Hannele Määttä on Team Innovan uusin pelaaja. Hannele lukeutuu kotimaisten pelaajien kärkikaartiin ja on tuttu näky palkintokorokkeella. Hänet tunnetaan parhaiten viime vuoden EM-kisojen pronssimitalistina. Kuluneena vuotena hän voitti myös kotimaisen NBDG pro-tourin naisten luokan kokonaiskilpailun, sekä kyseisen sarjan Turun osakilpailun.

1. Mitkä ovat tunnelmat Innovan tiimin tuoreena jäsenenä?
Fiilikset ovat todella hyvät! Uusi vuosi on startannut leveästi hymyillen. Tuki Innovan kaltaiselta sponsorilta saa minut tuntemaan itseni todella etuoikeutetuksi. Odotan innolla alkavaa kautta ja tulevia kisoja!

2. Mikä sai sinut valitsemaan Team Innovan?
Kun ensimmäisen kerran lähdin frisbeegolfia pelaamaan sain käteeni Innovan kiekkoja kokeiltavaksi. Tästä lähtien olen aina suosikkikiekkoni löytänyt Innovan valikoimasta. Ja aina ne ovat bägistäni löytyneet. Innovan asenne yrityksenä tätä lajia kohtaan sekä sen teami pelaajien asenne, siihen lisättynä huippuhyvät pelivälineet – kaikki vain on enemmän kuin kohdallaan. Olen hyvin ylpeä saadessani olla osa tätä teamiä.

3. Kerro FGR:n lukijoille frisbeegolfaaja Hannele Määtästä?
Olen 32-vuotias ja kotoisin Oulusta. Tälläkin hetkellä asustelen Oulussa, kaupungissa josta löytyy poikkeuksellinen määrä hyviä fribaratoja pelattavaksi. Olen pelannut frisbeegolfia nyt 2,5 vuotta. Kun aloin lajia harrastamaan aloitin käytännössä heti kilpailemisen. Sikäli tieni kisakentille on ollut varmasti erilainen kuin useimmilla pelaajilla.

Ammatiltani olen puualan artesaani, ja minulla on kaksi lasta jotka luonnollisesti täyttävät aika pitkälti kaiken aikani lajin ulkopuolella. Tänä talvena ajattelin kuitenkin ehtiä pitkästä aikaa vähän lumilautailemaan lajitreenailujen vastapainoksi. Yleensä kaikenlainen liikunta ja ulkoilmaharrastukset ovat mieleeni. Lapsesta asti olen harrastanut erilaisia urheilulajeja.

Vaikka olenkin frisbeegolfin pariin tullut vasta näin myöhäisellä iällä näen vahvuuksinani aidon intohimon lajia kohtaan, sinnikyyteni treenata kovasti ja jatkuvasti pyrkiä eteenpäin.

4. Mitkä on tavoitteesi kaudelle 2015?
Ehdottomasti tärkeimmät tavoitteet ovat oman pelin kehittämisessä. Vaikka aina tietysti on hienoa pärjätä kisoissa, mutta tällä kaudella tärkeimpänä pidän sitä että voisin kokonaisvaltaisesti nostaa omaa peliä uudelle tasolle. Mm. saada draiviin lisää pituutta ja lähipeli paremmaksi.

Lisäksi tavoitteena on pelata joitain uusia isoja kisoja joihin ei ollut viime kaudella mahdollisuutta osallistua. Joitakin uusia lisäyksiä siis kisakalenteriin viime kauteen verrattuna on luvassa. Tähtäimessä on menestyksekäs kausi joka toisi mukanaan kehitystä ja ison kasan lisää kokemusta.

5. Terveisiä FGR:n lukijoille?
Pakkasta ja lunta täällä meillä suomessa riittää, mutta muistakaahan silti treenailla ahkerasti. Kyllä se kevät ja kesä sieltä taas tulee! Kisoissa ja kentillä nähdään.

Toivon kaikille mahtavaa fribavuotta 2015!

Frisbeegolfin laji-ikoni Jussi Meresmaa on palkintoehdokkaana 13.1.2015 järjestettävässä Suomen Urheilugaalassa. Palkintolautakunta valitsi Meresmaan ehdokkaaksi palkintoluokassa urheilukulttuuriteko, meriittinään frisbeegolfin levitys. Lopullisen valinnan äänestää ns. suuri raati Urheilugaalan kynnyksellä tammikuun alussa ja tulokset julkistetaan Urheilugaalassa.

Ehdokkuus on merkittävä askel frisbeegolfille lajina. Frisbeegolf on ensimmäistä kertaa esillä Urheilugaalassa perinteisten lajien joukossa. On hienoa, että koko yhteisön työ Suomen nopeimmin kasvavan liikuntamuodon eteen huomioidaan antamalla sille tunnustusta.

Meresmaalla on ollut suuri rooli frisbeegolfin leviämisessä etenkin Suomessa. Muun muassa frisbeegolfin televisiolähetykset ovat pitkälti hänen työnsä tulosta, jotka eittämättä ovat vauhdittaneet lajin kasvua huomattavasti.

Jokaisessa Urheilugaalan palkintoluokassa on kolme ehdokasta. Muut urheilukulttuuriteko-palkintoluokan ehdokkaat ovat Ari Mennanderin Teemu-kirja, sekä Paavo Nurmi Games.

Urheilugaalan suora tv-lähetys esitetään 13.1.2015 klo 20:00-22:15 Ylen TV2-kanavalla.

Lisätietoja Suomen Urheilugaalan verkkosivuilla.

Ensi kesän suurin frisbeegolftapahtuma, frisbeegolfin Euroopan avoimet pelataan 15.-19.7. Nokialla. Heinäkuussa on jälleen luvassa frisbeegolfkauden huipentuma kansainvälisen ammattilaiskilpailun merkeissä. Alustavasti kilpailuun ovat ilmoittaneet kiinnostuksensa kaikki maailman huiput ja odotettavissa on historian kovatasoisin frisbeegolfkilpailu Suomessa. Kilpailunjärjestäjä odottaa paikanpäälle 3000-5000 katsojaa. Kilpailun alustava palkintopotti on 35 000 dollaria ja sillä on frisbeegolfin ammattilaisliiton (PDGA) myöntämä major-status.

Kilpailussa pelataan kahdessa sarjassa: miehet (MPO) ja naiset (FPO). Kilpailuun otetaan ensi vuonna vain 144 osallistujaa aiemman 168:n osallistujan sijaan.

Neljä karsintakilpailua
Suoran ilmoittautumisen lisäksi paikkoja on jaossa neljässä European Open Qualifier -karsintakilpailussa. Kussakin karsintakilpailussa viisi parhaiten sijoittunutta miestä ja naisten luokan voittaja saavat paikan European Openiin, joten kokonaisuudessa karsintakilpailujen kautta päätapahtumaan pääsee 24 osallistujaa. Karsintakilpailut järjestetään Tukholmassa, Turussa, Oulussa ja Nokialla touko-kesäkuun aikana.

Presidents Cup avaa tapahtuman
Perinteisesti European Openin yhteydessä käyty Presidents Cup -joukkuekilpailu järjestetään myös ensi vuonna. Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen joukkuekilpailu käydään päivää ennen European Openia, 15. heinäkuuta.

European Openin verkkosivuilta löydät tarkemmat tiedot itse tapahtumasta, Qualifier-karsintakilpailuista, sekä Presidents Cupista, osoitteessa www.opendiscgolf.com.

Tukholmassa sijaitsevan Järva DiscGolfParkin paikalle suunnitellaan hautausmaata, jonka myötä ehdottomasti Euroopan parhaimpiin frisbeegolfratoihin lukeutuva rata on lakkautusuhan alla. Käännymme frisbeegolfyhteisön puoleen, jotta rata saataisiin säilytettyä. Voit vaikuttaa allekirjoittamalla tämän adressin, siihen ei mene kuin puoli minuuttia. Voit myös auttaa jakamalla adressin sosiaalisessa mediassa, jotta tavoitamme mahdollisimman laajan yleisön ja Järvan säilyttämisen puolesta kamppailevat saavat kerättyä enemmän allekirjoituksia.

Vuonna 1995 avattu Järva DGP on Mats & Jonas Löfin elämäntyö, joka on muotoutunut upeaksi puistoksi ja frisbeegolfradaksi 20:n vuoden työn tuloksena. Entinen kaatopaikka onkin kokenut dramaattisen muodonmuutoksen ja nykyään alue on myöskin yksi Tukholman suurimmista puistoista, joka palvelee myös monia muita ulkoilijoita.

Rata on toiminut monien kansainvälisten ja Ruotsin kansallisten arvokilpailuiden näyttämönä. Näistä merkittävimpiä ovat viime vuonna pelattu European Masters ja sitä edeltävä Stockholm Discgolf Open, joka järjestettiin radalla vuotuisesti 18:n vuoden ajan vuodesta 1996 lähtien.

Auta siis säilyttämään Järvan rata ja allekirjoita adressi!

Linkitetty adressi on luotu alunperin kaksi vuotta sitten, mutta on tällä hetkellä ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin.

Kuva © Eino Ansio / Innova Champion Europe.

Applen älylaitteen omistavat frisbeegolfaajat voivat näin kelien viilennyttyä lievittää vieroituisoireitaan Pixel Disc Golf-pelillä. Tänään julkaistu peli on indiepelikehittäjä Jari Räisäsen ensimmäinen täysin omatekoinen peli, joten kyseessä on kotimainen tuote.

Pelin idea on yhtä simppeli kuin frisbeegolfissa, saada kiekko koriin mahdollisimman pienellä heittomäärällä. Kuulostaa helpolta, mutta todellisuudessa välissä voi olla montakin estettä. Sivusta katsotussa kaksiulotteisessä pelissä kaikki esteet kierretään joko ylhäältä tai alhaalta. Pelin nimi juontuu sen karuhkosta, mutta pirteästä ulkoasusta, joka kirvoittaa mieleen mm. Nintendo klassiset pelit – positiivisella tavalla. Myöskin pelin äänimailma tuo mieleen vanhat urheilupelit ja yhdistelmä saa vajaan 30 vuotta pelanneen nostalgikon hymyilemään. Valitettavasti ketjut eivät kilahda aivan kuten oikeat, mikä on hieman sääli. Toisaalta ainakin julkisella paikalla peliäänet mykistää lähes joka tapauksessa.

10m/s tuuli on Pixel Disc Golfissa vielä varsin tyyni keli.

Pelissä ohjataan vain muutamalla eri toiminnolla. Hahmoa voi kääntää 180° sitä napauttamalla. Heiton korkeus valitaan aloittamalla heitto, kun pelihahmon jatkuvasti liikkuva käsi on sopivassa asennossa ja voima määräytyy sen mukaan kuinka pitkään heittonappia pitää pohjassa. Pieni virhe voimansäätelyssä tai heiton ajoituksessa johtaa herkästi epähaluttuun lopputulokseen. Lisäksi usein myrskylukemiin kohoava tuuli tuo omat haasteensa heittoihin. Pelissä on kolme kuusiväyläistä rataa, joiden vaikeustaso nousee rata ja väylä kerrallaan. Viimeisellä ja haastavimmalla radalla vaaditaan jo todella tarkkoja heittoja, jotta ihannetuloksen saa rikottua. Väylät noudattelevat kaksiulotteisista tasoloikkapeleistä tuttua kenttäsuunnittelua.

Riemu ratkeaa kun luuri tai tabletti kiertää pelaajalta toiselle.

Peli on parhaimmillaan, kun sitä pelaa useampi samalla laitteella. Poikaporukan illanvietossa desibelitaso nousee ripeästi, johtuipa se sitten kaverin nostoputin kolahtamisesta alarautaan, tuskaisen pitkistä pompuista vesiesteeseen, tai sankarillisen pitkästä holarista. Yksi kierros ei kovin kauaa kestä, joten revanssikynnys on matala. Kimppakivana Pixel Disc Golfia tahkoo mielellään yhä uudelleen. Yksin pelatessa radat on äkkiä koluttu läpi. Ennätyksenmetsästys sopii mainiosti satunnaiseksi lyhyeksi ajantapoksi alkuinnostuksen jälkeenkin, välillä jopa hurahtaa tavoittelemaan sitä yhtä täydellistä kierrosta pidemmäksikin aikaa.

Viimeisten tietojen mukaan peliin tullaan julkaisemaan lisää ratoja ja Android-käännöskin on jo työn alla. Lisäratojen ja Android-version pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden puolella.

Saatavilla: iOS, peli ladattavissa App Storesta, hinta 1,79 euroa
Tulossa: Android
Pelaajia: 1-4 (yhdellä laitteella)
Pelin kotisivu: http://jariraisanen.com/#pixeldiscgolf

Viikonloppuna järjestettiin Fall Desert Wind Open -pituusheittokilpailu Las Vegasin lähettyvillä sijaitsevassa Primmin kaupungissa Yhdysvaltain Nevadassa. Tapahtuma tarjosi mahdollisuuden tavoitella virallista pituusheiton maailmanennätystä World Flying Disc Federationin tunnustamana. Tyypillisesti kolmepäiväisiin mittelöihin osallistuu vajaa 20 maailman kovakätisintä pelaajaa.

Pitkistä heitoistaan tunnetun saksalaisen Simon Lizotten toisen kilpailupäivän ensimmäinen heitto kantoi uskomattomiin 263,2 metrin lukemiin. Maailmanennätys parani 8,2 metrillä, edeltävä maailmanennätys tulos, 255 metriä, ehti olla yhdysvaltalaisen David Wiggins Jr:n nimissä kaksi vuotta.

Sekä uusi että vanha ennätys heitettiin Innovan Blizzard Champion-muovin Boss-kiekolla. Lizotten käyttämä kiekko oli painoltaan 153 grammaa, Wigginsin vuonna 2012 käyttämä kiekko oli 134 grammainen.

Maailmanennätys heitto on nähtävillä Lizotten instagram-tilillä.

Lizotelle myös toinen uusi ME-tulos
Samana viikonloppuna Lizotte kaappasi nimiinsä myös merkkauskiekon pituusheiton maailmanennätyksen. Minikiekko ylti käsittämättömiin 160,9 metrin lukemiin.

FGR.fi:n saamien tietojen Nevadassa rikottiin myös kymmenkunta muuta maailmanennätystä. Uudet ennätykset kirjattiin mm. pisimpään Upsiin, eli Upside down -heittoon, kämmenheittoon sekä kouralliseen ikäsarjaennätyksiä. WFDF:n virallista tiedotetta ei vielä tämän jutun julkaisuhetkellä ollut saatavilla, eli tarkoista ennätystuloksista ei vielä ole tietoa.

Kuva © Eino Ansio / Innova Champion Europe.

Kun kotisuomessa elohopea alkaa putoamaan poikkiviivan siniselle puolelle ja päivänvalo vähenee häiritsevän kovaa vauhtia, alkaa monen harrastajan mieli nopeasti kaivata kesäisempiä pelikelejä. Koska frisbeegolf lajina on saanut parhaiten jalansijaa pallon pohjoisilla alueilla, loppusyksyn shortsikelejä saa pääsääntöisesti metsästää jo suhteellisen pitkän lentomatkan päästä. Tämä mielessä FGR:n toimitus pakkasi leipälaukun matkalaukkuun ja hyppäsi koneeseen kohti Yhdysvaltain kaakkoisosaa, jossa aurinko vielä tähän aikaan vuodesta lämmittää mukavasti.

International Disc Golf Center, joka toimii myös lajin kattojärjestö PDGA:n pääkonttorina, sijaitsee Georgian osavaltiossa, joka saattaa olla suomalaisille tuttu mm. vuoden 1996 kesäolympialaisten isäntäpaikkana (Atlanta), US Masters Golfturnauksen kotipaikkana (Augusta) ja Coca-Colan synnyinpaikkana. Itse IDGC sijaitsee Applingin kaupungissa, joka on noin 7000 ihmisen pikkukaupunki noin 40km länteen Augustasta. Keskus on suhteellisen syrjässä muusta asutuksesta, eli todennäköisesti kukaan ei paikalle vahingossa eksy. Koska julkinen liikenne ei Amerikassa Euroopan tasolle yllä, paras ratkaisu reissua varten on lentää joko Atlantaan (2h ajomatka) tai Charlotteen (3h ajomatka) ja hypätä kentältä vuokra-auton rattiin. FGR-toimitus valitsi vaihtoehdoista jälkimmäisen, koska reissun ensimmäisenä etappina toimi Charlotten lähistöllä sijaitseva United States Disc Golf Championshipsin kotipaikka, Winthrop Gold  -rata Rock Hillissä, Etelä-Carolinassa.

Saapuessamme IDGC:hen puoliltapäivin perjantaina, meidät otti iloisesti vastaan itse PDGA:n pääjehu Brian Graham. Näin arvovaltaista vastaanottoa ei todennäköisesti ihan kaikille kuitenkaan ole tarjolla, sillä meillä oli sovittu tapaaminen Brianin kanssa. IDGC on yksinkertaisuudessaan yksi mukavankokoinen rakennus, joka pitää sisällään PDGA:n toimiston, ProShopin ja ”Steady” Ed Headrickin mukaan nimetyn frisbeegolfmuseon. Museoon on kerätty kunnioitettava määrä esineitä vuosien varrelta, joista mainittakoon mm. Ed Headrickin suunnittelema ensimmäinen frisbeegolfkori sekä Disc Golf Hall of Fame -seinä. Kenellekään ei todennäköisesti tule yllätyksenä että museosta löytyy myös valtava määrä kiekkoja lajin alkuajoista nykypäivään. ProShopin valikoima on kokoonsa nähden oikein mallikas ja esimerkiksi erilaisia frisbeegolftekstiilejä puodissa on hyvin kunnioitettava valikoima. Kokonaisuudessaan IDGC:n tilat olivat toimituksen mielestä hyvin positiivinen yllätys, varsinkin ottaen huomioon keskuksen syrjäisen sijainnin.

Koska kyseessä on kansainvälinen frisbeegolfkeskus, aukeaa tontilta luonnollisesti myös mahdollisuus lajin harrastamiseen. Itse keskus on rakennettu keskelle kolmea PDGA:n sanojen mukaan Pro-tason 18 väyläistä kilparataa, joista kunkin lähtöpiste löytyy keskuksen takapihalta. Lisäksi tontilta löytyy varsin asiallinen lämmittelyalue varustettuna kokolailla kaikkien korivalmistajien maalikoreilla. ProShopista voi ennen kierrosta hankkia myös pientä evästä ja juotavaa. Kaiken kaikkiaan keskus ratoineen on varsin hyvä paketti pienien ja keskisuurien kilpailujen järjestämiseen, eli fasiliteetit perusharrastajalle ovat varsin kohdillaan.

Kukin kolmesta IDGC:n radoista on nimetty männävuosien lajilegendojen mukaan. Alkuperäisen maalikorin kehittäjän mukaan nimetty ”Steady” Ed Headrick Memorial -rata on DGA:n sponsoroima ja radalta löytyy DGA:n Mach III -maalikorit. Radan suunnittelijoina ovat häärineet frisbeegolfin Hall of Fame jäsenet Chuck Kennedy ja Tom Monroe. Radoista korkeimmin rankattu W.R. Jackson memorial -rata on Innovan sponsoroima ja radalta löytyy lähes kaikille suomalaisille tutut DisCatcher -maalikorit. W.R. Jackson -radan on suunnitellut Yhdysvaltain tunnetuin ratasuunnittelija John Houck. Kolmas rata puolestaan kantaa nimeä Jim Warner Memorial course ja radalta löytyy Discraftin Chainstar -korit. Jim Warner -radan on suunnitellut Hall of Fame jäsen Jim Kenner yhteistyössä Ron Russellin ja Pad Timmonsin kanssa.

Pika-arvostelu: ”Steady” Ed Headrick Memorial course

Ameriikan äfgeeärrän eli Disc Golf Course Review:n käyttäjät ovat antaneet Ed Headrick -radalle keskimäärin 4,30 pistettä viidestä. Kuten kaikki IDGC:n radat, myös Ed Headrick -rata sijaitsee lehtimetsässä, jossa väylät ovat paikoin kapeita ja tarkat suorat heitot ovat tärkeässä roolissa. Kuten amerikkalaisille radoille on tyypillistä, löytyy tältäkin radalta A ja B -korinpaikat lähes joka väylältä. Väylien pituudesta ja leveydestä kertoo paljon se, että tältä radalta ei juurikaan löydy väyliä joilla olisi nopeille pituusdraivereille käyttöä. Headrick -radalla keskimääräinen väylien leveys on suhteellisen ahdas ja kimmoke puusta poispäin väylältä saattaa helposti johtaa bogiin. Toimituksen makuun väylät olivat monin paikoin ehkä jopa hieman turhan ahtaita ja etenkin radan Par 4 -väylät olivat monesti melko lyhyitä tai yksinkertaisesti hieman typeriä. Jopa niillä muutamalla avoimemmalla väylällä oli monesti jätetty yksittäisiä puita halkomaan kaikkein loogisimpia linjoja, joka harmitti etenkin seurueemme kokeneinta ratasuunnittelijaa.

Plussaa Headrick -rata saa vesiesteistä, joita tältä radalta löytyy selvästi enemmän kuin muilta IDGC:n radoilta. Vierailuajankohtana kuitenkin vesiraja oli vetäytynyt melko kauaksi normaalista, sillä aurinkoista Georgiaa vaivasi kuivuus vähäsateisen kesän jäljiltä. Hyväksi puoleksi voitaneen katsoa myös se, että tällä radalla ei pitkillä avauksilla saa erityistä etua, vaan tarkkuus ratkaisee. Paikoin turhan tiukkojen väylien takia saattaa kuitenkin hyväkin draivi karata kimmokkeen myötä kauaksi väylältä kun taas heikompi draivi saattaa paikoin löytää tiensä hyvään paikkaan sopivasta kolosta suhteellisen harvassa lehtimetsässä. Ratainfrastruktuuri eli tiit, korit ja opastekyltit olivat hyvässä kunnossa ja paria poikkeusta lukuunottamatta väylältä toiselle oli helppoa suunnistaa myös ilman karttaa. Eniten sekaannusta aiheuttivat väliaikaiset(?) lyhyemmät tiipaikat sekä vaihtoehtoiset korinpaikat, koska osalla väylistä oli molemmat korit paikallaan.

Kokonaisarvosana: 3,5/5

Pika-arvostelu: W.R. Jackson Memorial course

W.R. Jackson Memorial course on Disc Golf Course Review:n käyttäjäarvostelussa saavuttanut 4,41 pisteen keskiarvon viiden pisteen maksimista. Radan suunnittelija John Houck on tunnettu paneutumisestaan ratasuunnitteluun ja se näkyy myös lopputuloksessa. IDGC:n radoista Jackson -rata on selvästi pisin ja ehkäpä tämän ansiosta väylillä on myös eniten tilaa. Pro-layoutin (A-korinpaikat ja pidemmät tiit) väylien yhteispituus on yli 2,7 kilometriä ja Par on 69. Jopa poikkeuksellisen korkean Parin ymmärtää helposti jo alkuvaiheessa kierrosta, sillä radan 6 ensimmäistä väylää ovat Par-arvoltaan 4. Hyvin suurella todennäköisyydellä Jackson -radan raivaamiseen on IDGC:n radoista käytetty myös eniten aikaa, sillä monella väylistä pohjana on nurmikkoa, kun taas väylien ulkopuolella on monin paikoin tiheämpää pensaikkoa. Ratasuunnittelijan paneutuminen projektiin näkyy radalla  mm. siinä muodossa, että monella väylistä matka korilta tiille voidaan taittaa monia eri reittejä pitkin.

Erityisen miellyttävän radasta tekee se, että vaikka pelataan metsässä, on väylillä tilaa heittää ja seurata kiekon lentoa. Toisin kuin vaikkapa Headrick -radalla, tällä radalla pituusdraiverin sai kaivaa kassista  yli puolella väylistä. Korkean Par:in radalla myös pelin taktinen puoli korostuu ja monessa kohtaa kannattaa miettiä lähteekö hyökkäämään heti tiiltä vai vasta kakkos- tai kolmosheitolla. Ainoa selvästi harmillisempi osio radassa tuli vastaan hieman puolenvälin jälkeen, kun pienehkön ojan ympärille oli kyhätty muutama hieman liian ahdas lyhyempi väylä. Kalusto myös tällä radalla oli moitteettomassa kunnossa ja rata oli parturoitu turnauskuntoon paikallisen puutarhurin toimesta.

Kokonaisarvosana: 4,5/5

Kolmatta IDGC:n rataa (Jim Warner Memorial course) FGR:n toimituksella ei valitettavasti ollut aikaa testata, sillä päivänvaloa Georgiassa on lokakuun lopulla tarjolla vain noin seitsemään asti ja matka jatkui kohti pohjoista.

Yhteenveto

IDGC tarjoaa frisbeematkailijalle mainiot puitteet niin muovin ulkoiluttamiseen kuin lajin historiaan tutustumiseenkin. Ei käy kiistäminen etteikö keskus olisi sanalla sanoen hieman skutsissa, mutta mikäli käytössä on vuokra-auto ja navigointiohjeet/laite, on paikka melko helppo löytää. Syrjäinen sijainti näkyy myös ratojen käyttöasteessa, sillä ruuhkaa radoilla ei missään nimessä ollut ja monelta Suomen radalta tuttua kulumista ja kolhuja puustossa ei juurikaan ollut havaittavissa. Keskuksen radat ovat maksullisia, mutta hinnat ovat hyvinkin kohtuulliset. Hotellimajoituspaikkoja amerikkalaiseen copy-paste -henkeen löytyy ihan mukavasti muutaman kymmenen kilometrin säteellä suhteellisen järkevään hintaan. Eurooppalaisten hotellien aamupaloihin tottuneiden matkalijoiden ei kannata odottaa ihmeitä, mutta koska Amerikka on ketjuravintoloiden luvattu maa, niin pienellä vaivalla varmasti saa mahansa täyteen matkalla majapaikasta radalle. Kokonaisuudessaan IDGC on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja reissuun voi yhdistää helposti useampia muita ratoja, joita esimerkiksi Etelä-Carolinasta löytyy runsaasti.

Yleinen hintataso majoituksen ja ruoan osalta jenkkilässä on hieman edullisempi kuin Suomessa ja esimerkiksi vaatteita ja kenkiä ameriikanserkut kauppaavat jo huomattavasti edullisemmin kuin kotimaiset tavaratalot. Lentoja Suomesta Yhdysvaltain kaakkoisosan isoille kentille voi saada parhaimmillaan jopa alle 500 euroon. Matkustusaika Atlantin yli on luonnollisesti pitkä, eli lähtökohtaisesti kannattaa etsiä hyvä diili yhden pysähdyksen lennosta, sillä suoria lentoja Suomesta jenkkilään ei ole tarjolla. Ilmasto Floridan yläpuolella sijaitsevassa Georgiassa on kesäkuukausina keskivertosuomalaiselle ehkä jo hieman turhan paahtava, mutta keväällä tai syksyllä matkaaville tarjolla on miellyttäviä shortsikelejä ja suurella todennäköisyydellä hyvä annos auringonpaistetta.

Juttu ja kuvat: © Janne Lahtinen / FGR.fi

Paras frisbeegolfkausi lienee jo mennyttä, kun jopa pääkaupunkiseudulla leijailee satunnaisia lumihiutaleita. Kylmiä kelejä uhmaaville harrastajille löytyy kuitenkin jälleen lisää ratoja bongattavaksi. Kirpeästä syyskelistä huolimatta suurimmassa osassa maassa selvinnee kierroksesta kuivin nahoin ainakin perjantaina ja lauantaina.

 Finby DiscGolfParkin myötä Paraisilta löytyy nykyään kaksi rataa. Finby DGP on haastava metsärata, jolla puut eksyvät helposti heittojen tielle ja korkeuserot tekevät väylistä mielenkiintoisia. Alkulämmittely hoituvat kätevästi vaikkapa Pargas DiscGolfParkissa, joka sijaitsee viiden minuutin ajomatkan päässä. Pargas DGP koki muutoksia tämän kauden aikana ja on nykyään vain 6-väyläinen puistorata.

 Frisbeegolf Kalkkinen on tuore lisäys Asikkalan rata valikoimaan. 9-väyläinen puistorata tarjoaa leppoisia hetkiä frisbeegolfin parissa. Jollet aiemmin ole käynyt Asikkalassa, niin Asikkala DiscGolfPark on myös ehdottomasti kokemisen arvoinen jo pelkästään maisemiensa ja muutaman viimeisen väylän ansiosta.

 12-väyläinen Kauvonniemen frisbeegolfrata kerryttää Savonlinnan ratojen määrän täyteen kymppiin. Metsäradan väylien keskimitta kohoaa yli sataan metriin, joten haastetta on varmasti kokeneemmillekin harrastajille.

 Suopelto DiscGolfPark tuo uuden radan bongattavaksi Turun seudulle. Koulun läheisyyteen suunnitellulla radalla on avoimia puistoväyliä ja ahtaanpuoleisia metsäväyliä. Kokeneet heittäjät pääsevät holari- ja birkkujahtiin.

 Kauvatsa Frisbeegolf on perustettu jo vuonna 2013, mutta löysi tiensä FGR:n ratalistaukseen vasta aivan äskettäin. Metsäradan myötä Kokemäeltäkin löytyy jo kolme rataa.

Kuva © Jukka Teräs / Innova Champion Europe.