Kierrettiin rata 14.9.2021. Melkoisella varauksella lähdettiin edellisten kommenttien perusteella. Rata oli mielettömän iso positiivinen yllätys. Väylät olivat monipuolisia, opasteet todella hyviä (yhdellä väylävälillä tarkistettiin kännykästä että mentiin oikeaan suuntaan) ja uudet heittopaikat tekonurmella joka paikassa. Todella mielellään maksettiin 5€/nenä ja varmasti tullaan uudestaan oli niin mukava rata. Yhtään kiekkoa ei hukattu. Tuuli teki todella mielenkiintoista haastetta lisäksi ja ne maisemat oli todella upeat. Suosittelen lämpimästi! Lähdimme kierrokselle yläparkista joten aloitimme väylältä 10 ja lopetimme 9lle.
21.6.21 pelattu. Kuten Petteri totesi, en voi suositella rataa, en ainakaan kesällä. Rinteet täynnä lupiinia yli navan korkeudelle niin tiheästi että vaikka kuinka koettaa katsoa tarkkaan mihin kiekko putosi niin 100+m alamäkeen tolkuttoman tiheään kasvimereen ei kannata heittää kiekkoa, jota ei pyri aktiivisesti hukkaamaan. Näkyvyys maahan kasvillisuuden seassa on ehkä metri, ehkä alle.
Osa siirtymistä varsin mystisiä ja jää ihmettelemään tästäkö piti mennä.
Mielenkiintoisesti rata alkaa väylältä #10 eikä väylälle #1 ole sallittua ajaa autolla (2 tietä, toinen huoltotie jossa ajo kielletty, toinen yksityistie tonteilla jossa ajo kielletty). Mitään mainintaa asiasta ei radalla ole eikä täälläkään. Vain MobilePay-tietojen olemassaolo ja ”rata kartalla”-nappi täällä antavat ymmärtää että tästä tosiaan kuuluu aloittaa.
Tee itsellesi palvelus äläkä edes harkitse tätä rataa kuin alkukeväästä tai aivan loppusyksystä/alkutalvesta ellet ole satavarma että väylät on niitetty asiallisesti. Piti ihan tehdä käyttäjätunnus tämän radan takia. 5e per nuppi ei ole millään tavalla merkittävä summa, mutta kyllä tälläisestä harmittaa maksaneensa.
Jos kasvillisuus ei olisi ongelmana niin kyseessä olisi muutamalla hienolla alamäkiväylällä varustettu rata, jossa osa väylistä on aika pöljiä, siirtymät laadullisesti keskinkertaisia, opasteet osin vaillinaisia ja erittäin iso mäki käveltävänä (vältä helteellä). Vaatisi vielä aika paljon panostusta ja muutaman väylän uudestaan suunnittelun että lähtisin suosittelemaan.
Porukassa ei ihan löytynyt ymmärrystä mistä tässä radassa maksettiin. Yläparkkipaikan maisemasta? Ei väyläopasteita, penkkejä eikä roskiksia. Siirtymät kivistä pöpelikköä.
Tiiltä kiekko pitää saada oikeesti korin läheisyyteen tai sitten on navan korkuisessa kukkaheinäpellossa punkkien ateriana.
Ei ole montaa kertaa jäänyt puolet väylistä pelaamatta. Kierroksen jälkeen päällimmäinen murhe oli, ettei mobile payn kautta pystynyt pyytämään rahoja takas.
Maisemat kivat muutamalle väylälle, niitä pääsee kattomaan ilmaseksikin. Ei suositusta
Muuramen kunnassa hiihtokeskus Riihivuoren mailla Riihivuoren frisbeegolfrata. Radalla pituutta 18-väylää ( 1956m ) ja AA1-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 6900m.
Huh-heijaa! Kyllä hapotti, ei voi muuta sanoa! Ehkei siltä osin ihan Laajiksen rinnalle päästy, mutta hyvin likelle kuitenkin. Korkeuseroja oli todellakin ja paljon, joten raskaasta hikiliikunnasta kävi Riihivuoren radan kiertäminen. Väylät olivat hyvin vaihtelevia, löytyi jyrkkää ylämäkeä ja jyrkkää alamäkeä/liidätystä, mutta myös tasamaatakin. Heittolinjat olivat aina selkeät ja monesti oli reilusti sitä tilaa, mikä aina hyvä tällaiselle ei niin tarkalle heittäjälle. Toki niitä ahtaitakin väyliä oli monipuolisuuden nimissä hyvällä maulla saatu mukaan! Teknisesti vaativia väyliä löytyi kerta toisensa jälkeen eikä helppoja väyliä ollut tarjolla.
Suosikkiväyliä oli aika monta. Nro 8 oli upea ja yksi jyrkimpiä alamäkiä mitä on tullut viskottua. Nro 2 myös hieno alamäkiväylä. Nro 11 oli aika upea koivuränni, mutta tolkuttomaan ylämäkeen. Heittoja tuli aika paljon… Ja olihan se viimeinen eli 18-väylä aika mielenkiintoinen lopun montun kanssa. Siirtymät radalla olivat pääosin ok, muutama aika pitkäkin oli välissä, mutta tuollaisella radalla saa kuntotestiin varautuakin.
Henkeäsalpaavat maisemat olivat Riihivuoren upeinta antia taitavan väyläsuunnittelun ohella. Nytkin pelikierroksella meni aikaa jo yli 3 tuntia, mutta lämpimässä kesäsäässä kunnon eväiden kanssa maisemia ihaillen kesken kierroksen, niin aika saattaa helposti venyä paljon pidemmäksikin.
Radan rakenteet olivat erinomaisessa kunnossa, kuten vastikään avatulta radalta voi odottaakin. Infokartta löytyi. Lisäksi heittopaikat, heittopaikkaopasteet ja korit olivat hyvässä iskussa! Löytyi myös next tee -kylttejä, yksi taisi olla tosin kaatunut ja kakkoselta kolmoselle reittiä sai hieman arpoa. Hiihtokeskuksen palvelut äärellänsä, tosin kahvio ei ennakkotiedoista huolimatta ollut lainkaan auki. Muuramen keskustaan eväiden ostoon ei montaa kilometriä tullut.
Korjattavaa? Ei juurikaan. Rataa on äskettäisen avaamisensa jälkeen jo muutettu ja uskoisin ja nimenomaan toivoisin, että rataa edelleen muutettaisiin. Tällaisenaankin jo huippu, mutta jotain olisi kuitenkin tehtävissä. Siirtymistä osa oli jyrkkiä niin ala kuin ylämäkeenkin, joten useisiin paikkoihin olisi hyvä suunnitella portaita tai muita ratkaisuja. Lisäksi väylien keskelläkin oli välillä sellaisia kivimonstereita, että nilkat olivat vaarassa monta monituista kertaa. Kivimonstereita oli lisää runsaasti väylien sivuilla, mutta niitä ei tähän lasketa. Kivet ovat ihan mukavia maisemallisesti, mutta nyt oltiin turvallisuuden kanssa jo vähän niin ja näin useammallakin väylällä. Lukittavan löytökiekkolaatikon voisi myös lisätä, samoin taukopenkkejä lisää radan varrelle. Roskiksiakaan ei tainnut olla yhtään.
Märkää ja kuraista väylää riitti, kun tämän vuoden aikana rinteitä myllätty työkoneiden kanssa ja muutoinkin kosteutta viime aikoina ollut ihan riittämiin. Vedenpitävät (vaellus)kengät käytännössä välttämättömät. Sokkoväylien ja väylien sivustojen pusikko/heinikkomonsterien takia spottaaminen monin paikoin enemmän kuin tarpeellista…
Rata maksaa 5e/kerta. Riihivuoren radasta tuon maksun enemmän kuin mielellään maksaa, kun kaikki pelaa ja radasta pidetään hyvää huolta.
Rata oli siis maisemiltaan aivan huikea ja myös tosiaan väyläsuunnittelu oli erinomaisesti onnistunut löytämään radan parhaimmat puolet. Tarjolla on erinomainen rata pro-pelaajille, mutta kenelle vain joka tykkää itsensä haastamisesta ja kuntoilusta. Tämän voisi todellakin pelata ihan milloin tahansa uudestaankin!
Rata pelattu 7.10.2020, aloittelijan ajatuksia: Vajaa kuukausi takaperin sitten avattu Riihivuoren frisbeegolfrata tuli käytyä kokemassa, ja olihan elämys! Rinnettä sai kiivetä ylös ja alas, ja ne maisemat olivat huikeat! Suosikkiväyliä väylät 2 ja 8, kukapa ei pitäisi alamäkeen tykittämisestä. Väylä 8 oli jopa hurja tänä vuonna harrastuksen aloittaneelle pelaajalle. Sai riipaista mitä kädestä lähti. Muutama ilkeämpi väylä oli myös matkalla, väylä 9 oli edeltävän jälkeen aika vaikeahko, ja väylä 11 tajuttoman jyrkkä ylämäkiväylä. Väylissä oli havaittavissa pientä uudenkarheutta, ja mutaa esiintyi myöskin ainakin väylän 1 ja 2 siirtymällä, eli niitä parhaimpia kenkiä ei ainakaan syysaikaan kannata käyttää.
Rata maksullinen, 5 euroa, ja olihan tuo sen arvoinen. Ei tuonne nyt ihan joka viikko tule tuppauduttua mutta ensi kesänä tulee varmasti käytyä haastamassa itseään, sillä sitä tästä radasta todellakin löytyy, haastetta!
Ajankohtaista 
3,87
Loading...
Kierrettiin rata 14.9.2021. Melkoisella varauksella lähdettiin edellisten kommenttien perusteella. Rata oli mielettömän iso positiivinen yllätys. Väylät olivat monipuolisia, opasteet todella hyviä (yhdellä väylävälillä tarkistettiin kännykästä että mentiin oikeaan suuntaan) ja uudet heittopaikat tekonurmella joka paikassa. Todella mielellään maksettiin 5€/nenä ja varmasti tullaan uudestaan oli niin mukava rata. Yhtään kiekkoa ei hukattu. Tuuli teki todella mielenkiintoista haastetta lisäksi ja ne maisemat oli todella upeat. Suosittelen lämpimästi! Lähdimme kierrokselle yläparkista joten aloitimme väylältä 10 ja lopetimme 9lle.
21.6.21 pelattu. Kuten Petteri totesi, en voi suositella rataa, en ainakaan kesällä. Rinteet täynnä lupiinia yli navan korkeudelle niin tiheästi että vaikka kuinka koettaa katsoa tarkkaan mihin kiekko putosi niin 100+m alamäkeen tolkuttoman tiheään kasvimereen ei kannata heittää kiekkoa, jota ei pyri aktiivisesti hukkaamaan. Näkyvyys maahan kasvillisuuden seassa on ehkä metri, ehkä alle.
Osa siirtymistä varsin mystisiä ja jää ihmettelemään tästäkö piti mennä.
Mielenkiintoisesti rata alkaa väylältä #10 eikä väylälle #1 ole sallittua ajaa autolla (2 tietä, toinen huoltotie jossa ajo kielletty, toinen yksityistie tonteilla jossa ajo kielletty). Mitään mainintaa asiasta ei radalla ole eikä täälläkään. Vain MobilePay-tietojen olemassaolo ja ”rata kartalla”-nappi täällä antavat ymmärtää että tästä tosiaan kuuluu aloittaa.
Tee itsellesi palvelus äläkä edes harkitse tätä rataa kuin alkukeväästä tai aivan loppusyksystä/alkutalvesta ellet ole satavarma että väylät on niitetty asiallisesti. Piti ihan tehdä käyttäjätunnus tämän radan takia. 5e per nuppi ei ole millään tavalla merkittävä summa, mutta kyllä tälläisestä harmittaa maksaneensa.
Jos kasvillisuus ei olisi ongelmana niin kyseessä olisi muutamalla hienolla alamäkiväylällä varustettu rata, jossa osa väylistä on aika pöljiä, siirtymät laadullisesti keskinkertaisia, opasteet osin vaillinaisia ja erittäin iso mäki käveltävänä (vältä helteellä). Vaatisi vielä aika paljon panostusta ja muutaman väylän uudestaan suunnittelun että lähtisin suosittelemaan.
Porukassa ei ihan löytynyt ymmärrystä mistä tässä radassa maksettiin. Yläparkkipaikan maisemasta? Ei väyläopasteita, penkkejä eikä roskiksia. Siirtymät kivistä pöpelikköä.
Tiiltä kiekko pitää saada oikeesti korin läheisyyteen tai sitten on navan korkuisessa kukkaheinäpellossa punkkien ateriana.
Ei ole montaa kertaa jäänyt puolet väylistä pelaamatta. Kierroksen jälkeen päällimmäinen murhe oli, ettei mobile payn kautta pystynyt pyytämään rahoja takas.
Maisemat kivat muutamalle väylälle, niitä pääsee kattomaan ilmaseksikin. Ei suositusta
Muuramen kunnassa hiihtokeskus Riihivuoren mailla Riihivuoren frisbeegolfrata. Radalla pituutta 18-väylää ( 1956m ) ja AA1-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 6900m.
Huh-heijaa! Kyllä hapotti, ei voi muuta sanoa! Ehkei siltä osin ihan Laajiksen rinnalle päästy, mutta hyvin likelle kuitenkin. Korkeuseroja oli todellakin ja paljon, joten raskaasta hikiliikunnasta kävi Riihivuoren radan kiertäminen. Väylät olivat hyvin vaihtelevia, löytyi jyrkkää ylämäkeä ja jyrkkää alamäkeä/liidätystä, mutta myös tasamaatakin. Heittolinjat olivat aina selkeät ja monesti oli reilusti sitä tilaa, mikä aina hyvä tällaiselle ei niin tarkalle heittäjälle. Toki niitä ahtaitakin väyliä oli monipuolisuuden nimissä hyvällä maulla saatu mukaan! Teknisesti vaativia väyliä löytyi kerta toisensa jälkeen eikä helppoja väyliä ollut tarjolla.
Suosikkiväyliä oli aika monta. Nro 8 oli upea ja yksi jyrkimpiä alamäkiä mitä on tullut viskottua. Nro 2 myös hieno alamäkiväylä. Nro 11 oli aika upea koivuränni, mutta tolkuttomaan ylämäkeen. Heittoja tuli aika paljon… Ja olihan se viimeinen eli 18-väylä aika mielenkiintoinen lopun montun kanssa. Siirtymät radalla olivat pääosin ok, muutama aika pitkäkin oli välissä, mutta tuollaisella radalla saa kuntotestiin varautuakin.
Henkeäsalpaavat maisemat olivat Riihivuoren upeinta antia taitavan väyläsuunnittelun ohella. Nytkin pelikierroksella meni aikaa jo yli 3 tuntia, mutta lämpimässä kesäsäässä kunnon eväiden kanssa maisemia ihaillen kesken kierroksen, niin aika saattaa helposti venyä paljon pidemmäksikin.
Radan rakenteet olivat erinomaisessa kunnossa, kuten vastikään avatulta radalta voi odottaakin. Infokartta löytyi. Lisäksi heittopaikat, heittopaikkaopasteet ja korit olivat hyvässä iskussa! Löytyi myös next tee -kylttejä, yksi taisi olla tosin kaatunut ja kakkoselta kolmoselle reittiä sai hieman arpoa. Hiihtokeskuksen palvelut äärellänsä, tosin kahvio ei ennakkotiedoista huolimatta ollut lainkaan auki. Muuramen keskustaan eväiden ostoon ei montaa kilometriä tullut.
Korjattavaa? Ei juurikaan. Rataa on äskettäisen avaamisensa jälkeen jo muutettu ja uskoisin ja nimenomaan toivoisin, että rataa edelleen muutettaisiin. Tällaisenaankin jo huippu, mutta jotain olisi kuitenkin tehtävissä. Siirtymistä osa oli jyrkkiä niin ala kuin ylämäkeenkin, joten useisiin paikkoihin olisi hyvä suunnitella portaita tai muita ratkaisuja. Lisäksi väylien keskelläkin oli välillä sellaisia kivimonstereita, että nilkat olivat vaarassa monta monituista kertaa. Kivimonstereita oli lisää runsaasti väylien sivuilla, mutta niitä ei tähän lasketa. Kivet ovat ihan mukavia maisemallisesti, mutta nyt oltiin turvallisuuden kanssa jo vähän niin ja näin useammallakin väylällä. Lukittavan löytökiekkolaatikon voisi myös lisätä, samoin taukopenkkejä lisää radan varrelle. Roskiksiakaan ei tainnut olla yhtään.
Märkää ja kuraista väylää riitti, kun tämän vuoden aikana rinteitä myllätty työkoneiden kanssa ja muutoinkin kosteutta viime aikoina ollut ihan riittämiin. Vedenpitävät (vaellus)kengät käytännössä välttämättömät. Sokkoväylien ja väylien sivustojen pusikko/heinikkomonsterien takia spottaaminen monin paikoin enemmän kuin tarpeellista…
Rata maksaa 5e/kerta. Riihivuoren radasta tuon maksun enemmän kuin mielellään maksaa, kun kaikki pelaa ja radasta pidetään hyvää huolta.
Rata oli siis maisemiltaan aivan huikea ja myös tosiaan väyläsuunnittelu oli erinomaisesti onnistunut löytämään radan parhaimmat puolet. Tarjolla on erinomainen rata pro-pelaajille, mutta kenelle vain joka tykkää itsensä haastamisesta ja kuntoilusta. Tämän voisi todellakin pelata ihan milloin tahansa uudestaankin!
5/5
Rata pelattu 7.10.2020, aloittelijan ajatuksia: Vajaa kuukausi takaperin sitten avattu Riihivuoren frisbeegolfrata tuli käytyä kokemassa, ja olihan elämys! Rinnettä sai kiivetä ylös ja alas, ja ne maisemat olivat huikeat! Suosikkiväyliä väylät 2 ja 8, kukapa ei pitäisi alamäkeen tykittämisestä. Väylä 8 oli jopa hurja tänä vuonna harrastuksen aloittaneelle pelaajalle. Sai riipaista mitä kädestä lähti. Muutama ilkeämpi väylä oli myös matkalla, väylä 9 oli edeltävän jälkeen aika vaikeahko, ja väylä 11 tajuttoman jyrkkä ylämäkiväylä. Väylissä oli havaittavissa pientä uudenkarheutta, ja mutaa esiintyi myöskin ainakin väylän 1 ja 2 siirtymällä, eli niitä parhaimpia kenkiä ei ainakaan syysaikaan kannata käyttää.
Rata maksullinen, 5 euroa, ja olihan tuo sen arvoinen. Ei tuonne nyt ihan joka viikko tule tuppauduttua mutta ensi kesänä tulee varmasti käytyä haastamassa itseään, sillä sitä tästä radasta todellakin löytyy, haastetta!