Joulupukin Taival

Savukoksen frisbeegolfelämys on varmasti yksi yllättävimmistä kokemuksista näin pohjoisessa. Joulupukin Taival on hyvin ylläpidetty ja miellyttävä kokonaisuus, joka tarjoaa Tuskasoturille kyllä haasteita, mutta antaa myös mahdollisuuden nauttia edes muutaman kerran birdien mausta. Heittopaikat ja korit on kunnossa ja kiekot löytyy maastosta helposti ja nopeasti myös jos sattuu välillä seilailemaan aavistuksen väylien ulkopuolellakin. Suuria korkeuseroja ei ole tarjolla, mutta toisaalta se tekeekin tästä varmasti juuri niin selkeän ja helpon hahmottaa minne ollaan heittämässä. Yhtään varsinaista sokkoväylää ei ole tarjolla ja helppokulkuinen maasto takaa sen, että kierroksen jälkeen on suupielessä hymyä ja veressä virtaa vaikka kierrostulos ei olisikaan ennätyslukemissa. Omaan karttaan tämä tulee merkittyä vihreällä ympyrällä, joka tarkoitta sitä, että tänne pysähdytään jatkossa joka kerta kun auto tai muu liikennöintiväline on lähimaillakaan näitä pituus- ja leveyspiirejä. Itselle kun heittämisen ja pelaamisen helppous on yksi tärkeimmistä kriteereistä niin tämä kokonaisuus menee pohjoisen alueella siihen TOP 5 -kenttien joukkoon ihan heittämällä. Lämmin suositus ihan kaikille!

Kirkkonummen frisbeegolfrata

Kirkkonummi Frisbeegolf tai oikeammin kai Kirkkonummen Disc Golf Course on ratana monipuolinen ja vaikka se ei ole pituudella pilattu niin se vaatii kuitenkin heittäjältään ainakin joitain alkeiden hallintaa jos mielii suurimman osan kiekoista tuoda metsän siimeksestä myös takaisin. On lyhyttä tatsiväylää, on ylä- ja alamäkeä ja ennen kaikkea mahtavan monta lyhyttä ja teknistä par 4 joista ainakin Tuskasoturin kaltainen rimpulakäsi tykkää isosti. Rata on selkeästi kovalla käytöllä ja se on hyvä asia sillä muuten luulen, että maanpinnan kasvillisuus olisi peittänyt jo alleen niin väylät kuin korien ympäristötkin. Väylät kiertävät mukavasti aluetta niin, että tunnelma omasta rauhasta rikkoutuu vain ketjujen kilinän kautta. Radasta pidetään selkeästi huolta ja osa tiipaikoista on varmaankin uusittu aivan äskettäin. Toisaalta osa heittopaikoista voisi kaivata myös päivitystä, mutta en valita. Niiden aika on varmaankin sen seuraavan rahoituskierroksen jälkeen, sillä tuskin täälläkään setelit kasvaa puissa ja kassa on pohjaton. Rataa parhaiten kuvaava ilmaus löytyy usein ”Menenkö uudestaan?” -kysymyksen vastauksesta. Olen mennyt ja menen edelleen eli muutkin käymään jos ette vielä ole ehtineet. Iso ja lämmin suositus ihan kaikille taitotasoon katsomatta kunhan perusheitot on treenattu harjoituskentällä kuntoon.

Skag DiscGolfPark

Skag on mielenkiintoinen käyntikohde sillä etelän mutaan tottuneelle kivien ja kallioiden jatkuva läsnäolo saattaa tuntua alkuun aavistuksen haastavalta. Tiipaikat on huippukunnossa ja korit kiiltävät edelleen kuin uutuuttaan. Jos rannan puolen väylät ovat jääneet pienemmälle huomiolle puutarhatöiden osalta on Tuskasoturin vahva suositus, että silloin ne jätetään väliin ja jatketaan matkaa väylältä 5 suoraan muutaman kymmenen metrin päässä olevalle väylälle 15 ja pelataan 9-väyläinen kokonaisuus hyvillä mielin. Tämän voikin sitten kiertää vaikkapa kahteen tai kolmeen kertaan. Väylät ovat selkeitä ja uskon jonkun ajattelevan niiden olevan jopa vähän tylsiä, mutta pituudeltaan sellaisia, että Tuskasoturikin saa onnistumisia kunhan heitto kulkee edes välttävästi. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta tulisinko uudestaan? Kyllä jos satun täällä päin muuten olemaan, mutta ihan vain tätä varten en lähde Maarianhaminasta tänne ajamaan. Sen verran rehellinen täytyy olla itselle ja muille.

Härkävuoren frisbeegolfrata

Kierroksen jälkeen päällimmäinen tunne radasta on ”onneksi se on ohi”, mutta samalla monelle väylälle jäi kutina, että sen pystyisi pelaamaan paremminkin. Se on varmaa, että yli-innokkaat aloittelijat ja voimiensa huipussa harhailevat nuoret onnistuvat pilaamaan niin itsetuntonsa kuin bäginsä sisällön täällä varsinkin tuulisella säällä, mutta omat rajoitteensa tunteva Tuskasoturi voi pelata muiden mukana omalla pelikirjalla fiksusti ja järkevästi. Aina se ei tarkoita birkkua korttiin – ei edes paria. Kättä pitäisi olla vähintään se 120 metriä jotta täällä voisi rataa haastaa. Meille muille se menee helposti selviytymisen puolelle kun heittolinjat muuttuvat merkittävästi ja eivät todellakaan helpompaan suuntaan. Rata on yleisilmeeltään kyllä siisti, mutta itse toivoisi aina enemmän talkooporukkaa metsäsavottaan osallistumaan. Vihreät heinää muistuttavat maata vasten lepäävät luonnonantimet ja muu kasvillisuus on kohdassa ”annetaan kasvaa” ja tämä tarkoittaa Tuskasoturin kaltaiselle kaverille sitä, että kiekkoja etsitään välillä enemmänkin ja kellon kanssa. Se taas ei ole radan vika vaan enemmänkin syytä saa hakea Soturista, joka ei pysty vaikkapa väylää 5 heittämään yhdellä mukille. Tänne pitää kyllä ehdottomasti päästä uudestaan, mutta vasta kun heittopituus on kasvanut aavistuksen eteenpäin.

Eerikkilä DiscGolfPark

Tuskasoturille rata oli melkoinen pettymys! Jos omaat eriävän mielipiteen niin sinun ei kannata käydä lukemassa: https://tuskasoturit.com/2023/05/02/eerikkila/

Västanfjärd DiscGolfPark

Rata menee Tuskasoturin ”Happy” -osastolle ja korkealle eli kokonaisuus, minkä jälkeen on joka kerta hyvä mieli. Vaikka väylät ovat lyhyitä niin eivät ne kaikki mitään helppoja ole. Ainakaan jos yrittää heittää väylää pitkin ja jättää taivasreitit käyttämättä. Tarjolla on monipuolista heittämistä kiekolla eri kulmiin aina perusantsasta flexiforeen. Maasto on Soturin mieleen eli kallioista mäntymetsää mistä kiekot löytyy nopeasti ja helposti jos ne sattuvat poikkeamaan sovitulta reitiltä. Ratakokonaisuus on siisti, heittoalustat isot ja tukevat ja kun korien kilinäkin syntyy uudenkarheista ketjusta niin eihän Tuskasoturi voi kuin hymyillä ja avata kalenteria esiin tutkiakseen koska tänne pääsisi seuraavan kerran käymään uudestaan. Iso ja lämmin suositus ihan kaiken tasoisille pelaajille. Kokeneille ja osaajille rata toimii hyvänä lähäri treeniratana ja aloittelevat saavat onnistumisen elämyksiä varmasti matkaansa. Johtuen radan selkeydestä ja maltillisista väyläpituuksista sen kiertää poikkeuksellisen nopeasti ja innokkaimmat varmaankin käyvät tuplakierroksen tallustamassa.

Korkeakangas DiscGolfPark

Korkeakangas on monipuolinen ja haastavakin kokonaisuus. Mukana on väyliä, joista Tuskasoturikin voi sanoa nauttivansa ja vastaavasti myös niitä kokemuksia missä väylän ihannetuloksen saattaminen lopputulokseksi vaatii ihan onnistumistakin. Tarjolla on niin avointa heittämistä kuin kapeaa metsäpilliä. On ylä – ja alamäkiväyliä ja heittoja saa viljellä melkoisella kavalkadilla mikäli mielii onnistumisia birkkujen muodossa poimia. Heittoalustat on hyvässä kunnossa ja muutenkin yleisilme on siisti – toki jäljistä näkee että rata on suosittu tai ainakin sitä on käytetty. Tällä radalla kuluneisuus väylien ja korin ympäristöjen osalta on positiivista, kun kiekot löytyy hyvin ja nopeasti. Ja auttaahan muovin löytymistä varmasti myös se, että joku on ajanut nurmikentät sellaiseen pituuteen, että myös puolivaloilla liikkuva Tuskasoturi löytää kiekkonsa ilman suurempaa etsimistä. Kiitos sinulle Joku! Rata soveltuu vähän kaikille sillä kokeneemmat voivat pommittaa melkoistakin lukemaa, mutta eivät ilmaiseksi ja vastaavasti Tuskasoturit voivat laskea montako kertaa saavat miinusta korttiin unohtaen parin plussapuolelle kääntyvät tulokset. Tämäkin kokonaisuus täytyy laittaa kohtaan ”tullaan uudestaan” kun matka seuraavan kerran tuo Valkeakoskelle tai sen lähiympäristöön.

Tahkovuori DiscGolfPark

Tahkovuori on enemmän kuin käymisen arvoinen paikka. Tarjolla on Tuskasoturin mittapuulla aivan liian pitkiä ja haastavia väyliä, mutta par tuloksen saaminen välillä on vielä ihan realistisen ajatuksen päässä. Täällä pelattaessa suurimmat murheet saapuvat varmaankin samaa vauhtia vallitsevan tuulen kanssa. Jos tarjolle sattuu tyyni sää niin uskon tämän ratakokonaisuuden löytyvän sen päivän osalta maan kärkikenttien listalta, mutta vastaavasti navakan tuulen hiipiessä puseroon voi radan väylineen manata alimpaan helvettiin ja helposti. Askeleita tulee otettua ihan miehekäs määrä kun mennään ihan väyliäkin pitkin melkoista matkaa ylös ja alas ja kun siihen lisätään kiekon ja lippiksen perässä juostut kilometrit niin päivän kuntoilu tulee enemmän kuin helposti täyteen jo ihan yhdellä kierroksella. Yksi muistutuksen arvoinen asia on se, että ajankohta käynnille kannattaa valita niin, että rata on saanut vastaanottaa kunnostusta isompien kilpailujen yhteydessä. Aluskasvillisuuden ottaessa mittaa ja saavuttaessa normaalin olotilan on ainakin Tuskasoturin turha lähteä kiekkoja etsimään. Eri asia on jos käsi riittää mukille tai sen välittömään läheisyyteen joka kerta. Tulenko uudestaan? Kaikesta kiukuttelusta huolimatta varmasti ja joka kerta!

Hanko Lillmärssan

Ratakokonaisuus on omasta mielestä yksi Etelä-Suomen hienoimmista ja päivän kunnon mukaan voi joko haastaa itseään vähän, vähän enemmän tai sitten kunnolla riippuen mitkä kombinaatiot väylistä pelaa. Vaikka korit ja heittoalustat ovatkin jo aavistuksen kuluneet ei niiden taakse tarvitse yhtäkään epäonnistumista laittaa. Ratoja parhaiten kuvaava sana lienee monipuolisuus sillä tarjolla on hyvin erityyppisiä heittoja, on korkeuseroja ja eri liukkaudella varustettuja griinejä. Ahven sopii hyvin myös lajiin tutustujille, joille haluaa tarjota mahdollisuuden kokeilla muutakin heittämistä kuin perinteistä nurmikenttää. Tuskasoturilla on mahdollisuus saada useitakin onnistumisia birkkujen muodossa ja taas vastaavasti muutamilla väylillä saa olla enemmän kuin tyytyväinen pariin.

Haverinen DiscGolfPark

Haverinen tarjoilee maastoltaan juurikin niin ihanan ja mahtavan kokemuksen kuin vain voi toivoa. Kiekot löytyy helposti ja matka etenee mukavaa vauhtia. Väylät ovat monipuolisia ja tarjoavat myös Tuskasoturille onnistumisen elämyksiä toki muistuttaen aina välillä, että matkaa täydelliseen kierrokseen on vielä melkoisesti. Heittopaikat ovat hienossa kunnossa - samoin korit. Rata tarjoaa riittävän monipuolisesti eri heittoja ja väylien rytmitys on onnistunut hyvin. Välillä heitetään kovaa ja korkealle kun taas seuraava avaus saattaakin olla maltillinen sijoitus korin juureen. Rata menee heittämällä Tuskasoturin TOP -listojen kärkipäähän ja löytyy jatkossa aina pakollisena pysähdyspaikkana kun matka tästä ohi suuntautuu.

Sammatin frisbeegolfrata

Rata on vaativa, mutta tykkään silti isosti. Tämä muistuttaa hyvin siitä millä tasolla Tuskasoturi lajin parissa harrastaa kun birkkupaikkojen metsästys tällä radalla on enemmän kuin työn takana. Rata on huippukunnossa ja siisti ja kaikesta huomaa, että täällä niin radan hoitajat kuin pelaajatkin arvostavat ja kunnioittavat lajia. Väylät ovat todella monipuolisia ja hyvin rytmitettyjä toisiinsa nähden mikä pitää pelaajan hereillä ja pelko väylien toistamisesta loistaa poissaolollaan.

Kaihun frisbeegolfpuisto

Kierroksen jälkeen takaisin parkkipaikalle kävellessä olo on aavistuksen pölmistynyt. Kokemus on ollut upea ja huomaan väsymyksen iskevän kuin luoti jalkoihin. Mäkeä on saanut kiivetä ylös ja alas lähes huomaamatta ja sitten ihan huomatenkin. Rata vaatii kyllä aavistuksen osaamista tai sitten riittävän terveen egon, että kykenee nauramaan itselleen ja virheilleen. Parit eivät tule itsestään puhumattakaan birkuista. Vaikka vaatimustaso on Tuskasoturin näkökulmasta korkea on elämys sellainen, että tästä vaikka maksaisi jos voisi. Tänne pitää tulla uudestaan joka kerta kun ohi ajetaan! Jos et ole käynyt täällä niin suunnaksi Visulahden sijaan ensi kerralla Kaihu.

Rantasalmen frisbeegolfrata

Lyhyelle pysähdykselle tämä on juuri mukava stoppi frisbeegolfin parissa. Radan kiertäminen ei ota montaakaan hetkeä edes Tuskasoturille ja vaara kiekkojen hävittämiseen on läsnä vain ylioptimististen suoritusten johdosta veden läheisyydessä. Rantasalmi on hyvä muistutus siitä, että lajia voi ja tulee harrastaa niin monella tavalla. Tärkeintä on kai edelleen, että tuolla muovipala kädessä on mukava liikkua ulkoilmassa.

Atrain Disc Golf

Päällimmäinen tunne kierroksen jälkeen on iloinen, tyytyväinen ja onnellinen. Matka tarjosi todella monipuolisen kattauksen frisbeegolfin eri heitoista ja teki sen tyylikkäästi. Pituutensa puolesta tämä sopii kyllä Tuskasotureille varsin hyvin jos nuo muutamat väylät suostuu pelaamaan vain paria tavoitellen. Tiukkaa linjaa saa heittää melkein koko ajan ja jos tuntuu, että mielestäsi kiekkoa paiskataan vain niityillä ja nurmikentillä niin suosittelen ainakin hetken harkitsemaan sillä tämä rata saattaa saada yliotteen sinusta.

Skogby

Tässä radassa on jotain maagista itselleni sillä tänne huomaan haluavani aina kun on mahdollisuus lähteä hyvällä säällä nauttimaan lajista. Yksi syy on varmaan se, että täällä Tuskasoturi kokee valtavan määrän onnistumisia ja radalla suoritettu tulos tukee myös tätä väitettä. Heittoalustat ovat mattoina maanpinnalla ja hyvässä kunnossa. Niistä näkee että niitä on suoristettu ja muutenkin pidetty hyvässä kunnossa. Kiitos! Rata on yleisilmeeltään siisti ja jotenkin sitä leimaa kotikutoinen tunnelma, mutta hyvällä tavalla. Olen aina tuntenut itseni tänne tervetulleeksi vaikken lajitaitoja osaakaan vielä. Sijainnista johtuen täällä on mukavasti ollut tilaa pk-seudun ratoihin verrattuna ja kun osaa tarkastella livenä ennakkoon ettei aktiivinen kilpailutoiminta osu juuri samalle päivälle niin uskon, että Tuskasoturi mahtuu aina pelaamaan. Ja vaikka porukkaa sattuisikin joku kerta osumaan enemmän niin peli etenee täällä sujuvasti koska kiekot löytyvä helposti ja radalla ei oikeastaan ole sellaista perinteistä pullonkaulaväylää mikä stoppaisi liikenteen kokonaan. Skogby on jokaisen harrastetason pelaajan taivas.

Nummelanharjun frisbeegolfrata

Nummelanharjun hiekkalaatikolle mahtuu kyllä useampi Tuskasoturi leikkimään, mutta kaikille ei välttämättä riitä ämpäreitä ja lapioita loppuun saakka. Fiilisten vaihtelua väylien välillä voisi verrata jopa diagnosoituun sairauteen ja tunnelmat rundin jälkeen ovatkin varsin kaksijakoiset. Lääkkeeksi voisi tarjoilla lisää treeniä tai kylmästi vain sitä tosiasiaa, ettei rata kaikilta osin ole Tuskasoturin mieleen. Yleisilme on ehkä aavistuksen jos käyttäisin sanaa kulunut eli varmasti kenttä on kovassa käytössä ja se ehkäpä myös näkyy turhankin paljon. Menenkö uudestaan? Ehkä mutten välttämättä ensi viikolla. Kuntoilun kannalta mukava rata kiertää kun painaa juoksuhiekka nilkoissa rinnettä ylös ja alas niin ei tarvitse paljon kuntopyörää illalla polkea. Tuskasoturille on tarjolla heittopituuksien osalta myös onnistumisen mahdollisuuksia, mutta mikään birkkuautomaatti ei tämä rata Soturille ole.

Utsjoki DiscGolfPark

Käymisen arvoinen tämä rata on ehdottomasti jo pelkästään senkin takia, että voi kehua kaikille pelanneensa Suomen pohjoisimmalla Frisbeegolfradalla. Erilainen on varmasti myös hyvä sana kuvaamaan rataa ja sen luonnetta perinteistä puistogolfia harrastaneille pelaajille. Itse suuntaisin näille leveysasteille ehkäpä lähempänä syksyä eikä pelkästään vain luonnon tarjoaman väriloiston takia, vaan loppukesään suuntautuvan kierroksen hyviä puolia on myös se, etteivät ilmassa mustanaan leijailevat mäkäräispilvet haittaa heittämistä. Puiden jo tiputellessa muutenkin vähäisiä lehtiään tuntuu rata varmasti helpommalta kuin tuuheimpaan aikaan ja lämpötila pysyy mukavan raikkaana ettei tarvitse lähteä paitaa kastelamaan ainakaan sisältäpäin.

Svinö DiscGolfPark

Kokonaisuutena tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen. Väylät ja heittopaikat on hyvin hoidettuja. Mikään neppailurata tämä ei Tuskasoturille ole vaan täällä saa kuitenkin ihan heittää ja vaikka tilaa onkin mukavasti suorittaa omia linjoja niin tulosten tekemiseen vaaditaan myös pituuskontrollin lisäksi aavistus muitakin heittotaitoja. Henkilökohtaisesta kiukuttelusta huolimatta tälle radalle vahva suositus.

Saariselkä DiscGolfPark Kaunispää Climb

Mikään lasten leikkikenttä ei tämä rata ole vaan vaatii tulosten valossa heittäjältä jo jonkin verran osaamista ainakin heittopituuden osalta. Oma vahva suositus on myös, että kannattaa valita mahdollisimman vähätuulinen keli sillä varsinkin avonaisella alueella voi heittäminen muuttua muuten aavistuksen jopa haastavaksi. Maisemien kannalta ehdottomasti käymisen arvoinen ja ainakin omalta osalta oli myös mukavan reipas lenkki jossa kaloritkin sai kyytiä.

Siuntion frisbeegolfrata

Etelä-Suomen kadotettu helmi! Monien Disc Golf Parkien kehittäessä toimintaansa kohti pidempiä ja haastavampia väyliä nousee harrastetason pelaajille tarkoitettujen ratojen merkitys entisestään. Täydellisen uudistuksen kokenut Siuntion Rispiigolfrata tarjoaa kaikille aloittelijoista lähtien onnistumisen elämyksiä uudenkarheista heittoalustoista lähtien, joten miinusmerkkisen tuloksen lipuminen käsistä menee harrastepelaajallakin kohtaan ”epäonnistuminen”. Tämä 9-väyläinen kokonaisuus on hyvä esimerkki mitä vapaaehtoistyö ja lajin eteen tehtävä pyyteetön duuni voivat saada aikaan. Kiitos!

Veikkolan frisbeegolfrata

Rata on kaikesta huolimatta ainakin kesäaikaan paikoitellen ihan heitettävässä kunnossa ja heikollakin kädellä varustetut setämiehet saavat ajoittain onnistumisen elämyksiä birkkujen muodossa. Tiiboksit tai heittoalustat kaipaisivat ehdottomasti uusimista ja kaikki itse viritetyt asetelmat ja muun nykytaiteen voisi korvata aavistuksen kestävämmillä ratkaisuilla tai sitten jättää ne vaikka tekemättä. Yritystä ja halua kehittää ja ylläpitää rataa näyttää kyllä olevan, mutta välillä vähemmän voisi olla paljonkin enemmän. Tästä Kirkkonummen kokonaisuudesta on turha kirjoitella sen enempää koska on olemassa se mahdollisuus, että kaikki väylät ovat menneet jo kertaalleen uusiksi ennen kuin tämän tekstin on saanut julkaistua. Toisaalta positiivisesti ajatellen Veikkolan Rispiigolfkeskus voi huoletta mainostaa itseään ”tule meille – yllätyt joka kerta”.

Paimio DiscGolfPark

Kokonaisuutena Paimion kenttä on käymisen arvoinen, mutta radan selkeä jaottelu metsäväyliin ja nurmikkopläjäyksiin jakaa mielipiteitä. Oma mieltymys hyvin tehtyihin puustolla varustettuihin väyliin jättää nurmikolla tehtävät suorituksen varjoonsa ja jos saisikin valita niin itse pelaisin melkeinpä ainoastaan havupuiden seassa. Mikään neppailurata ei Paimion kokonaisuus ole, mutta Tuskasorille kuitenkin pelattavissa. Jos muutamille väylille antaa suosiolla mahdollisuuden vain parin niin olo ja heittäminen helpottuu kummasti.

Heimari frisbeegolf

Yhteenvetona tämä paikka on kuin paratiisi Tuskasoturille ja taidankin jatkossa puhua tästä enemmän Rispiihotellina kuin minään muuna. Jos mukana sattuu vielä kulkemaan muutakin ryhmää niin ainakin kesäaikaan perheen pienimmät ovat enemmän kuin mielissään silmänkantamattomiin jatkuvasta ja hyvin hoidetusta hiekkarannasta. Varttuneempi väki voi seurailla ravintolan terassilta muiden heittäjien edesottamuksia ja nauttia kylmistä juomista jäätävien kovien tulosten saattelemana.

Lions Club Mariehamn DiscGolfPark

Tämä yhdeksän väylää on juuri se mitä kaipaa aina välillä kun mukaan ei jaksa pakata sen enempää kuin putterin, midarin ja hyvän mielen. Radan sijainti on mitä parhain jos majoittuu keskustan tuntumassa tai miksei tätä voisi käydä kiertämässä myös kun on vaikkapa odottelemassa laivan saapumista. Väylät on kaikki mukavan lyhyitä heittää ja selkeitä suorittaa ja vaikka todellinen Tuskasoturi hävittääkin aina kierrokselle muutaman kiekon niin ihan normaali lajiharrastaja tai aloittelija saattaa hyvinkin päästä kuivin jaloin kierroksen suoritettua siltä osin. Rata on koko perheelle suunnattu ja siihen paremmin kuin sopiva. Pelaanko tämän uudestaan? Kyllä varmasti ihan joka kerta kun siihen tulee mahdollisuus, koska rata on nopea kiertää ja mikä parasta jälleen löytyy yksi mahdollisuus saada miinusmerkkinen kortti talteen ja painettua siitä A3 juliste työhuoneen seinälle.

Kiilopää frisbeegolf

Kiilopää on varmasti yksi parhaita kokonaisuuksia onnistumia hakevalle Tuskasoturille. Tarjolla on järkevän mittaista heittämistä, mutta kuitenkin riittävän monipuolisesti, että kiinnostus säilyy radan loppuun saakka. Jos itselleen kaipaa tuloskorttia mikä painuu pakkaselle niin tästä kannattaa tulla ottamaan koppi.

Taalintehdas DiscGolfPark

Taalintehtaan DGP ei ehkä kuitenkaan ole aivan niin helppo kuin sen luulisi olevan pelkän ratakartan perusteella. Monipuoliset väylät pitävät heittäjän otteessaan aivan radan loppuun saakka ja päällimmäinen fiilis kierroksen jälkeen olikin ”Milloin mennään uudestaan?”. Monella väylällä Tuskasoturille tarjoutuu mahdollisuus tulostenkin valossa onnistumisiin ja vastaavasti muutamilla väylillä tarvitaan onnistumisia saadakseen edes kohtuullinen tulos. Kokonaisuutena tämä on kuin tehty harrastetason pelaajille ja uskon perheen nuorimpienkin viihtyvän radalla.

Puolarmaari frisbeegolf

Viimeiseltä väylältä jäi muistoksi ainoastaan se, että paikalla ollut sukeltaja kävi ystävällisesti noukkimassa jokeen heitetyt kiekot ja aavistuksen mollivoittoisesta ryhmän dynamiikasta johtuen poseerauskuvat päätettiin ilman suullistakin sopimusta jättää toiseen kertaan. Puolarmaari on juuri niin helppo kuin sen annettiin ymmärtää olevankin ja hyvänä päivänä Tuskasoturikin voi päästä pitkälle pakkaslukemien puolelle. Vastaavasti heikko tai pikemminkin normipäivä tuottaa vain reippaita puuosumia, jatkuvaa kiroilua ja terveyttä vakavasti vaarantavaa verenpaineen nousua.

Kemijärven frisbeegolfrata

Kaksijakoiset tunnelmat kierroksen jälkeen.

Kastelholm DiscGolfPark

Päällimmäisenä tästä jää mieleen poikkeuksellisen upea miljöö linnoineen ja vanhoine tuulimyllyineen. Mukavasta radasta tulee kuitenkin helposti puhuttua kahdessa osassa – se kiva seitsemän väylää ja sitten ne kaksi muuta. Puitteet on kyllä hienot ja kun muutaman muukin on käynyt jalanjälkensä jättämässä näihin historiallisiin maisemiin niin mistään viidakosta ei kiekkoja tarvitse etsiä missään vaiheessa. Väylät on selkeitä ja helppoja heittää ja mikä parasta niin täällä viihtyy varmasti koko perhe vauvasta vaariin. En ole aivan varma tullaanko tänne vain pelaamaan Frisbeegolfia, mutta osana kokonaisvaltaista retkipäivää Linnan ja Ulkoilmamuseon yhteydessä tämä kannattaa kyllä sujauttaa aikatauluun mukaan ehdottomasti.

Sport Resort Ylläs

Kaksi kierrosta samaan aikaan - ensimmäinen ja viimeinen.

Riutta DiscGolfPark

Riutta ei välttämättä ole ihan aloittelijoille tarkoitettu rata tai sitten mukaan vaaditaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä omista taidoista. Kiekkoja tänne saa hävitettyä oman maun mukaan juuri niin paljon kuin jaksaa heitellä menemään ja se huono puoli tässä on vielä että täällä saattaa päästä kunto kasvamaan kun painaa paita märkänä mäkiä pitkin ylös ja alas. Käymisen arvoinen paikka todellakin kaikille Tuskasotureille, mutta enemmän varmaankin fiilistelyyn kuin tiukkaan tuloksentekoon.

Inkoon frisbeegolfrata

Inkoo on yhteenvetona monipuolinen rata missä on tarjolla myös helppoja ja heitettäviä väyliä Tuskasotureille. Toisaalta useampi väylä vaatisi kuitenkin edes jonkin verran kättä, että todellisille birkkupaikoille olisi mahdollisuus päästä. Rata on kokenut muodonmuutoksen myös raivaustöiden ansiosta ja jos muistikuvat on jotenkin epäselvät niin kannattaa käydä katsomassa miltä Iloinen Inkoo tänä päivänä näyttää.

Ford Amateur DiscGolfPark

Ford Ama on kuin tehty Tuskasoturille! Jos et vielä ole käynyt niin nyt viimeistään voisi olla aika.

Äkäslompolo DiscGolfPark

Ratahan on mitä hienoin kun ottaa heittämisen lisäksi matkalle mukaan ajatuksen luonnosta ja sen tarjoamista kokemuksista. Tuloksen tekoon ei Äkäslompolo ole kyllä Tuskasoturin silmin katsottuna mikään otollisin rata, mutta kokemukseni sellainen, että varmasti pelaan sen uudestaan aina kun siihen tulee mahdollisuus. Väylät on selkeästi merkitty, tiiboksit hyvässä kunnossa ja kaikki väylät on kuitenkin heitettävissä vaikka välillä aavistuksen pitkiltä Tuskasoturin käteen tuntuivatkin.

Västerby

Yksi Etelä-Suomen hienoimmista paikoista harrastaa Rispiigolfia.

Soltuna DiscGolfPark

Paljon jäi muistoja ja uudestaankin on mentävä.

Karjaan Frisbeegolf Park

Karjaan Selcast haltuun Tuskasoturin silmin: https://tuskasoturit.com/2021/11/29/karjaa/