Paloheinänhuipun 18 väyläinen ja monipuolinen frisbeegolfrata. Suurehkot korkeuserot tuovat haastavuutta radalle ja metsien ja avoimien tilojen vuorottelu pelillistä vaihtelevuutta.
Lue lisää
HUOM! 1-väylä ei ole toistaiseksi vielä pelattavissa. Pulkkamäen rakentamisen jälkeen ykkönenkin on käytössä. Seuraa ajankohtaisia tiedotteita osoitteessa: https://www.hel.fi/fi/uutiset/paloheinan-frisbeegolfrata-valmistumassa
Pakilantie 122
00670 Helsinki
2024
DiscGolfPark-maalikori
18
Tekonurmi
Mäkinen, paljon korkeuseroja
Itsetehdyt opasteet
Metsärata
Satunnainen
ilmainen
Ei pelattavissa
Pituus metriä. Par 3
HUOM! 1-väylä ei ole toistaiseksi vielä pelattavissa. Pulkkamäen rakentamisen jälkeen ykkönenkin on käytössä.
Pituus 95 metriä. Par 3
Pituus 60 metriä. Par 3
Pituus 58 metriä. Par 3
Pituus 62 metriä. Par 3
Pituus 90 metriä. Par 3
Pituus 85 metriä. Par 3
Pituus 87 metriä. Par 3
Pituus 102 metriä. Par 3
Pituus 62 metriä. Par 3
Pituus 72 metriä. Par 3
Pituus 57 metriä. Par 3
Pituus 80 metriä. Par 3
Pituus 50 metriä. Par 3
Pituus 77 metriä. Par 3
Pituus 82 metriä. Par 3
Pituus 68 metriä. Par 3
Pituus 96 metriä. Par 3
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.
Käyty bongaamassa huhtikuussa 2025. Vastoin FGR:n inffoa, kaikki 18 väylää olivat pelattavissa. Rata oli helposti saavutettavissa julkisilla. Jopa turistina osasin ottaa bussin päärautatieasemalta, joka vei ilman vaihtoja suoraan radan eteen. Kävelymatkaa rautatieasemalta ykköstiille tuli maksimissaan 500m. Minulle ei sattunut silmää treenikoreja, tai löytökiekkolaatikkoa. En kyllä pahemmin niitä etsinytkään. Täältäkin puuttui jonotusjärjestelmä. Kun olin kiertämässä rataa, siellä tuuli melko paljon. Itseasiassa ketjut kilisi pelkästä tuulesta. Tuntui ettei metsässä tuullut, mutta mäen laakeat paikat tuulivat. Oliko sitten huono tuuri vai tuuleeko huipulla?
Ensimmäisenä pisti silmään betoniset tiit. En ole koskaan tällaisia nähnyt, mutta ne tuntuivat ihan hyviltä. Tilaa oli ainakin riittävästi. Kahdella väylällä oli maaston haastavuuden vuoksi korotetut normaalit tiit. Näihin oli tehty yliastumis alue, merkattuna punaisella. Tästä iso kiitos. Yliastumista ei rankaista katkenneella nilkalla. Korit olivat laadukkaat. Greenit ja siirtymät olivat päällystetty puuhakkeella. 1-2 siirtymällä menosinkin aluksi heittää nelosen, sitten kävelin kolmosen korille ja sitten vasta kännykästä kartan kaivaneena löysin kakkosen tiin. Ei kyllä ollut kovin selkeää, sillä radalla ei ollut yhtäkään next tee kylttiä. Useammalla siirtymällä jouduin kaivamaan kartan kännykästä ja useammalla väylällä piti vielä tarkastaa, että heitänhän varmasti oikeaan koriin. Ehkä koreissa olisi voinut olla isolla väylänumero?
Väylät itsessään olivat erinomaisia. En omista mitään satasen heittokättä, joten tykkään näistä lyhyemmistä ja teknisemmistä heitoista. Väylät vaihtelivat paljonkin, millaista heittoa niihin tarvitsi. Jokainen väylä oli oma kokemuksena ja veikkaan että radan uudelleenpelattavuus on hyvä. Kuten aiemmin mainitsin, greenit olivat päällystetty hakkeella. Tämä teki greeneistä siistit, mutta kiekolle hieman liukkaat. Tykkäsin korin sijoitellusta, sillä lähes jokainen kori oli sijoitettu jotenkin ”hankalasti”. Oli siis tärkeä osata sijoittaa lähestymisheitto oikeaan kohtaan greeniä. Monet korit olivat rinteessä, tai vaikka korin takana oli rotko. Useammalla väylällä oli OB:ta, mutta mielestäni ne oli hyvin sijoitettu. Muutaman kerran haluttiin, ettei pelata jalkakäytävillä ja väylällä 6 saatiin tehtyä haastava avaus väylään.
Väylä 13 oli hieman kaksijakoinen. Väylä itsessään oli todella hyvä ja haastava. Vaadittiin tarkka avaus, jonka jälkeen herkkä lähestyminen rinteeseen. Kuitenkin väylän 14 tii ja koko väyläkin oli sen verran lähellä, että täysin luottavaisesti väylän 13 voi avata vasta kun edellä oleva porukka on puttaamassa väylää 14. Tämän takia väylällä 13 oli melko pitkä jono. Lisäksi väylällä 13 saattaa olla tyhmän hyssen reitti, joten mielestäni mando aivan oikeassa laidassa olisi hyvä, jotta täytyisi pelata väylää pitkin. Silloin väylän erityinen muoto ja maasto tulisi hyödyksi.
En ihan ymmärrä, miksi täällä tämä rata on saanut huonot arviot. Mielestäni väylät ja puitteet olivat ensiluokkaisia. Ratahan on uusi ja ajan mukaa varmasti paranee, mutta varsinkin kun vertaa Helsingin muuhun tarjontaan on tämä rata ensiluokkainen. Itselle rata on aivan selvästi 5/5 ja toivottavasti pääsen tulevilla reissuilla palaamaan Paloheinään.
Bongattu! Karttalinkki vie suoraan kohteeseen. Muista maksaa pysäköinnistä! Tarjolla on 18 väylän, oikein mukava rata. Tosin nyt vielä väylä 1 on pois pelistä rakennustöiden takia. Aloitusväylä 2 sijaitsee pienen kävelymatkan päässä.
Väylät ovat monipuolisia ja siirtymät on suunniteltu hyvin. Korkeuseroja on hyödynnetty paljon ja jonkin verran radalla mennään ylös ja alas. Väyläpituudet ovat hieman lyhyempiä, mutta jokaisessa väylässä on sopivasti haastetta ja ajatusta. Parasta oli se, että väylät ovat keskenään ns. tasaveroisia/-mittaisia.
Alueella liikkuu paljon muita ulkoilijoita, joten pelaajien on syytä olla huolellisia heittojensa kanssa.
Rata sopii hyvin kaikentasoisille pelaajille ja on hyvä lisä Helsingin ratatarjontaan. Nytkin radalla oli useampi ryhmä pelaamassa.
Oma arvio vahva 3+/5, suosittelen.
Ihan ok rata, mutta väylä 18 on mielestäni vaarallisen lähellä lasten leikkipaikkaaa.
Erinomainen PAR 3 -rata. Lyhyisiinkiin väyliin on saatu vaikeutta, kun greenit useasti kaltevalla alustalla. Korkeuserot hienoja. Kaikkinensa hyvin suunniteltu rata – kohtuullisen pienelle alueelle. Pro -pelaajalle hyvä treenipaikka midari/putteri heittoihin.
Ratakartta ois kiva. Toivottavasti tulee pian.
Tällä hetkellä ensimmäisen väylän eli väylän numero #2 korin tasalla vasemmalla puolella pusikossa on maa-ampiaspesä jota kannattaa varoa.
Hieno rata on rakennettu. Ja vaikeuttakin löytyy ihan tarpeeksi näin normi harrastajalle.
Korkeuserojakin löytyy kivasti.
Väylien reunoilta löytyy tiheitäkin pensaita, metsikköä ja pitempää heinikkoa, niin heittojen on parempi pysyä väylällä.
Siirtymät on hyvin merkattuja korissa olevin nuolin ja reiteille levitetyllä hakkeella.
Ensimmäinen väylä on vielä työmaan alla ja näin pois käytöstä
Yksin kiertävälle melkein seitsämänkymppiselle aika rankka kiertää. Kun olisi ollut edes muutama penkki matkan varrella. Itse selvisin pienellä etsimisellä( kun ei jaksanut enään heittää)ja omat löytyi. Kyllähän siellä moni muovia etsi. Ehkä oli eka ja vika kerta.
Kyllä tuosta hieno rata tulee kun vähän kuluu. Ei ole kovin haasteellinen rata.
Lehtipuuvaltaisen alueen hieno ja paikoin fyysisempi harrastajarata. Avoimia niittyväyliä on kolmasosa radasta ja loput eli pääosa on metsäväyliä.
Korkeuseroja osalla väylistä, ylämäkiväyliäkin on muutamia. Kierroksen korkein kohta, väylä 15, päästään liidättämään läheltä Paloheinänhuipppua poikkeuksellisen isoon alamäkeen.
Radan kiertäminen on selkeää, siirtymäpolkuja on rakennettu omille puuhakkeella päällystetyille poluilleen (koreissa myös suuntanuolet etenemiseen).
Heittoalustoista lähes kaikki kookkaita koneellisesti tuotuja betonilaattoja, parilla väylällä oli perinteisemmät heittoalustalavat tiimatoilla.
Griinit on toteutettu erityisen tyylikkäästi sepelillä ja hakkeella päällystettynä puttausalueina.
Väylät on linjattu maastoon onnistuneesti huomioiden muita ulkoilualueella liikkuvia ja erottuvia leveitä kuntoratauria pitkin ei joudu heittämään.
Rata alkaa läheltä jäähallia ja kiertää korkeimman mäen vastapäivään ympäri. Näyttävä väylä 18 heitetään alueen kuntoportaiden alaosan vierestä aukealta loivaan alarinteeseen metsään.