Kerttula DiscGolfPark

Todella kiva rata, joka on saatu mahdutettua aika pienelle alueelle pelattavuuden silti kärsimättä. Alun kuusi ensimmäistä väylää ovat hienosti saatu suunniteltua mielenkiintoisiksi. Lyhyydestään huolimatta niissä on kuitenkin hyviä ideoita. Viimeiset neljä väylää sen sijaan ovat hiukan ongelmallisia. Minusta ratojen tulee olla 9- tai 18-väyläisiä ja tämä on täysin turhaan 10-väyläinen. Näin siis luulin, kunnes sain tietää, että väylät 7–9 ovat esteettömiä ja tarkoitettu liikuntarajoitteisille. Siinä tapauksessa poistaisin kokonaan väylän #10, joka on erittäin vaarallinen, sillä se heitetään kävelytien suuntaisesti ylämäkeen. Vastaavanlaisia väyliä näkee radoilla paljonkin, mutta sellasia ei pitäisi suunnitella ollenkaan. Väyliin 7, 8 ja 9 olisi kyllä hyvä koettaa keksiä jotain jännitystä. Nyt ne ovat vain kolme täysin identtistä väylää. Jos kaksi koreista siirrettäisiin hiukan sivummalle, niin niistä voisi saada vasemmalle ja oikealle kaartavat väylät kolmen viivasuoran sijaan.

Maarian frisbeegolfrata

Mukava lisä alueen tarjontaan, kun muutama tämän tason rata on tässä vuosien varrella poistunut tai muuttunut olennaisesti. Väylät ovat vaikeudeltaan sopivia hiljattain aloittaneille tai ajanvietepelaajille, miksei myös hiukan edistyneemmillekin pelaajille. En kutsu tätä hiukan turhankin pejoratiivisella termillä "neppailurata", koska useimmille satunnaisesti pelaaville tämä on juuri oikean tasoinen rata. Myös erilaisia heittoja tarvitaan, vaikkakin päällisin puolin suhteellisen avoimelle niitylle sijoitetut väylät voivatkin tuntua samanlaisilta. Väylillä on kuitenkin erittäin hyviä, selkeitä ja luonnonmukaisia esteitä, jotka edellyttävät kiekon sijoittamista oikeaan paikkaan tai vähintäänkin välttämään jatkon kannalta ongelmallisia alueita. Radan ainoa ongelma on sen alusta, turhankin elinvoimainen aluskasvillisuus. Heinää pukkaa kuin bambua Vietnamissa. Rataa tulisi niittää vähintään parin viikon välein, jotta rata pysyy pelattavassa kunnossa. Minusta pelkkä optimaalisten väylien niittäminen ei riitä. Kun rata on sopiva myös aloitteleville pelaajille, kaikki heitot eivät pysy niitetyillä alueilla, ja kiekkojaan karheikosta etsivät hidastavat kaikkien peliä. Radan ylläpito taitaa kuitenkin kuulua kaupungille, eikä se varmaan ole prioriteettilistan yläkvartaalissa.

Puolarmaari frisbeegolf

Tällaiselle jo parhaat päivänsä nähneelle pelaajalle aivan erinomainen rata. Mukavan mittaisia väyliä, joissa on realistiset mahdollisuudet saada jokunen birdiekin. Kovakätisille tämä voi olla "neppailurata", mutta juuri ne ovat aika monelle harrastajalle oikeantasoisia ratoja, joita ei sovi väheksyä. Todellisuudessa juuri tällaisia, hyvin varusteltuja ja ammattimaisesti suunniteltuja ratoja harrastepelaajille tarvitaan enemmän. On kaikkien etu, että pelaajat heittelevät tasolleen sopivalla radalla. Iso plussa puttikoreista, hyvistä opasteista sekä kohtalaisen hyvässä kunnossa olevista tiialustoista, vaikka osa alkaakin olla jo kunnostuksen tarpeessa.

Alastaron frisbeegolfrata

Kaikin puolin erinomainen frisbeegolfrata. Sopii erittäin hyvin lajiin tutustuville, mutta on riittävän haastava myös lajia jo vähän aikaa harrastaneelle ajanvietepelaajalle. Uusia harrastajia rata palvelee tarjoamalla monipuolisesti erilaisia frisbeegolfissa eteen tulevia tilanteita niin väyliensä kuin maastonsakin kautta. Vastaan tulee oikealle ja vasemmalle kaartuvia väyliä, on ylämäkeä ja alamäkeä, lyhyttä ja aavistuksen pidempääkin väylää. Lisäksi, vaikka kyseessä onkin metsärata, väylät eivät ole pelkästään monotonisia metsäpillejä, joissa pelaajan ei juurikaan tarvitsisi miettiä heittolinjoja. Sopivasti valinnan mahdollisuuksiakin on tarjolla. Juuri tällainen rata pitäisi olla jokaisella paikkakunnalla ensimmäisenä alueen ratana. Siellä voi opetella melkein kaikki tarvittavat heitot. Jos kipinä syttyy, Alastaron lähellä on kohtalaisen lähellä vaativampia ratoja, joilla harrastusta voi viedä pidemmälle. Tällä radalla kaikki välttämättömät fasiliteetit ovat kunnossa. Heittopaikat ovat hyvän kokoisia ja huippukunnossa, korit ovat laadukkaat ja opasteet seuraavalle heittopaikalle riittävät. Täälläkin, kuten muillakin radoilla, toivoisin NEXT TEE -tekstin perään myös seuraavan väylän numeron, mutta se on jo hifistelyä. Kaiken kaikkiaan Alastaron rata on oman luokkansa radaksi aivan huippu.

Riihikoski DiscGolfPark

Näitä pienten paikkakuntien koulujen tai liikuntapaikkojen yhteyteen rakennettuja ratoja tulee arvostella oman kategoriansa sisällä ja Riihikosken DGP edustaa hyvinkin parempaa keskitasoa. Kun muistaa, että radan suunnittelua rajoittavia tekijöitä on aika paljon, tästä on saatu hyvin toimiva kokonaisuus. Ratakarttaan kannattaa luoda toinenkin silmäys ennen kierrokselle lähtemistä tai ottaa kuva kartasta, sillä vaikka kierrettävä alue on pieni, muutaman kerran voi joutua ottamaan suuntimaa seuraavalle heittopaikalle. Väylät sopivat parhaiten aloitteleville pelaajille, satunnaisesti lajia harrastaville, koululaisryhmille tai sitten kokeneemmille rentona lähestymisheittotreeninä. Mukava rata.

Pansio DiscGolfPark

Aivan omanlaisensa rata Turun alueella. Jo sijainti on jännittävä, sillä aivan ensimmäisen tiin vieressä on jonkinlainen metsäpubi, jossa alan römäkkä-ääniset miehet ja naiset saattavat hätkähdyttää herkempiä heittäjiä. Heistä ei kuitenkaan ole mitään haittaa. Kuten aiemmissa arvosteluissa on jo todettu, alussa on heti väyliä, joiden ronskimman puoleinen korkeusero saattaa olla tottumattomille lannistava kokemus. Kun niistä selviää, loppuosa onkin huomattavasti kevyempää ja alussa hankittu hiki pääsee kuivahtamaan kukkulan huipulla puhaltavissa tuulissa. Väylät eivät ole kovin pitkiä, mutta puiden läsnäolo edellyttää varmaa kiekon hallintaa. Kimmokkeet voivat viedä läystäkkeen jatkon kannalta hyvinkin epäsuotuisiin maastoihin. Metsäisyydestä huolimatta väylät ovat hyvinkin erilaisia keskenään. Lisäbonuksena korkeimmilla kohdilla avautuvat näköalat sekä vanha lentomajakka, joka aikanaan on ohjannut lentokoneita Artukaisiin, jossa taannoin oli lentokenttä. Alkuperäisten 9 väylän lisäykseksi tehdyissä väylissä 7–11 on muutama hiukan väkisin väännetty, mutta useimmat puoltavat kyllä paikkaansa. Suositeltava rata kaikentasoisille pelaajille ehkä aivan aloittelijoita lukuun ottamatta.

Kultaranta Resort

Pallogolfin ja frisbeegolfin yhdistämistä samalla radalla on käsittääkseni Nurmijärvellä harrastettu, mutta siellä kyseessä on ihan oikea rata/kenttä. Kultaranta Resortissa frisbeegolfrata on pystytetty harjoituskentän yhteyteen ja harjoituskenttä on iso avoin alue ja kaikki korit sijaitsevat kentän laidoilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaikki väylät edellyttävät hyzer-heittoa eli korit ovat heittopaikalta katsottuna enemmänt ai vähemmän vasemmalla. Rata on maksullinen arvatenkin ihan sen takia, että koska samalla alueella pelataan myös mailalla pelattavaa golfia, pitää kävijämäärät pitää jonkinlaisessa järjestyksessä, jotta rata pysyy kunnossa. Suurista pelaajamassoista ei kuitenkaan ole huolta, sillä ilmaisia ja monin verroin lajinomaisempia ratoja on kymmenittäin. Olisi silti mielenkiintoista, jos löytyisi ihan oikea golfkenttä, jossa olisi mahdollisuus pelata myös frisbeegolfia.

Harvaluodon frisbeegolfrata

Helppo rata lajiin tutustuville ja varmaan onkin tarkoitettu hyvin heterogeeniselle käyttäjäkunnalle, onhan se uimarannan ja camping-alueen yhteydessä. Heittopaikat ja rataopasteet ovat hyvät ja väylät johdonmukaiset käyttötarkoitukseen nähden eli ei mitään yhtäkkistä 200-metristä väylää 40-metristen välissä. Muutama siirtymä on hiukan pitkä ja välillä piti pälyillä karttaa puhelimesta. HC-harrastajalle tarjoaa lähinnä putterikierroksen, mutta ratabongareille ihan näppärä ja toimiva vierailukohde.

Mikko Rantasen frisbeegolfrata

Metsäratojen parhaimmistoa näillä seuduilla. Muutama ikävämpi, tolkuttoman pitkä metsäränni toki mahtuu mukaan, mutta fasiliteetit ovat sen verran hyvin kunnossa, että pelaaminen tuntuu mukavalta. Parkkipaikka on käynyt liian pieneksi ja autoja joudutaan pysäköimään hiukan kauemmaksi. Aika näyttää mitä paikalliset asukkaat pitävät talojensa kulmille pysäköidyistä autoista. Toivottavasti ovat itsekin fribaavaa kansanosaa ja siten ymmärtäväisiä.

Keskusliikuntapuisto

Päivitetty arvostelu, sillä edellisen jälkeen on tehty merkittäviä parannuksia. Hienoa, että Kaarinan rataankin panostettiin ja vanhojen, jo kelvottomiksi kuluneiden korien tilalle saatiin uudet ja asianmukaiset. Myös heittopaikat on uusittu. Erittäin mukava rata ja kaikki muutokset ovat olleet parempaan suuntaan. Harrastajamäärien kasvaessa tämä rata tuntuu vain olevan aika ruuhkainen, joten kannattaa varautua siihen, että kauniina kesäiltana voi joutua omaa vuoroaan odottelemaan.

Keskuskoulun frisbeegolfrata

Tarkoitukseensa sopiva rata eli koulun yhteydessä oleva kuusiväyläinen, helppo rata, jossa laji tulee tutuksi. Mukavia korkeuseroja on tuomassa vaihtelua heittelyyn.

Haukkavuori DiscGolfPark

Edellinen arvosteluni on ajalta, ennen radan laajentumista täysimittaiseksi, joten tässä päivitetty versio. Rata on edelleenkin erittäin miellyttävä. Väylissä on riittävästi vaihtelua, vaikka enimmäkseen metsässä ollaankin. Korkeusvaihtelua on mukavasti ja opasteet sekä heittopaikat ovat asianmukaiset. Viimeksi valitin ylipitkästä ja sokkona heitettävästä väylästä, jonka numero tuolloin oli #7 ja nykyään #11. Se on saanut kaverikseen toisen yhtä vähän muuhun leiskaan sopivan väylän #10, jonka pituus on 191 metriä ja kulkee kaiken lisäksi pitkin tietä, mikä ei minusta ole kovin hyvä idea. Väylä #15 on ongelmallinen samasta syystä eli se heitetään alamäkeen tietä pitkin ja vasemmalla puolella on grillauspaikka. Kuitenkin erittäin vahvasti suositeltava rata pelattavaksi.

Frisbeegolfrata Eura

Rata edustaa hiukan mennyttä aikaa eli tämän päivän pelaajien heittopituuksille väylät ovat hiukan turhan lähellä toisiaan ja muiden alueen käyttäjien kulkureittejä. Soveltuu lajiin tutustuville, mutta tarkkana saa siinäkin olla.

Rusko MultiGolfPark

Ruskolla on yksi alueen vanhimmista frisbeegolfradoista purettu alkuperäiseltä paikaltaan ja tilalle on rakennettu kuusiväyläinen multigolfrata. Tämä varmasti vaikuttaa omaan asennoitumiseeni, sillä vaikka alkuperäinen rata muuttui alueella tehtyjen muutosten ja ylläpidon puuttumisen myötä mahdottomaksi pelata, kuusiväyläinen neppailurata ei suoranaisesti ole mikään upgreidaus. Varsinkaan, kun rata on pystytetty tyhjälle peltoaukealle, jossa viisi ensimmäistä väylää ovat keskenään lähes identtisiä ja vain viimeisessä on jotain eroa sen kääntyessä jyrkästi oikealle. Uskonkin, että tästä radasta on enemmän iloa vaikka jalkapallolla pelattuna versiona. Ruskolla on hiukan vaativampikin rata, mutta siellä heittopaikat eivät ole kovin hyvät ja suunnittelu jättää toivomisen varaa, ellei siellä sitten ihan hiljattain ole tehty jotain uudistuksia.

Oripään OKRA-rata

Olin käynyt Oripään radalla vuosia sitten, kun se oli vielä 9-väyläinen ja itsetehdyillä koreilla varustettu. Silloin rata ei tehnyt mitään vaikutusta, mutta nyt, täysimittaisena ja virallisilla koreilla, se osoittautui jopa niin hyväksi, että kohosi saman tien omien suosikkiratojeni joukkoon. Vaikka metsässä aika ajoin ollaankin, on kuiva kangasmetsä, jossa aluskasvillisuus on suhteellisen niukkaa, paras mahdollinen ympäristö metsäradalle. Oripään radalla tosin on paljon muutakin maisemaa, kun kyseessä on hiekkapohjainen harjumaasto. Välillä tuntui kuin olisi Speden Hirttämättömä-elokuvan kuvauspaikoilla, sen verran länkkärimeininkiä löytyi maisemista. Väylien pituudet olivat juuri sopivia tällaiselle jo parhaat päivänsä nähneelle pelaajalle. Sopiva määrä siis kaikenmittaisia väyliä. Heittopaikat löytyivät helposti hyvien opasteiden ansiosta, tosin joistakin olivat numerot joko kuluneet tai ilmivallan myötä raaputettu pois, mutta kertaakaan ei tarvinnut turvautua karttaan.

Kyläsaaren frisbeegolfrata

Kyläsaaren rata on hyvin tyypillinen suomalainen frisbeegolfrata eli se on rakennettu metsään ja pelaaminen on pääasiassa puiden välttelyä. Erilaisia heittoreittejä korille ei tarvitse miettiä, sillä niitä on useimmilla väylillä vain yksi, eivätkä henkeäsalpaavat maisematkaan vie huomiota heittelyltä. Sarkastisen alun jälkeen on silti sanottava, että metsäradaksi Kyläsaari on sieltä parhaimmasta päästä. Kaikki fasiliteetit, kuten tiipaikat, korit ja opasteet, ovat parasta A-luokkaa. radan alussa on jopa useampia korjea puttireeniä varten. Siitä iso plussa. Muutamat siirtymät ovat hiukan pitkiä, mutta eivät ylivoimaisia. Väylien pituudetkin ovat vielä ihan siedettävät, jotta rataa ilkeää vielä kutsua aloittelijaystävälliseksi. Parhaiten rata sopii kuitenkin jo jonkin aikaa pelanneille. Suurin osa väylistä on noin 80–90 metrin pituisia, mikä metsämaastossa tekee par-tulokseen pääsemisen tavalliselle ajanvietepelaajalle jo hiukan haastavaksi, mikäli sitä pitää jonkinlaisena mittarina radan sopivuudelle. Valittu vaikeusaste on kuitenkin järkevä ratkaisu tällaiselle radalle, jonka tulisi pystyä palvelemaan mahdollisimman laajaa ja taidoiltaan kehittyvää käyttäjäkuntaa. Aloittelija ja satunnainen pelaaja pystyvät radalla pelaamaan ilman että kierroksen jälkeen tekisi mieli myydä kiekot pois, ja edistyneelle pelaajalle rata tarjoaa sopivasti haastetta. Paras mittari radalle on mielestäni se, millainen fiilis jää viimeisen väylän jälkeen. Tekeekö mieli pelata joskus uudestaan ja parantaa tulosta vai pääseekö suusta helpotuksen huokaus, kun kierros on ohi. Kyläsaaren radan voisin kyllä pelata toisenkin kerran.

Vahdon frisbeegolfrata

Olen pelannut pari kierrosta kesällä 2020 ja rata alkaa jo vaikuttaa oikein hyvältä. Väylät ovat suurimmalle osalle harrastajista sopivia, eivät liian pitkiä, mutta eivät myöskään liian lyhyitä. Harvemmin 18-väyläisillä radoilla liian lyhyitä väyliä onkaan. Korkeuseroja löytyy sopivasti ja erilaisuuttakin väylien välillä on. Moitittavaakin löytyy. Väylät on sullottu aika pieneen tilaan, minkä takia muutamilla väylillä heittosuunnat ovat vastakkaiset ja jotkut siirtymät kulkevat toisten väylien heittosektorien tuntumassa. Silmät on siis syytä pitää auki niin tiiltä väylälle heitettäessä kuin väylän reunamilla kulkiessa. Tälläkin radalla vitsauksena on perkuujätteiden jääminen pelaajien riesaksi. Mikä kumma siinä on, ettei niitä kaadettuja puunrunkoja ja oksia saada radalta pois? Kiire päästä pelaamaan? Sen verran malttia pitäisi olla, että ensin raivataan väylät tiptop-kuntoon, sitten rakennetaan tiit ja pystytetään opasteet ja vasta viimeiseksi tuodaan korit, jotta kaikki hätähousut pysyvät poissa radalta sähläämästä, kun työ on vielä kesken. Kolmas miinus tulee rehevästä aluskasvillisuudesta muutamilla väylillä, mutta se korjaantunee käytön myötä. Helpoin korjattava on opasteiden lisääminen siirtymien varrelle. Koreihin voisi lisätä Discatchereistä tutun nuolen, joka osoittaa jo yleiseen ilmansuuntaan, josta seuraavaa väylää kannattaa etsiä, ja jokaiseen risteävään kohtaam, jossa on mahdollista valita useampi suunta, jonkinlainen nuoli, mutta myös väylän numero. Tämä unohtuu monesta paikasta. Jos väyliä on pienessä tilassa, pelkkä nuoli ei kerro tarpeeksi. Miinuksista huolimatta Vahdon rata on viihdyttävä ja paranee varmasti käytön myötä entistä paremmaksi.

Ilmaristen frisbeegolfrata

Rata on olemassaolonsa aikana kokenut hiukan muutoksia, jotka eivät ole olleet ihan positiivisia. Rata on kuitenkin koulukäyttöön ja lajiin tutustuville ihan passeli. Heittopaikat ovat hiukan kököt, mutta koska kaikki heitto suoritetaan käytännössä paikaltaan ilman vauhdinottoa, ei puutteilla ole käytännön merkitystä.

Auran frisbeegolfrata

Kompakti ja erinomainen rata aloittelijoille lajiin tutustumiseen, satunnaiselle pelaajalle vakioradaksi ja kokeneemmalle finessiheittojen harjoitteluun. Väylän 4. mando on vain kartassa, eikä kierrettävä kuusta ole merkitty radalla. Heittopaikat ovat nyt tiptop-kunnossa.

Yksityinen: Hyrylän frisbeegolfrata

Ei yhtään hullumpi rata. Sopii etenkin aloittelijoille tai harvemmin heitteleville. Väylien pituudet olivat kautta linjan johdonmukaisia, mitä pidän hyvänä asiana. Siirtymät olivat lyhyitä ja heittopaikat sekä korit ihan siedettävässä kunnossa. Väkeä tuntui olevan ainakin viikonloppuna aika paljon, joten pieneen jonottamiseen voi varautua.

Luolavuoren frisbeegolfrata

Erinomaisen mielenkiintoinen rata. Olin aluksi hiukan skeptinen, kun näin ratasuunnitelmat, ja pelkäsin, että tästä tulee nyt kovakätisten aktiiviharrastajien itselleen suunnittelema Lauste 2, mutta fiksusti tästä tehtiinkin huomattavasti laajempaa käyttäjäkuntaa palveleva rata. Väylät ovat ensikertalaisille ja aloittelijoille pitkiä, mutta Turun alueella on jo aika paljon ratoja, jotka vastaavat uusien harrastajien sisään vetämisestä lajin pariin. Sen sijaan lajia jo hiukan pidempään harrastaneille, mutta ei varsinaisille kilpapelaajille, ei Turussa ole ollut sopivan haastavaa rataa. Lauste on kuitenkin tällaisille välimallin pelaajille, joita kuitenkin suurin osa pelaajista on, turhan vaikea. Naantalin Suopelto ja Liedon koulukeskuksen radat ovat hyviä, mutta pitäähän nyt Turussakin olla oma "advanced-rata". Luolavuoren radan väylät ovat mielenkiintoisia ja keskenään hyvin erilaisia eli niihin ei kovin helposti kyllästy. Toki muutamat ratkaisut jakavat mielipiteitä, ja joillakin väylillä onkin jo tehty käytön myötä saatujen havaintojen pohjalta muutoksia, mutta uskon, että tästä tulee vielä erinomainen rata. Opasteetkin on saatu siirtymille säädettyä mielestäni jo kohdalleen. Ainoa kysymysmerkki on ylläpito. Olen ymmärtänyt, että radan ylläpidosta huolehtii varsin pieni porukka, joten toivottavasti jaksamista ja talkoohenkeä riittää.

Hauninen DiscGolfPark

Kyllä tähän ajan kanssa tottuu. Aluksi hiukan kammoksuin näitä puuränniväyliä, mutta muutaman kierroksen jälkeen niitä on oppinut sietämään. Joukossa on kuitenkin useita varsin hienoja väyliä. Silti on pakko sanoa, että tämän kaltaiset radat ovat Suomessa yliedustettuina, mutta minkäs teet, kun asumme metsien keskellä. Muutama floppi radalla kyllä on, kuten #6, jossa avausheiton todennäköinen laskeutumisalue on järkyttävää ryteikköä. Toinen kummajainen on #17, jossa onnistuminen edellyttää epäonnistumista eli osumista puihin korin lähistöllä. Lisäksi reitti tiiltä korille on vaarallisen ja hengenvaarallisen välimaastossa varsinkin keväällä ja syksyllä, jolloin on kuraista ja liukasta. Kaiken kaikkiaan rata menee silti plussan puolelle.

Norssin frisbeegolfrata

Näitäkin tarvitaan. Mukava ja helppo rata, joka toimii hyvin sisäänvetäjänä lajin pariin. Onnistumisia tulee varmasti jo ensimmäisellä kierroksella ja voi sytyttää kipinän. Väylät ovat lyhyitä, mutta kuitenkin vaihtelevia, eivätkä aivan liian helppoja. Kalliolla olevat väylät tarjoavat haastetta saada kiekot pysähtymään korien lähelle. Vaikka rata on keskellä Turun suurinta ja vilkkainta lähiötä, se ei vaikuttaisi aiheuttavan vaaraa ohikulkijoille, ellei kallioille sitten ilmaannu jotain pussikaljaporukoita. Aiemmin esitetty rinnastus Turun urheilupuiston rataan oli osuva.

Tarvasjoki DiscGolfPark

Erittäin miellyttävä kokonaisuus. Väylät lyhyitä, mutta mielenkiintoisia, ratavarustus kunnossa, siirtymät selkeitä ja lyhyitä. Kaikin puolin onnistunut rata.

Pahkamäen frisbeegolfrata

Koulun ympäristöön ja varmasti etupäässä koululaisille tarkoitettu kuusiväyläinen rata on yksi parhaista pelaamistani tässä kategoriassa. Lyhyisiin väyliin on onnistuttu saamaan kaikki jotain pientä ideaa ja jujua, jotka vaativat erilaisia heittoja. Ykkösväylä on suora, mutta kori on pienessä pensaiden suojaamassa taskussa, joten heiton pitää olla suora loppuun asti. Kakkosväylällä matalalla riippuvat puiden oksat pakottavat pitämään heiton matalana tai hakemaan sopivia ikkunoita oksien välistä. Kolmonen on radan pisin väylä ja kaartaa oikealle puolessa välissä olevan kapeahkon kohdan jälkeen. Kämmenheitto tai anhyzer pitää hallita päästäkseen korille. Nelosella kori on suoraan edessä, mutta laskeutuu lähes koko korin korkeuden verran alaspäin ja edellyttää määrämittaista heittoa. Viitonen on melkoisen vaativakin annukkaväylä ylämäkeen ja kuutosessa taas kori on selvästi vasemmalla opettaen heittämään hyzereitä. Kaiken kaikkiaan erittäin käyttökelpoinen rata. Opasteetkin ovat priimaluokkaa. Aivan pikkuriikkinen miinus siitä, että osa koreista on asennusvaiheessa jätetty karvan verran liian korkeiksi. Joka tapauksessa hyvää työtä!

Pitkäjärvi DiscGolfPark

Vaikka en olekaan metsäratojen ystävä, Pitkäjärven radalla on minimoitu kaikki metsäratojen huonot puolet, ja pelaaminen oli jopa nautinnollista. Aluskasvillisuus on vähäistä, joten kiekkoa ei tarvitse tonkia syvältä saniaisten ja mustikanvarpujen keskeltä. Väylien pituudet vaihtelevat 66–183 m välillä ja pidemmät väylät sopivat hyvin maastoon, jossa näkyvyys on hyvä ja väylien ulkopuolinen maasto ei nielaise sinne päätynyttä kiekko Molokin kitaan. Väylien järjestys on looginen, opasteet seuraavalle väylälle ovat erinomaiset, ja niissä lukee myös väylän numero. Tosin rataa on ilmeisesti muutettu, koska numerointi ei pidä paikkaansa väylästä 11 eteenpäin. Myös väylän 17 tiipaikalla heittosuuntia on kaksi eli eteen ja taakse. Virallinen taitaa olla väyläksi #17 merkitty, sillä se johtaa väylälle #18 ja radan alkupisteeseen. Metsäradoille tyypilliseen tapaan väylät ovat toistensa kaltaisia ja variaatiot liittyvät lähinnä väylien pituuksiin ja siihen onko väylä suora, vai kaartaako se jompaankumpaan suuntaan. Tämä ei ole moite, vaan toteamus. Viimeisen väylän korotettu kori on ihan mukava mauste. Jonkinlainen opaste itse radalle olisi hyvä jonnekin matkan varrelle. Itse pölhöilin aikani Pitkäjärven leirintäalueen parkkipaikalla, mutta kartan ja kompassin avulla ratakin löytyi. Ihmisten avuttomuutta ei voi liikaa yliarvioida.

Haijainen DiscGolfPark

Tästä tulee nyt kovin kaksijakoinen arvostelu. Etuysi on erinomainen kokonaisuus ja suositeltava pelattava lähes kaikentasoisille pelaajille. Siirtymät ovat sopivan mittaisia ja loogisia, väylät monipuolisia ja kulkeminen radalla kohtuullisen mukavaa. Ajan mittaan varmasti polut ja väylät tallautuvat entistä pelattavammiksi. Sen sijaan takaysistä en pitänyt. Hyvää on se, että mikään väylä ei kulje aivan kävelyreittien päällä tai yli. Sellaisia ratoja on aivan liikaa ja hirvittää jo valmiiksi, koska napsahtaa – mutta takaisin Haijaisiin. Opasteet eivät ole riittävät. Niitä pitää olla niin paljon, ettei karttaa tarvitse kaivaa puhelimesta esille ja NEXT TEE ei ole hyvä teksti kyltteihin. Mieluummin TEE 9, TEE 11 jne. Kympiltä väylälle 11 siirryttäessä ensin tulee vastaan #17. Yhdentoista jälkeen on helppo erehtyä menemään väylän 15 tiille, koska se on seuraavana näkyvissä. Väylälle 12 johdattaa vain korin pohjassa oleva nuoli, joka antaa ylimalkaisen suunnan. Nämä on tietysti helppo korjata ja tovottavasti niin tehdään. Sen sijaan väylien sekavalle järjestykselle voi olla vaikeampi tehdä mitään. Siirtymät ovat paikoin terveydelle vaarallisia. Väylältä 14 väylälle 15 siirryttäessä pitää uskaltautua jyrkkää irtosammaleilla vuorattua kallionrinnettä alas. Ei hyvä. Väylät ovat myös maaston vaikeuteen nähden turha pitkiä. Suurimmalle osalle harrastajista reilusti yli satametriset metsärännit, joiden reunasta alkaa välittömästi sankka aarniometsä, jonne kiekko katoaa nopeammin kuin ehdit kissaa sanoa, ovat vain liian vaikeita. Kiertäessäni edelläni kulki pariskunta, joka kyllästyneen näköisenä paiskoi menemään siksakkia puolelta toiselle. Takanani tuli isompi ryhmä, joka oli yhtä suurissa vaikeuksissa. Olivatko he siis tasoonsa nähden väärällä radalla? Varmasti, mutta sehän ei käy mistään ilmi ja kun etuysi oli sopiva, niin takaysin raastavuus tulee taatusti yllätyksenä. Voin kertoa pienenä salaisuutena, että suurin osa pelaajista ei heitä 187-metristä metsäränniä neljällä heitolla, ei edes viidellä tai kuudella. Tietysti jos ideana on, että etuysi on tarkoitettu taviksille ja takaysi McBethille ja Wysockille, jos he sattuvat Haijaisiin tulemaan, niin sittenhän tämä rata on ihan "spot on". Erityismaininta muuten sille kaverille, joka on raivaussahalla heiluessaan jättänyt kaikki poluilta kaadettujen pienten puiden ja pajukkojen kannot tarkasti nilkan korkuisiksi. Minimivaivalla maksimiriesa. Hampurilaismallia noudattaen lopuksi kehun vielä etuysiä. Jos olet harrastepelaaja ja haluat lähteä radalta vähintään yhtä hyvällä tuulella kuin saapuessasi, pelaa pelkästään etuysi. Se on loistava!

Lepaan multigolfrata

Äärimmäisen miellyttävä pelikokemus. Tällä radalla on tavoitettu se suuntaus, jonka toivoisin yleistyvän muillakin radoilla. Sen lisäksi, että radan väylät ovat mukavan vaihtelevia sekä sopivan mittaisia radan sijaintiin ja käyttötarkoitukseen nähden, on puitteisiin ja estetiikkaan kiinnitetty erityistä huomiota. Heittopaikat on rakennettu tyylikkäiksi, jopa kauniiksi, väylän varrella olevat lehtipuut ja taimet on suojattu kekseliäästi ja maisemaan sopivasti ja siirtymät ovat lyhyitä ja hyvin opastettuja. Rata ei varmastikaan tarjoa paljon pelanneelle mitään valtavia haasteita, mutta paikan päällä kannattaa käydä jo ihan sen vuoksi, että näkee miltä frisbeegolfrata voi näyttää, kun se ottaa huomion niin pelattavuuden, maisemalliset näkökohdat sekä ympäristöä suojelevat näkökohdat. Radan suunnittelija on opiskellut maisemasuunnittelua ja sen huomaa. Aivan radan tuntumassa on muuten paikallinen viinitila ja kahvila, jossa voi pelaamisen jälkeen käydä virkistäytymässä.

Lattomeren frisbeegolfrata

Valitettavasti tämä rata ei yltänyt odotusteni tasolle. Tiedän, että kuulun varmasti vähemmistöön mielipiteeni kanssa, joten on syytä tähdentää, että en erityisemmin pidä metsäradoista. Metsäväylät ovat mukavia mausteeksi, mutta pääruoaksi se ei minulle maistu. Jos siis sinä, joka luet tätä arvostelua, nautit kapeissa ränneissä heittelystä, tämä voi olla sinusta suorastaan erinomainen rata. Jos taas et välitä kompastella pois korjaamattomiin raivausjätteisiin ja etsiskellä kiekkoa sankasta aluskasvillisuudesta, voit lukea arvioni loppuun asti ja olla ehkä jopa samaa mieltä. Hyvää radalla olivat selkeät opasteet seuraaville heittopaikoille, mutta muuten ei oikein hyvää sanottavaa löydy. Kahdestatoista väylästä yksitoista on täysin toistensa kaltaista. Ainoa idea on yrittää pysyä puiden tiiviisti reunustamalla väylällä. Mitään mahdollisuuksia vaihtoehtoisille reittivalinnoille ei ole, vaan koko ajan heitetään pururataa seuraten ja ainoat vaihtuvat tekijät ovat väylän pituus ja se onko kori tällä kertaa oikealla vai vasemmalla puolella tietä. Läpitunkematon ryteikkö alkaa heti väylän reunasta, joten pelaaminen on nautinnollista vain, jos pysyt joka heitolla tasan tarkkaan väylällä. No, siihen tietysti kaikki pyrkivät, mutta aina se ei vain onnistu. Viimeinen väylä oli parasta koko radassa, kahdessakin mielessä; koska se oli silmää miellyttävä ja koska se oli viimeinen. Ymmärrän täysin, että koska radalle annettu maasto on pururadan ympäristö, tällainen siitä sitten tulee. Se ei kuitenkaan muuta rataa kiinnostavaksi.

Nakkilan frisbeegolfrata

Oikeinkin miellyttävä ratakokemus. Ainoat hiukan arveluttavat väylät olivat 4 ja 5, jotka kulkivat suoraan kohti kuntopolkua ja osin sokkona, joten turvallisuuden kannalta on syytä spotata erityisen hyvin nämä väylät. Ensimmäiset kaksi väylää olivat kuvankauniita ainakin näin heinäkuun loppupuolella. Vesistö ei näyttele roolia kuin väylällä kahdeksan. Ykkösellä ja kakkosella rinteessä on kyllä pieni lätäkkö, mutta se on helppo aloittelijankin välttää, jos hiukan suunnittelee heittoaan, eikä ihan silmät kiinni heitä. Muutamia väyliä oli hiukan hankala löytää, kuten #4 sekä kaksi viimeistä eli #8 ja #9, jotka sijaitsivat turhan pitkän matkan päässä seiskasta. Tähän väliin olisi ollut hyvä saada jokin väylä. Itse hiukan ihmettelin, miksei aivan parkkipaikan tuntumassa,, lähellä radan alkua, ollutta hienoa kumparetta ja joenrantaa ole hyödynnetty. Mieluummin jättäisin vaikka vaarallisen väylän #5 pois ja suunnittelisin viimeisen väylän päättymään kyseisen kumpareen päälle, jolloin kierros loppuisi samaan paikkaan, mistä se alkaa.

Hopun puisto

Kaunis ja toimiva puistorata. Väylät oikean mittaisia olosuhteisiin nähden eli sopivan lyhyitä, jotta radalla ei kiskota hampaat irvessä, jolloin tarkkuus kärsii ja vaarat lisääntyvät, mutta ei kuitenkaan liian lyhyitä. Kritiikkiä tulee opasteiden puuttumisesta. Varmasti paikalliset tuntevat väylien sijainnit ja järjestyksen, mutta ensi kertaa paikalla tuleva joutuu tämän tästä turvautumaan ratakartan zoomailuun. Itse kävelin kakkostiin ohi ja heitin ensin kolmosen, jonka aloituspaikka tarjosi itseään aistihavaintokenttään heti ykkösen korin jälkeen. Jo pelkästään korin pohjaan sommiteltu nuoli kohti seuraavaa tiitä olisi selkeä parannus, jos varsinaisten opastetaulujen pystyttäminen on pois laskuista kustannussyistä tai ruohokentän ylläpidon vuoksi. Nelosväylä aiheutti minullekin päänvaivaa, koska heittopaikkaa ei löytynyt. Pelasin sen nyt sitten karttaan tukeutuen virtuaaliselta tiiltä. Mukavat maisemat ja monipuoliset väylät nostavat arvosanan kuitenkin kolmeen tähteen.

Harjattula

Harjattulan rata on yksi Turun alueen vanhimmista radoista. Alue on todella kaunis, eikä vähiten sen vuoksi, että vieressä on pallogolfrata. Alueella on Harjattulan kartano ja Paasikivi-opisto, sekä golfkenttään liittyviä kahvila- ja ravintolapalveluja. Itse frisbeegolfrata on varsin helppo, mutta siitä löytyy kahdet tiipaikat, joista punaisilla, isoilla "golfpalloilla" merkityt ovat helpommat ja valkoiset vaikeammat. Tosin osa näistä palloista on kadonnut jonnekin ja toisinaan ruohoa leikkaava henkilö viskoo ne vääriin paikkoihin. Tämäkin rata ansaitsisi uudet korit, sillä nykyiset alkavat olla elinkaarensa lopussa. Ketjut ovat jäykistyneet niin paljon, että kiekkoja ponnahtelee ulos isolla prosentilla. Rata sijaitsee Kakskerran saarella, jonne pääsee ihan autolla ajamalla, mutta matkaa kertyy Turun keskustasta yllättävän paljon ja nopeusrajoitukset ovat aika matalia, joten jo matkoihin kannattaa varata jonkin verran aikaa. Rataa voi luonnehtia puistoradaksi, sillä mitään metsäosuuksia siinä ei ole, mistä minulta jättiläismäisen iso plussa.

Lausteen frisbeegolfpuisto

Lauste on yksi Suomen parhaista radoista, monen mielestä jopa paras. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että se on paras nimenomaan edistyneille pelaajille. Tällä radalla on pelattu parit SM-kisat, European Openin esikisat maailman kovimpine huippuineen ja lisäksi iso joukko muita kovia skaboja. Täällä otetaan pelaajasta mittaa jokaisella väylällä. Tämän pitäisi siis jo kertoa, että rata ei ole se, jonne frisbeegolfin viime viikolla aloittaneen henkilön kannattaa suunnistaa tai jonne mennään koko perheen voimalla kokeilemaan sitä lajia, josta nyt kaikki kohisevat. Siihen tarkoitukseen on Turun alueellakin useita paljon parempia ratoja. Lausteen rata-layout tuntuu elävän aika paljon, joten en lähde arvioimaan yksittäisiä väyliä. Alkuosa radasta koostuu enimmäkseen avoimista niittyväylistä – kolmosväylää lukuun ottamatta – joissa on myös jonkin verran korkeuseroja. Sen jälkeen tulee nippu tiukkoja metsäväyliä, joilta palataan taas hetkeksi avoimempaan maastoon. Lopussa on taas tarkkuutta vaativia väyliä, kunnes viimeinen väylä taas tarjoaa liidättelyä. Väylien pituudet edellyttävät pelaajilta kohtalaisen kovaa kättä, jotta numerot mahtuvat tuloskortin sarakkeisiin.

Keskusliikuntapuisto

Kaarinan rata on yksi Turun lähialueen vanhimmista ja se on pysynyt melkoisen samanlaisena jo pitkään, ja ihan hyvä niin. Tällaisena tilastoniilona ärsyttää, jos layoutia ollaan jatkuvasti veivaamassa, mutta asiaan. Rata ei ole aivan helppo, jos kohta ei myöskään kauhean vaikea. Se koostuu enimmäkseen metsäväylistä, mutta joukossa on muutama avoimempi väylä radan puolivälin jälkeen, kunnes lopussa palataan taas tiukemmille osuuksille. Tämä rata saisi aivan uuden elämän, jos nykyiset, jo aikansa eläneet korit vaihdettaisiin uusiin. Nykyisissä koreissa ketjut ovat jäykkää tavaraa ja ne sylkevät paljon kiekkoja ulos. Harmaita yläpannattomia koreja on myös hankala havaita maastosta. Turun alueella panostukset tuntuvat kohdistuvan yksinomaan Lausteen rataan, joten tämä entinen alueen ykkösrata on jäänyt vähän hunningolle. Tusinan verran uusia koreja ei pitäisi olla mahdoton investointi Kaarinan kaupungille, jos joku sellaista rohkenisi ehdottaa.

Latumajan frisbeegolfrata

Aiemmista negatiivisista kommenteista huolimatta oli pakko käydä tämäkin rata bongaamassa ja toteamassa itse, että niissä oli vinha perä. Ensimmäiset neljä väylää olivat vielä ihan kelvollisia, mutta viitonen oli pakko jättää pelaamatta, koska väylä oli kasvanut täysin umpeen. Spotterin käytöstäkään ei olisi ollut hyötyä, sillä alueen nokkoskanta oli siinä määrin rehevää, että kiekon kaivaminen olisi ollut turhan kivulias kokemus. Väylä #7 oli radan hienoin. Kivisen kurun yli heittämisessä oli jo hiukan estetiikkaa. Kahdeksikko oli taas runsaan ruohikon takia näkötesti, mutta yhdeksiköstä jäi hiukan parempi maku. Kaiken kaikkiaan radassa olisi ihan potentiaaliamukavan helpoksi harrasteradaksi, mutta se edellyttäisi aika paljon parannustoimenpiteitä. Väylät, ja mielellään myös niiden ympäristö, pitäisi niittää riittävän usein, jotta kiekot eivät hukkuisi heinikkoon. Muutama opaste lisää siirtymiin, ainakin kakkonen oli epäloogisessa suunnassa ja piilossa metsän sisällä.

Uotilan frisbeegolfrata

Mielenkiintoinen rata, joka on sopivan vaativa jo jonkin aikaa pelanneille. Ihan aloittelijoille en suosittele tätä rataa, sillä väylien pituudet ovat keskimääräistä pidemmät ja pysyminen kohtuullisissa väyläkohtaisissa tuloksissa edellyttää taitoa heittää pitkiä ja suoria heittoja. Kokeneemmalle heittäjälle rata tarjoaa haasteita. Kuten ylempänä todettiinkin, ihan huonoilla jaloilla ei kiertämään kannata lähteä. Radalla on aika paljon korkeuseroja ja usein liikutaan kallioisessa maastossa, joka käy jalkojen päälle. Opasteet ovat hyvät, vaikka muutaman kerran olikin pakko turvautua myös ratakarttaan. Rata oli hyvin ylläpidetty.

Kirikallio DiscGolfPark

Tämä oli mukava rata. Väylät olivat mukavan rentoja, mutteivät kuitenkaan liian helppoja. Harrastepelaajalle mainio rata, jolla saalistettuja kakkosia osaa arvostaa. Kokeneemmalle pelaajallekaan ei mikään täysin läpihuutojuttu. Midareilla ja puttereilla pärjää ja radan kiertäminen käy hyvästä lähestymistreenistä. Väylät on sijoitettu taitavasti maastoon niin, että seuraava heittopaikka löytyy varsin vaivattomasti edellisen korin läheisyydestä. Lisäplussaa siitä, että usealla väylällä oli tarjolla erilaisia reittivaihtoehtoja korille.

Talsoila DiscGolfPark

Pidän tällaisista radoista, mutta ne alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Harrastajamäärät ovat kasvaneet ja joukko on kirjavaa. Tällaisessa muidenkin kuin frisbeegolfaajien käytössä olevassa puistossa vaadittaisiin harrastajilta kovaa malttia noudattaa kaikkia turvallisuusohjeita ja heitellä pelkästään puttereilla. Joukkoon mahtuu kuitenkin monenlaista viheltäjää ja ensikertalainen nopean draiverin kanssa tässä ympäristössä on vaarallinen yhdistelmä. Jos malttaa heitellä puttereilla, tämä on varsin mukava rata. Opasteet ovat tosin minimaaliset, sillä infotaulusta on kartta kadonnut, eikä heittopaikkoina toimivien betonilaattojen läheisyydessä ole minkäänlaisia indikaatioita siitä, mikä on väylän järjestysnumero. Koreissa tosin on numerot, mistä plussaa. Se, että väylältä yksi lähdettäessä seuraavaksi vastaan tuleva heittopaikka onkin numero neljä, on vain suullisena perimätietona paikallisten keskuudessa leviävää informaatiota. Kannattaakin tarkastella tältäkin sivustolta löytyvää ratakarttaa huolella, jotta pysyy jyvällä väylien järjestyksestä. Paikallinen opas on paikallaan.

Humppilan frisbeegolfrata

Kesällä 2017 kartan mukaisilta paikoilta ei löytynyt sen paremmin heittopaikkoja kuin korejakaan. Pallokentän takamaastosta löytyi sentään haalistunut pesäpallo. Se ei lämmittänyt ratabongaajaa, joka teki turhan lenkin.

Metsämaa DiscGolfPark

Ei yhtään hullumpi rata metsäradaksi. Väylät olivat ihan viihdyttäviä. Moitittavaakin löytyi. Väylät ovat täynnä kaikenlaista perkuujätettä. Olisi ihan fiksua kerätä pois ainakin suurimmat roippeet pois. Nyt muutamalla väylällä on isot keot risuja keskellä heittolinjoja. Opasteita voisi olla väylien välillä, sillä muutama siirtymä on sen verran pitkä, että usko loppui ja oli pakko tähyillä kännykästä ratakartasta otettua kuvaa. Miinuksena voidaan mainita ainakin heinäkuussa 2017 alueella majaillut erityisen elinvoimainen ja ihmisrakas kärpäskanta. Ehkä rata on rakennettu muinaisen intiaanien hautausmaan päälle tai sitten lähistöllä on kaatopaikka. Joka tapauksessa kärpäsistä saa heittoseuraa, jos ei muita kavereita satu olemaan mukana.

Sieravuori DiscGolfPark

Hiukan toisaikainen rata. Joukossa muutama varsin hienokin väylä, mutta sitten vastapainona useita vähemmän kiinnostavia. Iso ongelma on ylläpidon puute. Heti väylän ulkopuolella aluskasvillisuus on villiä ja kiekkoja saa hakea pitkäänkin. Pitkä kakkosväylä toimii myös telttailualueena, joten toisinaan väylää ei voi pelata lainkaan. Kelvollisia väyliä #1, #2 ja #4. Loput "ynnä muuta -osastoa".

Honkilahti DiscGolfPark

Kiitettävän hyvin suunniteltu rata. Väylät ovat selkeät ja rata kulkee loogistesti pitkin pururataa. Ainoa pieni miinus tulee turhan monesta mandosta, joista osalla ei tuntunut olevan mitään muuta funktiota kuin väylän vaikeuttaminen.

Päällistönmäen frisbeegolfrata

Ihmettelen hiukan tämän radan ideaa, kun ottaa huomioon, että tämä on käsittääkseni kaikille soveltuvaa kuntoliikuntaa promoavan Suomen Ladun projekti. Rata kulkee niin hankalissa maastoissa, että siellä ei ihan huonokuntoinen pysty liikkumaan. Itse asiassa muutamat siirtymät ovat suorastaan vaarallisia. Myös opasteet seuraaville väylille ovat puutteelliset. Itse väylät ovat ihan ok, vaikkakin elinvoimainen aluskasvillisuus nielee tehokkaasti kiekkoja. Ehkä muutamassa vuodessa väylät ja siirtymät tallautuvat sellaisiksi, että pelaaminenkin muodostuu nautinnollisemmaksi. VIelä se ei sitä ole.

Leineperin Ruukin frisbeegolfrata

Malliesimerkki siitä, että Suomen yli 500 radan joukossa on aika monta melkoisen turhaa rataa. Lyhyissä väylissä ei sinänsä ole vikaa, sillä tarvitaanhan niitä "entry level -ratojakin" tuomaan uusia harrastajia lajin pariin, tämä vain ei ollut siihenkään tarkoitukseen erityisen hyvä. Käydessäni radalla aluskasvillisuus oli varsin runsasta ja kiekon katoaminen ruohikon sekaan on varteen otettava uhka. Tämä kaipaisi merkittävää uudistamista tai tosiaan kokonaan toisen paikan.

Frisbeegolf Hevonlinna

Radan muututtua 24-väyläiseksi täytyy päivittää arvosteluakin. Pidin kovasti alkuperäisestä layoutista ja radan laajentuminen oli sinänsä hieno uutinen. Tosin minulle olisi riittänyt mainiosti 18 väylää, sillä uusien väylien joukossa on aika paljon toistensa kaltaisia, ja kiertämiseen menee minun makuuni hiukan liikaa aikaa.

Eenokki frisbeegolf

Viihdyttävä ja sopivan monipuolinen rata, joka kulkee kahta puolta alueen läpi kulkevaa tietä. Kartasta on suunnistaessa hyötyä. Kuutosväylää on muutettu alkuperäisestä layoutista, mutta muutos on ihan perusteltu, vaikka sen myötä katosikin aika huikea väylä. Väyläopasteet ja heittopaikat ovat hyvät, joten suositeltava rata kokeiltavaksi vähän kauempaakin tuleville.

Amos DiscGolfPark

Aikaisemmat arvostelut eivät estäneet kokeilemasta tätä rataa, ja se osoittautuikin ennakko-odotuksia paremmaksi. Alue on hieno, parkkipaikkoja runsaasti ja rata ihan mukiinmenevä. Ainoa ongelma oli ykkösväylän jälkeen kakkosväylän löytäminen. Ykköseltä oli selkeä nuoli eteenpäin tielle, mutta siellä seuraava nuoli oli jäänyt jonkun pensaan varjoon. Seuraavat väylät löytyivätkin sitten helpommin. Väylät ovat mukavan mittaisia, ja vaikka en mikään metsäratojen ystävä olekaan, niin suurin osa väylistä oli oikeinkin mukavia. Väylät #6 ja #9 olivat erityisen miellyttäviä pelata. Pelasin radan syyskuun alussa 2016, ja ainakaan silloin ei ollut ongelmaa korkeaksi kasvaneesta heinästä tai muista ylläpidon puutteesta johtuvista seikoista. Jos on asiaa Kemiöön, kannattaa käydä pelaamassa.

Taivassalon frisbeegolfkeskus

Suomen frisbeegolfväylistä suurin osa on tämän kaltaisia metsään sijoitettuja pujotteluratoja. Se taitaa olla vähän annettu tekijä, kun tilaaja osoittaa radan paikaksi umpimetsän. Ainoat erottuvat väylät ovat kaksi viimeistä eli #8 lammen ylityksineen ja #9, jonka muistaa siitä, että vieressä on juoksurata. Kuten ylempänä jo todettiinkin – tiukkaa ränniä tarjolla. Positiivista tällä radalla ovat erinomaiset siirtymät. Haketetuista väylistä ja siirtymistä kannattaisi muuallakin ottaa oppia. Toimii kuin sata jänistä!

Kustavin frisbeegolfrata

Odotukset radan suhteen olivat korkealla, mutta paikan päällä osoittautui, että moni asia on vielä kesken. Opasteet heittopaikoilta puuttuivat ja yhdeksännen väylän jälkeen myös seuraaville heittopaikoille löytäminen vaikeutui merkittävästi. Alue on aika haastava ratasuunnittelulle ja ymmärrän, ettei tähän maastokohtaan juuri muunlaisia väyliä voi sovittaa. Omaan makuuni tällaiset tiheäkasvuiset metsäradat eivät oikein nouse top-listojen kärkeen. Joukossa oli kyllä ihan mukavia väyliä, mutta kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän puiden väistelyä, ei niistä mikään jäänyt erityisesti mieleen. Loppuun pienenä vinkkinä ihan kaikille ratoja suunnitteleville ja rakentaville: tuokaa korit paikalle vasta aivan viimeiseksi! Ei ole mitään järkeä antaa pelattavaksi keskeneräistä rataa, sillä puolivalmiina siitä syntyvät mielikuvat ovat aina vähän virheellisiä. Ensin väylät kuntoon, sitten tiit valmiiksi ja opasteet paikoilleen – ja viimeiseksi korit! Silloin rata on ensimmäisestä heitosta lähtien sellainen, millaiseksi se on tarkoitettu.

Hämeenlinnan frisbeegolfrata (Viisari)

Varsin mukava rata, mutta opasteet olivat paikka paikoin puutteelliset. Lisäksi joillakin väylillä oli vaihtoehtoisia koreja, joista ei ollut mitään merkintää itse heittopaikoilla. Onko tässä nyt käymässä niin, että kun alueelle ilmestyy uudempia ratoja, niin vanhojen ylläpito ei enää kiinnosta? Toivottavasti ei, sillä tässä radassa on paljon potentiaalia. Väylät ovat erittäin mielenkiintoisia ja sopivan haastavia.

Kyrön frisbeegolfrata

Heittopaikat ovat vaatimattoman kokoiset ja koreihin olisi kannattanut hiukan satsata, mutta muuten rata ei ole ollenkaan hassumpi. Ykkösväylän tiin edessä matalalla roikkuvat oksat, mando vasemmalla ja kumpareen päällä oleva kori ovat heti houkutteleva näky. Ilmeisesti kumpare on vieläpä jonkinlainen saariväylä päätellen maassa olevista OB-kepeistä. Osa väylistä on aika peruskamaa, mutta joukkoon mahtuu ihan kivojakin. Viimeinen on taas saariväylä ja sinänsä varsin mukava. Rata sopii sekä aloittelijoille, että jo jonkin aikaa pelanneille. Ihan kovimmat zapat eivät ehkä tästä kicksejä saa, mutta ei tarvitsekaan. Juuri tällaisia matalan kynnyksen ratoja tarvitaan houkuttelemaan uusia harrastajia lajin pariin.

Kauvatsa frisbeegolf

Mielenkiintoiset heittopaikat. Voisi kuvitella, että vanerilevy on sateella aika liukas. Tosin testipäivänä sää oli kuiva ja alusta toimi ihan mainiosti. Rata seurailee metsässä kulkevaa pururataa, mikä tekee väylistä hiukan toistensa kaltaisia, mutta niiden pituuserot tuovat kaivattua vaihtelua heittelyyn. Ei tämä nyt mikään valtavafrisbeegolf elämys ole, mutta fribaturistille silti ihan käymisen väärtti rata, semminkin kun seudulla on pari muutakin rataa bongattavaksi.

Kokemäki DiscGolfPark

Ihan kelpo pieni rata. Käydessäni radalla paikalla oli paljon lähistöllä olevan koulun oppilaita eli ainakin keväällä ja syksyllä voisi olettaa radalla olevan porukkaa. Väylät olivatkin sopivan mittaisia siihen käyttöön. Yleisarvosanana "ihan jees".

Suopelto DiscGolfPark

Paranee koko ajan, kun väylät käytön myötä asettuvat luonteviksi ja siirtymät tallautuvat selkeiksi. Rata on rakennettu kahdessa erässä, minkä vuoksi siirtymät ovat melko pitkiä. Tätäkin rataa riivaa sama tauti kuin monia muitakin eli opasteita seuraavalle heittopaikalle on liian vähän. On totta, että kartasta ne kyllä näkee ja sen jälkeen ne jo osaa, mutta jos vieraita haluttaisiin palvella kunnolla – ja miksi ei haluttaisi – olisi tyylikästä numeroida korit ja varustaa lähimaasto selkeillä ja riittävän kestävillä opasteilla ainakin niillä väylillä, joiden jälkeen on pitkä siirtymä. Itse ratahan on mitä monipuolisin ja mainioin. Radalla vaihtelevat kauniit, puistomaise väylät ja tiukemmat metsäväylät. Ensikertalainen tai satunnaisesti heittelevä saa kierroksen aikana onnistumisen elämyksiä, mutta myös käsityksen lajin monipuolisuudesta ja vaativuudesta. Hyvä mittari radalle on se fiilis, joka on viimeisen väylän jälkeen. Joillain radoilla se tunne on kuin olisi juuri tullut töistä, kun taas toisilla tekisi mieli lähteä vaikka heti uudelle kierrokselle. Naantalin Suopellon rata kuuluu selvästi jälkimmäiseen kastiin.

Liedon frisbeegolfrata

En ole metsäratojen ystävä, mutta Liedon rata on varsin onnistunut metsäradaksi. Se, että pieneen tilaan, jossa on paljon muuta toimintaa, on ahdettu 18 väylää aiheuttaa hiukan ongelmia, sillä radat ovat joko todella lähekkäin tai sitten siirtymä seuraavalle väylälle on vaikeasti hahmotettavissa. Toivoisin, että koreihin merkittäisiin väylän numero ja next tee -opasteisiin myös väylän numero, jolle kyltti opastaa. Esimerkiksi siirtymä neloselta vitoselle hämää, koska ensimmäisenä opasteen neuvomassa suunnassa vastaan tulee # 8 heittopaikka ja #5 on sen takana piilossa. Aiemmin jo mainittu siirtymä 14->15 on sekin em. syystä hankala, koska matkan varrella on next tee -opasteet myös väylille 17 ja 18, mutta ei väylälle 15, joka pitää löytää omin neuvoin. Opasteet paremmiksi ja ratahan on mitä mainioin.

Lokalahden frisbeegolfrata

Erinomainen rata! Monipuolinen kattaus erilaisia väyliä ja pituudet ovat juuri sopivia, jotta rata palvelee yhtä lailla uusia, lajiin vielä tutustuvia pelaajia kuin kokeneempiakin zappoja. Infra toimii ja väylät on suhteellisen helppo löytää. Ehkä jotain pientä opasteiden tarvetta on joillakin paikoilla, mutta kun käyttäjät tallaavat luontevat polut koreilta seuraaville tiipaikoille, tämäkin tarve saattaa kadota kokonaan. Lisäplussaa hyvistä tiiausalustoista ja opasteista. Parkkipaikka vain alkaa käydä liian pieneksi.

Tippsundin frisbeegolfrata

Radan suunnittelu on varmasti ollut haastavaa, sillä alueella on kaikenlaisia mökkejä, grillauspaikkoja ja muuta rakennelmaa, joilla liikkunee paljon väkeä. Nämä premissit huomioon ottaen Tippsundissa on onnistuttu varsin mainiosti. Väylät ovat monipuolisia ja ne hyödyntävät hyvin alueen pinnanmuotoja ja vesistön läheisyyttä. Väylät ovat lyhyitä, mutta ottaen huomioon käyttötarkoituksen se on täysin perusteltua. Väylistä on silti saatu mielenkiintoisia ja toisitaan poikkeavia. Varsinkin radan keskiosan väyltä 3–6 ovat erinomaisia niin teknisesti kuin esteettisestikin. Loppupäässä on väyliä, joiden voin kuvitella tuottavan hiukan päänvaivaa silloin, kun paikka kuhisee väkeä, sillä niihin sisältyy kävelyteiden ylitystä. Olin paikalla keväällä, kun leirikeskus ei vielä ollut käytössä, joten en tiedä lainkaan onko rata kenen tahansa pelattavissa vai onko se tarkoitettu ainoastaan leirialueen vuokranneille.

Nummen frisbeegolfrata

Ympäristö sinänsä on hyvinkin kaunis, mutta rata itse kaipaisi nykykunnossaan jonkin verran parantelua. Alueella on kaikki edellytykset erinomaiselle radalle, mutta väylien raivaaminen risuista ja nilkantappajakannoista olisi paikallaan. Olin paikalla loppukeväästä ja jo nyt elinvoimainen aluskasvillisuus vaikeutti kiekkojen löytymistä. Samoin reitit korilta seuraaville heittopaikoille olisi hyvä merkitä selvemmin. Rata näyttää olleen pystyssä jo vuodesta 2012, joten ilmeisesti paikalla käyneet heittäjät ovat suunnistaneet seuraavalle tiille kaikki hiukan eri reittiä, sillä kovin selviä polkuja ei alueelle ole muodostunut. Hyvä vinkki muillekin: kun rata on avattu, kannattaa vetää vaikka kapea noro sahanpurua tai haketta aina korilta seuraavalle tiipaikalle. Näin heti alusta alkaen paikalla käyvät pelaajat kulkevat samaa reittiä ja luonnollinen polku muodostuu hyvinkin nopeasti, kun kaikki tallaavat samaa latua. Väylät on selvästi suunniteltu niin, että ne vaikeutuvat mitä pidemmälle mennään. En tiedä onko tässä ollut tavoitteena tarjota kaiken tasoisille pelaajille jokunen sopiva väylä vai kenties se, että vasta-alkajaa koulutetaan asteittain vaikeutuvilla väylillä. Ensimmäinen ajatus ei minusta ole kauhean hyvä, sillä lopputuloksena on rata, joka ei ole oikein kenenkään mielestä kauhean hyvä. Jälkimmäinen ajatus on sinänsä mainio, mutta silloin olisi kannattanut panostaa väylien vaikeutumiseen muulla tavalla kuin väyläpituuksia kasvattamalla. Nyt viimeisen väylän pituus on viisinkertainen (160 m) ensimmäiseen (32 m) verrattuna. Kyllähän aloittelija tai sunnuntaipelaaja siitä selviää, mutta kokemus on osoittanut, että jos yhden väylän tulos menee yli viiden heiton, pelaamisen mielekkyys laskee "eksponentiaalisesti" eikä tuloskaan pysy mielessä. Kaikesta tästä kritiikistä huolimatta pidin radasta ja siellä pelaamisesta hyvinkin paljon. Maisemat ovat kauniit ja joukossa on useita profiililtaan mielenkiintoisia väyliä. Usein vain itse ratojen estetiikkaan ei kauheasti kiinnitetä huomiota. Tällainen varttuneempi fribaaja kaipaa, että radat olisivat haastavia heittää, mutta helppoja ja miellyttäviä kulkea. Turhan moni rata on pusattu hätäisesti, jotta päästään pian pelaamaan ja tärkeä infrastruktuuri jää lapsipuolen asemaan. Lajia markkinoidaan kaiken kokoisille, ikäisille ja kuntoisille sopivaksi, mutta paljon on ratoja, joilla kulkeminen edellyttää eräoppaan taitoja tai parkourin hallintaa :)

Mellilänjärvi DiscGolfPark

Rata sijaitsee kauniilla alueella, mutta on melkoisen vaativa ja rankka kierrettävä. Ajan mittaan metsässä sijaitsevat väylät varmasti tallautuvat paremmin pelattavaan kuntoon, mutta ainakin toistaiseksi rämpiminen risukoissa ja kompastelu nilkan korkuisiin kantoihin vähentää olennaisesti pelinautintoa. Runsas puusto tekee niin ikään heittämisestä hiukan puuduttavaa (pun intended). Kolmosväylä on komea, mutta useimmille tavallisille harrastepelaajille liian riskialtis heitettäväksi. Ehkä tämä tästä paranee ajan kanssa.

Finby DiscGolfPark

Paraisten keskuspuiston radan jouduttua karsintatoimien kohteeksi oli ilahduttavaa todeta, että alueen uusi rata Finnbyssä osoittautui verrattoman mainioksi, vaikkakin hyvin erilaiseksi radaksi. Yhdeksästä väylästä ainoastaan alkuosaltaan hiukan sekava #8 saa silmäni kapenemaan, mutta muuten rata on monipuolinen ja palvelee erinomaisesti alueen harrastajapotentiaalia.

Haukkavuori DiscGolfPark

Erittäin miellyttävä rata, jossa on vain yksi kauneusvirhe ja se on aivan eri maailmasta oleva väylä 7. Muut väylät ovatkin sitten suorastaan erinomaisia. Ne tarjoavat valinnan mahdollisuuksia erilaisille heitoille, ne ovat kauniita, kekseliäitä ja mukavia pelata. Ehdottomasti yksi Juhon onnistuneimpia ratasuunnitteluja :) Seiskaväylästä saisi paremmin rataan sopivan, jos aloituspaikan siirtäisi paikkaan, josta kori näkyisi. Se olisi silti hiukan yli satametrisenä radan pisin väylä, mutta silloin yksin heittäväkin pystyisi turvallisesti pelaamaan väylän. Nythän rata pelataan tietä pitkin, vasten väylältä palaavaa "liikennettä", täysin sokkona ja kovaa heittäen. Joka tapauksessa Haukkavuori on lämpimästi suositeltava rata.

Kirkkonummen frisbeegolfrata

Metsäradaksi varsin miellyttävä kokemus. Aluskasvillisuus tosin on paikoitellen runsasta ja yksin heittelijä saa varautua etsiskelemään kiekkoja, mikäli ei pysy aina keskellä väylää. Väylät olivat riittävän monipuolisia ja harrastepelaajalle sopivan pituisia. Opasteet seuraaville heittopaikoille olivat pääasiassa hyvät. Metsäradoille tyypilliseen tapaan tällaisen löysänilkkaisen vanhan starbun jalat ovat koko ajan koetuksella pienten kantojen ja kivikkoisen maaston takia. Kun suurin osa radoista tunnutaan kuitenkin rakennettavan umpimetsiin olisi hienoa, jos väylien raivaamiseen voisi käyttää hiukan enemmän "efforttia".

Vehmaa DiscGolfPark

Toivon totisesti, että rata on vielä keskeneräinen, sillä muulla syyllä ei voi perustella radan olemassaoloa nykyisessä olomuodossaan. Umpimetsään raivatut, pahimmillaan toistasataa metriä pitkät puurännit vievät heittohalut nopeasti. Aarniometsä alkaa heti väylän reunoista, joten ellet ole Paul McBeth, vietät enimmän osan ajasta elinvoimaisen aluskasvillisuuden keskellä kiekkoja etsien. Muutenkaan en oikein ymmärrä ideaa tilata kilparata ensimmäiseksi radaksi Vehmaan kokoiselle maaseutupaikkakunnalle. Aika monta väylää olisi voinut lyhentää ainakin kolmanneksella. Käsittääkseni tähän proggikseen on saatu mukavasti EU-rahaakin, joten mieluummin olisin nähnyt fyrkat käytettävän erinomaiseen 9-väyläiseen rataan, jolla olisi kahdet eri aloituspaikat. Toivotaan, että rata paranee käytössä tai väylillä suoritetaan jotain lisäraivauksia.

Skogby

Miellyttävä ratatuttavuus. Väylät ovat sopivan mittaisia ja heittopaikat asianmukaiset. Jos jotain parannettavaa hakee, niin opasteet seuraavalle tiille voisivat olla paikallaan. Punaiset nauhat puiden ympärillä antavat kyllä viitteitä suunnasta, mutta kiinteät nuolet tms. viitat voisivat helpottaa navigointia semminkin, kun osalla radoista pitää palata takaisin tielle ja osassa taas jatkaa syvemmälle metsään. Se, että rata on metsässä aiheuttaa tietysti sen, että 18 väylään mahtuu jonkin verran toistensa kanssa melko identtisiä väyliä, mutta ei se kauheasti haittaa. Kokemus oli selvästi plusmerkkinen. Pieni miinus siitä, että hukkasin väylälle 16 pitkäaikaisen matkakumppanini, oranssin Surgen. Jos löytyy, niin maksan palautuskulut ja pienen palkkionkin.

Siuntion frisbeegolfrata

Siuntion radan maisemat ovat ihan ok ja väylätkin kohtuulliset, mutta vastapainona tällä radalla on paljon miinusmerkkisiä elementtejä. Rata on omakotialueen keskellä, ja jos ei satu asumaan alueella, sinne on pakko tulla autolla, jolle ei oikein ole luontevaa pysäköintipaikkaa radan läheisyydessä. Ainakaan minä en sellaista löytänyt. Rata on rakennettu pitkälti polkujen varsille, mikä tarkoittaa sitä, että spottaus on lähes välttämätöntä. Aika monta väylää heitetään tietä myöten ja joskus aika sokkona, joten vaaratilanteita voi syntyä. Toinen iso ongelma on elinvoimainen aluskasvillisuus väylillä. Jos et pysy väylällä, kiekko on satavarmasti ainakin hetken aikaa hukassa.

Pargas DiscGolfPark

Paraisten legendaarinen rata on nykyään vain varjo entisestä. Ilmeisesti paikallisten puutarhurien vaatimuksesta rata on siirretty pois turmelemasta vanhoja lehmuksia ja tammia, ja pystytetty samaisen puiston syrjäiseen osaan, Turkuun johtavan tien reunassa olevaan pieneen metsikköön. Ykkösväylänä toimii vanhan radan #7, mutta muut väylät ovatkin sitten kokonaan uusia. Uusi layout ei ole ollenkaan huono, pikemminkin varsin kekseliäs, mutta kun vertailukohtana on vanha rata, ei tälle nyt voi sombreroja ilmaan heitellä. Kuudesta väylästä ainoastaan nelonen on tuulahdus vanhasta avoimesta radasta, muut ovat sitten enemmän tai vähemmän puita vastaan taistelua.

Frisbeegolf Urheilupuisto

Rata on alkuosaltaan ihan kelvollinen , aloittelijaystävällinen rata, mutta nelosesta eteenpäin homma menee hiukan jamboreeksi. Metsässä väylät ovat hankalakulkuiset, täynnä risuja ja nilkan korkuisia vesakkojen kantoja. Jalat ovat siis nopeasti verillä ja jatkuva kompastelu nostaa verenpainetta. Väylät sinällään ovat ihan ok. Jos radalla alkaa käydä riittävästi porukkaa, väylät varmasti tamppaantuvat muutamassa kesässä siedettävämpää kuntoon, mutta ihan aluksi sieltä voisi käydä keräämässä ne hirvittävät risukot pois.

Frisbeegolf Hevonlinna

Mielenkiintoinen rata, jossa oli sopivasti korkeuseroja, vaihtelevia väyliä sekä hyvät heittopaikat ja opasteet. Ratojen pituudet olivat sopivia lajia jo jonkin aikaa harrastaneille ja kokeneille pelaajille, mutta eivät aivan mahdottomia aloittelijoillekaan. Rata on hiekkakuoppamaiseen maastoon rakennettu metsärata. Henkilökohtaisesti en juurikaan pidä metsäradoista, mutta täällä siitä ei ollut suurta haittaa. Kertaakaan ei tarvinnut etsiskellä kiekkoja, sillä aluskasvillisuus oli maltillista. Jos jotain voisi toivoa, niin opasteet seuraavalle heittopaikalle olisivat todella mukava lisä.