Kausi pulkkaan ja pulkka mäkeen?

Hou hou hou, joulu alkaa lähestyä. On siis aika pistää kausi viimein kasaan.

Tämä vuosi oli erittäin mielenkiintoinen ja suurinpiirtein kaikki itselle asetetut tavoitteet tuli rikottua.

Mutta jos alotettais ihan alkuvuodesta. Kun tämän vuoden alku tuli, ei itsellä ollut mielessä kesää varten frisbeegolf. Niinkuin joku saattaa muistaa ekasta blogista, olen harrastanut suunnistusta koko pienen ikäni, joten tavoitteet oli suunnistusta varten. Kunnes pitkän ja aktiivisen harjoittelukauden jälkeen jalkani päätti alkaa kipuilemaan siihen malliin etten paljoa edes kävellyt. Silloin vähitellen alkanut frisbeekausi alkoikin tuntumaan oikein mukavalta, olihan frisbeegolf silloin ainoata urheilua suurinpiirtein mitä pystyin tekemään ilman että jalka olisi pettänyt alta. Jossakin vaiheessa tätä kautta sitten tajusinkin, että ainoa asia mitä halusinki tehdä, oli tarttua kiekkoon. Päivät oman kanditutkielmani aikana olivat pitkiä (minulla oli keväällä huhtikuun ajan kanditutkielmaan liittyviä labroja (opiskelen siis kemiaa yliopistossa)). Jyväskylän yliopiston kemian rakennuksen ikkunoista oli mahtava katsoa kun päivä piteni ja ja lumet sulivat viimein pois, mutta halu radalle oli kova.

Sitten tulikin ekat kisat, Womens Global Event Julkujärvellä (lisää löytyy kolmannesta blogista) ja koska kisat menivät paljonkin yli omien odotusten, tapahtui ajatuksissa viimein muutos: voisin olla kilpafribaaja. Itselle nämä kisat olivat varsinkin hieno paikka aloittaa kisaura, koska ne olivat naisille suunnatut. Toisaalta myös naisten iso osaanottajamäärä auttoi itseä eteenpäin, näki vähän missä mennään Suomessa ja pääsi verkostoitumaan. Tämän kisat jälkeen meni harmistuttavan kauan ennenkuin oli seuraavat kisat tiedossa.

Seuraavana koitoksena olikin sitten SM:t. Ehkä näin jäljestäpäin ajateltuna oli vähän hullua lähteä haastamaan niin monta hyvää naiskisaajaa tässä vaiheess omaa harrastamista, mutta toisaalta opin niistä monta tärkeää asiaa:

– Itseensä ja omaan tekemiseen luotto on vaan oltava kohillaan

– Älä yritä mitään tyhmää, jota et osaa ( kuten ekan kierroksen viimeinen väylä ja epäonnistuneet oikomisyritykset :/ )

– tunne kiekkosi ja omat rajat

– hermojen hillintäon on TÄRKEÄÄ

Kyllä nuista kisoista varmaankin tarttui muutakin mukaan, mutta nämä nyt tuli yhtäkkiä mieleen ja koska kisoista alkaa olee jo niin monta kuukautta, omalle typeryydelle voi alkaa jo nauraa. Tietysti jäi harmittamaan se mahdollisuus, että olisi voinut heittää Suomen naiskärjen kanssa kierroksen, ei toteutunut. Vielä tähänkään päivään mennessä en ole päässyt vertaamaan ja oppimaan taitoja esim Anne Matilaiselta, mutta kyllä sekin päivä varmaan vielä tulee.

Tämän jälkeen kisoja alkoikin tulemaan tiuhempaan tahtiin. Seuraavan kolmen kuukauden aika kävin 5 kisat (mukana laskuissa parigolf-kisat). Ensimmäinen voitto isommista kisoista tulikin takataskuun Laajis Openista ja tämän jälkeen voitinki jokaisen yksilökisan minkä kävin vielä kauden aikana. Voitot tulivat Frisbeepoint-tourin kisoista Lahdesta ja Sappeen Sadonkorjuulta. Näissä kisoissa tekemiseni tuntui varmalta ja en lähtenyt yrittämään mitään yli-ihmisen tekoja. Näillä varmoilla suorituksilla sainkin sitten onnistumisia eli SM-kisat todella opettivat jotain.

 

 

Laajis Open toi myös tärkeän tuttavuuden tulevaisuuden harjoitteluseuraksi eli keskisuomalaisen Haukan Marin, jonka kanssa myös osallistuimme pari-SM:hin. Hänen kanssa harjoittelimme ennen vastikään tulleita lumia erittäin tiuhaan tahtiin niin radoilla kuin kentällä. Tämä toi ihan uutta ulottuvuutta omaan tekemiseen, koska varmuus kasvoi. Myös kenttäharjoittelut niin oman poikaystävän kuin Marin kanssa saivat aikaan varman vauhdinoton, jota sitten käytinkin jo hyväksi Lahden karvalakkikisoissa. Jos vertaa frisbeepoint-tourin Lahden kisaa ja kasvis-Lahtea, oli ero suuri. Vaikka bogeja tuli ja outit lauloi molemmilla kertaa, sain heitettyä avaukset pidemmälle ja varmemmin, koska olen tehnyt niin paljon tuttavuutta kiekkoihini syksyn aikana. Saihan tämä kisa (Karvis-Lahti) myös aikaan kosiskelua johonkin toiseen seuraankin, mutta pysyn uskollsiena keskisuomalaisille seuroille 😉

Naisten osallistuminen oli kesällä vielä aika vähäistä kisoissa, joka on sinänsä harmi. Toisaalta, kyllä naisia nykyään näkee jo paljon enemmän lajin parissa ja se on mahtava homma. Kisakynnys on vain aika kova homma ylittää. Okei, nyt karviskisoissa osaanottajamäärät tuntuvat olevan hyviä (tuleva Karvis-Nokia ja mukana tällä hetkellä 7 naista 🙂 ). Paljon on myös tuonut yhteen naisia edellisessä blogissa mainitsemani naisten ryhmä Facebookissa ja  ryhmä onkin kasvanut hyvin. Tämä siis lupaa hyvää ensi vuotta ajatellen, koska vaikka tässä lajissa kisat tuntuvat painottuvan Etelä-Suomeen, ovat esimerkiksi Oulun naiset nostamassa aktivoitusmistasoaan ja lupasivat ensi kaudelle järjestää naisille suunnattua kisaa. 🙂 Ja kaikki jotka tätä lukevat, voisivat yrittää saada ensi kauden aikana edes yhden naisen mukaan aktiiviseksi tähän lajiin. Enkä tarkoita kisa-aktiivisuutta SFL-kisojen muodossa vaan vaikka  viikkokisoihin. Tällöin naisia olisi mukana enemmän ja näin ollen ne naiset, jotka uskaltautuisi mukaan, saisivat vertaistukea toisiltaan.

Viimeiseksi voisin vähän viel turista muuttuneesta bägistäni. Joku muistaakseni sanoi vauhdinoton harjoittelun alkaessa, että bägini tulee menemään hyvinkin uusiksi. Okei, bägini kasvoi kauden aikana tavallisesta olkalaukusta Innovan vähän isompaan bägimalliin, joka syö sisäänsä noin 20 kiekkoa. Silti valikoimastani löytyy tietyt luottokiekot: Buzz, Omega ja kunnolla suosikkikiekokseni vakiintunut Boss, joka laukusta löytyykin nykyään 3 erinä Blizzard-painona ja ihmeelisen ihanana champion R-Pro versiona. Tietysti kiekkovalikoimastani on muokkaantunut astetta vakaampi, mutta en vieläkään voisi kuvitella heittäväni esimerkiksi täyspainoisilla jyrillä kiekoilla. Ei ne vaan lennä mihinkään verratuna tuulissa niin ihanasti käyttäytyviin alavakaisiin kiekkoihin 😀

 

 

---

0 kommenttia: