Radan alueella on tehty puuston harvennusta ja myös frisbeegolfrataan on suunniteltu muutoksia, vielä ei ole kuitenkaan lopullista suunnitelmaa niiden toteutumisesta.
Infokarttaa ei alueella ole. Radan lähtöpaikan eli 1-väylän löytää ajamalla Piispalan perimmäisimpään nurkkaan seuraamalla ”vastaanotto”, ”uimahalli – jäähalli” -kylttejä. Auto parkkiin isolle jää/uimahallin p-paikalle ja 1-väylä löytyy, kun katsoo oikealle kohden jäähallin päätyä ja kävelee hallin taakse, niin sieltä starttaa radan kiertäminen. Next tee -kylttejä ei ole, mutta seuraava väylä löytyy hyvin edelliseltä korilta vilkuilemalla.
Ajankohtaista
26.03.2010 Moikka maailma! Tervetuloa blogiin FGR.fi -blogit. Tämä on ensimmäinen artikkeli. Muokkaa sitä tai poista se ja voit aloittaa muokkaamisen!
Marko on kyllä kirjoittanut tästä aika tyhjentävän arvion. Ihan hirveästi ei tullut ylistystä mutta paikkana oli kuitenkin mielestäni bongauksen arvoinen. Kauempaa tänne ei kyllä kannata tulla mutta jos olet muutenkin ajamassa ohi niin ehkä sitten. Mukava maasto, erikoiset korit, omituiset parit; siinäpä se pähkinänkuoressa.
Kannonkosken kunnassa Piispalan luonto-, liikunta- ja nuorisomatkailukeskuksen mailla sijaitseva frisbeegolfrata. Pituutta radalla 15-väylää, 1074m ja C2-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 3050m. Pelattu 28.9.2021.
Piispalan pururata/metsärata sisälsi mukavasti korkeuseroja, joten ihan hyvästä kuntoilusta kävi radan kiertäminen. Kiekot löytyivät radalla hyvin, sillä maasto erinomaisesti frisbeegolfiin soveltuvaa kuivaa mäntykangasmetsää. Siirtymät suorastaan olemattomat. Väylät olivat pääosin selkeitä ja helpohkoja perusväyliä. 8-väylä suosikki tasaisesta väylämassasta, mukava ja haastava alamäkiväylä. Rata-alueen kaunein kohta sijaitsi hieman syrjässä itse frisbeegolfradalta. 7-väylän jälkeen sivummalla oli valtava hiekkamonttu ja näkymä ylhäältä upea, siihen saisi rakennettua aivan timanttisen kovan ja upean liidätysväylän korkealta ylhäältä alas monttuun!
Radan lähtöpaikan eli 1-väylän löytää ajamalla Piispalan perimmäisimpään nurkkaan seuraamalla ”vastaanotto”, ”uimahalli – jäähalli” -kylttejä. Auto parkkiin isolle jää/uimahallin p-paikalle ja 1-väylä löytyy, kun katsoo oikealle kohden jäähallin päätyä ja kävelee hallin taakse, niin sieltä starttaa radan kiertäminen.
Korit olivat vanhat numeroidut Sepot, mutta joivat vielä ihan hyvin asiansa. Heittopaikoilla olleet opasteet olivat ihan kelvolliset, vaikkakin parhaat päivänsä jo nähneitä. Tosin nämäkin opasteet olivat monella väylällä suoraan nurmimaton edessä keskellä heittolinjaa, joten siltä osin jopa vaaralliset. Heittopaikat olivat nurmimattoa kaikki, mutta lätkäisty suoraan maahan kiinni mikä ei koskaan ole se paras ratkaisu millään tavalla.
Olihan Piispalassa kaikki vähän rempallaan tai sinnepäin, yritystä, muttei oikein hyvää sellaista. Infokarttaa ei ole lainkaan alueella eikä yksikään opaste ohjaa isolla Piispalan alueella radan alkuun. Sen takia ajo-ohje tuossa yllä. Next tee -kylttejä ei yhtään, mutta tiiviillä radalla eivät nyt aivan välttämättömiä olleetkaan. Tiiviys tarkoittikin Piispalassa sitten sitä, että useammassa kohdin kori ja seuraava heittopaikka olivat aivan vierekkäin (esim. 8-9, 11-12 ja 13-14) ja siten radan turvallisuus kehno liian monin paikoin.
Rataa vaivasi suoranainen tylsyys, sillä parin väylän jälkeen olit nähnyt lähes koko radan, yhtään yllätystä ehkä kasin alamäkeä lukuunottamatta ei matkan varrella tullut vastaan. Rataa tehdessä on menty kirjaimellisesti siitä yli mistä aita on ollut matalin, eli pururadan varteen on isketty suoria tai pieniä kaarroksia sisältäviä väyliä ja kori sitten pururadan oikealla tai vasemmalla puolella aina aivan polun vieressä, boring… Yksi väylä oli sentään raaskittu vetää myös metsän puolelle eli nro 10, mutta… olikin sitten kaikkein huonoin väylä. Yhtään puuta ei oltu raaskittu tuon väylän kohdalla kaataa eikä heittolinjaa ollut minkäänlaista. Silmät kiinni ja luja kiskaisu vain sinnepäin… Ja ne par-lukemat… mitään virallista tapaa niitä määritellä ei liene olemassa ja se näkyi Piispalan radalla. Kaiken kruununa taikurin taikahatusta tempaistu väylä nro 13 – 98m ja par 5, helpohko perusväylä… jep.
Sääli… ihan valtaisan valtava sääli. Piispalan monipuolinen liikunta-alue ansaitsisi paljon paremman ja nykyaikaisemman radan. Alueella on suorastaan mykistävän paljon potentiaalia, se tuli todettua. Maasto on frisbeegolfiin kenties se kaikkein paras eli sateellakin kuiva mäntykangasmetsä mistä kiekot löytyy helposti, vaikka vähän karkaisikin sivummalle. Korkeuseroja Piispalasta löytyy ja sitten se todella upea monttu mikä suorastaan huutaa rakentamaan väylän sinne! Ei tarvitsisi kuin maestro Koivu tekemään laadukas vähintään 18-väyläinen DiscGolfPark, niin uskoisin noin upeaan ympäristöön tehtävän radan nousevan omien suosikkien joukkoon ihan kirjaimellisesti heittämällä! Nyt rata ei ole tosi surkea muttei missään nimessä hyväkään. Erittäin tylsä ja vaatisi radan kokonaisvaltaista parantamista, potentiaalia kyllä Piispalassa riittäisi tosiaan vaikka muille jakaa!
Tällaisessä kunnossa ei tarve ajaa Kannonkoskelle uudestaan rataa pelaamaan.
Pelattu 8/20, nyt 15-väyläinen rata. Helppoja väyliä, joskin osassa tuntuu siltä, että par-tulos on heitetty nopalla. Tunnissa kiertää helposti. Väylät suurimmaksi osaksi ulkoilureitillä, muutama metsäisempi. Paljon puita. Paikan päällä ei ole ratakarttaa, mutta seuraava väylä löytyy helposti, yleensä tosi lähellä edellistä koria.
Radalle ilmestynyt pari reikää lisää, nyt niitä on yhteensä 14. Vain yhdellä tiiauspaikalla on tiiausmatto, ja opaste tosiaan yleensä töröttää siinä tiiauspaikalla.
Rata kiertää kuivassa kangasmetsässä pääosin pururataa ja asfaltoituja kävelyteitä myötäillen. Väylät ovat siis usein yleisiä kulkuväyliä. Suuri osa väylistä on hieman yli satametrisiä ja suorahkoja. Maasto on helppokulkuista.
Rataa ei näy alueen opasteissa, mutta se alkaa ja loppuu jäähallin luota, Piispalan nuorisokeskuksen perukoilta. Auton saa parkkiin uima/jäähallin pihaan, kun ajaa majoitusmökkien ohi. Ensimmäinen tiiauspaikka löytyy, kun kävelee jäähallin päädyn ympäri.
Vähän omituinen rata. Ei tiipaikkoja rakennettu erikseen, ja väyläopasteet on pystytetty aina tarkalleen siihen kohtaan, missä pitäisi olla tiin keskikohta. Siksi avausta ei ns. oikeasta paikasta voi heittää, ellei halua lyödä kättä tai kompastua opasteeseen. Se vaikuttaa parilla väylällä avausheiton luonteeseen aika paljon, kun täytyy siirtyä oikeasta paikasta metri pari vasempaan tai oikeaan. Väylät mielekkäitä pelata harrastelijalle/aloittelijalle. Pari aivan psykoottisen tiheää metsäväylää, jotka olivat kyllä mielenkiintoisia heittää.
Ajankohtaista
Loading...
Marko on kyllä kirjoittanut tästä aika tyhjentävän arvion. Ihan hirveästi ei tullut ylistystä mutta paikkana oli kuitenkin mielestäni bongauksen arvoinen. Kauempaa tänne ei kyllä kannata tulla mutta jos olet muutenkin ajamassa ohi niin ehkä sitten. Mukava maasto, erikoiset korit, omituiset parit; siinäpä se pähkinänkuoressa.
Kannonkosken kunnassa Piispalan luonto-, liikunta- ja nuorisomatkailukeskuksen mailla sijaitseva frisbeegolfrata. Pituutta radalla 15-väylää, 1074m ja C2-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 3050m. Pelattu 28.9.2021.
Piispalan pururata/metsärata sisälsi mukavasti korkeuseroja, joten ihan hyvästä kuntoilusta kävi radan kiertäminen. Kiekot löytyivät radalla hyvin, sillä maasto erinomaisesti frisbeegolfiin soveltuvaa kuivaa mäntykangasmetsää. Siirtymät suorastaan olemattomat. Väylät olivat pääosin selkeitä ja helpohkoja perusväyliä. 8-väylä suosikki tasaisesta väylämassasta, mukava ja haastava alamäkiväylä. Rata-alueen kaunein kohta sijaitsi hieman syrjässä itse frisbeegolfradalta. 7-väylän jälkeen sivummalla oli valtava hiekkamonttu ja näkymä ylhäältä upea, siihen saisi rakennettua aivan timanttisen kovan ja upean liidätysväylän korkealta ylhäältä alas monttuun!
Radan lähtöpaikan eli 1-väylän löytää ajamalla Piispalan perimmäisimpään nurkkaan seuraamalla ”vastaanotto”, ”uimahalli – jäähalli” -kylttejä. Auto parkkiin isolle jää/uimahallin p-paikalle ja 1-väylä löytyy, kun katsoo oikealle kohden jäähallin päätyä ja kävelee hallin taakse, niin sieltä starttaa radan kiertäminen.
Korit olivat vanhat numeroidut Sepot, mutta joivat vielä ihan hyvin asiansa. Heittopaikoilla olleet opasteet olivat ihan kelvolliset, vaikkakin parhaat päivänsä jo nähneitä. Tosin nämäkin opasteet olivat monella väylällä suoraan nurmimaton edessä keskellä heittolinjaa, joten siltä osin jopa vaaralliset. Heittopaikat olivat nurmimattoa kaikki, mutta lätkäisty suoraan maahan kiinni mikä ei koskaan ole se paras ratkaisu millään tavalla.
Olihan Piispalassa kaikki vähän rempallaan tai sinnepäin, yritystä, muttei oikein hyvää sellaista. Infokarttaa ei ole lainkaan alueella eikä yksikään opaste ohjaa isolla Piispalan alueella radan alkuun. Sen takia ajo-ohje tuossa yllä. Next tee -kylttejä ei yhtään, mutta tiiviillä radalla eivät nyt aivan välttämättömiä olleetkaan. Tiiviys tarkoittikin Piispalassa sitten sitä, että useammassa kohdin kori ja seuraava heittopaikka olivat aivan vierekkäin (esim. 8-9, 11-12 ja 13-14) ja siten radan turvallisuus kehno liian monin paikoin.
Rataa vaivasi suoranainen tylsyys, sillä parin väylän jälkeen olit nähnyt lähes koko radan, yhtään yllätystä ehkä kasin alamäkeä lukuunottamatta ei matkan varrella tullut vastaan. Rataa tehdessä on menty kirjaimellisesti siitä yli mistä aita on ollut matalin, eli pururadan varteen on isketty suoria tai pieniä kaarroksia sisältäviä väyliä ja kori sitten pururadan oikealla tai vasemmalla puolella aina aivan polun vieressä, boring… Yksi väylä oli sentään raaskittu vetää myös metsän puolelle eli nro 10, mutta… olikin sitten kaikkein huonoin väylä. Yhtään puuta ei oltu raaskittu tuon väylän kohdalla kaataa eikä heittolinjaa ollut minkäänlaista. Silmät kiinni ja luja kiskaisu vain sinnepäin… Ja ne par-lukemat… mitään virallista tapaa niitä määritellä ei liene olemassa ja se näkyi Piispalan radalla. Kaiken kruununa taikurin taikahatusta tempaistu väylä nro 13 – 98m ja par 5, helpohko perusväylä… jep.
Sääli… ihan valtaisan valtava sääli. Piispalan monipuolinen liikunta-alue ansaitsisi paljon paremman ja nykyaikaisemman radan. Alueella on suorastaan mykistävän paljon potentiaalia, se tuli todettua. Maasto on frisbeegolfiin kenties se kaikkein paras eli sateellakin kuiva mäntykangasmetsä mistä kiekot löytyy helposti, vaikka vähän karkaisikin sivummalle. Korkeuseroja Piispalasta löytyy ja sitten se todella upea monttu mikä suorastaan huutaa rakentamaan väylän sinne! Ei tarvitsisi kuin maestro Koivu tekemään laadukas vähintään 18-väyläinen DiscGolfPark, niin uskoisin noin upeaan ympäristöön tehtävän radan nousevan omien suosikkien joukkoon ihan kirjaimellisesti heittämällä! Nyt rata ei ole tosi surkea muttei missään nimessä hyväkään. Erittäin tylsä ja vaatisi radan kokonaisvaltaista parantamista, potentiaalia kyllä Piispalassa riittäisi tosiaan vaikka muille jakaa!
Tällaisessä kunnossa ei tarve ajaa Kannonkoskelle uudestaan rataa pelaamaan.
2/5
Pelattu 8/20, nyt 15-väyläinen rata. Helppoja väyliä, joskin osassa tuntuu siltä, että par-tulos on heitetty nopalla. Tunnissa kiertää helposti. Väylät suurimmaksi osaksi ulkoilureitillä, muutama metsäisempi. Paljon puita. Paikan päällä ei ole ratakarttaa, mutta seuraava väylä löytyy helposti, yleensä tosi lähellä edellistä koria.
Radalle ilmestynyt pari reikää lisää, nyt niitä on yhteensä 14. Vain yhdellä tiiauspaikalla on tiiausmatto, ja opaste tosiaan yleensä töröttää siinä tiiauspaikalla.
Rata kiertää kuivassa kangasmetsässä pääosin pururataa ja asfaltoituja kävelyteitä myötäillen. Väylät ovat siis usein yleisiä kulkuväyliä. Suuri osa väylistä on hieman yli satametrisiä ja suorahkoja. Maasto on helppokulkuista.
Rataa ei näy alueen opasteissa, mutta se alkaa ja loppuu jäähallin luota, Piispalan nuorisokeskuksen perukoilta. Auton saa parkkiin uima/jäähallin pihaan, kun ajaa majoitusmökkien ohi. Ensimmäinen tiiauspaikka löytyy, kun kävelee jäähallin päädyn ympäri.
Niin ja ratakarttaa on turha etsiskellä, sen enempää kuin next tee -merkkejäkään, mutta kyllä tuolla pienellä tähyilyllä pärjää ilmankin.
Vähän omituinen rata. Ei tiipaikkoja rakennettu erikseen, ja väyläopasteet on pystytetty aina tarkalleen siihen kohtaan, missä pitäisi olla tiin keskikohta. Siksi avausta ei ns. oikeasta paikasta voi heittää, ellei halua lyödä kättä tai kompastua opasteeseen. Se vaikuttaa parilla väylällä avausheiton luonteeseen aika paljon, kun täytyy siirtyä oikeasta paikasta metri pari vasempaan tai oikeaan. Väylät mielekkäitä pelata harrastelijalle/aloittelijalle. Pari aivan psykoottisen tiheää metsäväylää, jotka olivat kyllä mielenkiintoisia heittää.