Mennyt viikko taittui 31:llä suomalaisella frisbeegolfaajalla Euroopan mestaruuskisojen merkeissä, Essexin yliopistolla Englannin Colchesterin kaupungissa. Sää helli Englannille epätyypillisesti jopa liiaksi asti heittäjiä viikon aikana ja SM-kisojen tyyliin kärvisteltiinkin helteessä. Saldona hikisestä kisasta suomalaisittain oli yksi mestaruus, yksi hopea, kaksi pronssia ja joukkuecupin toinen sija.
Mieleenpainuva kisarata
Essexin yliopiston Colchesterin kampusalueelle kasattu kisarata jäi varmasti pelaajille mieleen monellakin tapaa. Rata tarjosi varmasti jokaiselle suotuisia väyliä, erittäin hankalia väyliä, visuaalisesti näyttäviä väyliä ja hieman myös kyseenalaisia väyläratkaisuja.
Frisbeeliiton jutussa onkin kasattu huumorimielessä kisojen TOP5 -erikoisuudet. Omalta osaltaan nämä erikoisuudet tekevät varmasti kuitenkin radasta nimenomaan persoonallisen ja mieleenpainuvan. Radan par oli 66 heittoa ja rata sisälsi 18 väylää. Neljän päivän aikana pelattiin kierros per päivä -tahdilla.
Kaikki pelaajat heittivät neljä kierrosta, erillisiä finaaleja parhaille pelaajille ei järjestetty.
Avoimessa sarjassa Sikasen johdolla 14 pelaajan voimin
90 pelaajan avoimessa sarjassa suomalaiset menestysodotukset lepäsivät Arttu Sikasen harteilla. Edellisenä kesänä samoissa maisemissa menestynyt Sikanen olikin lopulta paras suomalaisheittäjä. Ensimmäisen kierroksen (58 heittoa) jälkeen Sikanen olikin toisella sijalla iskuasemissa. Sikaselle heikkotasoinen toinen kierros vei mahdollisuudet mestaruuteen, Artun pelattua 64 (-2).
Hyvän kolmannen kierroksen turvin Sikanen palasi viimeiselle kierrokselle kärkipooliin, mutta jäi lopulta viidenneksi, heiton päähän kolmossijasta. Kärkisijat karkasivat Saksaan, Tanskaan ja Ruotsiin.
Simon Lizotte löi tauluun heti avauspäivänä käsittämättömän tuloksen -12, ja tämän jälkeen johtikin kilpailua loppuun asti. Mestaruuskin heltisi lopulta neljän heiton turvin. Tyylikkäällä pelillä toiseksi pelasi tyylikäs pelaaja, Karl Johan Nybo Tanskasta. Tobias Östling Ruotsista sai pokata kolmospystin noustuaan päätöspäivänä kakkoskortista kolmanneksi.
Suomalaisedustusta kympin kärjessä täyttivät Juho Parviainen (6.), Ville Piippo (7.) ja Erno Väyrynen (10.). Kahdenkympin kärkeä tarkasteltaessa saadaan mukaan suomalaisista vielä Jere Rosenqvist, Tapani Aulu, Jukka Leinonen, Markus Mäntylä ja Juhani Vainio. Tasoa maastamme siis kyllä löytyy, mutta terävin kärki taisi olla kotisuomessa valmistautumassa Atlantin takaisiin koitoksiin.
Mitalit ja mestaruudet avoimen ulkopuolelta
Markku Tohni on nyt myös Euroopan mestari sarjassaan. Kuva: Rene Westenberg
Kokemus oli kilpailun sana suomalaisnäkökulmasta. Avoimessa vielä monta mahdollisuutta saava kokemattomampi katras jäi siis ilman mitaleita. Seniorisarjoista menestystä sitten tulikin.
Markku Tohni vei Nokialla nimiinsä ensikertaa mitellyn Senior Grandmasters -sarjan. SM-titteli sai Englannissa seurakseen saman sarjan EM-tittelin. Tohnin ase oli tasaisuus, kolme 77:aa ja yksi 74 toivat mestaruuden nokialaiselle kolmen heiton erolla. Tohni pelasti siis Suomen mestaruustittelien osalta.
Masters -sarjassa (40-vuotiaat) suomalaisia pronssimitalisteja olikin kaksi. Jouni Leskinen nousi upealla viimeisellä kierroksella (59) kaukaa kärkisijojen takaa kolmanneksi. Paremmat viimeisimmät kierrokset heittäneenä pelaajana Leskinen sai noutaa pokaalin palkintoseremoniassa, mutta tosiasiassa pronssitilan kohtaloa ei pelaamalla ratkaistu.
Kolme muuta samaan tuloksen päätynyttä, mukaan lukien Kari Vesala, ovat ainakin moraalisia pronssimitalisteja. Moraalisia siinä mielessä ainakin, että mitaleja ei sen kummemmin kenellekään jaettu ja pokaalitkin muut kolmannelle sijalle sijoittuneet saavat muissakin sarjoissa jaetuille palkintokorokesijoille päätyneiden tapaan postitse.
Grandmastersit, eli edellisten sarjojen väliin asettuvat viisikymppiset kävivät lopulta Britannia-Suomi -mittelön mestaruudesta. Derek Robins ja Marko Timonen jättivät muut taakseen, mutta lopulta heidänkin väliin muodostui viiden heiton ero britin eduksi. Timosen yksi yli 70 heiton lipsahtanut kierros (71 heittoa) koitui muuten hienon kisan pelanneen suomalaisen kohtaloksi.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen vallinnut viiden heiton ero pysyi siis kolmen viimeisen kierroksen jälkeen lopulta täsmälleen samana. Hopea oli kuitenkin hieno suoritus ja sekaan Timoselle mahtui myös yksi grandmasters -ikäiselle pelaajalle komea, yli 1000 pisteen reitattu, kierros (63). Tuo kierros oli myös koko sarjan paras yksittäinen kierros.
Junioreissa mitalit karkasivat suomalaiskolmikolta Leevi Liitti, Lassi Hakulinen ja Jasper Fröberg. Heidän lopulliset sijoituksensa äskeisessä järjestyksessä ovat 5., 6. ja 8. Saksan Sven Rippel oli ylivoimainen yhteistuloksellaan -23, jolla olisi avoimessakin oltu hienosti kuudentena.
Naisissa Anna Elon tasaisesti parantuneet kierrokset tuottivat lopulta 7. sijan. Heikommat alkukierrokset maksoivatkin Annalle varmasti muutaman sijan, mutta hienosti Anna Suomen lippua piti korkealla ainoana (!) naisedustajanamme.
Maiden välinen kilpailuformaatti hakee vielä muotoaan
Jokaisen sarjan 20 parasta sijaa lopputuloksissa pisteytettiin, ja näistä pisteistä muodostui lopulta Nations Cupin lopullinen kunniataulukko. Isolla edustuksella liikkeellä olleet maat veivät odotetusti kärkisijat. Saksan, Suomen ja Ruotsin välillä käyty kisa tietystikin suosii tällaisessa muodossa pelattuna vahvan edustuksen maita. Tähän loppujen lopuksi ratkesi voittokin.
Nimittäin naisten sarjassa kolme kärkisijaa vallannut Ruotsi vei Nations Cupin ykköspystin juuri tällä naissarjan vahvalla edustuksellaan. Anna Elolla oli mahdoton tehtävä yksinään kerätä riittävästi pisteitä. Johtopäätöksenä tästä voidaan tehdä se, että kilpailevia naispelaajia tarvittaisiin lisää, jotta kisailijoita naisten sarjaan ulkomaillekin Suomesta löytyisi.
Suomen vahva panos ja edustus muissa sarjoissa tuotti toisen sijan ja Saksan oli tyytyminen kolmanteen sijaan.
Järjestelyt pääosin hyvät
Brittejä epäiltiin etukäteen paljoltikin heidän kyvystään järjestää tämän mittaluokan kisat. Pääosin pelaajat olivat kuitenkin tyytyväisiä kisan sujuvuuteen. Yksittäisiä kömmähdyksiä sattui ja niistä syntyi satunnaisia vaaratilanteitakin, mutta paljon hyvääkin oli. Esimerkiksi hienosti hoidettu livetulospalvelu oli mallikelpoinen suoritus briteiltä.
Kahden vuoden päästä kisattavien seuraavien EM-kisojen isäntämaa on vielä epäselvä. Englannin kisa oli kuitenkin erittäin hyvätunnelmainen, varmasti johtuen myös siitä, että pelaajat viettivät koko kisaviikon päiviä ja öitä myöten kampuksella, jossa kisakin käytiin.
Kuulumisia päästiinkin vaihtamaan grillibileissä, varusteidenvaihtoillassa ja kokoontuivatpa maaedustajatkin eräänä iltana miettimään keinoja viedä lajia eteenpäin.
Hyvin suoriutuneen Tapani Aulun kipparoiman Team Finlandin puolesta uskaltaakin kiittää kisadelegaatiota hienosta kisasta.
