Ja tietoteknisistä ongelmista johtuen, tämä teksti julkaistaan vasta nyt:

Paljon on ehtinyt tapahtua kuluneen kuukauden aikana. Kisoja on mahtunut muutamat ja parit järjestävässä organisaatiossa. Tukholman analyysi jäi kirjoittamatta, aikataulut menivät melko tiukoille ennen Preliminarya, mutta tässä sitä nyt ollaan!

SDGO – sunnuntai

Lauantain jäljiltä oli melko muikea fiilis, ja kakkosryhmästä lähdettiin puskemaan kohti kärkeä kolmen ameriikan ihmeen kera. Kierros alkoi jo tutuksi tulleella bogilla, ihan perinteisellä kakkosnelosella jännityksen kera. Puolikas kierros kului katsellessa, kun pojat pelasivat hyvin ja meikäläinen tuuppasi par:ia. Kahden väylä birdieputki hyvillä puteilla piristi mieltä ja kovalla itseluottamuksella kolmatta kokeilemaan kumpuväylältä, ”koska eihän se nyt niin kauas voi rollata”. 2s-4nen. Seuravalta väylältä seiskametrinen putti yläpantaan ja siihen suli meikäläisen kiri. Toiseksi viimeisellä väylällä sain vielä mahdollisuuden ottaa birkun ja pelata kohtuullisen kaksi alle tuloksen. Klubitalon takana mäennyppylällä puttasin vasemmalle alas ketjuihin, pyörähti siitä ympäri alaraudan kautta pystyyn ja pyöri klubitalon taakse outtiin. Uutta puttia mukiin ja nelonen korttiin, tylsähkö par.

Finaaliysi sujui siinä sivussa, vauhtiin ei oikein päässyt, mutta muut mokelsivat enemmän. Kokonaisuutena Tukholmasta jäi todella hyvä fiilis. Peli kulki mallikkaasti, puttaaminen oli hetkittäin todella helppoa, ja sijoituskin oli varsin kelpo. Kovin kauaa sitä ei tosin tarvinnut sulatella, kun ajatukset olivat jo Preliminaryssä.

Rickyn voittoputti

Kärkiryhmän viime hetket

Preliminary

Meni järjestän näkökulmasta nappiin, aurinko paistoi, voittaja saatiin selville ja ennen kaikkea rata oli riittävän vaikea, vain 10 pelaajaa pelasi alle par:in *myhäilee*.

European Open

Kelit olivat karmaisevat, mutta siitä huolimatta monella saralla EO teki historiaa. Yleisöä oli julmetusti, maailman ensimmäinen livelähetys telkkariin, kenties maailman hienoimmat kisat? Mikäli missasit, niin tsekkaa livelähetys YLE Areenasta.

Vampula

Loman alkajaisiksi livahdin Vampulaan pelaamaan Rautia Openiin, Vampulan rata on erittäin mielekästä metsäfrisbeegolfia. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kärjessä oli vahvoja otteita esittänyt Jyri Salminen. Toisella (ja viimeisellä) ote kuitenkin lipsui ja väylän 16 jälkeen siirryin ensi kertaa kilpailussa johtoon, vielä oli kuitenkin viisi väylää jäljellä. Tuloksia merkkaillessa alkoi hieman ropista ja kohta ropisi vähän enemmän. Kaatosade kuurossa päätin ihan vaan nopeasti heittää pikkuforenäpyn, joka tunnetuista foretaidoistani huolimatta lähti noin 20 astetta liikaa vasemmalle ja otti puusta vielä toisen 20 astetta, väylän kääntyessä oikealle. Menetin johtopaikkani välittömästi heiton erolla Jyriin ja Harri Heikkaseen. He pelasivat hienosti loppuun saakka, eikä minulla ollut mahdollisuutta ottaa kaulaa kiinni, Harrille ensimmäinen Pro-kisan voitto!

SM-kisat, Tammisaari

Lyhyen historiikin jälkeen takaisin nykyhetkeen. Tammisaari, +22 C, aurinkoista, 7 m/s. SM-kisat on lähteneet mallikkaasti käyntiin, järjestelyt pelaavat ja peli kulkee. Tosin klo 8.10 startti ei ollut huippumielekäs, mutta minkäs sille mahtaa. Kaikki ei voi lähteä samaan aikaan.

Ensimmäinen kierros alkoi vauhdikkaasti, kakkos- ja kolmosväylällä yli kymppimetriset birdieputit mukiin ja nelosella nostobirkku. Sama meininki jatkui ja 7:n onnistuneen 10-metrisen putin jälkeen 8:lla oli sauma kahdestakympistä, mutta se napsahti yläpeltiin. Juuri silloin oli jokseenkin voittamaton fiilis. 9:ltä vielä 7-metrinen putti ja birkkua korttiin, etuysi varsin vakuuttava 6 alle.

Väylällä 14 avaus oli hieno, ja asiat oli hyvin. Helppo hysse puiden ympäri ja taas ollaan birkkuputille. Myötätuuli kääntyi vastaiseksi ja PD kaarsi nätisti outtiin ja kierroksen ensimmäinen bogi oli tosiasia. Siitä huolimatta pari birkkua vielä lisää, kunnes 17:lta bogi. Väylä 17 on tosin henkilökohtaisesti sen verran haastava, että bogi siitä tulee lähes väistämättä, se ei varsinaisesti harmita.

Kokonaisuutena kierros oli yhtä juhlaa: 3 yli kymppimetristä puttia sisään, ei yhtään ohi alle kympistä. Draivit osui ränneihin ja lisäksi pomppikin vielä ihan hyvin. Helppohan silloin on pelata ja tuulettaa.

1. päivä on nyt ohi. Tärkeintä on tässä vaiheessa, ettei tullut sössittyä itse kauas kärjestä. Nyt peliasetelmat ovat mitä mainioimmat ja tästä tulee vielä hieno viikonloppu. Tuloksia voi seurata täältä, huomenna jatketaan!

Pienenä yllätyksenä tuli aikainen aamulähtö: 8.40. Kamppeet piti pakata vielä eilisiltana, päästä ajoissa nukkumaan ja aamulla vähän ennen kukkoa radalle. Erinäisistä syistä, kuten Scandicin sängyn pehmeydestä johtuen saapuminen radalle vähän viivästyi ja lämmittely piti vetää melko tehokkaasti. Tehokas tai ei, lyhyt joka tapauksessa (40 min).

En tiedä johtuiko lämmittelystä, aikaisesta aamusta, rentoutuneesta pelaamisesta, planeettojen asennosta vai palapelin valmistumisesta, mutta pelasin todella hienoa frisbeegolfia. Kakkosväylällä tosin 6-metrinen putti jatkoi siitä mihin eilen jäätiin, en osunut koko pömpeliin. Kolmosella pelastin päiväni 12-metrisellä birdieputilla. 5 väylän jälkeen neljä alle, kutoselta jouduin tyytymään par:iin. Seiskalla 7-metrinen birdieputti meinasi olla ensimmäinen kahteen päivään 5-10 –metrinen putti joka uppoaa, mutta sekin tuli keskeltä ulos. Jaksoin siitä huolimatta olla tyytyväinen että se lähti oikeaan suuntaan.

Unelma-alun jälkeen peli palautui hetkeksi normaaleihin uomiinsa, väylältä 14 alkaen kolmen väylä birdieputki piristi kummasti mieltä. Väylän 16 jälkeen olin 8 alle, ja jäljellä oli vielä kaksi helpohkoa birdie-väylää, unelmakierrokseen oli avaimet tarjottimella. 17 avaus oli mainio, kakkosheitto lipsahti puhtaasti outtiin. Lähestyminen 5,5 metriin ja par-putti alarautaan ja kierroksen ensimmäinen bogi oli valmis. 18:lla avaus oli riittävän hyvä, kakkosheiton piti puuta nuollen lentää korille. Ei nuollut, vaan osui keskelle ja kiekko pyöri takaisin metrin verran oikealle äskeisestä heittopaikasta. Uutta matoa koukkuun ja par (4) tulokseksi viimeiseltä väylältä. Kierrostulos -7, varsin hyvä.

Viimeiset kaksi väylää luonnollisesti sapettaa, mutta olen todella tyytyväinen kokonaisuuteen. Vihdoin tuntui siltä, että heitot lähtee sinne mihin suunnittelen ja päätyvät myös sinne mihin haluan. Puttaaminen oli ihan luvattoman huonoa, 6 metristä voi missata korkeintaan yhden kierroksella, ei neljää. Toisaalta jollei muuta tarvitse enää säätää, niin peli on varsin hyvällä mallilla jo tässä vaiheessa kautta. Seuraavat pari kuukautta onkin sitten vielä aivan auki aikataulujen suhteen riippuen kisajärjestelyistä yms, mutta polte on kova päästä pelaamaan.

Suomalaisittain kohtuullista menestystä kisasta saatiin. Varsin positiivisesti ehkä jopa hieman yllättäen jaetulle kymmenennelle sijalle itsensä pelasivat Matias Söderström ja Lassi Hakulinen! Lisäksi samaan ryhmään mahtui vielä Pasi Koivu, ja Leo Piironen heidän jälkeensä 13:lle sijalle. Hienoa peliä kaikilta, tulevaisuudessa toivottavasti haastetaan entistä kovemmin Ameriikan ihmeitä! Lopulliset tulokset löytyvät PDGA:n sivuilta.

Finaalissa koettiin jännittäviä hetkiä, kun Devan Owens ja Paul McBeth lähtivät viimeisellä väylälle tasoissa. Tässä taistelukaksikon viimeiset heitot:

Paul McBeth approach

Devan Owens approach

Final putts