Keljonrata on haastava ja paljon käytetty Jyväskyläisten keskuudessa.
Keljon radassa on paljon hyvää vaihtelevuutta väylien maastossa, teknisyydessä ja pituudessa.
Ehdottomat lempi väyläni ovat väylä 5 ja 14.
Väylällä 5 korille heitetään 90m heitto mäenpäältä jossa on ihan kivat näkymät hienoina kesäpäivinä. Vaaraa väylällä ei varsinaiseti ole mutta jos kiekko heittäjlätä karkaa oikealle anhyser kulmassa voi vaaratilanteen saada aikaan seuraavan väylän tiillä olioiden kanssa.
Väylällä 14 heitetään paljasta kallion rinnettä pitkin pitkä par 4 joka vaatii todella hyviä heittoja jos haluaa saada edes par tuloksen. Väylä ei ole varsinaisesti tiukka, mutta ei ylimääräistäkään tilaa ole. Jos käsi riittää pelaamaan väylän puiden yli silloin tilaa on. Väylällä on myös yksi miellyttävimmistä mado tyypeistä jota arvostan lajissa. Mando joka turvaa muiden alueella liikkuvien turvallisuutta, mutta ei vaikuta väylän pelaamiseen radikaalisti.
Useimmat väylät ovat alunperin tehty tiukemmiksi, mutta vuoden 2019 harvennukset ovat muuttaneet väyliä hieman anteeksi antavemmiksi, joka ei kaikilla väylällä ole hyvä asia. Tiit ovat lähtökohtaisesti hyvin tehtyjä ja ok kunnossa. Muutamilla tii alustoilla saattaa oman vauhdinoton loppu vaikeutua kuluneiden tii päiden takia. Ongelma on silti pieni joka ei minua toistaiseksi ole kierroksiani pilannut.
Alue on tappaantunut ja kulunut suuresta käyttö asteesta, paikoin jopa liikaa omaan mieltymykseeni. Käyttöastetta Keljossa selittää sen oleva ainoa täyspitkä 18 väyläinen joka ei maksa mitään.
Kauniina lähes tuulettomana päivänä keljo on aivan ammuttuna täyteen jotenka heittäminen keljossa jos kelit ja omat aikataulut sen sallii kannataa sijoittaa aikaiseen aamuun.
radalle annan pisteitä 3/5 sen liiallisesta kulumisesta ja se ei varsinaiseti ole aina kaikkein kaunein rata, vaikkakin hyvä sellainen.
Hiiska on tekninen, kaunis ja haastava rata. Tiit on hyvin huolettuja, väylät on pidetty hyvin kunnossa, paikalla on mahdollista paistaa makkaraa ja käyttää jopa pajamajaa. Jos haluaa hyvää teknisesti vaihtelevaa rataa jossa kätensä ja tekniikkansa saa laittaa koetukselle niin ehdottomasti käymään.
Täydellinen rata ei kuitenkaan ole. 7 väylän mando on selkeästi jäänyt liian lähelle tiitä, koska mandon voi ohittaa ja tämän jälkeen kiertää sen toiselta puolelta, joka vaarantaa 8 tiin pelaajat kiekko osumille mutta lyhentää väylää merkittävästi. Toki tämä riippuu pelaajista kehtaavatko niin tehdä, mutta kukapa ei käyttäisi mahdollisuutta leikata väylää lyhyemmäksi paremman tuloksen toivossa.
Ehdottomia lempi väyliäni Hiiskassa ovat väylä 5 ja 11.
5 väylä on kaltevalla mäen rinteellä heitettävä kapea väylä jossa vasemmalla on pientä mäntyä ja tieheästi, oikealla taas mäen toinen puoli ja autotie. Väylällä pysyminen on lähes ehdotonta jos haluaa saada edes baaria tältä väylältä.
väylä 11 on hauska heittää soramontun Reunalta pillimäiseen aukkoon soramontun toiselle puolelle, joka jatkuu suorana väylänä korille asti.
Toki 5e hintaan radalla voisi olettaa olevan jotain todella ihmeellistä ja hienoa yms. Mutta lopulta rata on vain hyvin huolettu.
Jos on valmis maksamaan 5 euroa radasta joka on suunniteltu hyvin, pidetty hyvin ja on kaunista harju metsää.
Omasta mielestäni hinta on hieman liikaa mutta kaikkea ei voi aina saada. Maksan silti ratamaksun mielelläni jotta pääsen Hiiskaa heittämään. Epäilen silti että paljon jää heittäjiä pois radalta maksun "suuruuden" takia.
arvosanan antaisin 3,5/5
Korpilahden rata tuntuu todella mukavalta harrastajan metsäradalta, joka haastaa pelaamaan fiksua peliä. Itseä ei metsän tiheys haittaa koska liian avoimeksi hakatut radat ovat yleensä tylsiä. Joitakin mandoja en ehkä olisi itse laittanut radalle mutta ne eivät radan kokonaisuutta haittaa.
Ainoa oikea huonopuoli koko radassa on sen saari väylä 17. Väylän profiili ei sovi radan profiiliin millään muotoa. Korpilahdelle lähdetään muiden väylien puolesta heittämään hyvän mielen heittelyä, niin 17 vie kaiken mielekkyyden radasta pois. Perus harrastajalle avausheitto ei riitä saareen ja droppariltakin heitto saareen ei ole helpoimmasta päästä. Tykkään väylän ideasta, sen profiili ei vain sovi juuri tähän rataan.
Tiit ovat huollettuja ja kunnossa. Opasteet ovat selkeät ja väylien väliset mahdolliset ristiin heittämiset ovat lähes mahdottomat. Toki 18 väylällä jos heitto karkaa todella paljon vasemmalle on sekin mahdollisuus olemassa.
Arvosanana 3/5
Radalta löytyy hyvää haastetta pitkäänkin pelanneelle, mutta toimii jo hetken aikaa pelanneellekkin erittäin hyvin. Opasteet on selkeät, tiit on tehty hyvin ja kunnossa. Jos menee eritasoisten heittäjien kanssa radalle niin ehdottomasti Tikkakoskelle, rata haastaa kokeneet pelaajat ja antaa armoa aloitteleville. Yksi parhaista 10 väyläsistä radoista jonka olen itse pelannut.
Keljonkankaan frisbeegolfrata
Keljonrata on haastava ja paljon käytetty Jyväskyläisten keskuudessa. Keljon radassa on paljon hyvää vaihtelevuutta väylien maastossa, teknisyydessä ja pituudessa. Ehdottomat lempi väyläni ovat väylä 5 ja 14. Väylällä 5 korille heitetään 90m heitto mäenpäältä jossa on ihan kivat näkymät hienoina kesäpäivinä. Vaaraa väylällä ei varsinaiseti ole mutta jos kiekko heittäjlätä karkaa oikealle anhyser kulmassa voi vaaratilanteen saada aikaan seuraavan väylän tiillä olioiden kanssa. Väylällä 14 heitetään paljasta kallion rinnettä pitkin pitkä par 4 joka vaatii todella hyviä heittoja jos haluaa saada edes par tuloksen. Väylä ei ole varsinaisesti tiukka, mutta ei ylimääräistäkään tilaa ole. Jos käsi riittää pelaamaan väylän puiden yli silloin tilaa on. Väylällä on myös yksi miellyttävimmistä mado tyypeistä jota arvostan lajissa. Mando joka turvaa muiden alueella liikkuvien turvallisuutta, mutta ei vaikuta väylän pelaamiseen radikaalisti. Useimmat väylät ovat alunperin tehty tiukemmiksi, mutta vuoden 2019 harvennukset ovat muuttaneet väyliä hieman anteeksi antavemmiksi, joka ei kaikilla väylällä ole hyvä asia. Tiit ovat lähtökohtaisesti hyvin tehtyjä ja ok kunnossa. Muutamilla tii alustoilla saattaa oman vauhdinoton loppu vaikeutua kuluneiden tii päiden takia. Ongelma on silti pieni joka ei minua toistaiseksi ole kierroksiani pilannut. Alue on tappaantunut ja kulunut suuresta käyttö asteesta, paikoin jopa liikaa omaan mieltymykseeni. Käyttöastetta Keljossa selittää sen oleva ainoa täyspitkä 18 väyläinen joka ei maksa mitään. Kauniina lähes tuulettomana päivänä keljo on aivan ammuttuna täyteen jotenka heittäminen keljossa jos kelit ja omat aikataulut sen sallii kannataa sijoittaa aikaiseen aamuun. radalle annan pisteitä 3/5 sen liiallisesta kulumisesta ja se ei varsinaiseti ole aina kaikkein kaunein rata, vaikkakin hyvä sellainen.Hiiska DG
Hiiska on tekninen, kaunis ja haastava rata. Tiit on hyvin huolettuja, väylät on pidetty hyvin kunnossa, paikalla on mahdollista paistaa makkaraa ja käyttää jopa pajamajaa. Jos haluaa hyvää teknisesti vaihtelevaa rataa jossa kätensä ja tekniikkansa saa laittaa koetukselle niin ehdottomasti käymään. Täydellinen rata ei kuitenkaan ole. 7 väylän mando on selkeästi jäänyt liian lähelle tiitä, koska mandon voi ohittaa ja tämän jälkeen kiertää sen toiselta puolelta, joka vaarantaa 8 tiin pelaajat kiekko osumille mutta lyhentää väylää merkittävästi. Toki tämä riippuu pelaajista kehtaavatko niin tehdä, mutta kukapa ei käyttäisi mahdollisuutta leikata väylää lyhyemmäksi paremman tuloksen toivossa. Ehdottomia lempi väyliäni Hiiskassa ovat väylä 5 ja 11. 5 väylä on kaltevalla mäen rinteellä heitettävä kapea väylä jossa vasemmalla on pientä mäntyä ja tieheästi, oikealla taas mäen toinen puoli ja autotie. Väylällä pysyminen on lähes ehdotonta jos haluaa saada edes baaria tältä väylältä. väylä 11 on hauska heittää soramontun Reunalta pillimäiseen aukkoon soramontun toiselle puolelle, joka jatkuu suorana väylänä korille asti. Toki 5e hintaan radalla voisi olettaa olevan jotain todella ihmeellistä ja hienoa yms. Mutta lopulta rata on vain hyvin huolettu. Jos on valmis maksamaan 5 euroa radasta joka on suunniteltu hyvin, pidetty hyvin ja on kaunista harju metsää. Omasta mielestäni hinta on hieman liikaa mutta kaikkea ei voi aina saada. Maksan silti ratamaksun mielelläni jotta pääsen Hiiskaa heittämään. Epäilen silti että paljon jää heittäjiä pois radalta maksun "suuruuden" takia. arvosanan antaisin 3,5/5Korpilahden frisbeegolfrata
Korpilahden rata tuntuu todella mukavalta harrastajan metsäradalta, joka haastaa pelaamaan fiksua peliä. Itseä ei metsän tiheys haittaa koska liian avoimeksi hakatut radat ovat yleensä tylsiä. Joitakin mandoja en ehkä olisi itse laittanut radalle mutta ne eivät radan kokonaisuutta haittaa. Ainoa oikea huonopuoli koko radassa on sen saari väylä 17. Väylän profiili ei sovi radan profiiliin millään muotoa. Korpilahdelle lähdetään muiden väylien puolesta heittämään hyvän mielen heittelyä, niin 17 vie kaiken mielekkyyden radasta pois. Perus harrastajalle avausheitto ei riitä saareen ja droppariltakin heitto saareen ei ole helpoimmasta päästä. Tykkään väylän ideasta, sen profiili ei vain sovi juuri tähän rataan. Tiit ovat huollettuja ja kunnossa. Opasteet ovat selkeät ja väylien väliset mahdolliset ristiin heittämiset ovat lähes mahdottomat. Toki 18 väylällä jos heitto karkaa todella paljon vasemmalle on sekin mahdollisuus olemassa. Arvosanana 3/5Tikkakosken frisbeegolfrata
Radalta löytyy hyvää haastetta pitkäänkin pelanneelle, mutta toimii jo hetken aikaa pelanneellekkin erittäin hyvin. Opasteet on selkeät, tiit on tehty hyvin ja kunnossa. Jos menee eritasoisten heittäjien kanssa radalle niin ehdottomasti Tikkakoskelle, rata haastaa kokeneet pelaajat ja antaa armoa aloitteleville. Yksi parhaista 10 väyläsistä radoista jonka olen itse pelannut.