Express on 2012

Uus kausi fribagolffin saralla on monilla jo korkattu, on myös hieno tuntea että itelläkin olis jo pieni hinku pelaamaan! fribagolffin kehdossa on kuitenki viä metri lunta maassa et kypsytellä saa vielä hetken.

Mullahan ei varsinaisesti ole mihkään tässä kiire, heinäkuulla pitää vasta pelata hyvin. Siihen saakka voi keskittyä lähinnä fysiikkaan ja naperokin tulee varmaa parinviikon päästä et sitä odotellessa. Isyysloma tulee oleen tiukka, ranteet hellänä vaippaa pesään, salilla tehää hauberista kivitalon kokone ja vihkulla painetaan heittohommia. 8h päivässä enemmän aikaa mahdollistaa huikeat puitteet päämääräselle heinolalle, siihen kylkee viä täykki kesäloma niin täytyy sanoo että oikeen odotan kesää. Hieno ja kova haaste kivuta takas euroopan eliittiin (tosin omasta mielestä en siältä ole tippunutkaan)

Sveitsissä ens kuun lopulla kauden avaus, sopiva rata vähän keskikuntoselle ja siten hyvä kohta alottaa kausi.

-james

On kivaa kun on hauskaa??

Terve 🙂

Viimesestä kirjotuksesta on monta viikkoo, yhtä monta ku oon viimeks vilkassut friboja. Tuntuu hyvältä, on tuntunu jopa niin hyvältä et nyt kun tätä kirjotan ni mietin et mikä hommassa kusi. Pelaaminen on pääsäntöisesti kivaa, mutta.

Karu totuus oli liian karua, kaverit oli vähän parempia kuin väsynyt ja hiipunut heinola. SM kisoihin mentäessä olin todella niin hyvässä iskussa kuin oli mahdollista, ainoo mistake oli suorittaa munakarvojen siistiminen päivää ennen lähtöä ja siinä meni joku pahasti pieleen 😀 vitsivitsi. Keskittyminen ja kärsivällisyys ei vaan ollu lajin vaatimalla tasolla, tiesin asian mutta kyllä tuli selkäytimestä se lepsuilu, paljon tyhmiä virheitä. Voidaan sanoa että en ollut paikalla oikeasti, siellä oli vain joku mestarin vaatteissa. Golf on aika raskas peli jos rupee kantaan epäonnistumisia taskuissaan, mut ei niitä poiskaan voinut heittää onhan niissä seifti rypeä.

Heittotaito ei  enää katoa, mutta fysiikka katoaa nopeemmin kun huomaakaan ja kyllä se ainakin mulla vaikuttaa draiviin. Tästäkin löytyy tuoretta faktaa, ei tarvi kun katsoa peiliin, tai jos silmissä on unihiekkaa ni voi marssia salille ja laittaa punnusta tankoon. Ei vaa lötä lähe hanskasta niin terävästi mitä ennen. Fysiikka tarvii hankkia takas, huono juttu siinä on että se ei tuu takas ihan samaa vauhtia kun lähtee 🙂 Fiilikset tosiaan oli aika huonot koko kaudesta, ehkä kuitenki itse aiheutin siitä aavistuksen huonomman kun se todellisuudessa oli. Heitto on nykyään niin monipuolinen et tulee valinnan vaikeutta ja perseilyn vaara kasvaa. Itseluottamus oli vähän kadoksissa ainakin European openissa, kärkisijojen sijaan pelasin cut:n tuntumassa. Luulen kyllä että oon löytäny tässä pikkuhiljaa sovun itteni, pelini, saavutusten, tavotteiden ja niiden realistisuuden kanssa. Olis mukavaa jos ei olis niin kovin vaikeeta se elämä siä kentällä.

Ens kaudesta ei vielä tiedä paljonkaan. Mitään sopimuksia ei oo vielä tehty. Todellisuus on kuitenkin se että kisakauden alku viivästyy hiukan, johtuen muusta elämästä ja fysiikan puutteesta. Mutta ei voi kun toivoa että tässä pääsee taas mukaan siihen junaan missä pelataan rohkeeta ja tuloksellista fribaa, sielä heinola elää ja nauttii.

 

Hauskaa alkuvuotta, muistakaa keskittyä ni ei herpaannu näin.

 

– Austraalian avoimet melbournessa

Meri-Toppila SM 2011

18 väylää, par 61. Korkeuseroja, tuulta ja paljon lujia draiveja, näistä Koostuu Meri-Toppilan fribarata. Lähen tässä pohtiin jo omalta osalta huomisen ensimmäistä rundia, lähtö 1 väylältä, klo 16:00

1 Väylä tarjoo heti kohtuullisessa määrin haasteita jos/kun vastatuuli astuu kuviin, oikeella lampi ja vasemmalla aika tiukka OB raja. Dropille ei paranis joutua.

2 väylä lähtee pieneen ylämäkeen jonka rinteellä on koivuja, jos lipsauttaa koivuihin niin paariin saa pelata, muuten kohtuu varma par mut kuitenkin vaikee birdie.

3 väylä on selkeesti vaikein pelata samalla lailla joka kierroksella, johtuen valtavasta määrästä erilaisia puita mitä matkan varrella voi kohdata, tai mikäli ei siihen puhteeseen ryhdy on avaus saatava lähelle vasenta OB rajaa ja jatkoheitto outin päältä. Par on oikein kelpo tulos.

4 väylä 80m kohti merenrantaa, paperilla varma 2. Tuulen voimakkuus voi yllättää kenet tahansa.

5 väylä pitkin rantaa, yleensä mukava oikeelta vasemmalle ja hiukan vielä takaa puhaltava tuuli. 137m ja lujaa saa hyserillä painaa, tuuli jeesaa vähän.

6 väylä pelataan OB rajalla ympäröityyn saareen. 90m ja saari on ihan inhimillisen kokonen, pitäis pirkottaa. Tuuli oikeelta vasemmalle

7 väylällä voi tehdä bogin jos haluu perseillä. Ilman suotuisia skippejä en tätä koria saavuta. Suurella riskillä vois ässällä mukille, mut ei ainakaan kisan alkumetreillä tarvi

8 väylä on ihan selkee pirkko, ei muuta

9 väylä par4 mut böördi ei tuu tarjottimella, vaan se täytyy käydä heittämässä. Reseptejä on monia, oma koostuu hyserflipistä saaren vasemmalle puolen ja kämmen metriin.

10 väyläkin par4 jossa 115m päässä on tuuhea puska, vastatuulen ja pienen ylämäen takia ite en sen yli saa turvallisesti heitettyä. Eli hysse puskan viekkuun vasemmalle ja siitä lähäri millii. Haasteita tarjoo sivurinne ja rinteen alla vaaniva OB linja

11 väylä pitäs olla pala kakkua kämmen tai pommi hysse kenelle tahansa, mutta tiheet puskat jokka ympäröi koria koituu vielä monen pirkun kohtaloksi.

12 väylällä heitetään avoimelta umpi mettään, eli kaikki mahollista. Todellista taitoo vaatii pistää ”väylää” pitkin mukille. Toki moni vetää tuurilla jostain ja jotkut vetää kaukon tuurilla sit toiseen suuntaan.

13 väylä on lyhyt par4 mutta väylän ekat 50m on tiukkaan puuränniä ja mielellään ei mihinkään osuis. Ei mikään päivänselvä pirkku ja bogikin tehdään vaivatta

14 väylä on radan lyhyin, mutta puuosumat tuovat tällekkin väylälle extra täytteen. Väylän 4:s täyte oli siis korin takana heti 5 metrin päässä oleva pieni oja, luonnollisesti OB.

15 väylää pelataan metsikössä 101m par4 jossa avaus laitetaan tiukkaan hyseriin ja böördi tehdään 2 heitolla tai 10-15m putilla. Väylä jossa harmittaa ottaa par.

16 väylä on vuorostaan metästä avoimelle, ylämäkeen ja 50m päässä mäntyjä siistissä rivissä. Ei helpoin pöördi.

17 väylä on rajattu tiukoilla OB linjoilla. 100m alamäkeen jossa kori harjanteella jonka molemmilla puolin odottelee ahne OB. Tuulella maukas.

18 väylällä heitetään jo 1 väylällä tutuks tehdyn lammen yli. Korin alue on semmonen ihme läntti joka on tiitä reilusti korkeemmalla, eli jos hihasta ei löydy draivia jolla pääsee läntin päälle niin 2 heitto suoritetaan sokkona. Par harmittaa.

Tulostaso riippuu täysin tuulesta, ellikä tyynellä paukutetaan matalaa 50:stä normaali windseillä 55 on hyvä ja myrskyllä sitte vaan koitetaan saada puttia mukiin. Jokatapauksessa huomena alkaa hieno kisa, jonka aikoo voittaa moni pelaaja. Voiton soisi monille, mutta yks sen vaan tekee 🙂

-Oulu kuittaa.

Road to National Championships

Teeerve!

Ajattelin kirjottaa artikkelin kuinka tässä nyt on valmistauduttu kauden lopetukseen, eli SM kinkereihin Oulun tienoilla.

On jo kaikille tullut selväksi etä lähestulkoon kaikki on vedetty läskiksi tällä kaudella. Hyvää peliä oon esittänyt ainoastaan Köpiksessä sunnuntaina ja Tukholmassa heitin hyvin, mutta puttasin luokattomasti. Lähtökohdat turnaukseen on siis vaikeat, mutta ei missään tapauksessa huonot.

Asioita on lähdetty purkamaan levolla, jonka jälkeen on heittoa työstetty hartiavoimin. Tenniksen peluu on vieny ajatukset fribagolffista hienosti muualle ja samalla saanut fyysistä kuntoa kohennettua. Tällähetkellä peli on menossa oikeeseen suuntaan ja siinä on taas sitä samaa tyylikkyyttä ja rentoutta mitä 15 vuotta pelanneella täytyy ollakkin. Tatsi on nyt kutakuinkin hiottu huippuunsa ajatellen Oulun rataa ja vaativia olosuhteita.

Viikkokisat Meresmaan kans on tuonut taas sitä kipinää esille mitä tässä nyt on etsitty, ajoittain oon esittänyt lähestulkoon maksimaalista peliä. Mutta kyllä on Jussillakin peli kuosissa. 3 viimeset viikottaiset niin kaveri ei oo missannu yhtään ringin sisältä, itekkään en oo toki missannut kuin kaksi. Kaikki ennusteet siihen että Oulussa käydään ennen näkemättömän kova taisto Suomen fribaherruudesta on olemassa. Monta pelaajaa on nostanu tasoaan tälle vuodelle, mutta voisin kyllä veikata että voittaja heittää kisassa vähiten heittoja

Oulussa nähään! 🙂

-James

Heinäkuu on superkuu

Fribagolfin superkuukausi rupee oleen ohi. Stockholm Open, Tali Open ja European Open tuli pelattua tässä sumussa. Kausi niin sanotusti rupee oleen loppusuoralla isojen karkeloiden osalta, lähestulkoon kaikki odotukset oli vedetty metritolkulla riman alta. Masentava ja nolo juttu pelata tällä osaamisella näinkin huonoista sijoituksista. Tukholman kisa oli jo lupaavaa toimintaa, heitto oli siellä missä piti mut viimeistely ontui pahasti. Tein pika ratkaisun ottaa viimekauden putterit takas käyttöön, viimeistely parantui merkittävästi. Kohu prodiscus kisoista oli myös hieno ja piristävä juttu kaikenkaikkiaan, vituttaa vieläkin että jotkut ihmiset osaa olla kunnon paskahousuja. No savun saattelemana Taliin tekeen tulosta.

Kovatasoisessa kisassa avaus rundi olikin ihan siedettävää peliä, ajoittain jopa varsin näyttävää ja rohkeeta. Kierrokseen mahtu kuitenkin muutama aika synkkä väylä. Lopun kisasta keikuin jyrkänteen reunalla jatkuvasti ja Talin tiukat metsiköt runsaine OB linjoineen ja onnekaisine pomppuineen imi Heinolan jyrkänteeltä alas ja paluuta ei enää näkynyt, täytyy kyllä myöntää että samalla rupesin pelaamaan yltiöpäisellä riskillä. Vähän sama juttu kun hyppäis ankkuri jaloissa mariaanienhautaan, mutta siinä kohtaa se oli aivan sama. Loppupeleissä karsiuduin jopa finaalista, sekin on eräänlainen meriitti.

Fiilikset oli mahtavat, hyvä kisa alla niin on hieno ponnistaa yhteen kauden päätapahtumista 😉 Nokialle saavuttuani tiistaina, fiilis kisakylässä oli erinomainen. Oli suuren tapahtuman tuntua ja on hieno nähdä miten laji ponnistelee eteenpäin suurin askelein. Hyvän tuntuiset treeni kiessit ja sää oli kuin morsian. Muutenkin kaikki oli kunnossa, tiesin radan ja oon voittanut kisoja kyseisellä radalla, tosin hiukan eri väylillä mutta kuitenkin samassa maastossa. Halusin pelata agressiivista peliä unohtamatta järkeä. Tiesin pystyväni böördiin kaikilla väylillä, muutamaa lähdin pelaamaan par:na heti tiiltä. Alkuunsa jouduin välittömästi taisteleen par:sta eli nelosella, vitosella ja kutosella. 4:lla 20m par putti ylämäkeen ja 5:lla 11m jonka sain sisään, mutta kuutosella rupes jo lipsuun aivan järjettömästi, satoi myös vettä järjettömästi. Puttasin bogia 13m takana rotko, mukiin. Jälleen kerran olin tutussa tilanteessa viikontakaa kun keikuin aivan siinä jyrkänteen reunalla. Olin ihan OK tilanteessa vielä kierroksen puoleenväliin asti ja 11:lla draivasin korin vieressä olevan koivun kautta pointseille ja putti ohi, kun pari jätkää veti tylysti koko puskan läpi metriin. Rankan sateen takia kiekot rupes lipsuun ja heittoon tuli arkuutta. Tuli myös keskeytys, jonka jälkeen tuhosin kierrokseni lopullisesti. 8 päälle par:n ei todellakaan ollut se startti mitä olin pelaamassa.

20 heittoa kärjelle hävinneenä tiesin pelin olleen selvän vaikkei nyt ihan voitosta haaveiltukaan, halusin kuitenkin vielä tehdä hyvän sijoituksen ja silleen. Puhuin aiemmin siitä agressiivisesta, mutta järkevästä pelitavasta. Jostain syystä järki oli jäänyt johonkin ja pommitin rankasti pojoille kaikilla lopuillakin kierroksilla ja en edes kehtaa katsoa mikä oli loppusijoitus, jokatapauksessa se on riittävän huono.

Syy tähän notkahdukseen on varmasti osittain siinä että haluan menestyä liikaa, jolloin itse tärkein eli peli unohtuu. Ajattelutapa että jos ei voita niin ei ole väliä monesko on, on kyllä täysin perseestä, ja myönnän kyllä syyllistyneeni tuohon enemmän tai vähemmän nyt tänäkautena , minkäs teet kun halu voittaa kisoja on liian paljon suurempi kuin halu pelata hyvää peliä. On todella paljon helpompaa voittaa kisoja kun pelaa hyvin ja jollei sittenkään voita ni ei sille voi mitään. Koska haluamalla ei voiteta paskanvertaa, sen nyt voi jo puolenvuoden kokemuksella tässä kertoa.

Olo nyt viikon tauon jälkeen on aika rauhallinen ja vapautunut osittain. Nyt loppukauteen on lähdettävä vaan pelaamaan niin hyvin kuin osaa ja tuo ihme voittamisapina saa napin ottaan. Ja mikäli pelaan niin hyvin kuin osaan niin kaikki on mahdollista 🙂

-Jesse