Härkävuoren frisbeegolfrata

4 arvostelua radalle “Härkävuoren frisbeegolfrata”

Kiva neppirata, sopii pienikätisille ja vasurin opetteluun helpossa maastossa. Vai miten se nyt meni? Oikeasti siis haastava rata, jossa kannattaa pysyä väylällä.

Millaista tulosta täällä voi tehdä? No. Väylä 1, Par 4, 212 metriä. Väylä 5, par 3, 130 metriä. Ylämäkeen. Kyllä täällä saa lapasta olla, jos meinaa pakkaselle pelata. Amatööriheittäjälle pelikirja Härkikselle on pysyä väylällä ja mörriin joutuessa yleensä putata väylälle. Pelikirjat ovat kuitenkin erilaiset 130-140 metriä heittävälle, jolloin moni väylä helpottuu huomattavasti.

Miten muuten, niin parkkipaikalla ja eka väylällä on kiva kokeilla kiekkoja, tiit ovat hyvässä kunnossa, väylät hyvin hoidetut, roskiksia löytyy ja yleisilme väylän puolella on mukava. Nousuja ja kömpimistä kallioilla on, mutta mistään haastavasta maastosta ei voi puhua. Mörreistä puheen ollen, muutamilla väylillä tuulet veivät kiekkoja, muutamilla oma heitto ja kiekkoja sai haeskella milloin puiden välistä, milloin tiheämmästä pensaikosta. Tiheitä mörrejä on, erilaisia ja eri kokoisia ja spottereiden tarve on monille väylille. Yksin jos menee, niin riski kiekkojen hukkaamiseen kasvaa.

Yleisilmeeltään mukava, mutta vaativa rata. Suosittelen kaikille, joilla on spotteri mukana tai heitto tarkka ja tikissä.

Kirjaudu sisään vastataksesi

Loivapiirteisillä rinteillä kiinnostavia keskipitkiä ja yksittäisiä pisimpiäkin väyliä. Vain 13. väylän alkuosa – jossa erinomaiset portaat – on jyrkempi tarjoten avaramman heittonäkymän. Puolet radan väylistä on kuntorataurilla… parhaimmillaan se toki nopeuttaa väylillä etenemistä.

Aivan, tuskasoturienkin alla odottamalla tavalla rata on metsäsavotan tarpeessa. Kiekkojen löytymisen jouduttamiseksi etenkin väylien 4, 13 ja 16 sivustoilla on laajemmin tilausta puuston, vesakkojen ja paikoin saniaistenkin harventamiseen. Alueen kuntorataverkosto kuitenkin suuresti helpottaisi talkoologistiikkaa.

Heittoalustat laadukkaat ja väylien väliset siirtymät opastettu hyvin. Väylien varsinaiset heittolinjat on raivattu onnistuneesti ja poistettu kaadetut puut. Hyvä rata selkeillä väylälinjoilla!

Kirjaudu sisään vastataksesi

Höntsä heittäjällä ei mitään asiaa tänne, ellei halua bägin kevennystä. Helvetin tiheää metsää väylän molemmin puolin, varmasti hukkuu kiekot. Ensimmäiset pari väylää ihan hauskat, jonka jälkeen väylät muuttuu ihan painajaismaisiksi. Kerran käyty eikä tarvitse kyllä toiste tulla. Enkä voi muutakuin suositella kiertämään kaukaa.

Kirjaudu sisään vastataksesi

Kierroksen jälkeen päällimmäinen tunne radasta on ”onneksi se on ohi”, mutta samalla monelle väylälle jäi kutina, että sen pystyisi pelaamaan paremminkin. Se on varmaa, että yli-innokkaat aloittelijat ja voimiensa huipussa harhailevat nuoret onnistuvat pilaamaan niin itsetuntonsa kuin bäginsä sisällön täällä varsinkin tuulisella säällä, mutta omat rajoitteensa tunteva Tuskasoturi voi pelata muiden mukana omalla pelikirjalla fiksusti ja järkevästi. Aina se ei tarkoita birkkua korttiin – ei edes paria.

Kättä pitäisi olla vähintään se 120 metriä jotta täällä voisi rataa haastaa. Meille muille se menee helposti selviytymisen puolelle kun heittolinjat muuttuvat merkittävästi ja eivät todellakaan helpompaan suuntaan. Rata on yleisilmeeltään kyllä siisti, mutta itse toivoisi aina enemmän talkooporukkaa metsäsavottaan osallistumaan. Vihreät heinää muistuttavat maata vasten lepäävät luonnonantimet ja muu kasvillisuus on kohdassa ”annetaan kasvaa” ja tämä tarkoittaa Tuskasoturin kaltaiselle kaverille sitä, että kiekkoja etsitään välillä enemmänkin ja kellon kanssa. Se taas ei ole radan vika vaan enemmänkin syytä saa hakea Soturista, joka ei pysty vaikkapa väylää 5 heittämään yhdellä mukille. Tänne pitää kyllä ehdottomasti päästä uudestaan, mutta vasta kun heittopituus on kasvanut aavistuksen eteenpäin.

Muutama tuskainen sana lisää ja todisteeksi käynnistä muutama foto:

https://tuskasoturit.com/2023/05/29/harkavuori-raasepori/

Kirjaudu sisään vastataksesi