Ja nyt laivalla neljättä kertaa reilun viikon sisään.. Turnaus ei mennyt meikäläisten (turkulaisten) kannalta ihan nappiin. La-aamun Scandic hotellin lettuaamiaisen jälkeen alkulohko hoidettiin suvereenisti, eikä ”hissipeliä” tarvinnut pelata. Prekvartseihin saatiin vastaan helsinkiläinen Team. Ennakkoasetelmat peliin olivat selvästi suotuisat meille, sillä joukkueemme kokemus Vintteristä ja ylipäätään oli selvästi suurempi, kuin Teamin nuorella joukkueella. Siitä huolimatta Team laittoi meidät ahtaalle, pääsimme ensimmäisen kerran johtoon vasta 6-5 -tilanteessa (tai niillä main) (pelithän pelattiin 13:een pisteeseen). Hienoisen hyvänolontunteen myötä Team tuli vähän kovemmalla vaihteella ja hoiti homman ammattimaisella varmuudella loppuun saakka. Pari virhettä hyökkäyksessä, jotka Team käytti tehokkaasti hyväkseen ja vei matsin lopulta 11-8.

Pettymys oli moinen. Prekvatsivastuksemme piti olla ”suhteellisen helppo”, mistä mahdollista johtui jonkinlainen leväperäinen suhtautuminen ko. peliin. Heti alusta emme saaneet peliä haltuun niin kuin halusimme, ja sitten olimmekin ongelmissa. Turnauksessa meidän oli luonnollisesti tarkoitus pelata suvereenisti sijoista 1-8, mutta toisin kävi. Opettaa nöyräksi.

Lauantaille oli sitten jäljellä vielä yksi matsi, taistelu pääsystä pelaamaan sijoista 9-12. Vastaan asettui edellistäkin nuorempi joukkue – raging seagulls, joka koostuu juniori-ikäisistä pelaajista. Tappiosta sisuuntuneena hoidettiin peli melko selvästi 13-8, eikä annettu sananvaltaa kaverille. Sunnuntaille oli vielä voitettavaa.

Sunnuntaiaamupeli oli Venäläistä Sokolia vastaan, sama joukkue joka viime vuonna pudotti meidät taas sieltä 1-8 sijoilta. Revanssia lähdettiin hakemaan, mutta ennen kuin kissaa ehdittiin sanoa, vastustaja johti 4-0. Karmea alku, johtui hyvin kehnosta valmistautumisesta ja huonosta fokuksesta. Seuraavan kerran kun vilkaisin tulostaululle, peli oli 8-1. Silloin toivoin, että joku olisi herättänyt minut painajaisesta, mutta ei. Piina vain jatkui ja peli päättyi 13-4. Harvoin hävettää, nyt hävetti. Ei tappio, vaan pelin karmea taso. Sillä pelillä ei oltaisi voitettu edes yhtään divarijengiä Suomessa.

Ei siinä mitään, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Viimeisessä pelissä sijoista 11-12 kohdattiin taas venäläinen Shadows, joka alkulohkossa voitettiin 9-8. Asenne saatiin merkittävästi paremmaksi kuin aamupelissä, mutta oltiin vähän jäljessä. Molemmat joukkueet tekivät paljon virheitä, johtuen varmasti pitkästä turnauksesta, Shadows hyödynsi meidän virheet paremmin. 13-9? takkiin ja turnauksen 12. sija. Sijoitus oli pettymys, mutta toisaalta kertoo myös siitä, että tänä vuonna meillä ei ehkä pitänytkään olla asiaa sinne 8 joukkueen joukkoon. Treenit kovenee ensi vuodeksi ja noustaan takaisin kärkikahinoihin.

Suomalaisista parhaiten menestyi pk-seudun Karhukopla, joka sijoittui turnauksessa toiseksi häviten hallitsevalle mestarille Viksjöforsille kolmella pisteellä – jo toisen kerran peräkkäin.

Hauskaa oli, kiva päästä kotiin. Kohta hanget sulaa ja pääsee heittämään myös sitä pienempää pannua (helmikuussa kuitenkin vielä SM-sarjan pudotuspelit, kyllähän näitä tapahtumia mahtuu tähän frisbeetouhuun..)!

Niille, jotka uskovat löytävänsä tästä postauksesta frisbeegolfläppää, olette väärässä. frisbeegolf -lajiharjoitteet ovat olleet jäissä parisen kuukautta, koska on vähän lunta. Helmikuussa palataan siihen asiaan halliharjoitteiden ja punttisaliharjoittelun myötä.

Tänä viikonloppuna, tarkalleen 8 tunnin kuluttua käynnistyy Wintertrophy, Vintertrophen – halliultimaten arvostetuin turnaus Euroopassa. Turnaus pelataan Göteborgissa ja paikalle saapuu 24 avoimen sarjan joukkuetta Ruotsista, Suomesta, Venäjältä ja Briteistä. Ainakin.

Vuoden 2009 Winter trophy -promo:

(joka on tosin kohtalaisen väsynyt ja vanha, mutta kaipa siitä jonkun käsityksen saa)

Halliultimatehan on täysin erilaista kuin ulkoultimate. Henkilökohtainen mielipide on vahvasti ulkoultimaten puolesta, mutta toki hallissakin pelaaminen on kivaa. Hallissa pelatessa vain unelmoidaan tästä;

Homman nimi on kuitenkin seuraava; huomenna pelataan kolmen joukkueen alkulohkot -> voittajat suoraan prekvartseihin (eli taistoon pääsystä 16 joukkoon), lohkojen kakkoset ja kolmoset pelaavat vielä keskenään preprekvartsit. Prekvartseista voittajat kvartseihin (eli puolivälieriin tai neljännesfinaaliin), johon la-ilta päättyy. Huomenna siis 4-5 peliä, kukin 13 pisteeseen tai 35 min.

Sunnuntaina jatketaan semifinaaleilla ja lopuksi finaalilla. Sitten nostetaan pokaalia, juodaan mitalikahvit ja ajetaan miljoonaa Tukholmaan, jotta ehditään laivalle.

Viime vuoden sijoitus on 10., joten parannettavaa on. Joukkue on jonkin verran vahvempi ja pienet erot voivat aiheuttaa suuria ongelmia sijoituksen suhteen. Viime vuonna esim. hävittiin prekvartsit pisteellä, jonka vuoksi jäätiin pelaamaan sijoista 9-16. Kärki levenee ja tasoittuu joka vuosi, joten mikä tahansa on mahdollista. Paras joukkue joka tapauksessa voittaa, muu on pelkkää spekulaatiota.

Tässä vähän parempi video ultimatesta ja ihan ok suorituksista:

Nilkka ei ollut hirvittävän turvonnut aamulla, joten aamiaiselle ja pelaamaan. Juostessa tuntui vähän pahalta, mutta kun kroppa lämpeni, ei nilkkakaan tuntunut enää missään. Pientä sivuhaittaa toi poikkeuksellisen paljon kipeytyneet jotkut jalkojen lihakset, jotka ilmeisesti kipeytyivät osittain ontuen juoksemisesta.

Viimeiset kolme koitosta oli tänään edessä alkaen jo aamukahdeksalta. Ensimmäinen vastus, Örebro, on yleensä ollut lyempää keskikastia tässä turnauksessa ja pystynyt haastamaan kärkijoukkueita. Myös tänä vuonna. Mm. karhukopla voitti Örebron kahdella pisteellä. Aamulla joukkue saapui hieman myöhässä paikalle, meidän ollessa jo valmiina aloittamaan pelin ja sauma oli iskeä heti pelin alkuun kun vastustaja on vielä uninen. 2-0 taululla Örebron hyväksi, jolloin diesel käynnistyi. Peli päättyi 13-4 meille, joten pelin alku ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, mutta muuten kyllä.

Örebron antaessa yllättävän vaisun vastuksen, seuraavana vastustajana oli Stenugnsund, joka yleensä on ollut heikompi joukkue. Tuohon uskomukseen ei ollut kuitenkaan syytä tuudittautua. Panoksena Stenuja vastaan oli paikka matsissa sijoista 9-10. Pelin ensimmäisessä pisteessä tunteet alkoivat jo vähän lämmetä puolin ja toisin. Otimme pelin haltuun muutamalla katkomaalilla ja pääsimme karkuteille. Loppupelissä ei katkomaaleja juuri tehty, mutta hyökkäyksen toimiessa 100%:n varmasti, ei niitä myöskään tarvittu. Taistelemaan sijasta 9 lukemin 13-9.

Viime vuonna kohtasimme Gronical dizzinessin ja hävisimme pisteellä. Hollantilaisjoukkue on täynnä pitkiä äijiä, jotka ikäisekseen ovat yllättävän sporttisessa kunnossa. Lataus oli matsiin hyvä, mutta ongelmia tuli sekä hyökkäyksessä, että puolustuksessa. Hyökkäyksen staattisuus ja puolustuksen fyysinen alivoima (ei ainoastaan pituus, vaan selvästi myös fysiikka) ei jättänyt meille sananvaltaa. Turpaan tuli ja 10. sija. Sijoitus on kohtuullinen tässä turnauksessa, mutta pettymyksiä mahtuu joukkoon aika paljon. Ensi vuonna uudestaan.

Suomalaisjengeistä Karhukopla hoiti hommansa mallikkaasti ja pelasi finaalissa Viksjöforsia vastaan. Kopla ei yltänyt parhaimpaansa ja VIF vei pelin nimiinsä yllättävän selvästi 15-10. Hyvä turnaus kuitenkin koplalta.

Jalka kesti loppuun saakka. Ensi viikonloppuna jatkuu SM-sarja, joten uskoisin jalan olevan pelikunnossa silloinkin, kun saan rauhassa levätä melkein viikon. Nyt edessä parin päivän Ruotsin loma, ja sitten takaisin punttitreeneihin. Ultimate- ja frisbeegolfheittotreenit pysynevät vielä sivussa nilkan takia.

Nilkka ja polvi tuntuivat kestävän kohtuullisesti alkulämmittelyn repimiset, joten pelaamaan vaan. Eka peli mönsterÃ¥sia vastaan päättyi 13-1. Ihan kiva lämmittelypeli. Toisessa olikin sitten panoksena lohkovoitto. Brighton pelasi vahvasti, ja henkilökohtaisten pudotusten ym. töppäilyjen myötä, voittivat pelin 13-11. Peli oli meillä jo jollain asteella hallussakin, kunnes annoimme muutaman hyökkäyksen putkeen.

Lohkon kakkossija tiesi pudotuspeliä venäläistä Jupiteria vastaan. Voitolla 16 sakkiin, tappiolla superbörjeen. Lähdimme matsiin paikkapuolustuksella, jolla saimmekin heti pelin käännettyä ja pääsimme kuskin paikalle. 4-4 tilanteessa vaihdoimme miespuolustukseen, joka yllätti tehokkuudellan myös meidät. Peli päättyi lopulta melko helposti meille muistaakseni 5-6 pisteen erolla.

Venäläisten vastustajien sarja jatkui ja vuorossa oli ”Jupiterin isoveli”, Sokol. Voitolla 8 sakkiin, muutoin sijat 9-16. Viime vuonna onnistuimme niukasti voittamaan Sokolin, joten tiedossa oli tiukka matsi. Peli eteni tasatahtia alusta loppuun. Pisteet suurinpiirtein vuorotellen, saldona tuli kaksi menetettyä hyökkäystä ja kaksi katkomaalia. Valitettavasti Sokol voitti arvonnan matsin alussa ja vei trillerin nimiinsä 12-11. Turnauksen toistaiseksi ylivoimaisesti paras peli meiltä.

Vinterille ominainen piirre onkin se, että koviakin jengejä voi pelata esim. sijoista 9-16, koska pudotuspelit ovat pienestä kiinni. Kovat jengit vastakkain, toinen putoaa. Jotenkin se on siistiä (silloin kun voittaa), mutta toisaalta raskasta (kun häviää). Nyt ei auta muu kuin taistella siitä 9. sijasta, joka ei ole huono, vaikka odotukset olivatkin korkeammalla.

Pelit ovat todennäköisesti meikäläisen osalta ohitse, koska nilkka alkaa olla aika hyvin turvonnut nyt kun peleistä on jo aikaa. Tuskinpa on huomenna kunnossa, mutta eihän sitä koskaan tiedä..

Lunta on tullut vaan lisää, joten kiekkoja en ole radalle viitsinyt lähteä hukkaamaan. Muun hyvän lisäksi nivelsiteet revähtivät ja polvi vääntyi ultimatetreeneissä pari viikkoa sitten, joten kaikki treenaaminen on ollut jäissä. Nyt kun nilkan turvotus on lähes kadonnut, olisi haaveena päästä kuitenkin pelaamaan Vintterissä (ultimatea). No, pelit alkavat n. 12 tunnin päästä, joten aikaa parannella ei ole ruhtinaallisesti. Kävely ja juoksukin onnistuu kuitenkin jo, huomenna katsotaan miten pelaaminen sujuu.

Matka kohti Göteborgia alkoi jo eilisiltana perinteisellä merenylityksellä. Viking Linellä ”mun täytyy kävellä näin”, joten pitihän esiintyjää käydä katsomassa. Aamiainen nautittiin terminaalin läheisessä, viime vuodesta tutussa, hotellilaivassa, jonka työntekijä muisti meidät viime vuodesta. Syitä on vaikea sanoa. 450 km:n automatka sujui lähes moitteetta, Ã…rhusin mäkkäri käytiin kokeilemassa. Sieltä saa edelleen hampurilaisia.

Myös viime vuonna perinteeksi muodostunut pihvibuffet käytiin nauttimassa koko joukolla, kun lentokoneella saapuneet joukkueet porvarilliset viimeiset mohikaanitkin saapuivat mestoille. Tehtävä; valitse liha ja paino, se tuodaan pöytään, muut saat hakea seisovasta pöydästä. Tarjolla oli härkää, possua, lammasta, kanaa, kalaa ja kasviksia, joten jokaiselle jotakin.

Eka peli meillä on huomenna vasta 10.40, joten luvassa on pitkät yöunet ja maittava aamiainen. Alkusarjan vastustajina MönsterÃ¥s ja Brighton. MönsterÃ¥s ollaan kohdattu pariin kertaan, eikä sen pitäisi olla turnauksen vaikein vastus. Eihän sitä tietysti tiedä, miten joukkueet ovat kehittyneet, mutta muistaakseni tämän joukkueen kehitys ei aikaisempina vuosina ole ollut Ruotsin nopeinta. Brighton on brittijengi, jolta viime vuonna meinasimme otta pataan, mutta kiristimme viime metreillä ja veitsi kurkulla kirimme 2-3 pisteen eron kiinni ja voitimme pisteellä. He varmasti haluavat voittaa meidät, joten siitä tulee hyvä matsi.

Jatkopelit ovatkin täysin auki, riippuen miten käy alkupeleissä. Lohkovoitolla säästytään yhdeltä matsilta, jos jäädään kakkoseksi, huominen ohjelma sisältää 5 peliä. Huomenna illalla ollaan taas paljon viisaampia.