Koukuttuminen

Edellisessä blogissa kerroin vähän harrastuksen alusta ja nyt voisin jatkaa siitä miten pääsin ns pelkojeni yli. Siellä mainitsinkin, että itselle paremmin sopivat kiekot toivat pituutta. Tämän jälkeen lähdin myös useammin poikakaverin mukaan radoille. Radan muutkaan heittelijät eivät enään häirinneet niin paljon ja olikin pakko tottua siihen, että siellä saattoi olla joku muukin mukana.

Ensimmäisen täyden kierroksen taisin käydä Joutsan Joutsenlammen radalla, joka oli tuolloin vielä pystyssä, mutta on ilmeisesti tänä keväänä purettu. Laukaan Peurungan rata oli vielä viime kesänä ainoa täysmittainen rata Jyväskylän lähellä, joten siellä tuli kierrettyä paljon. Jyväskyläänkin saatiin 18 väyläinen rata loppusyksystä. Peurungassa kävin  sitten ensimmäiset viikkokisani 18.9.2011. Ensimmäisen kisan jälkeen en enää pystynyt vastustamaan kisojen kutkuttavaa ja kutsuvaa ilmapiiriä.

Kaikista suurimmaksi innoittajaksi kisaamiselleni mainitsen kumminkin KS-turneen elikä Keski-Suomen turneen, jossa piti kiertää eri Keski-Suomen ratoja ja saada mahdollisimman hyvää tulosta. KS-turneessa tarkoituksena on omalla ajallaan kiertää lähialueen ratoja ja ilmoittaa turneen ylläpitäjälle heitetty tulos. Näin tulee koko kesän ajan parannettua tulosta radoille ja kierrettyä niitä uudestaan ja uudestaan. Olen kumminkin erittäin kilpailuhenkinen ihminen (olen kilpaillut suunnistuksessa pienen ikäni), joten tulosten parantamisen tavoittelu vei minut mukanaan. Tulihan niitä paljon ärräpäitä kun yritti saada radan tulosta paremmaksi ja kun tiesi että on mahdollisuus, mutta ei vaan sujunut. Haluankin heittää näin pallon muillekkin seuroille, että järjestäisivät samankaltaisia turneita. Varsinkin naisille tälläinen turnee mataloittaa kynnystä kilpailla huomattavasti.

---

3 kommenttia: