Perheniemen frisbeegolfrata

4 arvostelua radalle “Perheniemen frisbeegolfrata”

Nopeakiertoinen kylärata hiljaisessa äänimaisemassa. Väylät kiertävät alueen kuntorataa / hevospolkua… Paras väylä ehkäpä kuudentena oleva pitkähkö suora.

Toivottavasti kyläyhdistys voisi kehittää rataa heittoturvallisemmaksi sijoittamalla väyliä metsän puolelle ja samalla uusia ainakin heittoalustat.

Radan parkissa on Ruotsin vallan ajan muistomerkki 1700-luvun tapahtumista (ns. Leirinmäki).

Kirjaudu sisään vastataksesi

Bongattu, samalla kertaa kaksi käyntiä, eka ja vika. Surkean kuntopolun voi kiertää kiekkoa viskoen ja yrittäen pysyä polulla, ettei tartte ettiä kiekkoa puskasta, mutta ei sitä voi frisbeegolfiksi kutsua. Hyi mikä radankuvatus!

Kirjaudu sisään vastataksesi

Kuuluu Suomen surkeimpien ratojen joukkoon ehdottomasti. Rimpulakorit, notkuvat tiipaikat, surkea väyläsuunnittelu ja karmea maasto. Älkää missään nimessä vaivautuko paikalle muussa kuin bongausmielessä. 0.5/5.

Kirjaudu sisään vastataksesi

Iitin kunnassa Perheniemen frisbeegolfrata. Radalla pituutta 6-väylää, 380m ja D2-luokitus. Pelattu 20.5.2022.

Vain maltillisia korkeuseroja sisältänyt Perheniemen radan kiertäminen kävi suht kevyestä ulkoilusta. Väylät mukailivat kapeaa kuntopolkua ja joukossa oli niin tasamaata kuin hienoista ylä- ja alamäkeäkin. Väylät olivat helpohkoja ja varsin heitettäviä väyliä, sillä ainakaan nyt kasvillisuus ei ollut niin korkeaa että se olisi heittämistä haitannut tai kiekot olisivat isossa vaarassa olleet kadota. Siirtymät hyvin lyhyet, joten rata erittäin nopea kiertää läpi. Ei varsinaista suosikkiväylää.

Rakenteista parasta pdga-sertifioidut Eurodisc-korit. Alussa oli pieni ja haalistunut infokartta mistä sai kuitenkin radan kierron riittävästi selville. Iitin keskustan palveluiden äärelle matkaa 11km. Lähin evästelypaikka Pitseria & Cafe Rehtori vain 2,5km päässä. Perille löytää, kun kääntyy Perheniementieltä Leirinmäentielle Kustaa III:n muistomerkin infotienviittaa seuraten suoraan eteenpäin, älä käänny ekan käännökseen jälkeen heti oikealle. Hetken matkaa eteenpäin ja oikean käden puolelle jääpi keltainen omakotitalo aivan tien varressa ja rata kera muistomerkin sitten vasemmalla puolella.

Mutta… ei, ei ollenkaan. Paljon oli sitten niitä puutteita. Heittopaikat olivat vanerialustoja mihin oli laitettu nurmimatto päälle. Tätä rakennelmaa ei oltu ankkuroitu maahan kuitenkaan millään tavoin. Tämä tarkoitti, että oikeastaan jokainen heittopaikoista oli kiikkeriä ja se ken vauhtia olisi halunnut ottaa, niin ei tuollaisilla keinulaudoilla olisi ollut mitään asiaan sellaiseen toimenpiteeseen. Voisi sanoa jopa, että hyvinkin vaaralliset viritelmät. Maapohja olisi tässä tapauksessa ollut parempi ratkaisu. Heittopaikalla ei ollut minkäänlaista opastetta ko. väylästä. Ei ollut myös next tee -kylttejä, vaikka tosin pitää todeta, jotta radan kierto oli selkä pururadan varrella eikä siltä osin näitä kylttejä niin tarvinnutkaan.

Oikeastaan koko radan väylät menivät ristiin mikä tarkoitti, että kori oli seuraavan väylä heittopaikkaan nähden joko aivan liian lähellä tai sitten väylää heitettäessä tulee vastaan seuraavan väylä heittopaikka ja vasta myöhemmin pelattavan väylän kori, kuten väylillä 5 ja 6. Väylien risteäminen on aina merkki radan huonosta suunnittelusta eikä niille mitään järkevää perustetta ole. Toki nyt ei ruuhkaa ollut ja tuskin muulloinkaan, mutta silti. Nelosen heittolinjaa ei ollut, sillä heittopaikan edessa kookas, poistoon joutava pajukko. Laavu vitosen hujakkeilla oli ihan jees, mutta tietenkin niin väylän tuntumassa, jotta, jos rilluttelemassa joku on, niin jääpä väylää heittämättä.

En tiedä… alue ja kapea kuntopolku soveltuu pienen kyläyhteisön radalle aivan erinomaisesti. Kuitenkin, jos vähäisiä rahoja aletaan sijoittamaan liikuntapaikkaan, niin olisi ihan jees, jos toteuttamista suunniteltaisiin sellaisten ihmisten toimesta, jotka lajista oikeasti jotain tietävät. Omilla pelireissuilla on tullut nähtyä runsaasti pienten kylien ratoja, jotka on toteutettu hyvin pienellä budjetilla ja ovat olleet silti oikein mainioita hyvän mielen ratoja pelattavaksi. Niukallakin budjetilla voi rakentaa siis priimaa, kun asiaan tosiaan paneutuu riittävästi. Frisbeegolf on niin iso laji, jotta joko omasta tai naapurikunnasta löytyy frisbeegolfseura jonka aktiiveilta voi pyytää aina konsultointiapua radan suunnitteluun ja toteutukseen. Monesti nämä aktiivit auttavat projektissa ”rakkaudesta lajiin” -periaatteella eli eivät palveluksista yleensä veloita korvausta.

Perheniemessä heittopaikat olivat vaaralliset ja itse poistaisin ne välittömästi. Joko käytettäisiin pelkkää maapohjaa tai sitten puusta rakentamalla oikeat kehikot, nurmimatto päälle ja ankkurointi maahan. Heittopaikoilla käyvät opasteeksi yksinkertaisimmillaan puiset aidanseipäät tms johon on päähän maalattu väylä numero. Vaikeaa ei ole puusta, paperista ja laminointikalvosta askarrella myös opaste missä väylänumeron lisäksi olisi väylän pituus, par-lukema ja mahdollisesti myös pikkukuva kuvaamaan väylän heittosuuntaa. Next tee -opasteet ei ihan välttämättömtä ole Perheniemessä, mutta nekin on puutavaran ja maalin avulla yksinkertaista nikkaroida. Samoin infokartta olisi kohtalaisen yksinkertainen joko piirtää isompaan kokoon tai esim. Google Mapsin avulla askarrella jonkinlainen vedos kartasta. A3 kokoinen kartta hyvä, mutta selkeä A4-kokokin olisi ihan kelvollinen. Sitten vielä roskista ja taukopenkkiä ja jotain muuta pientä mihin rahkeet antavat myöten. Kaiken ei tarvitse olla hienoa ja kallista, ei ollenkaan. Tarkoituksenmukaista ja turvallista sen sijaan ehdottomasti kyllä!

Perheniemen rata on tiivis ja nopea kiertää. Alue sopii jopa yllättävänkin hyvin radan alustaksi. Rata pitäisi suunnitella kuitenkin rakenteita ja turvallisuutta ajatellen täysin uusiksi asiaan vihkiytyneen osaajan opastuksessa, niin alueesta saisi paljon enemmän irti. Toivottavasti Perheniemen kyläyhdistyksella riittää voimavaroja radan kehittämiseen tulevaisuudessa, niin olemassa olevasta radasta saisi oikein mainion pikkukylän frisbeegolfin harrastuspaikan.

1/5

Kirjaudu sisään vastataksesi