McMahon ja Brown jakavat johdon 1. kierroksen jälkeen

Frisbeegolfkauden loppuhuipennus on vihdoinkin koittanut. Yhdysvaltain mestaruuskisan, USDGC:n, 1. kierros pelattiin eilen Rock Hillin kaupungissa Etelä-Carolinan osavaltiossa. Tänä kautena USDGC on myöskin Disc Golf World Tourin päätöskilpailu.

Avauskierroksella päänvaivaa aiheutti osavaltiolle epätyypillisen pilvisessä ja tuulisessa säässä, mikä näkyi koko 92-päisen pelaajajoukon tuloksissa muutoinkin haastavana tunnetulla Winthropin yliopiston radalla. Kovatasoisessa kilpailussa 65 heiton ihannetuloksella sijoittuu tällä hetkellä jaetulle 20. sijalle, joten vain n. neljännes pelaajista pystyi peittoamaan radan ja pitämään heitot kapeiden väylien sisäpuolella.

Patrick Brown jakaa johdon Eagle McMahonin kanssa 1. kierroksen jälkeen.

Patrick Brown jakaa johdon Eagle McMahonin kanssa 1. kierroksen jälkeen. Kuva: Eino Ansio / DGWT.

Kaksi pelaajaa nousevat ylitse muiden

Parhaiten selviytyivät nuori coloradolainen Eagle McMahon ja kuukausi sitten miehet-40 luokan USA:n mestariksi kruunattu Patrick Brown. He jakavat johdon tuloksella 57, mikä on 8 alle radan ihannetuloksen. Molemmat pitivät eilen heittonsa hyvin väylillä. Tästä kielii se, ettei kummankaan tuloskortista löytynyt kuin yksi bogey.


Ricky Wysockin lähipeli oli vahvaa USDGC:n avauskierroksella. Taidonnäyte 17. väylältä. Lisää vastaavia videoita katsottavissa täällä.

Wysocki puuttaa itsensä kolmanneksi

Hallitseva maailmanmestari Ricky Wysocki ei pysynyt ahtailla väylillä aivan yhtä menestyksekkäästi, mutta hyvitti rangaistukset upealla puttipelillään. Putteri löysi hyvin ketjut etenkin hieman kauempaa korista. Wysockin 1. kierroksen tulos oli 60 (-5), joten hän lähtee toiselle kierrokselle kolmen heiton takaa-ajoasemasta McMahonin ja Brownin seuraksi kärkiryhmään.

Jeremy Koling pelaa tänään kärkiryhmässä kotiyleisön edess. Kuva: Eino Ansio / DGWT.

Jeremy Koling pelaa tänään kärkiryhmässä kotiyleisön edess. Kuva: Eino Ansio / DGWT.

Seurakseen kolmikko saa suomalaisittain tutun Jeremy Kolingin, joka on nähty useaan otteeseen mm. European Openissa Nokialla. Rock Hilllin lähettyvillä, Charlottessa, asuvan Kolingin paikallistuntemuksesta vaikuttaisi olevan apua, sillä hän on vain heiton päässä Wysockista 4. sijalla.

Pakka tiivistyy, suomalaisia hyvissä asemissa

Kärjessä on hieman suuremmat erot, mutta heti heidän jälkeensä erot tuloksissa kaventuvat. 6. sijan jakaa osuvasti kuusi pelaajaa tuloksella 63 heittoa (-2), heidän joukossaan on mm. aiemmin USDGC:n voittaneet Steve Brinster ja Barry Schultz, jotka nähdään tänään 2. ryhmässä. Kolingin ja 6. sijan jakavien pelaajien väliin 5. sijalle kiilasi Nikko Locastro tuloksella 62 (-3).


Nikko Locastro petaa itselleen birdieputin 8. väylällä. Lisää vastaavia videoita katsottavissa täällä.

Ilahduttavasti myös kaksi suomalaispelaajaa, Teemu Nissinen ja Ilari Tuoma, ovat jaetulla kuudennella sijalla. He lähtevät 2. kierrokselle 3. ryhmässä. Voidaan puhua lähes suomiryhmästä, sillä samassa ryhmässä pelaa myös Jalle Stoor, jolle kertyi eilen 64 heittoa. Kyseisellä tuloksella irtoaa jaettu 12. sija, jolle sijoittuivat maatoverit Pasi Koivu ja Ville Ahokas.

Ilari Tuoma on 1. kierroksen jälkeen jaetulla 6. sijalla. Kuva: Eino Ansio / DGWT.

Ilari Tuoma on 1. kierroksen jälkeen jaetulla 6. sijalla. Kuva: Eino Ansio / DGWT.

Myrsky lähestyy

Kilpailun 2. kierros käynnistyy tänään klo 16.00 Suomen aikaa ja kärkiryhmä lähtee radalle viimeisenä klo 19:40. Rock Hilliin on tälle päivälle luvattu eilisen kaltaista keliä, tuuli saattaa jopa yltyä. Jännitystä siis riittää sään puolesta, mutta olosuhteet ovat vielä hyvät verrattuna siihen mitä saattaa olla tulossa. Karibian merellä riehunut hirmumyrsky Matthew liikkuu kohti USA:n itä-rannikkoa ja saapuu sääennusteen mukaan Etelä-Carolinan rannikolle perjantain ja lauantain välisenä yönä USA:n itä-rannikon aikaa. FGR seuraa tilannetta Atlantin takana ja tiedottaa mahdollisista muutoksista.

Lisää aiheesta

Eilen julkaistusta FGR:n artikkelista poimit kätevät vinkit tapahtuman seuraamiseen.
USDGC:n livetulokset ja -tilastot Disc Golf World Tourin sivuilla
1. kierroksen koostevideo

Kuvat: Eino Ansio / DGWT

Disc Golf World Tourin ratkaisuhetket lähestyvät

Disc Golf World Tourin loppuhuipennus nähdään tällä viikolla Yhdysvaltain mestaruuskisoissa. Tuttavallisemmin USDGC-nimellä tunnettu nelipäiväinen koitos alkaa tänään ja ratkaisuhetket sijoittuvat täällä Euroopassa myöhään lauantai-iltaan. Continue reading

Leville Suomen neljäs AAA-luokan rata

Levin laskettelukeskus Kittilässä on päättänyt panostaa tosissaan frisbeegolfiin avaamalla peräti kaksi uutta kilpatason rataa. Aiemmin Leviltä löytyi ainoastaan yhdeksänväyläinen Levi Green DiscGolfPark, mutta nyt ratatarjonta on täydentynyt kahdella runsaasti korkeuseroja sisältävällä 18-väyläisellä radalla. Jatkossa Levi tarjoaa siis upeat puitteet hieman pidemmällekin frisbeegolfia sisältävälle lomalle.

Levi DiscGolfPark World

Levi Black DiscGolfPark on kahdesta uudesta radasta se haastavampi ja rata kulkeekin lasketturinteissä sekä niiden tuntumassa sisältäen runsaasti korkeuseroja sekä ylös- että alaspäin. Radan erikoisuutena voidaan pitää sitä, että lähtöpaikka löytyy Levitunturin huipulta gondolihissin yläaseman tuntumasta, kun taas viimeinen väylä päättyy rinteiden alaosaan rinneravintolan läheisyyteen. Niinpä kierrokselle lähtiessä matkan ykköstiille voikin taittaa maisemista nauttien gondolihissillä ja alas päästyään voi nauttia välipalaa tai tukevamman aterian Levin Alpine Caféssa.

Itse kierros Levin Black-radalla tarjoaa upean frisbeegolfelämyksen. Korkeuserojen runsauden vuoksi väylien tarjoamat haasteet kasvavat entisestään ja pisimmillään lähes 300-metrisillä väylillä pääsee todellakin liidättämään kiekkoa. Kokonaisuudessaan radan väylien yhteispituus on peräti 2659 metriä ja par-lukema 65, joten luokitukseksi radalle muodostuu siten AAA1.

Radan etuysi kulkee pääasiassa laskettelurinteessä ja sen viereisessä metsässä sekä ylä- että alamäkeen. Etuysi päättyy sopivasti kodalle, joka muodostaa myös frisbeegolfaajille hienon taukopaikan eväiden nauttimiseen sekä maisemien ihailuun. Takaysillä heitetään pääasiassa erilaisia pitkähköjä ja visuaalisesti hienoja väyliä rinteiden siirtymäreittiä pitkin, joten kulkusuunta on pääasiassa alaspäin.

Levi DiscGolfPark World

Toinen Leville valmistuneista uusista radoista kantaa nimeä Levi Red DiscGolfPark. AA1-luokan Levi Red koostuu niin ikään 18 väylästä, mutta sen par-lukema on isoveljeään maltillisempi  58 ja kokonaispituuttakin kertyy noin 800 metriä vähemmän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö heittäjä pääsi myös Levi Red-radalla nauttimaan alamäkiliidätyksistä, päinvastoin. Levi Blackiin verrattuna Levi Red sisältää huomattavasti vähemmän ylämäkiheittämistä, joten se sopii paremmin hieman kevyempää kierrosta suosivalle heittäjille.

Myös Levi Red alkaa gondolihissin yläaseman läheisyydestä. Rata jakaa samalla kaksi ensimmäistä väylää Levi Black-radan kanssa, mutta kääntyy sen jälkeen eri suuntaan. Ensimmäiset seitsemän väylää heitetään pääasiassa varsin avoimessa maastossa, mutta sen jälkeen väylät muuttuvat huomattavasti metsäisemmiksi. Rata päättyy Levi Blackin tavoin laskettelurinteeseen aivan Alpine Cafén läheisyyteen.

Kahden pitkän radan lisäksi Levin huipulta löytyy myös Peak 531-rata, joka koostuu kolmesta noin 50-metrisestä väylästä. Peak 531 tarjoaakin siten erinomaisen lämmittelymahdollisuuden ennen pitkille laskettelurinneväylille suuntaamista.

Kaiken kaikkiaan Leviltä löytyy nyt mahdollisesti jopa Suomen kattavin ratatarjonta yhdestä paikasta, joten Leville kannattaa ilman muuta lähteä myös kesäaikaan kiekkoja ulkoiluttamaan.

Kuvat © Jussi Meresmaa / Innova Champion Europe.

Lisää AAA-luokan ratoja Suomeen

Viikonlopuksi lupaillaan jälleen kohtalaisen hyvää säätä, joten frisbeegolfkausi jatkuu edelleen. Tällä kertaa katsaus viime aikoina perustettuihin uusiin ratoihin kääntää katseet pääasiassa radoista kaikista pisimpiin, eli AAA- ja AA-luokan ratoihin. Käytännössähän AAA-luokka tarkoittaa sitä, että väylien keskipituus on yli 140 metriä ja 18-väyläisen radan par-lukema on vähintään 64, eli myös par nelosia ja vitosia radalta löytyy.

Ensimmäisenä ratana AAA-luokkaan Suomessa nousi jo viime vuonna avattu Mustikkavuoren kisarata Ähtärissä. Tämän jälkeen saman luokan ratoja on perustettu kolme lisää, kun jo aiemmin sivustolla esitellyn Joroisten Kotkatharjun radan lisäksi viime aikoina on avattu myös Kittilään Levi Black DiscGolfPark ja viime vuoden puolella Ouluun Pikkarala Frisbeegolf.

Levi Black DiscGolfPark on osa Levin hiihtokeskuksen kovaa panostusta frisbeegolftarjontaan. Leviltä on aiemmin löytynyt vain yhdeksänväyläinen nykyään Levi Green DiscGolfPark nimellä kulkeva rata, mutta nyt tarjonta kasvaa reilusti. Levi Black DGP on täysiverinen kilpatason rata, joka ei yli 300 metrin korkeuseroillaan jätä varmasti ketään kylmäksi. 18-väyläisen radan par-lukema on 65, joten vaihtelevan pituisia haasteita löytyy varmasti ja sekä ylä- että alamäkeen pääsee kiekkoa heittämään. Radan erikoisuus on, että sen lähtöpaikka on Levin gondolihissin yläaseman tuntumassa ja viimeinen väylä rinteiden alla, joten lähtöpaikalle pääsee helpoiten ostamalla lipun gondolihissiin. Levi Blackin lisäksi myös samaan aikaan valmistunut AA1-luokan Levi Red DiscGolfPark starttaa gondolihissin yläasemalta. Levi Red on haastavuudeltaan ja pituudeltaan hieman Blackiä maltillisempi, mutta tarjoaa sekin vaihtelevia haasteita ja hienoja maisema. Näiden lisäysten myötä Levi nouseekin yhdeksi Pohjois-Suomen varteenotettavimmista kohteista frisbeegolfreissua suunnitellessa.

 Toinen vielä vaille esittelyä jäänyt AAA1-luokan uusi rata löytyy Oulusta. Viime vuoden puolella perustettu Pikkarala Frisbeegolf on tuorein lisäys Oulun mahtavaan ratatarjontaan ja tähän mennessä kaikista Oulun radoista pisin. Pikkarala Frisbeegolf on maksullinen rata, joka tarkoittaa samalla sitä, että rata-alue on pelkästään frisbeegolfaajien käytössä. Radalta löytyy kolme eri layoutia; 18-väyläinen Pro-rata haastaa varmasti taitavimmatkin pelaajat par-lukeman ollessa 65 ja kokonaispituuden lähes 2900 metriä. Niin ikään 18-väyläinen Ama-rata on pituudeltaan huomattavasti maltillisempi ja palvelee siten myös kokemattomampia heittäjiä. Kokonaisuuden täydentää yhdeksänväyläinen Ysi-rata, jonka voi käydä kiertämässä esimerkiksi silloin, kun aika ei riitä pidempään kierrokseen tai vaikkapa lämmittelynä ennen pitkää rataa. Päivämaksu Pikkaralassa on vain neljä euroa ja lisätietoja radasta löytyy fgr:n lisäksi osoitteesta www.pikkaralafrisbeegolf.fi. Oulun muuhun ratatarjontaan voit tutustua täällä.

 Lapinlahti DiscGolfPark on toinen ja pidempi hiljattain Lapinlahdelle valmistuneista radoista toisen löytyessä Varpaisjärveltä. Tähän mennessä pisimpänä Lapinlahden ratana uusi DiscGolfPark sisältää yhteensä 18 väylää ja joukosta löytyy mukavasti myös muutama par nelonen sekä yksi par vitonen. Rata kulkee kauttaaltaan metsäisessä maastossa ja korkeuserojakin löytyy, joten haastetta riittää varmasti kaikille riittävästi. Radan yhteydessä on päälayoutin lisäksi myös kuudesta väylästä koostuva koululaisille suunnattu layout, johon sisältyy pitkältä radalta kuusi lyhyempää väylää. Lapinlahdella heittäessä kannattaa ilman muuta vierailla myös jo aiemmin perustetussa Nerkoo DiscGolfParkissa, joka on ainakin omasta mielestäni kerrassaan erinomainen yhdeksänväyläinen rata.

 Nummijärvi Frisbeegolf löytyy Kauhajoelta nimensä mukaan Nummijärvi Campingin yhteydestä. Myös Nummijärven rata on niin sanotusti täysimittainen rata eli radalta löytyy väyliä yhteensä 18 ja pituuttakin väyliltä keskimäärin yli sata metriä. Rata kulkee pääasiassa pururadan läheisyydessä metsäisessä maastossa ja mukaan mahtuu Lapinlahden kanssa samaan tapaan kolme par nelosta ja yksi par vitonenkin. Radan sijaitessa leirintäalueen yhteydessä löytyy paikalta myös vessat ja kahvio.

 Viimeinen tämän esittelyn radoista kuuluu myös Suomessa kovalla vauhdilla yleistyvään AA1-luokkaan. Mäntyharjulta löytyvä WHD Gård DiscGolfPark sijaitsee upeassa kartanomiljöössä ja iso osa väylistä heitetäänkin hienoissa puistomaisemissa. Mukaan mahtuu lisäksi myös pitkähköä vesistönylitystä sekä tiukkoja metsäväyliä, joten monipuolisuutta radalta löytyy varmasti. WHD Gårdin rata on maksullinen rata ja päivämaksu radalla on viisi euroa. Radan yhteydestä löytyy myös runsaasti muita palveluita aina automuseosta kahvioon ja ravintolaan.

Kuva © Eino Ansio / Innova Champion Europe.

Uusia ratoja loppusyksyn ratabongauslistalle

Syksy etenee hiljalleen eteenpäin ja kelitkin ovat viilentyneet. Se ei kuitenkaan frisbeegolfin harrastamista haittaa ja eteläisemmässäkin Suomessa päästään nauttimaan upeasta ruskasta pelaamisen lomassa. On siis sopiva aika julkaista syksyn kolmas katsaus kesän aikana rakennettuihin uusiin frisbeegolfratoihin.

Joensuun Tilan frisbeegolfrata löytyy Sipoosta ja avattiin tänä kesänä. Kyseessä on kilpatason rata vaihtelevassa maastossa, jossa alun ja lopun väylät heitetään hienoissa puistomaisemissa ja keskivaiheilta löytyy perinteisempiä metsäväyliä vaihtelevine muotoineen. Korkeuseroja radalta löytyy kohtalaisesti, joten siltäkin osin vaihtelua löytyy. Rata on yksi Suomen harvoista maksullisista radoista ja päivämaksu on varsin kohtuullinen viisi euroa. Enemmän pelaaville tarjolla on myös 50€ kausikortti. Alueelta löytyy myös runsaasti muita palveluja, joten kierrosten välissä on mahdollista käydä vessassa sekä syödä kahvilalounas.

 Tämän katsauksen toinen rata löytyy Itä-Suomesta ja tarkemmin Juuasta. Taivaanpankon frisbeegolfrata on pitkähkö yhdeksänväyläinen metsärata, jolta löytyy myös kaksi par nelosta. Väylien keskipituus on selvästi yli sata metriä, joten luokitukseksi radalle napsahtaa hieman harvemmin tavattu BB1. Rata sijaitsee mäntymetsässä, joten väylät pysyvät luultavasti kohtalaisen kuivina myös syksyllä. Korkeuserojakin radalta löytyy alueelle tyypilliseen tapaan, joten rata haastaa varmasti myös kokeneemmat pelaajat. Taivaanpankon rata sopiikin hienosti esimerkiksi Pohjois-Karjalaan frisbeegolfreissua suunnittelevan ohjelmaan täydennettynä mm. Joensuun kattavalla ratatarjonnalla.

 Kalevalan liikuntakeskuksen rata puolestaan löytyy Kuhmosta. Radalta löytyy väyliä täydet 18 ja se avattiin virallisesti 18.6.2016. Kalevalan radalla väylien pituudet ovat pääasiassa melko maltilliset, joten rata sopii erinomaisesti myös lajiin tutustumiseen sekä luonnollisesti kokeneemmille pelaajille lähipelin harjoitteluun. Radan loppupäästä löytyy kuitenkin myös pari pitkää par nelosta, joten ihan kokonaan draivereita ei tarvitse jättää pois bägistä. Kuhmosta ei ole myöskään pitkä matka Sotkamoon, josta ratoja löytyy useampikin, joten Sotkamon radat sekä uusi Kalevalan liikuntakeskuksen rata on helppo yhdistää samaan reissuun.

Lapin radoista esittelyvuoron saa tällä kertaa Inariin valmistunut Saariselkä DiscGolfPark. Saariselän rata on Lapin hiihtokeskusten muiden DiscGolfParkien tapaan sekä fyysisesti että taidollisesti haastava kokonaisuus, josta ei korkeuseroja puutu. Rata kulkee Saariselän pääasiassa Saariselän laskettelurinteissä, joten se on pelattavissa vain lumettomaan aikaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että radalta löytyy sekä ala- että ylämäkiväyliä, joilla tarvitaan sekä voimaa että kontrollia liidätysten ollessa välillä erittäin pitkiä. Lapin radoille tyypilliseen tapaan myös Saariselän rata tarjoaa upeita maisemia, joita voi ihailla vaikkapa pitkän ylämäen nousemisen jälkeen hengähtäessä.

 Viimeisenä esittelyvuoron tällä viikolla saa Pyssymäen Frisbeegolfrata. Pyssymäen rata on yhdeksänväyläinen BB2-luokituksen rata, joten väyläpituudet eivät ole lyhimmästä päästä. Nivalan ainoalle mäelle rakennetulta radalta löytyy alueelle epätyypilliseen tapaan myös runsaasti korkeuseroja. Radan väylät kaartavat vaihtelevasti oikealle tai vasemmalle, välillä loivemmin ja välillä taas jyrkemmin. Lisäksi mukaan mahtuu myös yksi täysin suora metsäpilli, joten heittäjän koko heittovalikoima tulee luultavasti Nivalassa testattua. Pyssymäen lisäksi Nivalasta löytyy myös ehdottomasti vierailun arvoinen 18-väyläinen puistomaisessa ympäristössä sijaitseva Kalliosaaren frisbeegolfrata.

Kuva © Eino Ansio / Innova Champion Europe.

Frisbeegolf kaipaa laadukkaampia pelikokemuksia

Ystävämme Golfliitto teetti alkuvuodesta 2015 kyselyn yli 100 000 golfarille. Kyselyn tarkoituksena oli saada pelaajilta apua Suomen golfin strategiapäivitykseen. Meille frisbeegolfin kehittäjille sisarlajimme kyselyn tulokset ovat mielenkiintoista tutkittavaa. Frisbeegolfaajat esittelevät lajiaan ulkopuolisille hyvin samankaltaisena kuin perinteistä golfia – frisbeegolfaajien keskuudessa pallogolfia. Kuitenkin sopivasta kulmasta katsottuna lajit poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä.

Sain innoituksen kirjoitukseeni lukemalla Golflehden numeron 3/2015 artikkelin, jossa kyselyn tuloksia vedettiin yhteen. Siellä etenkin kysymys: ”Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen golfin suurimmat haasteet?” herätti ajatukseni lajien eroista.

Kolme suosituinta vastausta:

1. Nuorten houkutteleminen lajin pariin

2. Pelaamisen kustannukset

3. Elitistinen imago ja kulttuurin jäykkyys

Tämän kysymyksen kulma on juuri se, josta katsottuna frisbeegolf poikkeaa golfista täysin. Listan otsikoksi voisi heittämällä vaihtaa ”Mitkä ovat mielestäsi suomalaisen frisbeegolfin vähäisimmät ongelmat?”. Uskallan väittää, että frisbeegolfaajat poimisivat nämä asiat kuvitteellisen kyselynsä kärkipäähän. Lajimme suosiota kasvattavat tehokkaasti juuri nuorten vaivaton houkutteleminen lajin pariin, pelaamisen edullisuus ja frisbeegolfin maine koko kansan matalan kynnyksen lajina.

Frisbeegolfratojen määrä on kasvanut n. 10-kertaiseksi vuosien 2005 ja 2015 välillä. Hangosta Utsjoelle on tarjolla monen tasoisia suorituspaikkoja. Lajia ovat kasvattaneet edulliset ratojen perustamiskustannukset, matala aloituskynnys ja lajin järjestelmällinen edistämistyö seuratasolta kaupallisiin toimijoihin. Lisäksi Suomi on ihanteellinen maa frisbeegolfille, sillä meillä on paljon tilaa.

Frisbeegolfratojen määrän kehitys. Kuva: www.discgolfpark.net

Frisbeegolfratojen määrän kehitys. Kuva: www.discgolfpark.net

Nämä frisbeegolfin kasvua suosivat tekijät ovat tuttuja. Myös kasvuhuuman keskellä on syytä katsoa kokonaisuutta ja miettiä mihin suuntaan ollaan menossa. Kuluvan vuoden tärkein edistysaskel lajin kehittämisen kannalta on mielestäni Suomen frisbeegolfkouluttajien käynnistämä ohjaajakoulutushanke. Laji tarvitsee rakenteita ja koulutuspolun, jotta se säilyy muiden urheilulajien joukossa myös buumin jälkeen. Levittämällä parasta lajiosaamista frisbeegolf voidaan viedä esimerkiksi koulujen opetukseen ja nuorten kesäleireille paljon aikaisempaa laadukkaammin ja järjestelmällisemmin. Suomen frisbeegolfkouluttajat on Suomen frisbeegolfliiton jaos ja se koostuu Suomen asiantuntevimmista laji-ihmisistä.

Seuraavaksi on aika suunnata katseet suorituspaikkoihimme ja parempaan pelaajakokemukseen.

Olemme tilanteessa, jossa usealla paikkakunnalla radat ovat täynnä pelaajia. Lisäksi kyseiset radat sijaitsevat tavallisimmin yleisissä puistoissa, joissa on paljon muutakin käyttöä. Esimerkiksi Jyväskylän suositussa Laajavuori DiscGolfParkissa pelaa kauniina kesäpäivänä 400-500 pelaajaa paikallisen seuran JyLin mukaan. Jos arvioidaan, että Suomen lähes 500 frisbeegolfradalla pelaa keskimäärin 100 pelaajaa päivässä, on päivittäisiä pelaajia Suomessa peräti 50 000. Määrä kasvaa yhä kiihtyvää vauhtia.

Monet näistä 50 000 pelaajasta tuskailevat suurista pelaajamääristä ja rata-alueen muusta käytöstä johtuvaa hidasta pelaamista, ratojen roskaantumista ja huonoa kuntoa. Kun rata rakennetaan kaupungin toimesta, usein vapaaehtoisten seura-aktiivien varassa olevaan radan ylläpitoon jää helposti parantamisen varaa käyttäjämäärien kasvaessa riittävän suuriksi. Frisbeegolfin suosio on yllättänyt monet kaupungit ja ratojen ylläpito laahaa perässä. Lisäksi kaupunki ei välttämättä edes tiedä millaista ylläpitoa uudenlainen suorituspaikka – frisbeegolfrata – kaipaa.

Minusta on kummallista, että juuri missään päin Suomea ei ole huomattu liiketoimintamahdollisuuksia frisbeegolfradan ympärillä muutamia kokeiluja lukuun ottamatta. Nurmijärvi Golf on hyvä esimerkki ennakkoluulottomasta frisbeegolfin sovittamisesta golf-ympäristöön. Frisbeegolf-kierros Nurmijärvi Golfissa on miellyttävä kokemus ja kierroksen jälkeen kelpaa nauttia vaikkapa päivällisen hyvin hoidetussa ympäristössä. Olen valmis maksamaan tällaisesta paremmasta frisbeegolf-kokemuksesta, enkä varmasti ole yksin. Asun Kaliforniassa ja pelaan usein Los Angelesin lähellä sijaitsevalla Verdugo Hills -golfkentällä frisbeegolfia. Sielläkin molempien lajien pelaajat mahtuvat Nurmijärven tapaan samalle alueelle. Siinä missä golfaajat pelaavat 9 väylää, frisbeegolfaajat pelaavat 18. Pienellä sijoituksella frisbeegolf-ratatarvikkeisiin Verdugo Hills tekee merkittävää lisätuloa ja hyödyntää kallista maa-aluettaan paremmin. Sain golfkentän työntekijältä tiedon, että frisbeegolfaajia käy läpi vuoden Verdugo Hillsissä keskimäärin 80 per päivä, mikä tarkoittaa 7 dollarin päivämaksulla 560 dollarin päivätuloa ja 200 000 dollarin vuosituloa. Verdugo Hills -frisbeegolfrata DGCR-palvelussa.

Tukholmassa Järva DiscGolfParkin klubitalossa on ravintola, kioski ja kiekkomyyntipiste.

Tukholmassa Järva DiscGolfParkin klubitalossa on ravintola, kioski ja kiekkomyyntipiste.

Vielä parempi olisi, että tehtäisiin pelkästään frisbeegolfille omistettuja ratoja. Minimissään tarvitaan sopiva 10-20 hehtaarin alue, kevyttä metsän raivausta ja pintamaan muokkausta, sekä pieni rakennus palveluille. Golfkentän rakentamiseen verrattuna kustannukset ovat mitättömiä. Jo nykyisillä pelaajamäärillä etenkin suurimpien Suomen kaupunkien lähellä useat uudet yrittäjät voisivat elättää itsensä korkealaatuisempia frisbeegolf-kokemuksia tarjoamalla. Päivä- tai kierrospelimaksujen lisäksi tällaisissa paikoissa olisi luontevaa järjestää lajiesittelyjä, yritystilaisuuksia, koulutusta ja kilpailuja tulojen saamiseksi. Välinemyynnistä puhumattakaan.

Frisbeegolfia pelattiin hienossa ympäristössä toukokuussa 2015 St. Jude -lastensairaalan varainhankintakisassa Kaliforniassa.

Frisbeegolfia pelattiin hienossa ympäristössä toukokuussa 2015 St. Jude -lastensairaalan varainhankintakisassa Kaliforniassa.

Frisbeegolfaajien joukossa on henkilöitä, joiden mielestä maksullisella pelaamisella ei ole sijaa lajissamme. He kuuluvat kuitenkin vähemmistöön ja heille tulee aina riittämään ilmaisia ratoja. Kasvavan pelaajamäärän joukossa on yhä enemmän parempaa pelikokemusta arvostavia.

Haluaisitko sinä alkaa frisbeegolf-yrittäjäksi, joka tarjoaa harrastajille parempia suorituspaikkoja ja vie lajiamme eteenpäin?

Erno Väyrynen

Kirjoittaja on suomalaisten frisbeegolf-brändien Discmanian ja DiscGolfParkin parissa Yhdysvalloissa työskentelevä lajipromoottori. Hän on myös elokuussa 2016 Oulussa järjestettävien Frisbeegolfin EM-kisojen kilpailun johtaja. Twitter: @ErnoVayrynen

 

 

 

Seppo Paju kiri Kankaanpäässä osakilpailu- ja sarjavoittoon

Kauden 2016 korkeimman tason kotimainen kilpailusarja, GripEQ Pro Tour, heitettiin päätökseen Kankaanpään Viidentienristeyksessä. Ennen finaalia tilanne oli kiharainen, kun kukaan sarjan voittajaehdokkaista ei pelannut kärkiryhmässä. Seppo Paju kuitenkin näytti kaapin paikan.

Erik Aalto avauspäivän kuuma nimi

Avoin luokka pelasi lauantaina kaksi kierrosta. Kovimmasta suorittamisesta vastasi 17-vuotias raumalainen Erik Aalto, joka murskasi tällä kertaa pelatun 18-väyläisen par 62 -layoutin tuloksellaan 52 (-10). Johtoasema irtosi kolmen heiton erolla.

Seppo Paju, Ilari Tuoma ja Jali Veranen seurasivat kolmen heiton päässä tasatuloksessa Aaltoa. Avauskierroksen jälkeen Paju oli parhaiten kiinni voitossa.

Leo Piironen oli valitettavan epäonnekas, eikä pystynyt starttaamaan vatsataudin takia kilpailuun. Voittokamppailu jäi näin ollen siis Pajun, Pasi Koivun, Janne Hirsimäen ja Juho Parvaisen väliseksi. Parhaat asetelmat ennen kisaa olivat Hirsimäellä.

Hirsimäki ei kuitenkaan saanut hieman tämän kauden tyyliään mukaillen aivan alusta asti peliään kulkemaan ja avauskierroksen jälkeen kirittävää oli, kun tulos kirjattiin 61 (-1).

Toisella kierroksella Erik Aalto pystyi kyllä pitämään johtoasemansa, mutta hieman vaikeamman kierroksen 59 (-3) jälkeen rinnalle nousi kaksi muuta pelaajaa. Ilari Tuoma piti tasonsa melko hyvin ja otti Aallon kolmen heiton johdon kiinni.

Toinen kärkisijaa jakamaan noussut pelaaja oli Markku Nirkkonen, joka vastasi vuorostaan kakkoskierroksen parhaasta tuloksesta 53 (-9). Myös Juho Parviainen piristi otteitaan ja 54 (-8) nosti hänet viidennelle sijalle, kolmen heiton päähän kärjestä. Samassa tuloksessa kahden kierroksen jälkeen oli myös Seppo Paju.

Kärkiryhmän neljäs lenkki finaaliin lähdettäessä oli tasaisesti 56 (-6) kahdesti pelannut Mikko Syrjäläinen.

Paju tyrmää, Aalto pitää hyvän tason

Seppo Paju ei antanut muille lopulta mahdollisuuksia viimeisen osakilpailun voittoon. Ylivoimainen 50 (-12) jätti hienosti toiseksi pelanneen Erik Aallonkin kolmen heiton päähän. Aalto pelasi kuitenkin ehjän turnauksen ja olikin suoritukseensa tyytyväinen.

Ilari Tuoma ei loppujen kärkikorttilaisten kanssa onnistunut parhaalla tavalla, mutta 60 (-2) piti hänet juuri ja juuri kolmantena heiton turvin ennen Markku Nirkkosta ja Jali Verasta.

Kankaanpään kärkikolmikko jatkaa kauttaan United States Disc Golf Championshipissä.

Kankaanpään kärkikolmikko jatkaa kauttaan United States Disc Golf Championshipissä.

Janne Hirsimäki laittoi kuitenkin kilpailusarjan kannalta tilanteen tiukaksi. Turnausjohtaja Lassi Salmisen mukaan Hirsimäen jaettu 3. sija ja Pajun voitto olisivat tarkoittaneet sarjan voiton jakamista. Hirsimäki kortitti viimeiseltä väylältä kuitenkin bogeyn, kun birdie olisi riittänyt jaettuun kolmanteen sijaan.

United States Disc Golf Championshipiin näyttää lähtevän nippu hyvävireisiä suomalaisia, sillä kärkikuusikosta viisi pelaajaa ovat turnaukseen parin viikon kuluttua lähdössä.

Eskelinen vie naisten sarjavoiton

Harvakseltaan tänä kesänä pelannut Jenni Eskelinen on pyrkinyt pelaamaan hieman isompia kisoja. Onnistuneesti Eskelinen onkin niitä pelannut, parhaimpina tuloksina EM-pronssi ja nyt tuore voitto Pro Tourilta. Eskelinen varmisti voiton ottamalla ykköstilan Kankaanpäästä.

Tiukimmin voitosta kamppailleet kilpasiskot Anne Kettunen ja Vanessa Van Dyken jäivät sijoille 4. ja 5. Kankaanpäässä, mikä tarkoitti heidän voittomahdollisuuksiensa menettämistä.

Muissa luokissa sarjavoittoa juhlivat Ville Piippo (Masters), Ville Kotamäki (Grandmasters), Markku Tohni (Senior Grandmasters) sekä Kristiina Sylman (Naiset-40).

Tulokset

Frisbeegolf Suomessa 2016

Kun ensimmäiset Suomessa järjestetyt Euroopanmestaruuskisat oli pelattu ja televisioitu YLEn kanavilla, elettiin heinäkuuta 2005. Suuri yleisö näki frisbeegolfin tuolloin ensimmäistä kertaa päivänvalossa. Tähän saakka olimme vaeltaneet varjoissa. Vielä tuolloin frisbeegolfia pelatessa ihmisille sai selittää mitä nämä koiransyöttöhäkkyrät tai grillit ovat, joihin pelaajat frisbeitään heittävät.

Nyt 2016, kun Euroopan frisbeegolfpääkaupungiksi rohkeasti jo vuosia sitten julistautunut Oulu sai EM-kisat pakettiin, lajin asema on tyystin erilainen. Ratojen määrä on yli kymmenkertaistunut vuodesta 2005. Väkilukuun suhteutettuna olemme rata- ja harrastajamäärissä maailman ykkösmaa. EM-kisat tavoittivat eri tiedotusvälineiden kautta noin miljoona suomalaista eli vajaa 20% väestöstä.  Lähes jokaisen kaupungin marketista voi ostaa pelivälineet. Jopa osa ketjumyymälöistä on määritellyt frisbeegolfin kokovuotiseksi urheilulajiksi, ei pelkästään kesäsesongiksi. Vaikka lajin ytimessä tuntuu, että ollaan saavutettu jo todella paljon, kasvaa lajin harrastajamäärä ja suorituspaikkojen määrä yhä hurjaa vauhtia. Suomen frisbeegolfliiton (SFL) jäsenmäärä on kasvanut 50% viimeiset kolme vuotta. Suurin osa harrastajista ei kuulu eikä tule kuulumaan liittoon, mutta harrastajien kokonaismäärä on mukaillut tähän asti varsin tarkasti SFL:n jäsenmäärää. SFL:n jäseniä on tätä kirjoittaessa n. 5000 ja arvioni mukaan kokonaisharrastajamäärä on ylittänyt satatuhatta. Tällä laskukaavalla harrastajia on keskimäärin n. 200 per rata, mikä tuntuu realistiselta. Vaikka frisbeegolf on nauttinut valtion tukea jo muutaman vuoden ajan, ei vielä ole tehty virallista kartoitusta harrastajamääristä. Frisbeegolfin merkitys kansanterveydelle on huomattava. Odotan aiheesta tehtävän opinnäytetöitä ja tutkimuksia lähivuosina.

Vuoden 2005 Tampereella ja Nokialle järjestettyjen Euroopanmestaruuskisojen kilpailullinen menestys ei levännyt suomalaisten nöyrillä harteilla. Saimme kuitenkin lupauksia herättävät kolme mitalia: Joonas Kuitunen voitti pojissa kultaa, lajilegenda Timo Pursio otti avoimen luokan pronssia eurooppalaista frisbeegolfia vielä tuolloin hallinneiden ruotsalaisten Markus Källströmin ja Jesper Lundmarkin jälkeen, ja Jouko Rosenqvist pronssia M50-luokassa. Vasta mitellyissä EM-kisoissa maajoukkueemme kahmi yhdeksän mitalia eli lähes puolet kaikista mitaleista, ja seuratuimpien luokkien palkintosijat olivat naisten hopeasijaa lukuun ottamatta suomalaisten naisittamat, miehittämät ja pojittamat. Dominoimme myös PDGA:n EuroTouria tällä kaudella. Olen vakuuttunut, että mitalitahtimme vain kiihtyy seuraavat kymmenen vuotta. Muut Euroopan maat tulevat jäämään täydellisesti jalkoihimme.

Eveliina Salonen otti odotetusti EM-kultaa, vaikka joutuikin taistelemaan loppuun saakka ansaitakseen voittonsa. Hopealle sijoittui Slovakian Katka Bodová ja pronssille Jenni Eskelinen. Kuva: Eino Ansio.

Eveliina Salonen otti odotetusti EM-kultaa, vaikka joutuikin taistelemaan loppuun saakka ansaitakseen voittonsa. Hopealle sijoittui Slovakian Katka Bodová ja pronssille Jenni Eskelinen. Kuva: Eino Ansio.

Kari Vesala ja Ville Kotamäki ovat kautta aikojen merkittävimpiä lajinedistäjiä maassamme. Kari voitti juuri päättyneissä kisoissa M50-luokan EM-kultaa ja Ville on luotsannut SFL:a tärkeänä kasvukautenamme. Kuva: Eino Ansio.

Junnujen kultaa voittanut Väinö Mäkelä johdattaa Suomen todella kovatasoista juniorikaartia kohti menestystä.

Junnujen kultaa voittanut Väinö Mäkelä johdattaa Suomen vahvasti laajenevaa ja kovatasoista juniorikaartia kohti uusia menestyksiä. Kuva: Eino Ansio.

Käytän suuren osan ajastani frisbeegolfin kehittämiseen, enkä ole pelkästään mielissäni tulevasta ylivoimastamme Euroopassa, vaikka kilpailullinen menestys onkin seurausta tekemästämme uutterasta työstä. On yleisön ja siten lajin kehityksen kannalta mielenkiintoisempaa, että kärkipaikoista kamppaillaan tasaisesti. Toivon, että muut maat inspiroituvat kehityksestämme ja ottavat Suomessa kehitetyt toimivat mallit käyttöön. Onneksi esimerkiksi Viro seuraa vahvasti kasvamalla vanavedessämme. Olen nyt kolmen vuoden ajan asunut Yhdysvalloissa ja vienyt suomalaista frisbeegolfosaamista lajin päämarkkinoille. Suuressa maassa ei tiedetä juuri mitään Suomen edistysaskeleista, mutta toivon että alamme saada kiinni yhdysvaltalaisten etumatkaa. Voisimme näin tuoda kaivattua kilpailua myös jenkkien hallitsemiin lajin tasokkaimpiin tapahtumiin. Tämän saavuttaaksemme tarvitsemme kuitenkin lisää suomalaisia rutinoitumaan Yhdysvaltain-kiertueelle.

Vuoden 2017 tärkein askel lajinedistämistyössämme on mielestäni Suomen frisbeegolfkouluttajien (SFK) toisen tason koulutusvaihe. Sen tärkein tavoite on frisbeegolfin vieminen kouluihin. SFK on Suomen frisbeegolfliiton sisällä toimiva jaos, joka luo koulutuspolkua frisbeegolfin opettamisesta kiinnostuneille. SFK on kahdessa vuodessa kouluttanut peräti yli 120 Ohjaaja 1 -kurssin käynyttä ohjaajaa ympäri Suomea. Frisbeegolfin perusheittotekniikan opettamiselle on luotu rakenne, jota käytetään yhtenäisesti koko maan lajiohjauksessa. Materiaalia työstetään jatkuvasti syvemmille tasoille ja luodaan uusia koulutustasoja. Näin toimimalla frisbeegolf tuodaan osaksi yhteiskuntaamme ja pysyvää urheiluperinnettämme. Hanke on huomattu ulkomaita myöten, ja keskusteluita rakenteemme viemiseksi myös muihin maihin käydään parhaillaan. Haastan kaikki Suomen frisbeegolf-aktiivit esittelemään frisbeegolfia oman alueen kouluihinne. SFK tuottaa tähän tarkoitukseen soveltuvat materiaalit kevääksi 2017.

Toivotan Euroopan parhaan frisbeegolfmaan harrastajille raikkaita syyskierroksia monipuolisilla radoillamme ympäri Suomen!

Erno Väyrynen

Jutussa mainittuja linkkejä:

  • Elokuussa 2016 Oulussa järjestettyjen Euroopanmestaruuskisojen nettisivut.
  • Vuoden 2005 Tampereen ja Nokian EM-kisojen tulokset
  • Vuoden 2016 Oulun EM-kisojen tulokset
  • Löydä itseäsi lähellä sijaitseva SFL-jäsenseura täältä ja liity mukaan järjestäytyneeseen frisbeegolf-toimintaan!
  • Jos olet kiinnostunut frisbeegolf-ohjaajan koulutuspolusta, tutustu Suomen frisbeegolfkouluttajiin.

 

Kuva: Eino Ansio.

Erno Väyrynen on suomalaista frisbeegolfosaamista Yhdysvaltoihin vievä lajipromoottori. Hän toimi elokuussa 2016 Oulussa järjestettyjen Frisbeegolfin EM-kisojen kilpailunjohtajana.

Viikonlopun ratabongausvinkit

Syksyinen katsaus tänä vuonna valmistuneisiin ratoihin on edennyt jo toiseen osaansa. Tällä kertaa esittelyvuoroon pääsee viisi keskenään varsin erilaista rataa eri puolilta Suomea.

 Itä-Suomen radoista vuoron saa tällä kertaa Enonkoski DiscGolfPark. Enonkosken ensimmäinen rata on yltää luokitukseen A1, kun väyliä radalta löytyy täydet 18. Väyläpituuksiltaan rata ei Suomen kärkeä havittele, mutta pururataa myötäilevällä radalla saa olla tarkkana heittojensa kanssa pysyäkseen väylillä ja mukaan mahtuu myös kaksi par 4 -väylää. Radan maastosta löytyy myös korkeuseroja ja muutama väylä ovat muita selvästi avoimempia, joten kyseessä on varmasti heittämisen arvoinen ja monipuolinen rata.

 Pirkanmaalle on tänä vuonna valmistunut useampikin uusi rata ja niistä yksi on Lempäälässä sijaitseva Hakkari DiscGolfPark. Hakkarinkin rata kulkee ulkoilureittien läheisyydessä ja vaatii heittäjiltä varmasti tarkkuutta. Yhdeksänväyläiseltä radalta löytyy ainoastaan par kolmosia, mutta niistä osa yltää pituudeltaan kuitenkin yli sataan metriin, joten ihan pelkkä neppailurata ei ole kyseessä.

 Pernå Discgolf sijaitsee Loviisassa ja on tänä kesänä laajentunut viisitoistaväyläiseksi radaksi. Pernajan rata ei ole ihan tyypillinen suomalainen metsärata, vaan rata on osittain peltorata, joten maasto on varmasti vaihtelevaa. Rata on saanut arvostelijoiltaan kiitosta haastavuudesta, joten ainakin kokeneempien pelaajien kannattaa käydä bongaamassa Pernå Discgolf. Pernån lisäksi Loviisasta löytyy myös arvostelujen perusteella Suomen rataeliittiin kuuluva A1-luokituksen 18-väyläinen Loviisan frisbeegolfrata, joten Loviisassa on potentiaalia vaikka koko päivän frisbeereissulle.

 Käyrälampi DiscGolfPark täydentää Kouvolan ja Kymenlaakson kattavaa ratatarjontaa 18-väyläisellä AA1-luokituksen radalla. Käyrälammen rata on kerännyt jo tähän mennessä useamman arvostelun fgr.fi:ssä ja rataa on kehuttu paljon. Radan suunnittelun on hoitanut Pasi Koivu ja sen ylläpidosta vastaa paikallinen seura Kouvolan Lentävät Lautaset ry, joten radan pitäisi pysyä hienossa kunnossa jatkossakin. Käyrälammen radalta löytyy vaihtelevan pituisia metsäisiä väyliä, jotka vaativat erilaisten heittolinjojen hallintaa. Radalta löytyy peräti viisi par nelosta, joten myös pitkistä heitoista on varmasti hyötyä.

 Viimeisenä esittelyvuorossa tällä viikolla on Jämsästä löytyvä Lamminsuo DiscGolfPark. Lamminsuo DiscGolfPark on keskellä Jämsää sijaitseva yhdeksänväyläinen puistorata. Keskimäärin väylät ovat hieman alle satametrisiä ja väylät eivät toista itseään, vaikka puistosta tilaa löytyykin. Puistoradoille ominaiseen tapaan radalla täytyy olla tarkkana, koska puistossa liikkuu myös muita ulkoilijoita. Lamminsuon ratakin on saanut jo tämän kesän aikana arvostelijoiltaan kiitosta, joten jos suunnitteilla on frisbeegolfreissu Keski-Suomeen, kannattaa Lamminsuo DiscGolfPark lisätä ilman muuta bongattavien ratojen listalle.

Kuva © Eino Ansio / Innova Champion Europe.

Hyödynnä alkusyksyn hienot säät uusilla radoilla!

Kesän aikana Suomeen on valmistunut jälleen useita kymmeniä mielenkiintoisia uusia ratoja. Frisbeegolfradat.fi julkaiseekin esitteleekin syyskuun ajan viisi rataa per viikko eri puolilta Suomea harrastajille bongattavaksi.

Esittelykierroksen ensimmäisellä viikolla keskitymme 18-väyläisiin ratoihin ja pyrimme valitsemaan viisi rataa eri puolilta Suomea, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus bongata joku esitellyistä radoista pienellä vaivalla.

 Hunnari DiscGolfPark löytyy Forssasta ja valmistui lopullisesti tänä kesänä. Kyseessä on 18-väyläinen AA1-luokituksen metsärata, joka säväyttää varmasti ainakin korkeuseroillaan. Väyläpituudet radalla vaihtelevat 56 ja 216 metrin välillä, joten vaihtelua väyliltä löytyy varmasti ja pitkätkin heitot täytyy menestyäkseen hallita.

 Vattuvuori DiscGolfPark tuo kaivatun pitkän 18-väyläisen radan Varkauden ratavalikoimaan. Hunnari DiscGolfParkin tavoin tämäkin rata tarjoaa heittäjälle runsaasti korkeuseroja ja erityisesti 229-metrisen 12. väylän tiiltä aukeaa upeat maisemat. Muutenkin rata tarjoaa varsin paljon erilaisia heittolinjoja ja metsäväylät haastavat varmasti kokeneemmatkin pelaajat. Jollet aiemmin ole käynyt Varkaudessa, niin Lemmensillanpuiston rata on myös kokemisen arvoinen ja toimii esimerkiksi hyvänä lämmittelynä ennen Vattuvuorelle siirtymistä.

 Lapin ratoihin on tänä vuonna tullut täydennystä runsaasti ja ensimmäisenä esittelyvuoron saa Sodankylässä Luoston hiihtokeskuksesta löytyvä Luosto DiscGolfPark. Luostollakin radan luokitus on AA1, joten pituutta väyliltä löytyy ja Pohjois-Suomen hiihtokeskusradoille tyypillisesti korkeuseroja on tarjolla erittäin paljon. Lapissa tämä tarkoittaa luonnollisesti myös huikeita maisemia, joten kamerakin kannattaa Luoston kierrokselle napata mukaan. Rata päättyy peräti 220-metriseen alamäkiväylään laskettelurinteessä, joten kiekkoa saa todellakin liidättää.

 Kalpakan frisbeegolfrata löytyy Suomen länsirannikolta Merikarvialta. Tällä radalla korkeuserot ovat maltillisemmat, mutta ihan täysin tasainen rata ei kuitenkaan ole. Kalpakan rata on perustettu kangasmetsään, joten puut tuovat monille suomalaisille radoille tyypilliseen tapaan haastetta pelaamiseen. Väyläpituudet vaihtelevat 71 ja 167 metrin välillä ja lisäksi radalta löytyy huomattava määrä eri suuntiin kääntyviä väyliä ja erilaisia linjoja, joten heittovalikoima täytyy Merikarviallakin olla monipuolinen.

 Myös Halsua DiscGolfPark on perustettu tänä vuonna ja on samalla Halsuan kunnan ensimmäinen rata. Kyseessä on monipuolisia haasteita tarjoava metsärata, jolta löytyy muutama pitkä par nelonen ja toisaalta sitten teknisiä, mutta lyhyempiä par kolmosia, jotka tarjoavat varmasti kokeneemmille pelaajille birdie-mahdollisuuksia.

Kuva © Eino Ansio / Innova Champion Europe.