En tiedä onko kukaan huomannut jotain uutta tämän vuoden kisoissa: naisia on mukana todella paljon! Kisat tuntuvat menevän tällä hetkellä hetkessä täyteen ja hyvä puoli siinä myös on se, että osallistujalistoilta löytyy aina (siis aina) vähintään neljä naista, useamminkin ollut jo 10 osallistujan paikkeilla.  Tämän takia olisikin hyvä, että kisajärjestäjät alkaisivat ottamaan naiskiintiöt mukaan eli varaisivat tiettyyn päivään asti 10-15 paikkaa naisille, niin varmistettaisiin naisten pääsy mukaan. Muistan Facebookista yhden aikasemmin paljonkin kiertäneen naisen toteaman Viidentien kevätkisoihin osallistumisesta, että hän ei ollut uskoa kisojen vaan menevät noin nopeasti täyteen. Jos viime vuotta muistellaan, niin olisin halunnut osallistua enemmän kisoihin, mutta yksinkertaisesti ei ollut muita naisia ja näin ollen naisten sarjaa ei ollut. Monesti oli 4 naisen minimi ja itse ainoana osallistumassa—> eipä tullut kisoja mun osalle.

Tälle kaudelle parannuksena kisoihin on tullut myös Lady Tour, jossa olen itse yhtenä järjestäjänä. Lady Tourin tarkoituksena on saada uusia naisia kisaamaan mukaan, sellaisia jotka eivät ole uskaltaneet osallistua vielä mihinkään isompaan. Tietty vanhat konkaritkin ovat tervetulleita ja heidän tehtävänä onkin luoda vähän sellaista positiivista koukutusta uusille naiskilpailijoille Näin ollen toivottavasti jo ennestään kasvaneet naiskisaajamäärät kasvaa lisää kauden loppuun mennessä. Ensimmäinen osakilpailu käytiinkin jo viime lauantaina Oulussa ja siellä olikin jo hienosti paikalla 13 naista.

Koskaa Suomen kärki ei ole ollut näin tasainen. Neljä naista taistelevat parhaan suomalaisen tittelistä ja Euroopan kärkikään ei ole kaukana meiltä suomalaisilta. Kauden ovat avanneet jo minä, Ellinoora Heikkilä ja Anna Elo. Känkaanpään kevätkisan perusteella kaikki kolme ovat aivan samalla tasolla.

Kausi on vielä avaamatta viisinkertaiselta Suomenmestarilta Anne Matilaiselta. Ensimmäiset SFL-kisat Annelle ovat
parifrisbeen SM-kisat Talissa ja Kivikossa. Olisi hienoa, jos Suomen menestynein naiskilpailija jatkaisi uraansa vielä muutaman vuoden ja antaisi oppia meille nuoremmille

Kankaanpään finaaliipooli naisissa

Tämän nelikon takana onkin tosi tasaista ja vasta SFL:n kisoissa kiertämään alkaneet Jenni Eskelinen, Mari Haukka, Irina Kosunen, Marika Ekman ja Irina Katajisto-Korhonen haastavat kokeneempia Emelie Åströmiä, Riina Kotamäkeä, Nina Kiminkiä ja Susanna Virtasta. Kuten olen itsekkin näyttänyt, niin tässä lajissa kovalla innolla ja harjoittelulla voi kehittyä nopeastikin ja uskon, että uusia pelaajia nousee kesällä ihan Suomen kärjen tuntumaan.

Muistakaa kannustaa naisia kisailemaan viikkokisoissa ja Lady Tourilla, siitä onkin lyhyt matka SFL:n kisoihin

Aloitin viime keväällä frisbeekisoissa kiertämisen. Lukijani ehkä muistavat, että viime kausi alkoi Women’s global kisoista Julkujärvellä. Tällöin bäginä minulla toimi sellainen Egyptistä ostettu olkalaukku, joka sisälsi ehkä korkeintaan 10 kiekkoa.

Tätä voisimme sitten verrata tämän hetken tilanteeseen, kisakausikin nimittäin jo alkoi. Ensimmäinen kisa oli Dutch Open Hollannissa. Vähän siis hypättiin isompiin kisoihin, olihan Dutch Open samalla ensimmäinen Euro Tourin kisa tänä vuonna. Mitä sitä nyt bägistä sanoisi verrattuna edellisen kevään versioon, koko on kasvanut jonkin verran. Nykyään käytössä on Prodiscusin reppu, jossa kokoa ja vedenpitävyyttä on astetta enemmän kuin edellisen kevään olkalaukkussa. Ja tosiaan sinne on sullottuna nykyään se noin 25-30 kiekkoa ja ties mitä muuta tavaraa mukana.

Kisojen ja bägin koko eivät ole ainoat asiat mitkä ovat muuttuneet. Viime kesän aikana on tullut käyttöön myös moni muu asia, kuten pyyhkeet, sateenvarjot, käsienlämmittimet, paremmin keliä kestävät varusteet ja kestävät kengät. On kyllä todella mielenkiintoista ajatella kuinka nopeaa varuste- ja heittelytaso on parantunut viime vuodesta.

Jos sitten kertais vähän frisbeegolfin osalta mitä on tapahtunut.

Talven aikana voitin Karvis-sarjan tasapistein Anne Valsin kanssa. Tämä ei ollut kauden alussa mistään kohtaan suunniteltu asia, mutta kun kisoja alkoi kertymään, niin sitä alkoikin kiertämään kisoja kokonaisvoitto silmissä. Ja se tulikin.

Seuraava iso asia oli sponsoridiilin saaminen. Pääsin team Powergripiin ja tästä lähtien edustan heidän väreissään ja kirjoitan myös heille blogia, jonka yritän pitää mahdollisimman erilaisena tähän blogiin verrattuna. Kävin myös testaamassa tasoani Oulun naisia vastaan pääsiäiskisoissa. Sain nähdä omin silmin Oulun naisten tason ja mielestäni näkemäni oli erittäin hyvä. Naisissa kisa oli tasaväkistä ja kenenkään sijoistus ei ollut läpihuutojuttu toiselle kierrokselle lähdettäessä. Kisassa kaksoisvoiton veivät Määtät, minä ykkösenä ja Hannele (ei sukua) nousi kovan toisen kierroksen ansiosta toiseksi. Oulussa on selvästi kova frisbeegolf innostus päällä ja myös naiset ovat kehittyneet vauhdilla.

Oulun finaaliheittue

Pääsiäsen jälkeen tulikin jo aiemmin mainittu Dutch Open. Tämä kisa meni hyvin, tulin kolmanneksi. Kisaan lähdettäessä tämä oli vähimmäistavoite ja kisan jälkeen jäi fiilis, että olisin voinut sijoittua paremminkin. Kisaan lähdettäessä minun rating oli 817 ja en ollut tietysti voittajasuosikki. Kuitenkin itse tiesin tasoni olevan korkeampi kuin rating antaa ymmärtää ja olinkin kisan ensimmäisen päivän jälkeen jaetulla toisella sijalla Sofie Sandströmin kanssa Natalie Holloköin johtaessa. Toinen päivä ei sitten sujunutkaan ihan niin hyvin ja finaalien jälkeen olin tuloksissa kolmas Sofien voittaessa ja Natalien sijoittuessa toiseksi. Kisa siis meni varsin hyvin ja sain myös paljon tärkeää treeniä. Heiteltiinhän me harjoitus – ja kisakierroksia neljän päivän aikana yhteensä 7 kierrosta täysimittaisella radalla (ja ei unohdeta lukuisia harjoitusheittoja vielä näiden kierrosten päälle).

Kisakausi jatkuukin sitten Kankaanpään kevätkisoissa.

Finaalikolmikko: minä, Sofie Sandström ja Natalie Holloköi

Vähän aikaa on taas mennyt hiljaiselossa. Talvi taitaa vähän teettää sitä, että ei frisbeen puolella ole ihan hirveänä tapahtumia. Mutta ne ainoatkin pitää yrittää koluta

Näin talvellahan pyörii tuo Karvis-sarja. Ajattelin silloin syksyn alussa että eihän sitä nyt lumessa heitetä.  Sitten kun olin lumessa kahlaamassa, ajattelin että en heitä yli -10 asteen pakkasessa. Sitten kun löysin itseni -30 asteen pakkasella heittämässä kiekkoa, tajusin että laji on saanut minut ihan kokonaan valtaansa.

-30 ja nokka kohti Keuruun Isoa Kirjaa

Näin karvis-sarjaan innostuttua sitä tuli järjestettyä ihan itsekkin kisat tammikuussa. Yllä oleva kuva kertoo ihanasta matkasta Keuruulle kisaa edeltävänä päivänä, jolloin oli tarkoituksena avata viimeisetkin heittopaikat lumesta ja jäästä. Olimme käyneet poikaystäväni kanssa kahdesti jo avaamassa heittoppaikkoja (eka kerta meni kyllä ihan niiden etsimiseen, rataa ei oltu käytetty ollenkaan talvella). Laiskoina ihmisinä päätimme sitten jättää heittopaikkojen viimeistelyt kisoja edeltävälle päivälle ja saimme kärsiä tästä päätöksestä. Kyllähän tuossa lapion ja jäähakun kanssa heiluessa -30 asteen pakkasessa tuli myös lämmin, mutta ne osat jotka eivät liikuntaa pahemmin saaneet (esim. nenä) jäätyivät kyllä todella nopeaa. Kisapäivänä mennessä pakkanen onneksi lauhtui inhimillisiin lukemiin ja kisat saatiin pitää ihan hyvässä kelissä, ehkä vähän pilvisessä kylläkin. Kisojen tulokset ja osanottajat voi nähdä täältä. Ja koska tuo kisojen järjestäminen on oikein mukavaa puuhaa, järjestämme Haukan Marin kanssa 17.3.2013 Peurungassa karviksen yhden osakilpailun, ilmoittautuminen on käynnissä!

-30 ja Keuruun Ison Kirjan maisemia

Mutta ei tämä talvi ole ainoastaan mennyt lumiukkona lumihangessa kahlatessa. Tämä talvi on ollut seuraavan kauden harjoittelun perusta. Esimerkkinä voin sanoa, että putti laitettiin tänä talvena ihan uusiksi. Ennen puttasin ilman kauheata spinin eli kierteen laittoa, mutta viimeisten kuukausien aikana tämä on mennyt uusiksi. Aloin harjoittelemaan puttaamista spinin kanssa tuossa marraskuun aikana. Tämän takia joulukuussa olleet Nokian karviskisat menikin penkin alle. Suurimpana ongelmana oli se, etten osannut enää putata vanhalla tavalla ja uusi tyyli oli todella epävarmalla pohjalla. Tämä harmi kyllä tarkoitti sitä, että noin 5 metrin putit eivät uponneet millään kauhean isolla prosentilla ja sen alle, noh, vaihtelevalla menestyksellä. Mutta tällä hetkellä luotto uuteen puttiin alkaa löytyy. Kotoa kun tuo kori löytyy niin onkin tullut jo monta tuhatta puttia heitettyä siitä viidestä-kuudesta metristä ja ompahan päässyt halliinki harjoittelee 10-15 metrin putteja.

moukarihäkki ja muutama harjoituskiekko

Toinen asia joka tuli vasta harjoitusohjelmaan oli vauhdin kanssa heittäminen. Aloin harjoittelee sitä viime kesänä. Viime syksyllä sitten heitinkin jo yhdet karvis-kisat ennen lumia avaten pelkästään vauhdin kanssa ja nyt tuota vauhtia on hiottu moukarihäkissä. Siinä on kyllä omat etunsa:
1. Saa paljon toistoja nopeasti
2. Ei tartte hakea kiekkoja kaukaa ja laajalta alueelta
3. Ei tartte pukeutua kuin lumiukko harjoitellakseen
Toisaalta huono puoli on, että ei näe yhtään mitä kiekko tulisi tekemään, kun se  pääsee liitää vaan noin 10 metriä pidemmälle kunnes törmää pehmustettuun seinään. Olen myös ollut tähän mennessä vakautunut rystyheittäjä, niin tähän on yritetty tehdä nytten poikkeusta juurikin tuolla moukarihäkissä. Siellä on alettu sitten harjoittelemaan kauan välttelemääni kämmentä. Tällä hetkellä tosin vain lähestymistarkoituksessa.  Ja toinen uusi kohde onkin upsi. Tämä heitto on yleensä lähinnä ollut se, jolla mennään 5 metriä eteenpäin ja hyvällä tuurilla siitä 2-3 metrin esteestä yli. Eli tämä heitto pitäis saada omaan heittoskaalaan vähän paremmaksi eikä vaan viime hetken varaksi.

toinen sisäharjoittelupaikka, mukavaa putteri-lähestymisen treenausta

Onneksi tuo talvi alkaa kumminkin helpottamaan pikkuhiljaa. Tämä tarkoittaa ensi kauden kujeiden suunnittelua, kisakalenteri alkaakin näyttää jo aika täyttä. Ensimmäiset kisat olisi tarkoitus heittää Hollannissa Dutch open:ssa. Se onkin jo tuossa huhtikuun alussa, tarkalleen 6.-7.4. 2013. Muutenkin olisi tarkoitus kiertää Euro Tourin kisoja, Twin Lake Tukholmassa ja Suomen osakilpailut jos aikataulut sopivat. Kauden päätavoitteena olisi pääsy European Openiin, se olisi erittäin hienoa. Ensi kesälle voisin myös jo paljastaa naisille, että on tulossa sellanen naisten kisasarja. Osakilpailuja tällä hetkellä näyttäis olevan 4-6 kappaletta vähän ympäri Suomea. Enempää en paljasta vielä, tarkemmin sitten lähempänä.

Hou hou hou, joulu alkaa lähestyä. On siis aika pistää kausi viimein kasaan.

Tämä vuosi oli erittäin mielenkiintoinen ja suurinpiirtein kaikki itselle asetetut tavoitteet tuli rikottua.

Mutta jos alotettais ihan alkuvuodesta. Kun tämän vuoden alku tuli, ei itsellä ollut mielessä kesää varten frisbeegolf. Niinkuin joku saattaa muistaa ekasta blogista, olen harrastanut suunnistusta koko pienen ikäni, joten tavoitteet oli suunnistusta varten. Kunnes pitkän ja aktiivisen harjoittelukauden jälkeen jalkani päätti alkaa kipuilemaan siihen malliin etten paljoa edes kävellyt. Silloin vähitellen alkanut frisbeekausi alkoikin tuntumaan oikein mukavalta, olihan frisbeegolf silloin ainoata urheilua suurinpiirtein mitä pystyin tekemään ilman että jalka olisi pettänyt alta. Jossakin vaiheessa tätä kautta sitten tajusinkin, että ainoa asia mitä halusinki tehdä, oli tarttua kiekkoon. Päivät oman kanditutkielmani aikana olivat pitkiä (minulla oli keväällä huhtikuun ajan kanditutkielmaan liittyviä labroja (opiskelen siis kemiaa yliopistossa)). Jyväskylän yliopiston kemian rakennuksen ikkunoista oli mahtava katsoa kun päivä piteni ja ja lumet sulivat viimein pois, mutta halu radalle oli kova.

Kauden alussa harjoittelua Laajavuoren väylä kakkosen kentällä

Sitten tulikin ekat kisat, Womens Global Event Julkujärvellä (lisää löytyy kolmannesta blogista) ja koska kisat menivät paljonkin yli omien odotusten, tapahtui ajatuksissa viimein muutos: voisin olla kilpafribaaja. Itselle nämä kisat olivat varsinkin hieno paikka aloittaa kisaura, koska ne olivat naisille suunnatut. Toisaalta myös naisten iso osaanottajamäärä auttoi itseä eteenpäin, näki vähän missä mennään Suomessa ja pääsi verkostoitumaan. Tämän kisat jälkeen meni harmistuttavan kauan ennenkuin oli seuraavat kisat tiedossa.

Nokialla harjoittelua ennen SM-kisoja, mukana ihana vanha fribakassi from Egypti

Seuraavana koitoksena olikin sitten SM:t. Ehkä näin jäljestäpäin ajateltuna oli vähän hullua lähteä haastamaan niin monta hyvää naiskisaajaa tässä vaiheess omaa harrastamista, mutta toisaalta opin niistä monta tärkeää asiaa:

- Itseensä ja omaan tekemiseen luotto on vaan oltava kohillaan

- Älä yritä mitään tyhmää, jota et osaa ( kuten ekan kierroksen viimeinen väylä ja epäonnistuneet oikomisyritykset :/ )

- tunne kiekkosi ja omat rajat

- hermojen hillintäon on TÄRKEÄÄ

Kyllä nuista kisoista varmaankin tarttui muutakin mukaan, mutta nämä nyt tuli yhtäkkiä mieleen ja koska kisoista alkaa olee jo niin monta kuukautta, omalle typeryydelle voi alkaa jo nauraa. Tietysti jäi harmittamaan se mahdollisuus, että olisi voinut heittää Suomen naiskärjen kanssa kierroksen, ei toteutunut. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole päässyt vertaamaan ja oppimaan taitoja esim Anne Matilaiselta, mutta kyllä sekin päivä varmaan vielä tulee.

Tämän jälkeen kisoja alkoikin tulemaan tiuhempaan tahtiin. Seuraavan kolmen kuukauden aika kävin 5 kisat (mukana laskuissa parigolf-kisat). Ensimmäinen voitto isommista kisoista tulikin takataskuun Laajis Openista ja tämän jälkeen voitinki jokaisen yksilökisan minkä kävin vielä kauden aikana. Voitot tulivat Frisbeepoint-tourin kisoista Lahdesta ja Sappeen Sadonkorjuulta. Näissä kisoissa tekemiseni tuntui varmalta ja en lähtenyt yrittämään mitään yli-ihmisen tekoja. Näillä varmoilla suorituksilla sainkin sitten onnistumisia eli SM-kisat todella opettivat jotain.

Puttausta Laajis Open- kuvaaja J&M Valkonen

Laajis Open toi myös tärkeän tuttavuuden tulevaisuuden harjoitteluseuraksi eli keskisuomalaisen Haukan Marin, jonka kanssa myös osallistuimme pari-SM:hin. Hänen kanssa harjoittelimme ennen vastikään tulleita lumia erittäin tiuhaan tahtiin niin radoilla kuin kentällä. Tämä toi ihan uutta ulottuvuutta omaan tekemiseen, koska varmuus kasvoi. Myös kenttäharjoittelut niin oman poikaystävän kuin Marin kanssa saivat aikaan varman vauhdinoton, jota sitten käytinkin jo hyväksi Lahden karvalakkikisoissa. Jos vertaa frisbeepoint-tourin Lahden kisaa ja kasvis-Lahtea, oli ero suuri. Vaikka bogeja tuli ja outit lauloi molemmilla kertaa, sain heitettyä avaukset pidemmälle ja varmemmin, koska olen tehnyt niin paljon tuttavuutta kiekkoihini syksyn aikana. Saihan tämä kisa (Karvis-Lahti) myös aikaan kosiskelua johonkin toiseen seuraankin, mutta pysyn uskollsiena keskisuomalaisille seuroille

Naisten osallistuminen oli kesällä vielä aika vähäistä kisoissa, joka on sinänsä harmi. Toisaalta, kyllä naisia nykyään näkee jo paljon enemmän lajin parissa ja se on mahtava homma. Kisakynnys on vain aika kova homma ylittää. Okei, nyt karviskisoissa osaanottajamäärät tuntuvat olevan hyviä (tuleva Karvis-Nokia ja mukana tällä hetkellä 7 naista ). Paljon on myös tuonut yhteen naisia edellisessä blogissa mainitsemani naisten ryhmä Facebookissa ja  ryhmä onkin kasvanut hyvin. Tämä siis lupaa hyvää ensi vuotta ajatellen, koska vaikka tässä lajissa kisat tuntuvat painottuvan Etelä-Suomeen, ovat esimerkiksi Oulun naiset nostamassa aktivoitusmistasoaan ja lupasivat ensi kaudelle järjestää naisille suunnattua kisaa. Ja kaikki jotka tätä lukevat, voisivat yrittää saada ensi kauden aikana edes yhden naisen mukaan aktiiviseksi tähän lajiin. Enkä tarkoita kisa-aktiivisuutta SFL-kisojen muodossa vaan vaikka  viikkokisoihin. Tällöin naisia olisi mukana enemmän ja näin ollen ne naiset, jotka uskaltautuisi mukaan, saisivat vertaistukea toisiltaan.

Viimeiseksi voisin vähän viel turista muuttuneesta bägistäni. Joku muistaakseni sanoi vauhdinoton harjoittelun alkaessa, että bägini tulee menemään hyvinkin uusiksi. Okei, bägini kasvoi kauden aikana tavallisesta olkalaukusta Innovan vähän isompaan bägimalliin, joka syö sisäänsä noin 20 kiekkoa. Silti valikoimastani löytyy tietyt luottokiekot: Buzz, Omega ja kunnolla suosikkikiekokseni vakiintunut Boss, joka laukusta löytyykin nykyään 3 erinä Blizzard-painona ja ihmeelisen ihanana champion R-Pro versiona. Tietysti kiekkovalikoimastani on muokkaantunut astetta vakaampi, mutta en vieläkään voisi kuvitella heittäväni esimerkiksi täyspainoisilla jyrillä kiekoilla. Ei ne vaan lennä mihinkään verratuna tuulissa niin ihanasti käyttäytyviin alavakaisiin kiekkoihin

Kuilun partaalla, Laajavuoren rata väylä 9

Kun aloitin tänä kesänä kisailemaan, en ajattelut kisailla kauhean monissa kisoissa. Kumminkin ensimmäisten kisojen jäädessä taakse huomasin, että tuijottelen kisakalenteria ihan erillä silmällä ja haeskelen omiin aikatauluihin sopivia kisoja. Alkukaudesta niitä ei ihan hirveänä löytynyt, mutta kun kesä eteni kohti syksyä, alkoi itsellä näyttää kisakalenteri varsin täydeltä. Nyt kun katselen tämän syyskauden kalenteria, huomaan ettei ole pahemmin näkyvillä tyhjää viikonlopuissa. Viikonloppuihin on mahtunut niin SM-parikisaa kuin paikallisten seurojen mestaruuskisoja ja sitä sun tätä, mutta pääasiallinen trendi näyttää siltä, että viikonloput ovat täynnä frisbeetä.

Nyt sitten  syyskuun lopussa eräs seurani toinen naisedustaja muutti Jyväskylään. Tästähän seurasi sellainen mielenkiintoinen reaktio, että olemme löytäneet itsemme Laajavuoren radalta lähes joka päivä. Itsehän en muista edes päivää jolloin en olisi koskenut kiekkoon tai sen puitteissa Laajarin mutaan. Tästä sitten pääsemmekin treenauksen ihanaan maailmaan.

Olen tottunut pienen elämäni aika treenaamaan suunnistusta varten, mutta en ikinä niin tosissaan että olisin ollut monta kertaa päivässä harjoittelemassa. Tässä viimeisten viikkojen aikana olen löytänyt itsestäni siis aivan uuden puolen. Olen käynyt muutamana päivänä harjoittelemassa jopa kaksikin kertaa päivässä. Okei, kaikille tämä ei ole paljoa, mutta itselleni on. Harjoittelun hullaantumiseen voisi lisätä sen seikan että löysin itseni kiekkojen kanssa sekä kentältä että radalta Rovaniemen ensilumelta

Syysloman vietimme tosiaan Lapissa. Sinne matkatessamme tässä tiistaina huomasimme talven iskeneen päälle ja mehän olimme kunnon eteläläisinä matkailijoina liikkeessä kesärenkailla. Eikä missään toki ollut liukasta Rovaniemellä iskimme sitten torstaina kentälle puttereiden kanssa harjoittelemaan. Kummastus oli suuri kun ennen niin vihreä kenttä olikin täysin valkoinen. Mielessä heräsi kysymys, että mitä jos heitän tuonne valkoisen luottoputterini ja se menee sopivasta lumen alle? Saanko sitä ikinä takaisi? Kaikki onneksi löytyi kentältä mukaan, vaikka osa kiekoista yrittikin naamioida itsensä lumikasaksi. Sitten siirryimme päivän edetessä Rovaniemen uudelle metsäradalle Toramolle. Rovaniemelle oli saatu rakennettua todella haastava 18-väylänen rata, jolla puut kopisi. Tähän Keski-Suomessa jo niin tottuneena olisi voinut kuvitella, että ei se niin kauheana haittaa, mutta haittashan se. Ensikosketus lumeen kiekkojen kanssa radalla olikin sitten järkyttävä kokemus. Kiekot karkaili, jäi sormiin, osu puihin ja putti tuli ulos jäisistä ketjuista. Ja kaiken lisäksi sormia palelsi ja varpaat oli jäässä. En kyllä todellakaan odota talvea… Okei, vaatetuskysymyshän se lähinnä on, mutta on se kyllä sellasta värkkäystä kun kiekkoja pitää hinkata lämpimäksi. Tällä pienellä lämmöllä, jonka hinkkauksella voi saada aikaseksi, kiekko sitten saattaa toimiakin vähän inhimillisemmin.

Virpiniemen uusi rata Haukiputaalla päätti syyslomareissumme

Kaikille naislukijoilleni näin loppuhuomautuksena voisin kertoa naisille suunnatusta Facebook-ryhmästä. Tämän löytää tästä linkistä. Sinne vaan kaikki naiset mukaan, jotka on vähäänkään kiinnostuneet lajista, niin saadaan aktivoitua lajimme naiskulttuuria ja saapahan tuota “vertaistukea” ehkä vähän helpommin