MENU
 
"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."
 

Meilahti

Radan kuvaus

Pelattavissa talvella, ei talvikunnossapitoa

Meikku, Suomen ensimmäinen frisbeegolfrata.

Meilahden Tenniskahvio toivottaa frisbeenpelaajat tervetulleeksi kahvi-, sämpylä- ja frisbeeostoksille.

Huom, fribaaja, älä roskaa Meikkua ! Jos näet jonkun jättävän pulloja tai roskia radalle, niin huomauta asiasta.

Lue lisää

Ratana Meikku jakaa mielipiteitä. Ensivaikutelma voi olla tyly: monta blind holea, kalliot tuhoavat kiekot nopeasti, lyhyitä väyliä. Toisaalta radalla on monta vastustamattoman hyvää piirrettä: upeita maisemia, sijainti Helsingin keskustan tuntumassa, mukavia korkeuseroja, hyvin varusteltu ja lähes aina auki oleva urheiluhallin kahvio ykköstiin vieressä. Meikulla on ehdottomasti luonnetta, siitä ei ole epäilystä. Selvittäväksi jää vain, onko oma luonne yhteensopiva Meilahden luonteen kanssa.

Meilahden urheilupuistossa sijaitseva rata pyrkii sulautumaan ympäröivään luontoon ja radan muokkaus ja ratamerkinnät on kaupungin kanssa sovittu minimaalisiksi. Radan käyttäjien on hyvä muistaa, että he jakavat alueen myös muiden ulkoilijoiden kanssa. Ystävällinen ja huomaavainen käytös muita alueen käyttäjiä kohtaan takaavat Helsingin vanhimman radan säilymisen tulevaisuudessakin.

Meilahden radan puolesta on kerätty yli 1300 nimeä adressiin http://www.adressit.com/meikku

Meilahden radan korit ovat yksityisessä omistuksessa, mutta rata on kaikkien käytettävissä.

Ajankohtaista

Radan tiedot

  • Osoite

    Meilahden urheilupuisto
    00250 Helsinki


  • Rata kartalla

  • Perustettu

    1983

  • Korit

    Muu

  • Väylien määrä

    16

  • Heittopaikat

    Maapohja

  • Pinnanmuodot

    Mäkinen, paljon korkeuseroja

  • Opasteet

    Muu

  • Ratatyyppi

  • Ylläpito

    Ei ylläpitoa

  • Ratamestari

    Samu Karanko

  • Suunnittelija

    Meilahden Mätkijät, muut harrastajat, vanhimmat väylät suunnitellut ja rakentanut Pekka Ranta & kumppanit.

  • Ilmainen/maksullinen

    ilmainen

  • Lisätietoja

  • Talvipelattavuus

    Pelattavissa, ei talvikunnossapitoa

73 votes, average: 2,70 out of 573 votes, average: 2,70 out of 573 votes, average: 2,70 out of 573 votes, average: 2,70 out of 573 votes, average: 2,70 out of 52,70
Loading...

Lue kaikki 35 arvostelua

17 Kirjaudu sisään arvostellaksesi
Ratakartta
Tuloskortti
Kirjaa tulokset ja katso tulevat tapahtumat Metrix-palvelusta

Paikallissää

Weather by Foreca

Väyläkuvaukset

Meilahti

Ratakartta

Väylä 1: Meilahti #1

Pituus 79 metriä. Par 3

Väylä 2: Meilahti #2

Pituus 51 metriä. Par 3

Väylä 3: Meilahti #3

Pituus 56 metriä. Par 3

Väylä 4: Meilahti #4

Pituus 79 metriä. Par 3

Väylä 5: Meilahti #5

Pituus 61 metriä. Par 3

Väylä 6: Meilahti #6

Pituus 60 metriä. Par 3

Väylä 7: Meilahti #7

Pituus 50 metriä. Par 3

Väylä 8: Meilahti #8

Pituus 61 metriä. Par 3

Väylä 9: Meilahti #9

Pituus 77 metriä. Par 3

Väylä 10: Meilahti #10

Pituus 65 metriä. Par 3

Väylä 11: Meilahti #11

Pituus 59 metriä. Par 3

Väylä 12: Meilahti #12

Pituus 58 metriä. Par 3

Väylä 13: Meilahti #13

Pituus 50 metriä. Par 3

Väylä 14: Meilahti #14

Pituus 81 metriä. Par 3

Väylä 15: Meilahti #15

Pituus 62 metriä. Par 3

Väylä 16: Meilahti #16

Pituus 82 metriä. Par 3

35 arvostelua radalle “Meilahti”

    31.5.2024

    Ratakartta kännykkään, niin pärjää hyvin! Siirtymät väyliltä seuraaville lyhyitä eikä tarvitse olla kilpaurheilutason suunnistaja, että löytää. Kallioinen rata, jossa paljon pieniä nousuja ja laskuja, välillä laakeita ja avaria kallioalueita. Välillä pientä metsikköä, etenkin jos heität ihan huti väylästä. Tiit luonnontilassa olevaa maastoa (kalliota, hiekkaa), jotka merkattu spraymaalilla. Korit vanhoja ja kuluneita, mutta toimivia. Ja kyllä vain tällainen aloittelijatason heittäjä selvisi hienosti, valittajat lienevät sitten minuakin huonompia pelaajia. 😅

    Nousee yllättäen yhdeksi suosikkiradoista.

    Itse tykkään tästä radasta ja olen sitä mieltä heittoalustoiden sekä jonkun mainitsemasta 18 väyläiseksi päivittämisestä, että itse pitäisin ne ennallaan pelkästään sen vuoksi, koska kyseessä on Suomen ensimmäinen friba rata. Liekki koritkin alkuperäiset? Jos niin, älkää vaihtako uusiin. Historian pitää tulla ensin.

    Meilahti ei ole frisbeegolfrata. Se on 17 (16 + treeniputtikori) risaista ja vinoa koria ripoteltuna Meikun kallioille.
    Täällä täytyy olla mukana kaksi opasta. Yksi joka näyttää heittopaikan ja jää heittäjän seuraksi paikkaamaan nyrjähtäneitä nilkkoja (heittopaikat ei ole niin tasaisia)
    Ja toinen opas joka kävelee korille ja valaisee heittäjän suuntaan jollain tehokkaalla lampulla.
    Ehkä jos täällä haluaisi joskus käydä toiste voisi joskus oppia väylät, heittopaikat ja korien sijainnit. Mutta satunnainen matkaaja tänne ei kyllä toiste eksy eikä viihdy sillä ensimmäiselläkään kerralla.

    Voisiko radan ylläpitäjä (kaupunki?) panostaa pari tonnia ehostamiseen? Muutamilla väylillä tii (avausheiton paikka) on hiekkaa. Ei monella, mutta muutamalla (1, 2, 6, 15…). Voisiko niitä saada tasoitettua? Nyt ne ovat epätasaisia, ylämäkeä ja hieman perunapeltoa. Selkeämmät merkinnät heittopaikoille eivät myöskään olisi huono homma. Uudet tuoreet spreijaukset olisivat hyvä alku. Kiva ja omalla tavallaan haastava rata pelata kuitenkin.

    Nimim. Vieressä asuva friba-harrastaja

    Tulipa käytyä Suomen ensimmäisellä radalla kun työkeikka vieressä oli.

    Meikusta on kuullut paljon ja laidasta laitaan. Tällä kokemuksella kun yksin meni kiertämään niin enimmäkseen ne huonot puolet tuli aika vahvasti esiin, sen mitä nyt väyliä löysi. Korit näkyi jotakuinkin mutta tii paikkoja sai kyllä arvailla vaikka vähäisestä lumesta jotain pystyi päätelläkin.

    Nyt pari tähteä, täytyy kokeilla ehkä joskus uudestaan. Pari ihan kivaa väylääkin kyllä oli niin pelillisesti ajateltuna.

    Suomen ensimmäinen, 16 väylää, mukavat kallioiset väylät, pari väylää pusikkoista eikä korien sijaintia aina pysty päättelemään, ratakarttaa ei löydy, väyläkartat ok, tiit kalliota, opasteet ja tiit spreijattu kallioon, korit välttävät ja varmaan alkuperäiset eli 40 vuotta vanhat. Ykkösen ja kakkosen väliin kannattaisi tehdä pari lyhyttä metsäväylää, niin saisi pienellä vaivalla päivitettyä 18-väyläiseksi. Myös tiit ja korit pitäisi uusia tämän päivän vaatimusten mukaisiksi. Samalla kun raivaisi kolmosväylän ja mahdollisesti yhdentoista sekä lisäisi kunnon opasteet, niin kaikki olisi kunnossa. Miellyttävä kokemus, vaikka ekalla kierroksella muutaman tiin ja korin etsimiseen kului kohtuuttomasti aikaa.

    Tänään eka kerta radalla. Ihan kiva, vähän erikoinen ja erilainen rata. Väylällä 13 jäi kiekko korkealle puuhun. En saanu tiputettua. Saa palauttaa. Ens kerralla otan spraymaalipurkin mukaan ja merkkaan tiit paremmin. Ja nuolet korilta seuraavalle tiille. Kun tuota ei kukaan hoida, niin ei kai tällainen omatoimisuus väärin ole?

    Olihan elämys, kuin aikamatkalla olisi ollut! Tavallaan tekisi mieli olla sitä mieltä, että rata pitäisi ehdottomasti päivittää nykypäivää kunnon Tee-padeilla, koreilla ja sekä väylä- että rataopasteilla, mutta sitten taas toisaalta… onhan se sopivan nuhjuinen ja kämänen rata näinkin. Komeat maisemat parilla väylällä kun meri näkyy!

    Suomen vanhin rata! Rata kartta kannattaa olla puhelimessa auki tai joku kuka on ennenkin radalla. Saa varautua kalliolla nousuun ja laskuun. Heittopaikat kallioon maalatut spreijaukset. Korit on vanhoja, mutta toimivia. Suosittelen kokeilemaan rataa, mutta aikaa ja hermoja kannattaa varata.

    Antiikkiset korit ja ei mitään heittoalustoja tai opasteita. Spraymerkintöjä toki oli. Ketjut ehjiä, joten pelattavissa oli. Kalliokiipeilyä, suunnistusta ja frisbeegolfia kaikki samalla kertaa. Rauhassa toki sai kiertää hienossa metsä- ja kalliomaisemissa ja kivoja väyliäkin oli. Ei uskoisi, että ollaan näin lähellä Helsingin keskustaa. Tästä syystä sai myös ihmetellä, miksei muka riittänyt kaupungilta rahaa parempiin fasilitetteihin. En ole vastaavan kuntoista melkein täysmittaista rataa nähnyt missään päin Suomea. Käymisen arvoinen silti, jo itsensä sivistämisen vuoksi. On Suomen ensimmäinen frisbeegolfrata vuodelta 1983. Kaipaisi pikaista päivittämistä tälle vuosituhannelle. Nykyisellään rata on ulkoilmamuseo.

    Hieman on hankala löytää tii paikkoja ja ensimmäisen tiin vieressä on myös puttiharjoitus kori jota ei ole merkattu ratakarttaan. Aikaisemmin käynyt opstajakin hieman hukassa välillä. Kaupungilta voisi pyytää edes alkeellisia tii paikkoja ja ehkä jopa merkintöjäkin. Joiltakin radoilta voisi ihan hitusen raivata puustoa mutta ei liikaa niin että autenttisuus ei kärsi. Muuten pelattava ja mainio rata.

    Heittopaikat löytyivät pienellä haulla kartan avulla, ne oli spraymaalilla merkitty kallioihin. Korien sijainnin olivat siellä jossain ja ainakin alkupään väylät olivat joko kasvaneet umpeen tai olivat vaan hyvin epämääräisiä. Kalliokiipeily, suunnistus ja kiekon/korin etsintä ovat melkein ne päälajit. Raivaussaha käyttöön ja opasteet kuntoon, sitten voisi ehkä kokeilla uudelleen…

    Nyt ”vanha rouva” käyty läpi ja ensikertalaiselle tuli kaksi lajia yhdellä kertaa. Suunnistus on kiva laji jos ei ole kiire mihinkään ei edes maaliin. Heitto paikat löytyi kun etsi sopivan kohdan missä jalat tukevasti kalliolla. No kiekot löytyivät aikanasn myös korista. Upeat maisemat ”tauko paikalla”. Tulihan bongattua

    Parin kierroksen jälkeen, kun oppii tuntemaan, niin ei enää haittaa opasteiden puuttuminen. Itsetehtyjä opasteita ja nuolia kyllä on. Sopivaa kuntoilua kalliokiipeilyn merkeissä. Väylät eivät ole pitkiä, joten sopii alottelijoille hyvin. Viimeistään kun alkaa hämärtää, niin kannattaa laittaa kaveri scouttamaan heittoja. Kun oikein jää käteen ja menee metsään kirjaimellisesti, niin kiekkoja saa etsiä kyllä kauan. Rispectit Suomen vanhimmalle radalle. Itse tykkään.

    Aika mielenkiintoinen paikka. Niinkuin on todettu, niin tiiausalustoja ei ole, ja opasteetkin puuttuvat. Joku ystävällinen sielu on kuitenkin vetänyt spray-maalilla hyvin auttavat opasteet radalle sekä tiiauspaikoille, ja niiden sekä ratakartan avulla tästä selvisivät ensikertalaisetkin. Itse väylät sopivat hieman aloittelijaa enemmän heittäneille. Pituutta väylissä ei ole ihan älyttömästi, mutta hienoja väyliä siitä huolimatta. Mikäli korit näkisi jo tiiauspaikalta niin olisi kyllä paljon parempi. Siitä huolimatta yksi suosikkiradoistani; juuri sopivan metsäinen ja kallioinen.

    Täältä oma harrastus on lähtenyt ja edelleen tulee tahkottua tasaiseen tahtiin. Meikku jakaa kyllä mielipiteitä, mutta näin lähellä Helsingin keskustaa sijaitsevaksi radaksi on yllättävänkin hyvä. Vaikka väylät ovat kaikki alle 100-metrisiä kallio/metsämaastossa, on riittää niissä hyvin varianssia. 6-8 väylien kalliolta hienot näkymät merelle ja Lauttasaareen ja tässä kohtaa kannattaa pitää tauko, jos sellaisen aikoo radalla pitää. Arkipäivinä kannattaa olla tarkkana koululaisten kanssa, joita saattaa olla suunnistamassa/pelaamassa lipunryöstyä.

    Varsinaisia tiipaikkoja ei ole, mutta se harvoin häiritsee, koska korille pääsee useimmiten tarkalla midariheitolla paikaltaan. Opasteetkin puuttuvat, mutta jos kartta on mukana, löytyvät tiipaikat ja korit yllättävänkin helposti, pitkiä siirtymiä ei ole kuin 1, 1 ja 2 väylän välissä. Löytökiekot voi palauttaa Liikuntakeskuksen infoon, mutta kannattaa ensin laittaa tekstaria omistajalle, info ei kokemuksieni mukaan kiekkojen omistajille ilmoita. Halvimman muovin kiekkoja Meikussa ei kannata heittää, jos ei halua saada niistä pikavauhtia uusia teriä sirkkeliin.

    Tosiaan väylät on paikoin vaikea löytääm Väyläopasteiden puute tekee sen, että usealla väylällä piti juosta edestakaisin spottaamassa korin paikka. Samaa mieltä siitä, että ensimmäisillä kerroilla rata on sekava ja sokkona heitettävä, mutta kunhan rata tulee tutuksi niin heittäminen on mukavampaa.

    Melko lyhyet väylät tekevät radasta helpohkon ja aloittelijoille sopivan. Rata on hyvin saavutettavissa ja kahvio tarjoaa hyvän lisän.

    Pala historiaa takana. Väylät löytyvät hyvin kartan ja maalattujen tiimerkintöjen avulla vaikka radalla ensimmäistä kertaa olinkin. Hyviä väyliä putterilla ja midarilla heitettäväksi. Bongaamisen arvoinen rata.

    Ensimmäinen kertani ”meikussa” 2015 jätti hyvin kaksijakoisen olotilan. Ensin en pitänyt siitä, jopa inhosin rataa. Mutta toista ja kolmatta kertaa heittäessäni rataa aloin jo tykästymään maaston tuomiin vaikeuksiin. Heittopaikkoja on aluksi vaikea löytää mutta kun radan on kerran kiertänyt, ne jäävät kyllä mieleen. Mukava rata kaikenkaikkiaan.

    Mukavasti korkeuseroja, sopii kunnon kohottamiseen erinomaisesti. Aurinkoisella säällä kuuma. Mukavat maisemat. Miinusta siitä, ettei useampia koreja näe, joten ensikertalaisten täytyy heittää aika lailla sokkona. Mutta kun radat on käyty läpi, menevät seuraavat pelikerrat melko jouhevasti.

    3 ja 4 väylien teepaikkoja en löytäny edes ratakartan avulla, muut heittopaikat löytyivät helposti. Rata on melko yksitoikkoinen korkeuseroista huolimatta, väylät muistutavat hyvin paljon toisiaan. Sateella hankala paikka heittää, kalliot ovat silloin todella liukkaita.

    Tälle radalle kannattaa varata ratakartta tai opas mukaan. Muutamien heittopaikkojen löytäminen voi olla muuten arpapeliä? Koko rata on sijoitettu kallioiseen maastoon ja väylät ovat melko lyhyitä vuoroin ylä- ja alamäkeen. Oman haasteensa tuo muutamat osittain pusikoituneet väylät. Rataa kiertäessä voi aistia ehkä jonkinlaista historian havinaa, onhan kyseessä Suomen ensinmäisiä frisbeegolfratoja.

Vastaa