Rakokivi DG sijaitsee Nastolan urheilukeskuksen ja kuntopolun yhteydessä. Rata on profiililtaan mäkinen ja metsäinen, mutta kierroksen aikana pääsee myös ihailemaan kiekon liitoa avoimessa maastossa. Väylät ovat monipuolisia ja vaikeusasteeltaan vaihtelevia. Radalle uskaltautuu siis aloittelijakin, mutta myös kokeneemmalle heittäjälle on tarjolla haasteita.
Rata avattiin 9-väyläisenä vuonna 2016 nimellä Nastola DiscGolfPark. Laajennus- ja muutostöiden myötä nimi vaihtui nykyiseen muotoonsa syksyllä 2021.
Radan aloitusväylä on näennäisen simppeli mutta käytännössä hankalampi. Pienoisen ylämäen ja strategisesti sijoitetun vartijamännyn takia nostolle pääseminen vaatii yllättävän tarkkaa nopeus- ja kulmakontrollia. Greenillä tuulee käytännössä aina, ja puttaamaan joutuu usein joko ylämäkeen tai tyhjää rinnettä vasten, joten puttihermot kannattaa lämmitellä huolellisesti ennen kierrosta.
Väylä 2: Rakokivi DG #2
Pituus 65 metriä. Par 3
Pehmeät kädet ja hyvin koulutettu putteri tulevat tarpeeseen tällä väylällä. Tiiltä näkymättömissä olevalle korille pääsee viivasuoralla tai ujosti ässäävällä neppauksella, joka laskettelee hallitusti pieneen alamäkeen ja pysähtyy ajoissa montun pohjalle. Jos mando onnistuu pääsemään heittäjän pään sisään, korttiin kirjoitellaan todennäköisimmin nelonen – ellei sitten C2-putti satu olemaan legendaarisessa iskussa.
Väylä 3: Rakokivi DG #3
Pituus 107 metriä. Par 3
Lämmittelyt on nyt lämmitelty – tämä väylä on radan hankalimpia pirkotettavia. Väylän muoto suosii ehkä hieman kämmentä, mutta myös myöhään flippaavalla rystyllä on päästy korille. Kiekon tulee lentää ensin noin 70 metriä suoraan ja kääntyä sen jälkeen oikealle jyrkkään alamäkeen, jossa kori sijaitsee. Ringin reunalla on pieni rollieste, mutta puttirallin uhka on siitä huolimatta todellinen. Mikäli avaus karkaa tiiltä suoraan oikealle ja montun pohjalle, kannattaa tosissaan harkita avauksen uusimista (re-tee) yhdestä rangaistusheitosta huolimatta.
Väylä 4: Rakokivi DG #4
Pituus 115 metriä. Par 4
Radan ensimmäinen par 4 -väylä avataan tiukkaan ylämäkitunneliin. Linjalla pysyminen on erittäin tärkeää, sillä metsä ei ole kovin anteliasta väylän kummallakaan puolella. Sweet spot sijaitsee mäen laella, josta aukeaa helpohko lähestymismahdollisuus sekä kämmenelle että rystylle. Hieman isompikätiset voivat toki hakea kotkaakin korttiin. Korin luona on soittokello, jonka avulla tulee ilmoittaa tiillä odottavalle ryhmälle, että väylä on vapaa.
Väylä 5: Rakokivi DG #5
Pituus 63 metriä. Par 3
Pienen kanjonin yli heitettävällä väylällä on kaksi vaihtoehtoista reittiä korille: suora, leveämpi tunneli sekä tiukempi hyzer-aukko. Väylän todellinen haaste on kuitenkin ilkeästi rinteen reunalla sijaitseva korialue.
Väylä 6: Rakokivi DG #6
Pituus 78 metriä. Par 3
Tähän pillisuoraan metsäränniin heittäisi linjan puolesta mielellään putteria tai suoraa midaria, mutta hitaamman kiekon pelaaminen vaatii heittäjältä jonkin verran räpylää. Ylämäki ja rinteen muoto takaavatkin sen, että aivan jokainen draivi ei välttämättä löydä tietään maalaisromanttisen korilaiturin välittömään läheisyyteen. Väylän oikeassa laidassa kulkee vaihtoehtoinen linja, jonka kautta voi riittävän äkäisesti feidaavalla kiekolla päästä jopa häränsilmään asti.
Väylä 7: Rakokivi DG #7
Pituus 70 metriä. Par 3
Seitsemännen väylän kesyttämiseen vaaditaan korkeahkoa kämmentä tai anhyzeria, sillä lopun käännös oikean käden taskuun on yllättävän tiukka ja äkkinäinen. Korotettu kori ei anna mitään ilmaiseksi.
Väylä 8: Rakokivi DG #8
Pituus 65 metriä. Par 3
Ensimmäisestä puuaukosta osuttuaan voi yleensä huokaista helpotuksesta, mutta aivan korin juureen johtava linja on yllättävän spesifi. Väylä on pituudeltaan lyhyt, mutta huomattava alamäki ja puolivälissä virtaava puro tekevät siitä visuaalisesti näyttävän.
Väylä 9: Rakokivi DG #9
Pituus 68 metriä. Par 3
Lähes suorakulman muotoinen ysiväylä huutaa heittäjältä joko korkeaa hysseä tai erittäin vakaata kiekkoa. Todennäköisyys osua siihen ainoaan puuhun keskellä väylää on suurempi kuin äkkiseltään luulisi.
Väylä 10: Rakokivi DG #10
Pituus 80 metriä. Par 3
Takaysi alkaa suoralla ylämäkidraivilla kuntopolkua pitkin. Korkeuseron vuoksi pirkkoputille haluavan täytyy antaa kiekolle jonkin verran käskyä, mutta linjalta eksyminen tarkoittaa yleensä väistämättä katastrofia – väylän vasemmalle puolella vaanii nimittäin koko radan hirvittävin suomörri. Kori on ystävällisesti nostettu pienen penkereen päälle, joten puttihermojaan pääsee jälleen koettelemaan.
Väylä 11: Rakokivi DG #11
Pituus 70 metriä. Par 3
Väylä pelataan avoimeen rinteeseen vanhan lumenkaatopaikan yli. Ilmatilaa on vaikka muille jakaa, joten heittolinjan voi valita melko vapaasti. Rinteen suunnan ja painovoiman takia rystyheitto vaatii tarkkaa kulmakontrollia, sillä liian ylivakaa kiekko päätyy todella syvälle rotkon pohjalle.
Väylä 12: Rakokivi DG #12
Pituus 175 metriä. Par 4
Radan signature-väylällä on lupa liidättää! Avaus heitetään pulkkamäen laelta, joten kiekon liitoa ehtii ihailla tovin jos toisenkin. Kotkaa on mahdollista metsästää hieman pienemmälläkin lapasella, jos hysseflippi osuu kohdilleen. Oman haasteensa tuovat aukiolla puhaltelevat, usein täysin mielivaltaisilta vaikuttavat tuulet. Väylän oikeassa reunassa kulkee koko matkan OB-linja, joka tulee yllättävän nopeasti peliin kiekon kääntäessä yli.
Väylä 13: Rakokivi DG #13
Pituus 71 metriä. Par 3
Sokkona heitettävällä ylämäkiväylällä kysytään jyrkähköä anhyzer-heittoa ja luottamusta valittuun kiekkoon. Jos kämmenestä löytyy tehoja, myös sillä tavoin pääsee perille. Väylän korialue on tasainen, joten mäen päälle jaksavan avauksen jälkeen pääsee aina jonkinlaiselle putille.
Väylä 14: Rakokivi DG #14
Pituus 73 metriä. Par 3
Väylän heittolinja on selkeä mutta varsinkin aluksi melko armoton. Myös loppupuolelta löytyy muutama keskeiselle paikalle jätetty isompi vartijapuu. Kori on pienessä montussa ja tiiltä katsoen piilossa. Kämmen- ja rystyheittäjät tapaavat usein väitellä tämän väylän oikeaoppisesta suoritustavasta, joten molemmat tyylit ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia.
Väylä 15: Rakokivi DG #15
Pituus 112 metriä. Par 4
Tällä teknisellä par-nelosella voittaa porukan tarkin kaveri, ei rehvakkain draiverin paiskaaja. Avausheiton tulee olla ennen kaikkea määrämittainen: korille pääsee kahta reittiä, mutta kumpikaan sweet spot ei ole koolla pilattu. Varsinkin reittien väliin jäävä ei-kenenkään-maa on turhauttava paikka suunnitella jatkoheittoa. Jos avauksessa kuitenkin onnistuu, on jäljellä enää rutiininomainen lähestyminen korille.
Väylä 16: Rakokivi DG #16
Pituus 66 metriä. Par 3
Radan viimeinen metsäpilli vaikuttaa silmämääräisesti kaartuvan loivasti vasemmalle, mutta se on todellisuudessa lähes suora. Keskellä väylää olevan puun voi kiertää kummalta puolelta tahansa.
Väylä 17: Rakokivi DG #17
Pituus 54 metriä. Par 3
Tämän avoimen, lyhyen väylän mielellään pirkottaisi ennen haastavaa päätösväylää, mutta hazard-alueen uhka saattaa saada kädet hikoamaan. Leveä kämmenlinja on turvallisin, sillä sisempää heitettäessä alhaalla roikkuvat kuusenoksat tulevat herkästi kiekon tielle.
Väylä 18: Rakokivi DG #18
Pituus 138 metriä. Par 3
Radan viimeinen väylä heitetään mäen laelta alas kuntopolkua pitkin, ja kiekolle saa antaa tosissaan vauhtia. Optimaalinen heittolinja kulkee sähkölankojen korkeudella, koska korialue on hieman vastakarvaan kalteva kiekon feidiin nähden. Matalammallakin heitolla voi päästä korille, jos vauhtia riittää ja kuntopolusta sattuu saamaan suotuisan skipin. Par-tuloksella ei todennäköisesti häviä korttikavereille tai juuri muillekaan, sillä kyseessä on tilastollisesti yksi radan vaikeimmista väylistä.
14 arvostelua radalle “Rakokivi DG”
Rata meni jatkoon. Haasteita sopivasti. Vaihtelevasti eri mittaisia väyliä. Korkeuseroa löytyy ja kuntoilusta käy. Muutama pidempi siirtymä. Ehdottomasti kannattaa käydä heittämässä
Hyvä rata, joka alkaa isommin haastavilla kuusikkoväylillä 3-6. Väylällä 12 huiman pitkä alamäkiliidätys, jossa kiekon näkee koko ajan! Loppuradasta ehkäpä ”silmukkaväylä” 15 spesiaalein. Muutamilla muilla väylillä huomioitava kuntopolkujen käyttäjät.
Erinomaiset kulkuopasteet ja hyvät tiit. Urheilualueen yhteinen parkkipaikkakin on tilava.
Hyvää työtä on laajennusporukka tehnyt. Valitettavasti uusien väylien maasto on frisbeegolfin kannalta käytännössä sitä alinta kastia, joten en oikein tykännyt. Vaikka hyvin heitinkin.
Rata on tosiaan laajentunut ja päivittynyt parin viime vuoden aikana, kuten edelliset kommentoijat ovat jo huomauttaneetkin. Nykyään Rakokivi DG -nimellä kulkeva rata on hyvässä pelikunnossa, ja kaikkien nettipalveluiden tiedot on hoidettu ajan tasalle.
Paikallinen seura on ottanut aktiivisemman otteen radan ylläpidon ja kehittämisen suhteen, joten palautetta ja kehitysehdotuksia otetaan mieluusti vastaan. Tervetuloa heitolle!
Rata on tosiaan nykyisin 18-väyläinen. Uudet väylät tosin kapeita ja eivät mitään erityisen pitkiä ja nyt kaksi pitkää alamäkiväylää joilla pääsee liuttamaan kunnolla. Väylä opastus hyvä ja kortti löytyy Metrixistä. Olen heittäjänä harrastelija ja seniori ja tästä radasta jäi hyvä maku, etenkin näin syksyllä miellyttää hiekkapohjaiset kuivat väylät. Ainoa miinus kierrokselta oli yksi hävinnyt kiekko, mutta toivotaan että löytää kotiin.
Ihan mukava 9-väyläinen ”neppirata” jossa kuitenkin parilla väylällä pääsee liidättämään kunnolla. Muutama väylä aika lähellä toisiaan ja siirtymätkin voisi miettiä vähän paremmin. 7. väylän sivut aikamoista heinikkoa, muuten väylät suhteellisen hyväkuntoisia. Kannattaa käydä jos matkan varrelle sattuu.
Loistava 9-väyläinen rata. Löytyy avointa, hieman tiukempaa, lyhyttä ja pitkää väylää ja korkeuseroja on käytetty hyvin. Erinomainen rata treenaamaan lähestymispeliä ja soveltuu varmasti loistavasti lajin aloittelijoille. Ainoana haittana on muutamat rinnakkain menevät väylät ja montun alhaalla oleva väylä, jonka voisi suojata esim pienellä verkolla, jolloin vaaratilanteilta vältyttäisiin.
Muutama ihan kiva väylä, mut kulku tapahtuu ristiin rastiin ja jos pelaajia on enemmän kuin kaksi samaan aikaan on jatkuvasti vaaratilanteita väylillä 1-5. Rata on helppo ja antaa aloittelijoille mukavaa pikku haastetta ja onnistumisen tunteita. Näin vähän pidempään pelanneelle -7 ekakerta jäi myös todennäköisesti viimeiseksi kerraksi.
Parempi kuin Pajulahti, mutta ei vielä täydellinen. Radalta löytyy Suomen tasolla muutama todella hieno väylä, mutta radassa valitettavasti paistaa se, että pienelle alueelle on väkisin koitettu tunkea turvallisuudesta tinkimällä 9-väylän rata. Ykkösväylän kori on kolmosväylän avauspaikasta juuri ja juuri 10m päässä. Samoin kakkosväylän tii on pimeässä kulmassa ykköskorin vieressä. Edellämainituissa kommenteissa onkin sitten loput turvallisuusriskit. Muuten kyllä ihan hieno ja kelpo rata. Toivottavasti rataa muutettaisiin niin kanssapelaajille kuin lenkkeilijöillekin turvallisemmaksi tulevaisuudessa.
Uusi rata, ja koska DGP, voidaan pitää ihan itsestäänselvyytenä, että opasteet, tiit, korit ja sensellaiset ovat kunnossa. Ei tainnut olla mitään varsinaisia opasteita väylien välillä, muuta kuin korien pohjien nuolet, mutta useimmat tiit näkyivät edelliseltä korilta. Tiit kompaktit, mutta isommille ei suurta tarvetta.
Itse väylät vaihtelevia, kolmosella ja vitosella hieno liidätys, ysilläkin saa heittää ihan kunnolla. Muuten pääosin tarkempaa ”neppailua”, mutta korkeuserojen takia ihan pelkkiä lähäreitä ei kaikilla lyhyilläkään väylillä ole. En tiedä minkälaisia suunnitelmia radalle jatkossa on, onko kyseessä joku kehitettävä projekti vaiko kunnan ”tossa toi nyt on, ei kosketa siihen seuraavaan kymmeneen vuoteen” -tyyppinen hankinta, mutta jotain pientä parannettavaa kyllä näkisin. Ykkösen tii on eri paikassa kuin kartassa, varmaankin ladun takia, en tiedä johtuuko siitä vai mistä, mutta jotenkin nuiva väylä. Kakkonen on pimeä, jos sieltä polulta joku vastaan tulee, ei kumpikaan näe toistaan ennen kuin kopsahtaa. Seiskassa ehkä häiritsee se, ettei koria näe, en tiedä muuttaisiko se väylää paljoakaan jos kori olisi sen verran lähempänä rinteen reunaa, että kori pilkistäisi (edes lippu katolla) tiille? Ysissä on vaaranpaikka, heitetään kuntopolkua pitkin alamäkeen ja puolessa välissä väylää on risteys jossa oikealta tulevia ei näe kunnolla. En tiedä mitä sille voisi tehdä, saako tuolla trimmata metsää, mutta muuten ehkä koko radan haastavin väylä, joten harmi olisi toisaalta sitä lyhentääkään.
Nelonen ja kasi perusväyliä, vähän matkaa kuntopolkua ja sitten pisto sivulle metsään korille. Kutosen tarkka avaus ~2 metrin aukosta tuo hienosti sipulinkuorintaa mukaan, nimim. ”pirkku+tuplabogi kahdelta kierrokselta”.
Kokonaisuutena ihan perushyvä rata, muutama hieno elementti, muutama heikompi kohta, mutta ennen kaikkea riittävän vaihteleva, ettei oikeastaan kahta samanlaista avausta ole.
Mukava 9-väyläinen rata. Parkkipaikalta pääsee suoraan ensimmäiselle väylälle ja rata on suunniteltu hyvin siirtyminen, vaikka väylien 3-5 välillä pientä sahaamista onkin. Väylät monipuolisia, tosin osa kohtuullisen lyhyitä. Väylän 5 pitkä liidätys on hieno ja onneksi maasto on avointa. Sopii niin enemmän kuin vähemmänkin pelanneelle heittäjälle. Korit erinomaiset, tiimatot vähän pienet. Radan kiertää nopeasti ympäri, joten ensimmäinen kierros tutustumiseen ja lämmittelyyn ja toisella sitten tulosta korttiin.
Ajankohtaista 
3,29
Loading...
Radan aloitusväylä on näennäisen simppeli mutta käytännössä hankalampi. Pienoisen ylämäen ja strategisesti sijoitetun vartijamännyn takia nostolle pääseminen vaatii yllättävän tarkkaa nopeus- ja kulmakontrollia. Greenillä tuulee käytännössä aina, ja puttaamaan joutuu usein joko ylämäkeen tai tyhjää rinnettä vasten, joten puttihermot kannattaa lämmitellä huolellisesti ennen kierrosta.
Pehmeät kädet ja hyvin koulutettu putteri tulevat tarpeeseen tällä väylällä. Tiiltä näkymättömissä olevalle korille pääsee viivasuoralla tai ujosti ässäävällä neppauksella, joka laskettelee hallitusti pieneen alamäkeen ja pysähtyy ajoissa montun pohjalle. Jos mando onnistuu pääsemään heittäjän pään sisään, korttiin kirjoitellaan todennäköisimmin nelonen – ellei sitten C2-putti satu olemaan legendaarisessa iskussa.
Lämmittelyt on nyt lämmitelty – tämä väylä on radan hankalimpia pirkotettavia. Väylän muoto suosii ehkä hieman kämmentä, mutta myös myöhään flippaavalla rystyllä on päästy korille. Kiekon tulee lentää ensin noin 70 metriä suoraan ja kääntyä sen jälkeen oikealle jyrkkään alamäkeen, jossa kori sijaitsee. Ringin reunalla on pieni rollieste, mutta puttirallin uhka on siitä huolimatta todellinen. Mikäli avaus karkaa tiiltä suoraan oikealle ja montun pohjalle, kannattaa tosissaan harkita avauksen uusimista (re-tee) yhdestä rangaistusheitosta huolimatta.
Radan ensimmäinen par 4 -väylä avataan tiukkaan ylämäkitunneliin. Linjalla pysyminen on erittäin tärkeää, sillä metsä ei ole kovin anteliasta väylän kummallakaan puolella. Sweet spot sijaitsee mäen laella, josta aukeaa helpohko lähestymismahdollisuus sekä kämmenelle että rystylle. Hieman isompikätiset voivat toki hakea kotkaakin korttiin. Korin luona on soittokello, jonka avulla tulee ilmoittaa tiillä odottavalle ryhmälle, että väylä on vapaa.
Pienen kanjonin yli heitettävällä väylällä on kaksi vaihtoehtoista reittiä korille: suora, leveämpi tunneli sekä tiukempi hyzer-aukko. Väylän todellinen haaste on kuitenkin ilkeästi rinteen reunalla sijaitseva korialue.
Tähän pillisuoraan metsäränniin heittäisi linjan puolesta mielellään putteria tai suoraa midaria, mutta hitaamman kiekon pelaaminen vaatii heittäjältä jonkin verran räpylää. Ylämäki ja rinteen muoto takaavatkin sen, että aivan jokainen draivi ei välttämättä löydä tietään maalaisromanttisen korilaiturin välittömään läheisyyteen. Väylän oikeassa laidassa kulkee vaihtoehtoinen linja, jonka kautta voi riittävän äkäisesti feidaavalla kiekolla päästä jopa häränsilmään asti.
Seitsemännen väylän kesyttämiseen vaaditaan korkeahkoa kämmentä tai anhyzeria, sillä lopun käännös oikean käden taskuun on yllättävän tiukka ja äkkinäinen. Korotettu kori ei anna mitään ilmaiseksi.
Ensimmäisestä puuaukosta osuttuaan voi yleensä huokaista helpotuksesta, mutta aivan korin juureen johtava linja on yllättävän spesifi. Väylä on pituudeltaan lyhyt, mutta huomattava alamäki ja puolivälissä virtaava puro tekevät siitä visuaalisesti näyttävän.
Lähes suorakulman muotoinen ysiväylä huutaa heittäjältä joko korkeaa hysseä tai erittäin vakaata kiekkoa. Todennäköisyys osua siihen ainoaan puuhun keskellä väylää on suurempi kuin äkkiseltään luulisi.
Takaysi alkaa suoralla ylämäkidraivilla kuntopolkua pitkin. Korkeuseron vuoksi pirkkoputille haluavan täytyy antaa kiekolle jonkin verran käskyä, mutta linjalta eksyminen tarkoittaa yleensä väistämättä katastrofia – väylän vasemmalle puolella vaanii nimittäin koko radan hirvittävin suomörri. Kori on ystävällisesti nostettu pienen penkereen päälle, joten puttihermojaan pääsee jälleen koettelemaan.
Väylä pelataan avoimeen rinteeseen vanhan lumenkaatopaikan yli. Ilmatilaa on vaikka muille jakaa, joten heittolinjan voi valita melko vapaasti. Rinteen suunnan ja painovoiman takia rystyheitto vaatii tarkkaa kulmakontrollia, sillä liian ylivakaa kiekko päätyy todella syvälle rotkon pohjalle.
Radan signature-väylällä on lupa liidättää! Avaus heitetään pulkkamäen laelta, joten kiekon liitoa ehtii ihailla tovin jos toisenkin. Kotkaa on mahdollista metsästää hieman pienemmälläkin lapasella, jos hysseflippi osuu kohdilleen. Oman haasteensa tuovat aukiolla puhaltelevat, usein täysin mielivaltaisilta vaikuttavat tuulet. Väylän oikeassa reunassa kulkee koko matkan OB-linja, joka tulee yllättävän nopeasti peliin kiekon kääntäessä yli.
Sokkona heitettävällä ylämäkiväylällä kysytään jyrkähköä anhyzer-heittoa ja luottamusta valittuun kiekkoon. Jos kämmenestä löytyy tehoja, myös sillä tavoin pääsee perille. Väylän korialue on tasainen, joten mäen päälle jaksavan avauksen jälkeen pääsee aina jonkinlaiselle putille.
Väylän heittolinja on selkeä mutta varsinkin aluksi melko armoton. Myös loppupuolelta löytyy muutama keskeiselle paikalle jätetty isompi vartijapuu. Kori on pienessä montussa ja tiiltä katsoen piilossa. Kämmen- ja rystyheittäjät tapaavat usein väitellä tämän väylän oikeaoppisesta suoritustavasta, joten molemmat tyylit ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia.
Tällä teknisellä par-nelosella voittaa porukan tarkin kaveri, ei rehvakkain draiverin paiskaaja. Avausheiton tulee olla ennen kaikkea määrämittainen: korille pääsee kahta reittiä, mutta kumpikaan sweet spot ei ole koolla pilattu. Varsinkin reittien väliin jäävä ei-kenenkään-maa on turhauttava paikka suunnitella jatkoheittoa. Jos avauksessa kuitenkin onnistuu, on jäljellä enää rutiininomainen lähestyminen korille.
Radan viimeinen metsäpilli vaikuttaa silmämääräisesti kaartuvan loivasti vasemmalle, mutta se on todellisuudessa lähes suora. Keskellä väylää olevan puun voi kiertää kummalta puolelta tahansa.
Tämän avoimen, lyhyen väylän mielellään pirkottaisi ennen haastavaa päätösväylää, mutta hazard-alueen uhka saattaa saada kädet hikoamaan. Leveä kämmenlinja on turvallisin, sillä sisempää heitettäessä alhaalla roikkuvat kuusenoksat tulevat herkästi kiekon tielle.
Radan viimeinen väylä heitetään mäen laelta alas kuntopolkua pitkin, ja kiekolle saa antaa tosissaan vauhtia. Optimaalinen heittolinja kulkee sähkölankojen korkeudella, koska korialue on hieman vastakarvaan kalteva kiekon feidiin nähden. Matalammallakin heitolla voi päästä korille, jos vauhtia riittää ja kuntopolusta sattuu saamaan suotuisan skipin. Par-tuloksella ei todennäköisesti häviä korttikavereille tai juuri muillekaan, sillä kyseessä on tilastollisesti yksi radan vaikeimmista väylistä.
Rata meni jatkoon. Haasteita sopivasti. Vaihtelevasti eri mittaisia väyliä. Korkeuseroa löytyy ja kuntoilusta käy. Muutama pidempi siirtymä. Ehdottomasti kannattaa käydä heittämässä
Hyvä rata, joka alkaa isommin haastavilla kuusikkoväylillä 3-6. Väylällä 12 huiman pitkä alamäkiliidätys, jossa kiekon näkee koko ajan! Loppuradasta ehkäpä ”silmukkaväylä” 15 spesiaalein. Muutamilla muilla väylillä huomioitava kuntopolkujen käyttäjät.
Erinomaiset kulkuopasteet ja hyvät tiit. Urheilualueen yhteinen parkkipaikkakin on tilava.
Hyvää työtä on laajennusporukka tehnyt. Valitettavasti uusien väylien maasto on frisbeegolfin kannalta käytännössä sitä alinta kastia, joten en oikein tykännyt. Vaikka hyvin heitinkin.
Rata on tosiaan laajentunut ja päivittynyt parin viime vuoden aikana, kuten edelliset kommentoijat ovat jo huomauttaneetkin. Nykyään Rakokivi DG -nimellä kulkeva rata on hyvässä pelikunnossa, ja kaikkien nettipalveluiden tiedot on hoidettu ajan tasalle.
Paikallinen seura on ottanut aktiivisemman otteen radan ylläpidon ja kehittämisen suhteen, joten palautetta ja kehitysehdotuksia otetaan mieluusti vastaan. Tervetuloa heitolle!
Oskari Suvanto / Nastola Woodpeckers Disc Club ry
Rata on tosiaan nykyisin 18-väyläinen. Uudet väylät tosin kapeita ja eivät mitään erityisen pitkiä ja nyt kaksi pitkää alamäkiväylää joilla pääsee liuttamaan kunnolla. Väylä opastus hyvä ja kortti löytyy Metrixistä. Olen heittäjänä harrastelija ja seniori ja tästä radasta jäi hyvä maku, etenkin näin syksyllä miellyttää hiekkapohjaiset kuivat väylät. Ainoa miinus kierrokselta oli yksi hävinnyt kiekko, mutta toivotaan että löytää kotiin.
Nastola DiscGolfPark on nykyään 18 väyläinen kokonaisuus.
Ai hitto miten tuo piiitkä liidätys oli huikea!!
Ihan mukava 9-väyläinen ”neppirata” jossa kuitenkin parilla väylällä pääsee liidättämään kunnolla. Muutama väylä aika lähellä toisiaan ja siirtymätkin voisi miettiä vähän paremmin. 7. väylän sivut aikamoista heinikkoa, muuten väylät suhteellisen hyväkuntoisia. Kannattaa käydä jos matkan varrelle sattuu.
Loistava 9-väyläinen rata. Löytyy avointa, hieman tiukempaa, lyhyttä ja pitkää väylää ja korkeuseroja on käytetty hyvin. Erinomainen rata treenaamaan lähestymispeliä ja soveltuu varmasti loistavasti lajin aloittelijoille. Ainoana haittana on muutamat rinnakkain menevät väylät ja montun alhaalla oleva väylä, jonka voisi suojata esim pienellä verkolla, jolloin vaaratilanteilta vältyttäisiin.
Muutama ihan kiva väylä, mut kulku tapahtuu ristiin rastiin ja jos pelaajia on enemmän kuin kaksi samaan aikaan on jatkuvasti vaaratilanteita väylillä 1-5. Rata on helppo ja antaa aloittelijoille mukavaa pikku haastetta ja onnistumisen tunteita. Näin vähän pidempään pelanneelle -7 ekakerta jäi myös todennäköisesti viimeiseksi kerraksi.
Parempi kuin Pajulahti, mutta ei vielä täydellinen. Radalta löytyy Suomen tasolla muutama todella hieno väylä, mutta radassa valitettavasti paistaa se, että pienelle alueelle on väkisin koitettu tunkea turvallisuudesta tinkimällä 9-väylän rata. Ykkösväylän kori on kolmosväylän avauspaikasta juuri ja juuri 10m päässä. Samoin kakkosväylän tii on pimeässä kulmassa ykköskorin vieressä. Edellämainituissa kommenteissa onkin sitten loput turvallisuusriskit. Muuten kyllä ihan hieno ja kelpo rata. Toivottavasti rataa muutettaisiin niin kanssapelaajille kuin lenkkeilijöillekin turvallisemmaksi tulevaisuudessa.
Uusi rata, ja koska DGP, voidaan pitää ihan itsestäänselvyytenä, että opasteet, tiit, korit ja sensellaiset ovat kunnossa. Ei tainnut olla mitään varsinaisia opasteita väylien välillä, muuta kuin korien pohjien nuolet, mutta useimmat tiit näkyivät edelliseltä korilta. Tiit kompaktit, mutta isommille ei suurta tarvetta.
Itse väylät vaihtelevia, kolmosella ja vitosella hieno liidätys, ysilläkin saa heittää ihan kunnolla. Muuten pääosin tarkempaa ”neppailua”, mutta korkeuserojen takia ihan pelkkiä lähäreitä ei kaikilla lyhyilläkään väylillä ole. En tiedä minkälaisia suunnitelmia radalle jatkossa on, onko kyseessä joku kehitettävä projekti vaiko kunnan ”tossa toi nyt on, ei kosketa siihen seuraavaan kymmeneen vuoteen” -tyyppinen hankinta, mutta jotain pientä parannettavaa kyllä näkisin. Ykkösen tii on eri paikassa kuin kartassa, varmaankin ladun takia, en tiedä johtuuko siitä vai mistä, mutta jotenkin nuiva väylä. Kakkonen on pimeä, jos sieltä polulta joku vastaan tulee, ei kumpikaan näe toistaan ennen kuin kopsahtaa. Seiskassa ehkä häiritsee se, ettei koria näe, en tiedä muuttaisiko se väylää paljoakaan jos kori olisi sen verran lähempänä rinteen reunaa, että kori pilkistäisi (edes lippu katolla) tiille? Ysissä on vaaranpaikka, heitetään kuntopolkua pitkin alamäkeen ja puolessa välissä väylää on risteys jossa oikealta tulevia ei näe kunnolla. En tiedä mitä sille voisi tehdä, saako tuolla trimmata metsää, mutta muuten ehkä koko radan haastavin väylä, joten harmi olisi toisaalta sitä lyhentääkään.
Nelonen ja kasi perusväyliä, vähän matkaa kuntopolkua ja sitten pisto sivulle metsään korille. Kutosen tarkka avaus ~2 metrin aukosta tuo hienosti sipulinkuorintaa mukaan, nimim. ”pirkku+tuplabogi kahdelta kierrokselta”.
Kokonaisuutena ihan perushyvä rata, muutama hieno elementti, muutama heikompi kohta, mutta ennen kaikkea riittävän vaihteleva, ettei oikeastaan kahta samanlaista avausta ole.
Erinomainen uutuus Nastolassa!
Väylät olivat erittäin monipuolisia. Vaikka tiimatot olivat hieman pieniä, niin pääasiallisesti vauhdinottoon on tilaa.
Toivottavasti rataa käytetään aktiivisesti, jotta se voisi laajentua 18 väyläiseksi. Sitten useampi pidempi yli 100m väylä olisi paikallaan.
Suosittelen toki jo nyt kaiken tasoisille!
Mukava 9-väyläinen rata. Parkkipaikalta pääsee suoraan ensimmäiselle väylälle ja rata on suunniteltu hyvin siirtyminen, vaikka väylien 3-5 välillä pientä sahaamista onkin. Väylät monipuolisia, tosin osa kohtuullisen lyhyitä. Väylän 5 pitkä liidätys on hieno ja onneksi maasto on avointa. Sopii niin enemmän kuin vähemmänkin pelanneelle heittäjälle. Korit erinomaiset, tiimatot vähän pienet. Radan kiertää nopeasti ympäri, joten ensimmäinen kierros tutustumiseen ja lämmittelyyn ja toisella sitten tulosta korttiin.