"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Härkävuoren frisbeegolfrata

Radan kuvaus

Talvipelattavuus ei tiedossa

Vuonna 2022 valmistunut 18-väyläinen frisbeegolfrata Mustion Härkävuoreen. Lähellä myös Mustion linna jossa majoitus- sekä ruokailu mahdollisuus.

Lue lisää

Lämmittelyalue kera kahden puttikorin löytyy 1-väylän heittopaikan välittömästä läheisyydestä.

Huomioi, että rata on suljettu talvisin!

Ajankohtaista

Radan tiedot

  • Osoite

    Raiviotie
    10360 Raasepori


  • Rata kartalla

  • Perustettu

    2022

  • Korit

    Prodigy

  • Väylien määrä

    18

  • Heittopaikat

    Tekonurmi

  • Pinnanmuodot

    Kumpuileva, jonkin verran korkeuseroja

  • Opasteet

    Prodigy-opasteet

  • Ratatyyppi

    Metsärata
    Hiihtokeskus

  • Ylläpito

    Kuukausittainen

  • Ratamestari

  • Suunnittelija

    Eemeli Kouki

  • Ilmainen/maksullinen

    ilmainen

  • Lisätietoja

  • Talvipelattavuus

    Ei tiedossa

Väyläkuvaukset

Härkävuoren frisbeegolfrata

Ratakartta

Väylä 1: Härkävuori #1

Pituus 196 metriä. Par 4

Väylä 2: Härkävuori #2

Pituus 177 metriä. Par 4

Väylä 3: Härkävuori #3

Pituus 147 metriä. Par 4

Väylä 4: Härkävuori #4

Pituus 185 metriä. Par 4

Väylä 5: Härkävuori #5

Pituus 130 metriä. Par 3

Väylä 6: Härkävuori #6

Pituus 117 metriä. Par 3

Väylä 7: Härkävuori #7

Pituus 88 metriä. Par 3

Väylä 8: Härkävuori #8

Pituus 101 metriä. Par 3

Väylä 9: Härkävuori #9

Pituus 87 metriä. Par 3

Väylä 10: Härkävuori #10

Pituus 89 metriä. Par 3

Väylä 11: Härkävuori #11

Pituus 164 metriä. Par 4

Väylä 12: Härkävuori #12

Pituus 170 metriä. Par 4

Väylä 13: Härkävuori #13

Pituus 199 metriä. Par 4

Väylä 14: Härkävuori #14

Pituus 137 metriä. Par 3

Väylä 15: Härkävuori #15

Pituus 77 metriä. Par 3

Väylä 16: Härkävuori #16

Pituus 236 metriä. Par 5

Väylä 17: Härkävuori #17

Pituus 91 metriä. Par 3

Väylä 18: Härkävuori #18

Pituus 80 metriä. Par 3

5 arvostelua radalle “Härkävuoren frisbeegolfrata

    Bongattu! Karttalinkki vie suoraan kohteeseen. Parkkitilaa on riittävästi ja radan opastaulu hyvin paikallaan. Ykkösen tii on aivan parkkipaikan vieressä. Tarjolla on 18 väylän kokonaisuus – haastavia ja toisaalta vähän helpompia väyliä.

    Radan alkuosassa väylät jakavat fiiliksiä. Ykkönen tarjoaa lähes rangen draiville ja hyvällä lähärillä pääsee kokeilemaan pirkkua. Kakkosella taas ei oma käsi riitä mitenkään ja taistellaan par-tulos. Kolmosella taas fiksu avaus ja hyvä lähäri takaavat pirkkupaikan. Nelosesta en oikein päässyt kiinni, mihin siinä pitäisi avaus heittää , kun joka puolella oli tarjolla männikköä. Jos haluaa avata pururadalle, niin tarkka saa olla heiton kanssa. Viitonen on taas niin paljon ylämäkeen, ettei oma käsi riitä tarpeeksi pitkään heittoon. Tässä kohdassa ajatus oli, että rata tulee olemaan täydellistä tarpomista.

    Tästä eteenpäin radan profiili hieman helpottuu ja oma fiilis parani heti. Väylät 6-11 ovat pituuksiltaan hieman lyhyempiä ja myös tarpominen vähenee huomattavasti. Väylällä 12 piti hetken aikaa etsiä oikeaa väylälinjaa ja meinasin pelata väylän liian suorana. Väylä 13 vaatii puolestaan järkevän avauksen kalliolle ja siitä jatkon korille. Turha yrittää kiertää mandoa pitkällä heitolla, sillä päätyy melko varmasti mörriin. Kahden vaikeamman väylän jälkeen väylät 14-18 ovat taas vähän helpompaa heittämistä, jopa väylä 16 (par5). Väylän 15 kuumotuspuut ovat hyvät.

    Korit ja tiit priimaa sekä siirtymät pääosin lyhyitä. Muutamassa kohdassa piti varmistaa, että on menossa oikeaan suuntaan. Monessa kohtaa siirtymät kulkevat kuitenkin pururataa pitkin. Rata on hyvin suunniteltu siirtymineen ja rata päättyy aivan parkkipaikan viereen.

    Rataa sopii hyvin kokeneelle ja jonkin verran pelanneelle. Muutamalla väylällä pitkistä heitoista on hyötyä, mutta ne väylät kannattaa pelata järkevästi. Kokonaisuudesta jäi kaksijakoinen fiilis – osan aikaa rata turhautti ja osan aikaa taas heittäminen oli mukavaa. Muutamaa väylää kehittämällä/parantamalla voisi pelattavuutta vielä parantaa, esim. tuo nelosen siistiminen tai sweetspotin avaaminen/merkkaaminen. Haastavia ratoja kuitenkin tarvitaan ja liikaa ei saa helpottaa.

    Suositus kuitenkin radan pelaamiselle – käy testaamassa ja älä anna alkuosan pelästyttää. Radassa on potentiaalia varsin hyväksi kokonaisuudeksi.

    Kiva neppirata, sopii pienikätisille ja vasurin opetteluun helpossa maastossa. Vai miten se nyt meni? Oikeasti siis haastava rata, jossa kannattaa pysyä väylällä.

    Millaista tulosta täällä voi tehdä? No. Väylä 1, Par 4, 212 metriä. Väylä 5, par 3, 130 metriä. Ylämäkeen. Kyllä täällä saa lapasta olla, jos meinaa pakkaselle pelata. Amatööriheittäjälle pelikirja Härkikselle on pysyä väylällä ja mörriin joutuessa yleensä putata väylälle. Pelikirjat ovat kuitenkin erilaiset 130-140 metriä heittävälle, jolloin moni väylä helpottuu huomattavasti.

    Miten muuten, niin parkkipaikalla ja eka väylällä on kiva kokeilla kiekkoja, tiit ovat hyvässä kunnossa, väylät hyvin hoidetut, roskiksia löytyy ja yleisilme väylän puolella on mukava. Nousuja ja kömpimistä kallioilla on, mutta mistään haastavasta maastosta ei voi puhua. Mörreistä puheen ollen, muutamilla väylillä tuulet veivät kiekkoja, muutamilla oma heitto ja kiekkoja sai haeskella milloin puiden välistä, milloin tiheämmästä pensaikosta. Tiheitä mörrejä on, erilaisia ja eri kokoisia ja spottereiden tarve on monille väylille. Yksin jos menee, niin riski kiekkojen hukkaamiseen kasvaa.

    Yleisilmeeltään mukava, mutta vaativa rata. Suosittelen kaikille, joilla on spotteri mukana tai heitto tarkka ja tikissä.

    Loivapiirteisillä rinteillä kiinnostavia keskipitkiä ja yksittäisiä pisimpiäkin väyliä. Vain 13. väylän alkuosa – jossa erinomaiset portaat – on jyrkempi tarjoten avaramman heittonäkymän. Puolet radan väylistä on kuntorataurilla… parhaimmillaan se toki nopeuttaa väylillä etenemistä.

    Aivan, tuskasoturienkin alla odottamalla tavalla rata on metsäsavotan tarpeessa. Kiekkojen löytymisen jouduttamiseksi etenkin väylien 4, 13 ja 16 sivustoilla on laajemmin tilausta puuston, vesakkojen ja paikoin saniaistenkin harventamiseen. Alueen kuntorataverkosto kuitenkin suuresti helpottaisi talkoologistiikkaa.

    Heittoalustat laadukkaat ja väylien väliset siirtymät opastettu hyvin. Väylien varsinaiset heittolinjat on raivattu onnistuneesti ja poistettu kaadetut puut. Hyvä rata selkeillä väylälinjoilla!

    Höntsä heittäjällä ei mitään asiaa tänne, ellei halua bägin kevennystä. Helvetin tiheää metsää väylän molemmin puolin, varmasti hukkuu kiekot. Ensimmäiset pari väylää ihan hauskat, jonka jälkeen väylät muuttuu ihan painajaismaisiksi. Kerran käyty eikä tarvitse kyllä toiste tulla. Enkä voi muutakuin suositella kiertämään kaukaa.

    Kierroksen jälkeen päällimmäinen tunne radasta on ”onneksi se on ohi”, mutta samalla monelle väylälle jäi kutina, että sen pystyisi pelaamaan paremminkin. Se on varmaa, että yli-innokkaat aloittelijat ja voimiensa huipussa harhailevat nuoret onnistuvat pilaamaan niin itsetuntonsa kuin bäginsä sisällön täällä varsinkin tuulisella säällä, mutta omat rajoitteensa tunteva Tuskasoturi voi pelata muiden mukana omalla pelikirjalla fiksusti ja järkevästi. Aina se ei tarkoita birkkua korttiin – ei edes paria.

    Kättä pitäisi olla vähintään se 120 metriä jotta täällä voisi rataa haastaa. Meille muille se menee helposti selviytymisen puolelle kun heittolinjat muuttuvat merkittävästi ja eivät todellakaan helpompaan suuntaan. Rata on yleisilmeeltään kyllä siisti, mutta itse toivoisi aina enemmän talkooporukkaa metsäsavottaan osallistumaan. Vihreät heinää muistuttavat maata vasten lepäävät luonnonantimet ja muu kasvillisuus on kohdassa ”annetaan kasvaa” ja tämä tarkoittaa Tuskasoturin kaltaiselle kaverille sitä, että kiekkoja etsitään välillä enemmänkin ja kellon kanssa. Se taas ei ole radan vika vaan enemmänkin syytä saa hakea Soturista, joka ei pysty vaikkapa väylää 5 heittämään yhdellä mukille. Tänne pitää kyllä ehdottomasti päästä uudestaan, mutta vasta kun heittopituus on kasvanut aavistuksen eteenpäin.

Vastaa