Joroisten Kartanogolfin liepeillä sijaitseva 36-väyläinen frisbeerata.
Layouteja on tällä hetkellä kaksi: sininen ja valkoinen.
Kotkatharjun frisbeegolf - sininen on haastava 18-väyläinen layout, joka valmistui vuonna 2016.
Kotkatharjun frisbeegolf - valkoinen on valmistunut vuonna 2020 ja on väyläpituuksiltaan jonkin verran lyhyempi kuin sininen.
Voit pelata 36-väyläisen radan seuraavasti: 18-väyläinen valkoinen layout + 18-väyläinen sininen layout.
Jos haluat oikein hullutella fribamaratonin merkeissä, niin ihan läheltä löytyy vielä 18-väyläinen Kanavan frisbeegolfrata. Sinne pääset jopa kävelemällä Kotkatharjun 9-väylän jälkeen opasteita seuraamalla.
Joroisten kunnassa Kotkatharjun ulkoilualue. Tällä alueella kaksi vierekkäistä frisbeegolfrataa, jotka sen verran erilaisia, että arviointi kummastakin erikseen.
Kotkatharjun frisbeegolf, 18-väylää, 2562m ja AAA1-luokitus. Itsellä ensimmäinen korkeimman luokituksen rata. Kartanogolf samalla alueella.
Jonkin verran kapuamista tällä lähinnä metsäradalla, joten hyvästä kuntoilusta kävi. Odotin kyllä hieman enemmänkin vuorien kapuamista, joten ihan kohtuudessa pysyttiin kuitenkin. Väylät monipuolisia ja haastavia ja erityisen pitkiä kuten ylimmän luokituksen radalla kuuluukin olla. Heittolinjoja ja tilaa oli pääsääntöisesti ihan reilusti, joten ahtaanpaikankammoa ei päässyt syntymään. Suosikkiväylä nro 4 missä runsaasti heittotilaa aukealla sijainnin johdosta. Sai kiskoa kiekkoa tosissaan ja kovan tuulen avittamana liitikin mukavasti.
Kaikki rakenteet erinomaisessa kunnossa. Infokartta, löytökiekkolaatikko, heittopaikkaopasteet, korit ja next tee -opasteet erinomaisessa kunnossa. Heittopaikat hyväkuntoiset ja jokaiselta löytyi myös katuharja tiin siivoamiseen sekä myös qr-koodin takana oleva väyläesittely, toimivuutta en testannut. Löytyi myös roskiksia ja taukopenkkejä reitin varrelta sekä hieno tulipaikka ja huussi väylän nro 13 jälkeen.
Kaikki siirtymät lyhyitä, pisin taisi olla seiskalta kasille 120m. Lähellä myös Teboilin ja Jari-Pekan huoltoasemat missä voi käydä ratojen välissä evästelemässä. Itse en lähtisi koko kierrosta samaan putkeen pelaamaan ellei repussa ole sitten riittävästi omaa evästä.
Mutta sitten… mitä pidemmälle rataa pelasi, niin sitä enemmän rupesi myös harmittamaan. Ensinnäkin sokkoväyliä oli ihan törkeän paljon! Puhtaasti sokkoja oli viisi kappaletta jo 10-väylän jälkeen ja siihen lopetin laskemisen. Koreissa oli lippuja ja hyvinkin omintakeisia soittokelloja näillä pahimmilla sokkoväylillä, joten yritystä turvallisuuteen päin oli. Amatöörinä en sitten osaa sanoa, että mikä ajatus niissä tuplakoreissa oli? Liittyvätkö jotenkin virallisten, isompien kisojen järjestämiseen? 5-väylällä heitin ensin väärälle korille, kun tarpeeksi tarkasti ei tullut opastetta luettua. Omaa peliä lähinnä sekoittivat varsinkin alkuun.
Lisäksi vesi sitten kruunasi ketutuksen. Väylät 12, 13, 15 ja 16 sellaisia missä helppo kadottaa kiekko veteen. Väylän nro 16 jätin kokonaan heittämättä. Ehdottomasti heittolinjat ja korit liian lähellä jokea, ei hyvä, ei yhtään! Tilanetta yritetty lievittää frisbeen ongintakoukuilla… huokaus…
Moni on varmasti sitä mieltä, että aloittelijan/amatöörin ei kannattaisi näillä radoilla käydä. Minä amatöörinä tykkään haasteista, korkeuseroista, monipuolisista väylistä jne. Kohtuus kuitenkin kaikessa, ylivaikeista vesiväylistä en tykkää yhtään ja niitä oli nyt siis liikaa!
Tämä korkeamman luokituksen rata oli näistä kahdesta radasta selkeästi huonompi, ei tule kyllä yhtään ikävä, vaikka moni asia oli myös hyvin.
Kanavan frisbeegolf, 18-väylää, 1758m ja AA1-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 4900m.
Oikein miellyttävä, runsaasti korkeuseroja sisältänyt metsärata kävi hyvästä kuntoilusta. Kotkatharjun radan tapaan myös täällä rakenteet loistavassa kunnossa! Hieman karsitumpana, mutta kuitenkin. Infokartta, löytökiekkolaatikko, heittopaikkaopasteet, korit, korinuolet ja next tee -kyltit hyvässä iskussa. Heittopaikat pääosin hyvässä kunnossa, muutama vaatisi jo uusimista. Kumimattoa olikin heittopaikoilla sitten hyvin moninaisissa väreissä, ainakin punaista, valkoista, keltaista ja vihreää löytyi. Siirtymät lyhyitä. Heittotilaa kohtuullisesti, vaikkakin puita metsäradan tapaan oli ihan riittävästi. Ahtaampaa kuin Kotkatharjulla.
Itse tykkäsin eniten kolmesta alamäkiväylästä (2, 3 ja 16). Vielä, kun saisi niihin sen suoran heiton, niin… mutta kivoja ovat silti heittää. Myös 1-väylä oli heti mukava. Ei mikään sellainen ”pehmeä lasku pelaamiseen” -väylä, vaan heti luulot pois jyrkällä ylämäellä! Väylällä 16 kannattaa varoa ettei lopussa lipsauta kiekkoa liikaa oikealle hyppyrimäki työmaalle minne kiekkoa ei saa mennä noutamaan! Väylän nro 14 korin kohdalla puurimoja suojaamassa 15-väylän heittopaikkaa karkaavilta kiekoilta, hyvä idea!
Puutteita tältä radalta on vaikea keksiä. Muutamassa kohdin korilta poistuminen tapahtui väylää takaisinpäin mikä ei ole se paras ratkaisu, onneksi suht lyhyitä olivat kuitenkin ne siirtymät, tarkkana kuitenkin muiden heittäjien kanssa. Suosittua ulkoilualuetta, joten spotteri melkeinpä pakollinen, kun sokkoväyliä oli ihan riittävästi. Lenkkeilijä saattaa tulla aika ikävästi ja huomaamattomasti suoraan heittolinjalle. Onneksi ei mitään pahempaa käynyt.
Rata oli haastava, kun harjujen päällä pelatessa jyrkät rinteet vaanivat joka suunnasta lukuisilla väylillä. Heitäpä esim. kutosella liikaa vasurille tai ysillä lopussa ylämäkeen liian raju kiskaisu, niin kiekko saattaa löytyä hyvin mielenkiintoisesta paikasta ja saataisiin todistaa perinteisten kirosanojen lisäksi täysin uusienkin syntyä… Olikohan 7-väylä missä mando oli metritolkulla väärässä paikassa ja heitinkin kiekon aivan väärään suuntaan, kun olisi pitänyt leikata aiemmin oikealle.
Kokonaisuutena ristiriitainen fiilis. Kotkatharjun rata oli hurja pettymys, vaikka paljon hyvääkin siellä oli. Kanavan rata taas mukava heittää vailla suurempia puutteita. 36-väylää tuli viskottua kovassa tuulessa. Kannatti isoista ketutuksista ja puutteista huolimatta tulla kuitenkin pelaamaan!
Arviointi: Kotkatharjun frisbeegolf 3/5 ja Kanavan frisbeegolf 5/5. Nämä yhdistettynä 4/5. Kanavan hieno rata pelasti päivän plussan puolelle kaikessa suhteessa, ei kuitenkaan kiire pelaamaan tätä kokonaisuutta uudestaan! Sääli Kanavan hienon radan kannalta…
Kiitos palautteesta!
Tuplakoritusta on rakennettu talven mittaan ja toinen (helpompi) Kotkatharjun layout julkaistaan virallisesti, kunhan väyläopasteet ja tiit ovat valmiit. Harmi, ettet pelannut niihin helpompiin koreihin. Metrixissä olis ollu ajantasainen ratakarttaki.
Pahoittelen, että vesistöväylät saivat sinut huonolle mielelle. Kotkatharjun haasteisiin vesistö on kuulunut luonnollisena osana alusta saakka. Mielestäni loppupään väylät ovat haastavia, mutta eivät ylivaikeita. Kilpailuissa Kotkatin loppusuora (väylät 14-18) on toiminut mainiona mittarina ja ratkaisut kärkipelaajien kesken nähdäänkin juuri näillä väylillä.
Kotkatharjun rata on selvästi suunniteltu enemmän pelanneille ”ammattilaisille” jotka saavat radan ominaispiirteistä varmasti paljon enemmän irti. Minä en radasta tykännyt, mutta toivon toki, että mahdollisimman moni sitä pelaa ja saa nautittua sen haasteista. Oma harmistus on onneksi nopeasti ohimenevää… 🙂
Kävin heittämässä mökkireissulla Kotkatharjun sinisen, ja seuraavana päivänä Kanavan. Kotkatharju oli selkeästi vaativampi, etenkin takaysin joen varren pitkät liidätysväylät + yksi (minulle vasurina) lyhyt jokea kohti taittava hysseväylä. Joki toi oman haasteensa, ja päätyihän sinne yksi kiekko ahdin antimeksi, mutta kuuluu lajiin..
Tykkäsin radasta kovastikin, ei missään nimessä helppo ja se näkyi toki myös omassa tuloksessa. Rata oli hienossa kunnossa ja väylät oli hyvin suunniteltu – en oikeastaan keksinyt yhtäkään missä isokätinen ja osaava heittäjä ei pääsisi etenemään pirkkopaikoille. Itsellä ei pirkoista juuri toiveita, mutta se on omasta osaamistasosta kiinni. Oikeastaan kaikilla väylillä on par- mahdollisuus tällaiselle 80-100 metriä heittävällekin, joskin kun niitä huonoja heittoja osuu joka kierroksella niin plussaa tuli reilusti. Se ei fiilistä heikentänyt 🙂
Muutamat sokkoväylät ei omasta mielestäni olleet ongelma, ne oli kuitenkin selkeitä ja jos pelaa protokollan mukaan niin riski siitä että heittäisi varatulle väylälle edellistä porukkaa päin aika olemattomat.
Valkoisille koreille heitettynä rata olisi ollut selvästi helpompi, seuraavan kerran mökillä käydessä pitää koittaa ne ja verrata tulosta. Sanoisin että omalla heittotasolla valkoisille koreille pelatessa tuloksesta lähtisi helposti 10 heittoa pois.
Tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen rata jos on harrastanut lajia sen verran että ei vähän haastavammatkaan radat pelota. Aloittelijalle en suosittelisi edes valkoisia koreja, on kuitenkin haastetta sen verran että saattaisi turhautuminen iskeä.
Kanavasta laitoin oman arvostelun Kanavan radan kommentteihin. Hieno rata sekin, ja ehdottomasti suositeltavan arvoinen myös.
Karttalinkki vie suoraan oikeaan osoitteeseen. Auto parkkiin puttikorien viereen ja heitolle. Rata koostuu kahdesta 18 väylän radasta – Kotkatharjun rata ja Kanavan radasta – yhteensä 36 väylää heittämistä. Erityinen maininta siirtymistä, jotka ovat pääasiassa erittäin lyhyitä. Yksi vähän pidempi siirtymä taisi joukossa olla. Kilpailee hyvin Kylmäkosken kanssa siirtymien osalta.
Kotkatharjun 18 väylää on pitkälle heittävän unelma. Rata on erittäin haastava, sopii käytännössä pro-pelaajalle. Väylät ovat monipuolisia ja vaativia. Pirkun heittäminen vaatii tällä radalla paljon. Radan loppuosassa virtaava joki tuo oman lisänsä heittoihin. Onneksi ei tarvinnut kertaakaan kalastella kiekkoja. Rata kiertää selkeän metsälenkin ja palaa takaisin golfkentän laidalla lähelle parkkipaikkoja.
Kanavan frisbeegolf on alueen toinen 18 väyläinen rata. Kyseessä on tyyppillinen metsärata, mutta väylät ovat pääosin suhteellisen avoimia heittää. Osa väylistä vaatii enemmän teknistä heittämistä kuin pitkiä liidätyksiä. Tämä kokonaisuus on selvästi helpompi kuin Kotkatharjun rata. Tälläkin radalla siirtymät ja opasteet ovat huippuluokkaa.
Pelasin ensin Kotkatharjun radan ja pidin pienen tauon ennen siirtymistä Kanavan radalle autolla. En kokenut järkevästi repäistä suoraan 36 väylää putkeen. Monipuolinen ratakokonaisuus, ehdottomasti kannattaa käydä mittaamassa täällä oman tasonsa. Ainoa heikkous oikeastaan on, että kyseessä on hyvin perinteinen ratatyyppi Suomessa – metsäränniä. 4+/5
Ajankohtaista 
3,79
Loading...
Radalla luvatut ongintakoukut ovat joka kerta olleet häveyksissä, toivottavasti joku käy syksyn aikana sukeltamassa kiekot ojasta pois.
Joroisten kunnassa Kotkatharjun ulkoilualue. Tällä alueella kaksi vierekkäistä frisbeegolfrataa, jotka sen verran erilaisia, että arviointi kummastakin erikseen.
Kotkatharjun frisbeegolf, 18-väylää, 2562m ja AAA1-luokitus. Itsellä ensimmäinen korkeimman luokituksen rata. Kartanogolf samalla alueella.
Jonkin verran kapuamista tällä lähinnä metsäradalla, joten hyvästä kuntoilusta kävi. Odotin kyllä hieman enemmänkin vuorien kapuamista, joten ihan kohtuudessa pysyttiin kuitenkin. Väylät monipuolisia ja haastavia ja erityisen pitkiä kuten ylimmän luokituksen radalla kuuluukin olla. Heittolinjoja ja tilaa oli pääsääntöisesti ihan reilusti, joten ahtaanpaikankammoa ei päässyt syntymään. Suosikkiväylä nro 4 missä runsaasti heittotilaa aukealla sijainnin johdosta. Sai kiskoa kiekkoa tosissaan ja kovan tuulen avittamana liitikin mukavasti.
Kaikki rakenteet erinomaisessa kunnossa. Infokartta, löytökiekkolaatikko, heittopaikkaopasteet, korit ja next tee -opasteet erinomaisessa kunnossa. Heittopaikat hyväkuntoiset ja jokaiselta löytyi myös katuharja tiin siivoamiseen sekä myös qr-koodin takana oleva väyläesittely, toimivuutta en testannut. Löytyi myös roskiksia ja taukopenkkejä reitin varrelta sekä hieno tulipaikka ja huussi väylän nro 13 jälkeen.
Kaikki siirtymät lyhyitä, pisin taisi olla seiskalta kasille 120m. Lähellä myös Teboilin ja Jari-Pekan huoltoasemat missä voi käydä ratojen välissä evästelemässä. Itse en lähtisi koko kierrosta samaan putkeen pelaamaan ellei repussa ole sitten riittävästi omaa evästä.
Mutta sitten… mitä pidemmälle rataa pelasi, niin sitä enemmän rupesi myös harmittamaan. Ensinnäkin sokkoväyliä oli ihan törkeän paljon! Puhtaasti sokkoja oli viisi kappaletta jo 10-väylän jälkeen ja siihen lopetin laskemisen. Koreissa oli lippuja ja hyvinkin omintakeisia soittokelloja näillä pahimmilla sokkoväylillä, joten yritystä turvallisuuteen päin oli. Amatöörinä en sitten osaa sanoa, että mikä ajatus niissä tuplakoreissa oli? Liittyvätkö jotenkin virallisten, isompien kisojen järjestämiseen? 5-väylällä heitin ensin väärälle korille, kun tarpeeksi tarkasti ei tullut opastetta luettua. Omaa peliä lähinnä sekoittivat varsinkin alkuun.
Lisäksi vesi sitten kruunasi ketutuksen. Väylät 12, 13, 15 ja 16 sellaisia missä helppo kadottaa kiekko veteen. Väylän nro 16 jätin kokonaan heittämättä. Ehdottomasti heittolinjat ja korit liian lähellä jokea, ei hyvä, ei yhtään! Tilanetta yritetty lievittää frisbeen ongintakoukuilla… huokaus…
Moni on varmasti sitä mieltä, että aloittelijan/amatöörin ei kannattaisi näillä radoilla käydä. Minä amatöörinä tykkään haasteista, korkeuseroista, monipuolisista väylistä jne. Kohtuus kuitenkin kaikessa, ylivaikeista vesiväylistä en tykkää yhtään ja niitä oli nyt siis liikaa!
Tämä korkeamman luokituksen rata oli näistä kahdesta radasta selkeästi huonompi, ei tule kyllä yhtään ikävä, vaikka moni asia oli myös hyvin.
Kanavan frisbeegolf, 18-väylää, 1758m ja AA1-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 4900m.
Oikein miellyttävä, runsaasti korkeuseroja sisältänyt metsärata kävi hyvästä kuntoilusta. Kotkatharjun radan tapaan myös täällä rakenteet loistavassa kunnossa! Hieman karsitumpana, mutta kuitenkin. Infokartta, löytökiekkolaatikko, heittopaikkaopasteet, korit, korinuolet ja next tee -kyltit hyvässä iskussa. Heittopaikat pääosin hyvässä kunnossa, muutama vaatisi jo uusimista. Kumimattoa olikin heittopaikoilla sitten hyvin moninaisissa väreissä, ainakin punaista, valkoista, keltaista ja vihreää löytyi. Siirtymät lyhyitä. Heittotilaa kohtuullisesti, vaikkakin puita metsäradan tapaan oli ihan riittävästi. Ahtaampaa kuin Kotkatharjulla.
Itse tykkäsin eniten kolmesta alamäkiväylästä (2, 3 ja 16). Vielä, kun saisi niihin sen suoran heiton, niin… mutta kivoja ovat silti heittää. Myös 1-väylä oli heti mukava. Ei mikään sellainen ”pehmeä lasku pelaamiseen” -väylä, vaan heti luulot pois jyrkällä ylämäellä! Väylällä 16 kannattaa varoa ettei lopussa lipsauta kiekkoa liikaa oikealle hyppyrimäki työmaalle minne kiekkoa ei saa mennä noutamaan! Väylän nro 14 korin kohdalla puurimoja suojaamassa 15-väylän heittopaikkaa karkaavilta kiekoilta, hyvä idea!
Puutteita tältä radalta on vaikea keksiä. Muutamassa kohdin korilta poistuminen tapahtui väylää takaisinpäin mikä ei ole se paras ratkaisu, onneksi suht lyhyitä olivat kuitenkin ne siirtymät, tarkkana kuitenkin muiden heittäjien kanssa. Suosittua ulkoilualuetta, joten spotteri melkeinpä pakollinen, kun sokkoväyliä oli ihan riittävästi. Lenkkeilijä saattaa tulla aika ikävästi ja huomaamattomasti suoraan heittolinjalle. Onneksi ei mitään pahempaa käynyt.
Rata oli haastava, kun harjujen päällä pelatessa jyrkät rinteet vaanivat joka suunnasta lukuisilla väylillä. Heitäpä esim. kutosella liikaa vasurille tai ysillä lopussa ylämäkeen liian raju kiskaisu, niin kiekko saattaa löytyä hyvin mielenkiintoisesta paikasta ja saataisiin todistaa perinteisten kirosanojen lisäksi täysin uusienkin syntyä… Olikohan 7-väylä missä mando oli metritolkulla väärässä paikassa ja heitinkin kiekon aivan väärään suuntaan, kun olisi pitänyt leikata aiemmin oikealle.
Kokonaisuutena ristiriitainen fiilis. Kotkatharjun rata oli hurja pettymys, vaikka paljon hyvääkin siellä oli. Kanavan rata taas mukava heittää vailla suurempia puutteita. 36-väylää tuli viskottua kovassa tuulessa. Kannatti isoista ketutuksista ja puutteista huolimatta tulla kuitenkin pelaamaan!
Arviointi: Kotkatharjun frisbeegolf 3/5 ja Kanavan frisbeegolf 5/5. Nämä yhdistettynä 4/5. Kanavan hieno rata pelasti päivän plussan puolelle kaikessa suhteessa, ei kuitenkaan kiire pelaamaan tätä kokonaisuutta uudestaan! Sääli Kanavan hienon radan kannalta…
Kiitos palautteesta!
Tuplakoritusta on rakennettu talven mittaan ja toinen (helpompi) Kotkatharjun layout julkaistaan virallisesti, kunhan väyläopasteet ja tiit ovat valmiit. Harmi, ettet pelannut niihin helpompiin koreihin. Metrixissä olis ollu ajantasainen ratakarttaki.
Pahoittelen, että vesistöväylät saivat sinut huonolle mielelle. Kotkatharjun haasteisiin vesistö on kuulunut luonnollisena osana alusta saakka. Mielestäni loppupään väylät ovat haastavia, mutta eivät ylivaikeita. Kilpailuissa Kotkatin loppusuora (väylät 14-18) on toiminut mainiona mittarina ja ratkaisut kärkipelaajien kesken nähdäänkin juuri näillä väylillä.
Kotkatharjun rata on selvästi suunniteltu enemmän pelanneille ”ammattilaisille” jotka saavat radan ominaispiirteistä varmasti paljon enemmän irti. Minä en radasta tykännyt, mutta toivon toki, että mahdollisimman moni sitä pelaa ja saa nautittua sen haasteista. Oma harmistus on onneksi nopeasti ohimenevää… 🙂
Kävin heittämässä mökkireissulla Kotkatharjun sinisen, ja seuraavana päivänä Kanavan. Kotkatharju oli selkeästi vaativampi, etenkin takaysin joen varren pitkät liidätysväylät + yksi (minulle vasurina) lyhyt jokea kohti taittava hysseväylä. Joki toi oman haasteensa, ja päätyihän sinne yksi kiekko ahdin antimeksi, mutta kuuluu lajiin..
Tykkäsin radasta kovastikin, ei missään nimessä helppo ja se näkyi toki myös omassa tuloksessa. Rata oli hienossa kunnossa ja väylät oli hyvin suunniteltu – en oikeastaan keksinyt yhtäkään missä isokätinen ja osaava heittäjä ei pääsisi etenemään pirkkopaikoille. Itsellä ei pirkoista juuri toiveita, mutta se on omasta osaamistasosta kiinni. Oikeastaan kaikilla väylillä on par- mahdollisuus tällaiselle 80-100 metriä heittävällekin, joskin kun niitä huonoja heittoja osuu joka kierroksella niin plussaa tuli reilusti. Se ei fiilistä heikentänyt 🙂
Muutamat sokkoväylät ei omasta mielestäni olleet ongelma, ne oli kuitenkin selkeitä ja jos pelaa protokollan mukaan niin riski siitä että heittäisi varatulle väylälle edellistä porukkaa päin aika olemattomat.
Valkoisille koreille heitettynä rata olisi ollut selvästi helpompi, seuraavan kerran mökillä käydessä pitää koittaa ne ja verrata tulosta. Sanoisin että omalla heittotasolla valkoisille koreille pelatessa tuloksesta lähtisi helposti 10 heittoa pois.
Tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen rata jos on harrastanut lajia sen verran että ei vähän haastavammatkaan radat pelota. Aloittelijalle en suosittelisi edes valkoisia koreja, on kuitenkin haastetta sen verran että saattaisi turhautuminen iskeä.
Kanavasta laitoin oman arvostelun Kanavan radan kommentteihin. Hieno rata sekin, ja ehdottomasti suositeltavan arvoinen myös.
Karttalinkki vie suoraan oikeaan osoitteeseen. Auto parkkiin puttikorien viereen ja heitolle. Rata koostuu kahdesta 18 väylän radasta – Kotkatharjun rata ja Kanavan radasta – yhteensä 36 väylää heittämistä. Erityinen maininta siirtymistä, jotka ovat pääasiassa erittäin lyhyitä. Yksi vähän pidempi siirtymä taisi joukossa olla. Kilpailee hyvin Kylmäkosken kanssa siirtymien osalta.
Kotkatharjun 18 väylää on pitkälle heittävän unelma. Rata on erittäin haastava, sopii käytännössä pro-pelaajalle. Väylät ovat monipuolisia ja vaativia. Pirkun heittäminen vaatii tällä radalla paljon. Radan loppuosassa virtaava joki tuo oman lisänsä heittoihin. Onneksi ei tarvinnut kertaakaan kalastella kiekkoja. Rata kiertää selkeän metsälenkin ja palaa takaisin golfkentän laidalla lähelle parkkipaikkoja.
Kanavan frisbeegolf on alueen toinen 18 väyläinen rata. Kyseessä on tyyppillinen metsärata, mutta väylät ovat pääosin suhteellisen avoimia heittää. Osa väylistä vaatii enemmän teknistä heittämistä kuin pitkiä liidätyksiä. Tämä kokonaisuus on selvästi helpompi kuin Kotkatharjun rata. Tälläkin radalla siirtymät ja opasteet ovat huippuluokkaa.
Pelasin ensin Kotkatharjun radan ja pidin pienen tauon ennen siirtymistä Kanavan radalle autolla. En kokenut järkevästi repäistä suoraan 36 väylää putkeen. Monipuolinen ratakokonaisuus, ehdottomasti kannattaa käydä mittaamassa täällä oman tasonsa. Ainoa heikkous oikeastaan on, että kyseessä on hyvin perinteinen ratatyyppi Suomessa – metsäränniä. 4+/5