvekohde. Turvallisuutta olisi toivottavaa lisätä moderneilla teräsaitaelementeillä parissa kohti, (kuten Herusten radalla) etenkin läheltä toisiaan liippaavien 1. väylän keskiosan ja 6. väylän loppuosan välillä. Rata on onnistuttu toteuttamaan pienehkölle alueelle ja OB-rajat korostuvatkin oikein.
Rata on haastava kiinnostavalla tavalla. Radan alkupuolikkaan muutamat heittosuuntaan nähden sivulta päin kaltevat rinneväylät ovat erikoisuus. Pitkä aloitusväylä (Par 5) on yksi hienoimmista ja vaativimmista. Väylät ovat hoidettuja ja pääosin nurmipintaisia. Radan pinnanmuodot ovat loivapiirteisiä ja väylätyypit vaihtelevia.
Tasokas ja kokonaisuutena tavallista vaikeampi metsärata. Väyliä hulppeat 21! Väylät ovat pitkiä ja myös maastonmuotojen tasaisuus korostuu erityisesti. Alle 90 metrin väyliä on vain viisi, lyhinkin 80 metrinen.
Jo aloitusväylä isoine harvoine mäntyineen on mukavan näköinen. Väylät ovat heitettävän levyisiä, onneksi puita on jätetty haastamaan heittolinjojen rajoja. Poikkeuksellisen kapeita tai ihannetuloksen saannin kannalta liian ankaria väyliä ei ole.
Korit hyvät, tosin korotettuja koreja ei ole. Lähes kaikki tiit ovat kunnossa. Väylien siirtymien opasteita voisi varalta olla lisää. Mäkiä ei ole, osa väylistä tuntui hieman samankaltaisilta. Maasto on helppokulkuista ja kulku-urat erottuvat sujuvasti.
Mukava puistomainen pieni perherata Tuusulanjärven upeissa rantamaisemissa. Kaupunki ylläpitää rataa, väyliä on nykyisellään seitsemän. Kakkosväylän kori on näyttävästi lehmusringin keskellä. Etenkin toiseksi viimeinen hienosti kalliolle mäntymetsään nouseva väylä voi olla vaikea. Samalla niemellä radan vieressä uimaranta ja suihku!
Hyvä rata, väylät keskipitkiä kompaktisti pienehköllä alueella pääosin vaihtelevassa puustossa ja pari avoimella hiekkakuopalla. Spesiaalina korkeita vihreitä teräksisiä suoja-aitoja harhakiekkoja vastaan. Prodigyn siniset korit huiput. Väylien pituuksien ilmoittamisessa hieman tarkennettavaa.
Erottuvia väylämalleja mm. numero 5 isohkoon alamäkeen sorarinteiden väliseen pitkänmalliseen kaivantoon, 10 tiepohjaa kapean tuplamandon läpi loivaan ylämäkeen, 15 tiepohjalta loivaan alamäkeen kaartaen pienelle sora-aukealle ja päätösväylä 18 harvamäntyisen tasaisen hiekkakuoppapohjan yli pienen kumpareen taakse korille kätevästi parkkipaikan viereen.
Yltää podiumille heittämistäni monista radoista! Väylät on toteutettu hienosti hiihtokeskuksen kulku-urilla, rinteillä ja muutamissa kohti metsään varta vasten raivattuina, kuten ehkäpä radan hienoin väylä 10 jyrkkien rinteiden ympäröimänä kuusikkoharjanteella.
Korkeuserot ovat radan tavaramerkki, kuitenkin kohtuullisella tavalla tekemättä väyliä liian vaikeiksi tai kiekkosyöpöiksi. Tosin mm. 9-11 ja 13 väylillä heitot voivat heti väylän vierestä tai jopa muutama metri korista raa´asti vieriä useita kymmeniäkin metrejä alarinteeseen kuusikkojemmaan... Puita ei ole jätetty liikaa, väylät ovat sopivasti haastavan levyisiä.
Laskettelurinneväyliltä (7, 8 ja 13) oli ruoho ja vesakot pidetty kurissa leikkaamalla. Tiit erinomaiset, korit jämäkät ja opasteet tavallista paremmat. Parkkipaikat erittäin suuret, löytyvät sekä mäen juurelta että sen laelta, jossa bonuksena myös uudet ulkojumppatelineetkin.
Odotin erittäin hyvää ja oli sitäkin parempi rata. Jättiläistiit superit, ne on rakennettu koneellisesti tuoduille sora-alustoille ja vieläpä vaakalankutkin jämäkästi tiiboksien alla. Korit laadukkaat ja vankat.
Väylät ovat monessa kohti pitkiä, myös osa Par kolmosista. Monipuolisen mallisia väyliä paljon, silti myös tarkoille suorille heitolle jää tavallista enemmän tarvetta. Kilpatason rata ilman muuta!
Väylät sopivan levyisiä ja ne ovat pääosin metsässä. Puita ei ole liikaa, harvat kapeammat väyläkohdat sopivat kokonaisuuteen. Rata muuttuu paremmaksi alun niittyväylien jälkeen väylästä 5 lukien. Näyttäviä väyliä löytyy jopa useampikin, puusto on hienosti vaihtelevaa.
Miinuksena radan oman parkkipaikan ahtaus. Kiekkojen löytymisen vauhdittamiseksi vielä hieman tarvetta pajupensaiden harventamiseen parilla väylällä.
Paremman puoleinen rata, joka kannattaa tulla pelaamaan kauempaakin. Rata on kokonaisuutena haastava kelpo tuloksen kannalta. Maasto on helppokulkuista mäntykangasmaastoa pääosin hiekkaneulaspohjalla. Niin kiekot kuin heittopaikatkin löytyvät sujuvasti ja väylien väliset siirtymäkävelyt jäävät lyhyiksi. Korit ovat mainiossa kunnossa, ne ovat "Old School" -tyyppisesti ilman uudempia leveitä yläpantoja.
Väylät ovat monipuolisia ja tyypeiltään ne tarjoavat voimakkaasti ääripäitä. Muutamat väylät (mm. 5., 7., 18. ja 20.) vaativat erittäin pitkiä alkuheittoja jo pelkkään ihannetulokseen, joukossa vaikea ja mitä kiinnostavin 250 metrin Par 5, jonka heittolinjat ovat myös kapeahkoja... Osa väylistä tarjoaa kaksi vaihtoehtoista lähestymislinjaa, mahdollisesti radan pidempään historiaankin pohjautuen. Lisäksi osa Par 3 -väylistä on tavallista pidempiä. Sitten suorastaan kevennyksinä on myös yksittäisiä 50 metrin miniväyliä suorastaan edellyttämässä birdieitä.
Korkeuserot maustavat kierrosta mukavasti selvemmin väylästä 9. lukien. Jossain määrin avoimempiin heittoihin jää tilaa selvimmin väylillä 1. ja 20. Useimmat väylät ovat runsaiden keskikasvuisten mäntyrivistöjen vartioimia, mutta mahdottomia muutaman kymmenen sentin välisiä puuryteikköjä ei käytännössä ole. Omaan makuuni (olen Keski-Uudeltamaalta) olisin ollut vailla monipuolisempaa puustoa väyliä sävyttämään. Uudelleen taas seuraavalla Rovaniemen käynnillä!
Kesäkaudella pidemmät sinisten koripaikkojen väylät ja muina vuodenaikoina osa väylistä lyhyempiä punaisilla koripaikoilla. Yksi suosikkiradoista. Fordin logoilla suuret tiit sekä korit ja opasteet tyylikkäitä.
Metsäväyliä enemmistö, eivät kuitenkaan juuri kapeita. Aukeampaa hiekkakenttää / vanhaa ampumaratapohjaa on enemmän pitkillä väylillä 1, 10 ja 11. Pieniin alamäkiin avauksia pääsee pudottamaan väylillä 4, 11 ja 18. Birdietilaisuudet hieman harvemmassa ja usein pidemmän avausheiton takana.
Näyttäviä väyliä mm. numero 3 korkeasta kuusikosta kumpuilevalle niitylle nousten vallille, 5 kangasmetsässä varuskunnan peruja kiekkojemmapoteroineen pienelle kuusikkoaukealle sekä 12 metsässä yli armeijakaivantojen nousten loivalle rinteelle. Maastonmuodot loivapiirteisiä ja siirtymät kevyehköjä kulkea.
Pysäköintipaikka hehtaariluokkaa ja Hyrylän murkinapaikkoihin vain parin kolmen minuutin ajomatka.
Mainio rata! Tiit suuret ja loistavassa kunnossa. Radan kiinnostavan vaihtelevasta rannikkomaastosta johtuen korit ymmärrettävästi ovat muutamilla kallioväylillä aluksi hieman jemmassa. Korit laadukkaat ja niiden keltainen väri erottuu hyvin. Väyläopasteita oli hyvin, hieman portaitakin ja polkuja oli havaittavissa.
Metsäväyliä pääosa, niistä useimmilla on korkeuseroja kallioilla ja kivikoissa. Paikoitellen kulkeminen kivikkopoluilla kysyykin enemmän askeltarkkuutta. Merenrantanäkymillä varustettuja väyliä muutama ja spesiaalina ihan vieressä pitkähkö UIMARANTA! Avoimia peltoväyliä kolme, joissa myös lehtipuusaarekkeita vaanimassa laajimpia kaaria. Useat väylät ovat lyhyehköjä eli rata suorastaan tarjoilee birdiepaikkoja.
Parkkipaikka oli suurehko, etenkin huomioiden radan aika lailla syrjäinen sijainti. Lähellä matkan varrella on viereisen golfkentän kahvilapalvelutkin.
Monipuolisuudessaan kiehtova ja samalla haastava rata. Aloittelijoille Lemmenlaakson kierros voi vielä olla liian vaikea.
Parkkipaikalle mahtuu parikymmentä autoa. Rataopastekyltti on suuri ja selkeä. Väylien väliset siirtymät ovat sujuvasti kierrettävissä, väyläopasteita on tullut lisää. Portaita valmistui 2018 syksyllä väylien 7, 16 ja 17 rinteisiin. Tiit ovat suuret, korotettu jalustoille ja pääosin hyvässä kunnossa. Korit erinomaiset (siniset Prodigyt).
Metsäväyliä pääosa ja avoimempia väyliä muutamia (1, 6, 15 ja 17). Kierros muutamine isompine rinteineen on tavallista fyysisempi kiertää. Alamäkiliidätyksiin avautuu laajempi näkymä väylillä 6, 14, ja 16.
Useita hienoja väyliä, muutama spesiaalikin, kuten nro 3 suoraan alamäkeen ja ylämäkeen, 10 lähes 100 metrinen kapea suora korkeassa kuusikossa sekä 17 mäen alarinteeseen sweet spottiin yltämisen kautta jyrkästi 90 asetta ylämäkeen mäen päälle.
Heittoturvallisuuden varmistaminen korostuu monissa kohdissa kierrosta, joko käymällä itse katsomassa väylän olevaan vapaa tai käyttämällä spotteria.
Heittovalikoiman monipuolisuus helpottaa luovimista ohi osassa rataa vaanivista pikkukuusien ja mäntyjen mörreistä. Avausheiton karattua tavoiteltavinta lähestymisheitossa on usein jo pelkkä väylälle takaisin pääsyn varmistaminen, että tulisi vain yksi väyläbogi...
Birdien saaminen on vaikeinta väylällä nro 2. Siinä jo pelkkä par-tulos on makea. Isoimmista käsistä voi olla etua lähinnä väylillä 14 ja 15. Eli keskipitkilläkin siivuilla voi saada kilpailukykyisen kierrostuloksen.
Rata-arvosteluksi antaisin 4,5 / 5.
Keinukallio
Syyskuussa 2019 avattu uusi layout, jossa kaikki väylät ovat Keravantien pohjoispuolella on edistyneimpiäkin harrastajia taatusti haastava rata. Uusimuotoinen "Keinari" on siis vasta hiljattain avattu ja paikallinen seura tulee ilmoituksensa mukaan tekemään vielä viimeistelytöitä lisäopasteiden yms. muodossa. Kuuden pisimmän väylän keskipituus on ennätyksellisesti yli 210 metriå! Väylien lyhimpäänkin kolmannekseen kuuluvien kuuden väylän keskipituus on selvästi yli 80 metriä eli niissäkään ei vaikkapa puuosumalla kannata jäädä avausheitolla kovin lähelle tiitä... Näyttävästi erottuvia väyliä ovat ainakin: - uusista 7 metsämäeltä kiinnostavan kapeahkoa väylää alamäkeen pellolle (ylivoimasesti pisin Par 3), - 12 ohuiden lehtipuiden välistä matalahkoa linjaa aukealle ja kauas yli peltokumpareen loivaan alamäkeen (Par 4), - 16 tiheän havu- ja harvemman lehtipuuston välissä kumpuilevasti kauas vasemmalle loivasti kaartaen (Par 4) - sekä vanhoista väylistä säilyneenä tyylikkäänä päätöksenä 18 vasemmalla pitkän suoran lehtipuurivistön ja oikealle OB-rajausten välissä metsäkumpare kiertäen yli peltoniityn (Par 4). Tässä uudessa layoutissa väylät on saatu selkeämmin omalle alueelleen ja heittoturvallisuus on kohonnut uudelle tasolle, kun ulkopuolisia pelialueella ulkoilevia ei enää juurikaan ole. Keinukallion uusi rata kuorruttaa ensiluokkaisesti Keski-uudenmaan alueen jo varsien messevää ratavalikoimaa!Mukkula DiscGolfPark
Eturivin ratakokonaisuus! Valtaosa väylistä on laajalla nurminiityllä väljiä puusaarekkeita hienosti väistellen. Metsäväyliä on lähemmäs kymmenen, osa niistä on tiukemmin puiden vartioimia, kuitenkaan ihan kapeimpia puurännejä ei ole. Kaksi alkuväylää on lämmittelyynkin sopivasti lyhyehköjä ollen kuitenkin rajauksineen kiinnostavia. Sen jälkeen seuraa useita pitkiä väyliä, joissa muutamia pitkälti yli 200 metrisiäkin. Alueen yleisen pelattavuuden ja liikkumisen kannalta välttämättömät OB-rajat jättävät parilla väylällä kuitenkin hieman liian kapeita kohtia pelialueen puolelle... Niittyväyliä monipuolistaa muutamia selvästi erottuvia OB-bunkkereita ja pari nurmikumpareelle sijoitettua koripaikkaakin. Korotettuja koreja on yksi, väylällä 14. Tiit ovat useimmiten suuret, niistä yksittäisiä on kuitenkin kovin epätasaisia ollakseen tämän tason radalla.. Hienoin radan osa on pitkät 16-18 väylät sijoittuen niin metsämäelle kuin nurminiityllekin.Äijänpelto frisbeegolf
Tasokas ja haastava rata! Rata edellyttää pitkiä heittoja useilla väylillä. Vanhat peltopohjaiset niityt taipuvat hienoiksi ja sujuvasti pelattaviksi väyliksi nurmipohjineen ja kohtuullisen väljästi kasvavine lehtipuineen. Aluksi on lämmittelyluonteisesti kaksi lyhyehköä väylää ikään kuin eri radalta, Äijänpelto alkaa varsinaisemmin ja vaativoituu väylästä 3 lukien. Näyttävimpiä ovat kenties väylät 5, 10, 12 ja 18. Kapeimpia väyliä ei ole ollenkaan, väylät ovat kohtuullisen levyisiä, osassa on paljonkin aukeaa. Nimensä mukaisesti Äijänpellon maasto on erittäinen tasainen, vain pisimmän 15 väylän (Par 5) lopussa kori sijaitsee pienellä mäellä. Tiheisiin pajupensaisiin toivottavasti tulee vielä parilla väylällä harvennusta lisäämään pelattavuutta ja jouduttamaan kierrosta.Talin frisbeegolfpuisto
Mahtava harjoittelukeskus ja rata Talin mäellä! Erillisiä lämmittelykoreja useita parkkipaikan lähellä ja lisäksi putteriharjoitteluun on muutama miniväylä varastorakennuksen takana. Tiiden kunto on selvin kunnostustarvekohde. Turvallisuutta olisi toivottavaa lisätä moderneilla teräsaitaelementeillä parissa kohti, (kuten Herusten radalla) etenkin läheltä toisiaan liippaavien 1. väylän keskiosan ja 6. väylän loppuosan välillä. Rata on onnistuttu toteuttamaan pienehkölle alueelle ja OB-rajat korostuvatkin oikein. Rata on haastava kiinnostavalla tavalla. Radan alkupuolikkaan muutamat heittosuuntaan nähden sivulta päin kaltevat rinneväylät ovat erikoisuus. Pitkä aloitusväylä (Par 5) on yksi hienoimmista ja vaativimmista. Väylät ovat hoidettuja ja pääosin nurmipintaisia. Radan pinnanmuodot ovat loivapiirteisiä ja väylätyypit vaihtelevia.Nummenmäki DiscGolfPark
Tasokas ja kokonaisuutena tavallista vaikeampi metsärata. Väyliä hulppeat 21! Väylät ovat pitkiä ja myös maastonmuotojen tasaisuus korostuu erityisesti. Alle 90 metrin väyliä on vain viisi, lyhinkin 80 metrinen. Jo aloitusväylä isoine harvoine mäntyineen on mukavan näköinen. Väylät ovat heitettävän levyisiä, onneksi puita on jätetty haastamaan heittolinjojen rajoja. Poikkeuksellisen kapeita tai ihannetuloksen saannin kannalta liian ankaria väyliä ei ole. Korit hyvät, tosin korotettuja koreja ei ole. Lähes kaikki tiit ovat kunnossa. Väylien siirtymien opasteita voisi varalta olla lisää. Mäkiä ei ole, osa väylistä tuntui hieman samankaltaisilta. Maasto on helppokulkuista ja kulku-urat erottuvat sujuvasti.Järvenpää DiscGolfPark
Mukava puistomainen pieni perherata Tuusulanjärven upeissa rantamaisemissa. Kaupunki ylläpitää rataa, väyliä on nykyisellään seitsemän. Kakkosväylän kori on näyttävästi lehmusringin keskellä. Etenkin toiseksi viimeinen hienosti kalliolle mäntymetsään nouseva väylä voi olla vaikea. Samalla niemellä radan vieressä uimaranta ja suihku!Herusten frisbeegolfrata
Hyvä rata, väylät keskipitkiä kompaktisti pienehköllä alueella pääosin vaihtelevassa puustossa ja pari avoimella hiekkakuopalla. Spesiaalina korkeita vihreitä teräksisiä suoja-aitoja harhakiekkoja vastaan. Prodigyn siniset korit huiput. Väylien pituuksien ilmoittamisessa hieman tarkennettavaa. Erottuvia väylämalleja mm. numero 5 isohkoon alamäkeen sorarinteiden väliseen pitkänmalliseen kaivantoon, 10 tiepohjaa kapean tuplamandon läpi loivaan ylämäkeen, 15 tiepohjalta loivaan alamäkeen kaartaen pienelle sora-aukealle ja päätösväylä 18 harvamäntyisen tasaisen hiekkakuoppapohjan yli pienen kumpareen taakse korille kätevästi parkkipaikan viereen.Riutta DiscGolfPark
Yltää podiumille heittämistäni monista radoista! Väylät on toteutettu hienosti hiihtokeskuksen kulku-urilla, rinteillä ja muutamissa kohti metsään varta vasten raivattuina, kuten ehkäpä radan hienoin väylä 10 jyrkkien rinteiden ympäröimänä kuusikkoharjanteella. Korkeuserot ovat radan tavaramerkki, kuitenkin kohtuullisella tavalla tekemättä väyliä liian vaikeiksi tai kiekkosyöpöiksi. Tosin mm. 9-11 ja 13 väylillä heitot voivat heti väylän vierestä tai jopa muutama metri korista raa´asti vieriä useita kymmeniäkin metrejä alarinteeseen kuusikkojemmaan... Puita ei ole jätetty liikaa, väylät ovat sopivasti haastavan levyisiä. Laskettelurinneväyliltä (7, 8 ja 13) oli ruoho ja vesakot pidetty kurissa leikkaamalla. Tiit erinomaiset, korit jämäkät ja opasteet tavallista paremmat. Parkkipaikat erittäin suuret, löytyvät sekä mäen juurelta että sen laelta, jossa bonuksena myös uudet ulkojumppatelineetkin.Varistonniityn Frisbeegolfrata
Odotin erittäin hyvää ja oli sitäkin parempi rata. Jättiläistiit superit, ne on rakennettu koneellisesti tuoduille sora-alustoille ja vieläpä vaakalankutkin jämäkästi tiiboksien alla. Korit laadukkaat ja vankat. Väylät ovat monessa kohti pitkiä, myös osa Par kolmosista. Monipuolisen mallisia väyliä paljon, silti myös tarkoille suorille heitolle jää tavallista enemmän tarvetta. Kilpatason rata ilman muuta! Väylät sopivan levyisiä ja ne ovat pääosin metsässä. Puita ei ole liikaa, harvat kapeammat väyläkohdat sopivat kokonaisuuteen. Rata muuttuu paremmaksi alun niittyväylien jälkeen väylästä 5 lukien. Näyttäviä väyliä löytyy jopa useampikin, puusto on hienosti vaihtelevaa. Miinuksena radan oman parkkipaikan ahtaus. Kiekkojen löytymisen vauhdittamiseksi vielä hieman tarvetta pajupensaiden harventamiseen parilla väylällä.Toramon frisbeegolfrata
Paremman puoleinen rata, joka kannattaa tulla pelaamaan kauempaakin. Rata on kokonaisuutena haastava kelpo tuloksen kannalta. Maasto on helppokulkuista mäntykangasmaastoa pääosin hiekkaneulaspohjalla. Niin kiekot kuin heittopaikatkin löytyvät sujuvasti ja väylien väliset siirtymäkävelyt jäävät lyhyiksi. Korit ovat mainiossa kunnossa, ne ovat "Old School" -tyyppisesti ilman uudempia leveitä yläpantoja. Väylät ovat monipuolisia ja tyypeiltään ne tarjoavat voimakkaasti ääripäitä. Muutamat väylät (mm. 5., 7., 18. ja 20.) vaativat erittäin pitkiä alkuheittoja jo pelkkään ihannetulokseen, joukossa vaikea ja mitä kiinnostavin 250 metrin Par 5, jonka heittolinjat ovat myös kapeahkoja... Osa väylistä tarjoaa kaksi vaihtoehtoista lähestymislinjaa, mahdollisesti radan pidempään historiaankin pohjautuen. Lisäksi osa Par 3 -väylistä on tavallista pidempiä. Sitten suorastaan kevennyksinä on myös yksittäisiä 50 metrin miniväyliä suorastaan edellyttämässä birdieitä. Korkeuserot maustavat kierrosta mukavasti selvemmin väylästä 9. lukien. Jossain määrin avoimempiin heittoihin jää tilaa selvimmin väylillä 1. ja 20. Useimmat väylät ovat runsaiden keskikasvuisten mäntyrivistöjen vartioimia, mutta mahdottomia muutaman kymmenen sentin välisiä puuryteikköjä ei käytännössä ole. Omaan makuuni (olen Keski-Uudeltamaalta) olisin ollut vailla monipuolisempaa puustoa väyliä sävyttämään. Uudelleen taas seuraavalla Rovaniemen käynnillä!Ford DiscGolfPark
Kesäkaudella pidemmät sinisten koripaikkojen väylät ja muina vuodenaikoina osa väylistä lyhyempiä punaisilla koripaikoilla. Yksi suosikkiradoista. Fordin logoilla suuret tiit sekä korit ja opasteet tyylikkäitä. Metsäväyliä enemmistö, eivät kuitenkaan juuri kapeita. Aukeampaa hiekkakenttää / vanhaa ampumaratapohjaa on enemmän pitkillä väylillä 1, 10 ja 11. Pieniin alamäkiin avauksia pääsee pudottamaan väylillä 4, 11 ja 18. Birdietilaisuudet hieman harvemmassa ja usein pidemmän avausheiton takana. Näyttäviä väyliä mm. numero 3 korkeasta kuusikosta kumpuilevalle niitylle nousten vallille, 5 kangasmetsässä varuskunnan peruja kiekkojemmapoteroineen pienelle kuusikkoaukealle sekä 12 metsässä yli armeijakaivantojen nousten loivalle rinteelle. Maastonmuodot loivapiirteisiä ja siirtymät kevyehköjä kulkea. Pysäköintipaikka hehtaariluokkaa ja Hyrylän murkinapaikkoihin vain parin kolmen minuutin ajomatka.Virvik Frisbeegolf
Mainio rata! Tiit suuret ja loistavassa kunnossa. Radan kiinnostavan vaihtelevasta rannikkomaastosta johtuen korit ymmärrettävästi ovat muutamilla kallioväylillä aluksi hieman jemmassa. Korit laadukkaat ja niiden keltainen väri erottuu hyvin. Väyläopasteita oli hyvin, hieman portaitakin ja polkuja oli havaittavissa. Metsäväyliä pääosa, niistä useimmilla on korkeuseroja kallioilla ja kivikoissa. Paikoitellen kulkeminen kivikkopoluilla kysyykin enemmän askeltarkkuutta. Merenrantanäkymillä varustettuja väyliä muutama ja spesiaalina ihan vieressä pitkähkö UIMARANTA! Avoimia peltoväyliä kolme, joissa myös lehtipuusaarekkeita vaanimassa laajimpia kaaria. Useat väylät ovat lyhyehköjä eli rata suorastaan tarjoilee birdiepaikkoja. Parkkipaikka oli suurehko, etenkin huomioiden radan aika lailla syrjäinen sijainti. Lähellä matkan varrella on viereisen golfkentän kahvilapalvelutkin.Lemmenlaakson frisbeegolfrata
Monipuolisuudessaan kiehtova ja samalla haastava rata. Aloittelijoille Lemmenlaakson kierros voi vielä olla liian vaikea. Parkkipaikalle mahtuu parikymmentä autoa. Rataopastekyltti on suuri ja selkeä. Väylien väliset siirtymät ovat sujuvasti kierrettävissä, väyläopasteita on tullut lisää. Portaita valmistui 2018 syksyllä väylien 7, 16 ja 17 rinteisiin. Tiit ovat suuret, korotettu jalustoille ja pääosin hyvässä kunnossa. Korit erinomaiset (siniset Prodigyt). Metsäväyliä pääosa ja avoimempia väyliä muutamia (1, 6, 15 ja 17). Kierros muutamine isompine rinteineen on tavallista fyysisempi kiertää. Alamäkiliidätyksiin avautuu laajempi näkymä väylillä 6, 14, ja 16. Useita hienoja väyliä, muutama spesiaalikin, kuten nro 3 suoraan alamäkeen ja ylämäkeen, 10 lähes 100 metrinen kapea suora korkeassa kuusikossa sekä 17 mäen alarinteeseen sweet spottiin yltämisen kautta jyrkästi 90 asetta ylämäkeen mäen päälle. Heittoturvallisuuden varmistaminen korostuu monissa kohdissa kierrosta, joko käymällä itse katsomassa väylän olevaan vapaa tai käyttämällä spotteria. Heittovalikoiman monipuolisuus helpottaa luovimista ohi osassa rataa vaanivista pikkukuusien ja mäntyjen mörreistä. Avausheiton karattua tavoiteltavinta lähestymisheitossa on usein jo pelkkä väylälle takaisin pääsyn varmistaminen, että tulisi vain yksi väyläbogi... Birdien saaminen on vaikeinta väylällä nro 2. Siinä jo pelkkä par-tulos on makea. Isoimmista käsistä voi olla etua lähinnä väylillä 14 ja 15. Eli keskipitkilläkin siivuilla voi saada kilpailukykyisen kierrostuloksen. Rata-arvosteluksi antaisin 4,5 / 5.