Näinhän siinä sitten kävi, että hurjan alku huuman jälkeen kirjoittaminen vähän niin kuin unohtui. Edellisen postauksen ja tämän välissä on taphtunut todella paljon minulle mieleisiä asioita. Mieleisiä asioita jotka ovat mahdollistaneet omalla kohdalla värjäysharrastuksen toteuttamisen ihan toisella tasolla, kuin mitä se on tähän asti ollut. No eipä siitä sen enempää tässä kohtaa. Minulla on ollut aikomuksena kirjoittaa tämä postaus jo pitkän aikaa, mutta aina sitten ollut “jotain” muuta ohjelmassa.  No nyt tuli pieni pysähdys, kun viikonloppuna vilustuin frisbeegolffatessa lausteen fribapyhätössä. Näin siis 38°c kuumeessa on hyvä kirjoitella tätä blogipostausta. Pahoittelen jos teksti on normaalin epäselvän ja pomppivan sijasta hämmentävän epäselvää ja kuoppaista!

Aikaisemmin käytiin läpi välineet, mitä tarvitaan kiekkojen värjäämisessä. Saatan tässä postauksessa toistaa hirveästi itseäni, mutta koittakaa kestää. -Ja oliko se kuitenkin niin, että “kertaus on opintojen isoäiti?” No joka tapauksessa tässä artikkelissa mennään kiekkojen värjäämisen ihmeelliseen ja välillä ah niin ihanan turhauttavaan maailmaan. Ihana maailma se on silloin, kun kaikki menee hyvin ja lopputulos miellyttää sekä itseä, että muita. Turhauttava se on silloin, kun kiireessä repii kalvot rikki leikkaa vähän liian paljon ja näin ollen joutuu korjailemaan kalvoja. Yleensä kun joutuu “vähän” korjailemaan, niin se korjailun määrä eri työvaiheissa  tuntuu tuplaantuvan Kaikki päivät eivät vaan ole hyviä päiviä kiekkojen värjäämiseen. Tämänkin olen saanut oppia kantapään kautta.

Alla olevaan kuvaan olen kasannut pöydälle tarvittavaa välineistöä, Jotain välineitä tuosta kuvasta puuttuu, mutta kaikki selviää tässä matkan varrella. Mihin tuota kaikkea sitten tarvitaan?

Taustalla on tuollainen turvalasin palanen, jonka päällä on todella hyvä leikata sapluunoita. Ainoa huono puoli tuossa lasissa on se, että se tylsyttää askarteluveitsen terän todella nopeasti. Tosin askarteluveistä ei ole tarkoituskaan painaa lasiin asti. Kevyt painaminen riittää, terävällä veitsellä säästää paljon aikaa ja välttyy murheilta. Terävällä veitsellä yksityiskohtien tekeminen ja kaarevien muotojen siistiksi saaminen on huomattavasti helpompaa,  kuin tylsällä veitsellä.

Jäykät nitriittikäsineet kemikaalien kanssa pelleilyyn. Jäykät siitä syystä, että minulla on mennyt muutamat sellaiset ohuet nitriittirormikkaat rikki stämppiä hangatessa rikki. Ja asetonin saaminen iholle ei ole suotavaa! Jos meinaat käyttää jotain teollista liuotinta, niin ole hyvä ja tutustu aineen käyttöturvatiedotteeseen!

Seuraavaksi kuvassa onkin sitten kemialliset aineet; Väriaine, puhdistusbensiini ja asetoni.

Ja sitten ne “kaikkein tärkeimmät välineet”, Kalvo mille kuva laitetetaan, terävä askarteluveitsi ja värjäykseen käytettävä kuva.

 

Ja sitten itse asiaan. Ihan ensimäiseksi piirrän aina kalvolle kiekon muodon, siitä on sitten helppo hahmottaa, mihin kohtaan kiekkoa värjäys on tulossa ääriviivat helpottavat myös kiekon asetteulua kalvolle edempänä.

Seuraavaksi pitäisi saada kalvolle leikettava kuva. Tähän on monia eri menetelmiä, jotkut haluavat piirtää kuvan kalvolle, itse en enää jaksa alkaa piirtelemään kuvia kalvolle. Otan kuvasta tulosteen jota käytän. Tulosteen liimaan kalvolle tavallisella kontaktimuovilla kontaktimuovin valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että mitä ohuempaa muovi on sitä helpompi sitä on leikata. Ero paksuimpien ja ohuempien kontaktimuovien välillä on huomattava. Paksumpi muovi haittaa leikkaamista ja tarkkuus kärsii, kun joutuu painamaan kovaa. Myös käsi ja sormet väsyy leikkaamisessa jos joutuu painamaan veistä “hammaskiilteet” seinille lennellen.

Kuvan irti leikkaaminen on hyvä aloittaa aina keskeltä kuvaa. Kuva leikataan ääriviivoja pitkin irti kalvosta. Ensi alkuun on hyvä valita kuvia joissa ei ole pieniä yksityiskohtia tai monimutkaisia viivahässäköitä. Sillä mikään ei ole turhauttavampaa kuin nähdä hirvittävästi vaivaa kuvan irti leikkaamisessa jos lopputulos onkin sitten todella ikävän näköinen. Minä itse menin tämän suhteen vähän “peppu edellä puuhun” kun aloitin ihan liian vaikeista kuvioista.

Tässä nyt tehtävässä väjräyksessä ei ole oikeastaan mitään muuta vaikeaa, kuin nuo pyöreät linjat. Veitsi ei saa pysähtyä hetkeksikään tehtäessä pyöreitä muotoja, veitsen pysähtymisestä jää yleensä jälki ja se näkyy sellaisena kulmikkaana kohtana lopputuloksessa. Tosin välillä ei vain voi välttää pysähdystä esimerkiksi sen takia, että täysi ympyrää on hirmuisen vaikeaa tehdä leikkaamalla pysäyttämättä veistä.

 

 

Kun kuva on kokonaisuudessaan leikattu irti, niin poistetaan ne osat kalvosta joihin halutaan väriä. Tässä kohtaa on hyvä olla varovainen, kun ottaa irti leikattuja osia. Joskus on käynyt niin, että leikkaus vaiheessa on jäänyt joku kohta vähän huonosti leikatuksi ja kalvon pois ottamisessa sitten meinaa lähteä vähän liikaa kalvoa mukaan. Pienellä maltilla tässä kohtaa voi säästyä paljolta lisätyöltä.

 

 

Kun kaikki “ylimääräiset” kalvon osat on poistettu kalvolta laitetaan kuvan päälle siirtoteippi. Itse käyttelen ihan tuollaista miljoona kertaa käytettyä kontaktimuovin palasta, millä saan kuvan siirrettyä mukavasti kiekon päälle ilman suurempia kiinni liimautumisia.Ihan oikeitakin siirtoteippejä myydään erikseen alan liikkeissä, mutta itse en ole kokenut erityisen tarpeelliseksi ostella mitään kalliita erikois teippejä tähän tarkoitukseen.

Seuraavassa kuvassa on leikatun kuvan päälle laitettu siirtoteippi. Teipin olisi hyvä kattaa kaikki leikatun kuvan osat, kuvassahan näin ei ole, mutta mitään tärkeää osaa leikkauksesta ei jäänyt siirtoteipin ulkopuolelle.

 

Kun siirtoteippi on paineltu kunnolla kiinni kalvolle niin voidaan kalvosta poistaa takapuolelta liimapinnan suojana oleva pahvi. Tässä kohtaa on taas oltava erityisen tarkkana. Pahvin mukana saattaa lähteä kuvasta irti joitakin kohtia tai jos siirtoteipin liimapinta on liian tahmea, niin voi olla että pahvi ei suostu lähtemään ilman väkivaltaa irti. Tämä on taas kerran yksi “niistä vaiheista” joissa värjäys voidaan pilata helpostikin.

 

 

Hyvällä siirtoteipillä tämä suojapahvin poistaminen onnistuu hyvin, eikä kalvosta lähde irti mitään sellaista, minkä ei haluta siitä irti lähtevän. Siirtoteipin mukana saattaa kalvoon kulkeutua hiuksia ja muita vastaavia roskia, ne on hyvä poistaa tässä pahvin irroittamisen yhteydessä. Jos meinaan kalvon liimamisen jälkeen huomaatkin, että hittolainen tuossahan on joku roska. Niin sen pois saaminen keikon ja kalvon välistä voi olla erittäin vaikeaa, ja poistamisessa saattaa rikkoa kalvon. Roskat aiheiuttavat ikäviä valumajälkiä kiekon pinnassa.

 

Seuraavaksi jätetään hetkeksi kalvot rauhaan ja otetaan värjättävä peliväline käteen. Nyt olisi tarkoitus poistaa värjättävästä kiekosta “stämppi”. Joistakin kiekoista “stämppi” lähtee irti ilman sen suurempia ponnisteluja, kun sitten taas joistakin kiekoista sitä ei saa pois millään. Minä käytän “stämpin” poistoon asetonia, tosin useista kiekoista leima lähtee laimeamillakin aineilla pois. Joskus olen onnistunut poistamaan merkit ihan tiskiharjalla ja tiskiaineellakin, kun testailin, että millä kaikilla tavoilla stämpit voi poistaa. Joka tapauksessa, itse haluan päästä mahdollisiman helpolla tuossa hommassa, niin olen valinnut asetonin. Jos meinaatte käyttää asetonia tai muuta liuotinta, niin muistakaa käyttää hyvälaatuisia suojakäsineitä ja huolehtikaa riittävästä ilmanvaihdosta.

 

Kun kaikki “ei toivotu”t merkinnät on poistettu kiekosta. Niin voidaan kiekko asetella kalvon päälle siihen kohtaan, mihin värjäys on suunniteltu tehtäväksi. Tässä kohtaa kalvoon valmiiksi piirretyt kiekon ääriviivat helpottavat kiekon oikeaan kohtaan asettelua.

 

 

Kun kiekko on aseteltu kalvon päälle, niin taitellaan kalvon “ylimääräiset” osat rimmiä vasten kiekon rimmin sisäpuolelle. Kun ylimääräiset kalvon liepeet on taiteltu kiekon toiselle puolelle, voidaan siirtoteippi nyppästä kuvan päältä pois. Siirtoteipin poiston jälkeen on hyvä tarkastaa vielä, että kaikki kuvan kohdat ovat paikallaan. Siis että mikään sellainen ei ole lähtenyt pois minkä ei haluta poistuvan kuvasta. Tai ettei kuvaan ole ilmestynyt mitään lisää.

Tämän jälkeen painellaan ilmakuplat pois kalvosta kuvan reunoilta. Tämä siksi, että jos kuvan reunoilla on ilmakuplia niin ilmakuplien alta väriaine pääsee livahtamaan sellaisiin paikkoihin joihin sitä ei haluta. Tämä on erittäin tärkeä vaihe onnistuneen värjäämisen tekemisessä. Hätiköinti tässä vaiheessa pilaa kiekon aivan varmasti. Suurin osa näkemistäni ja näkmemistänne valumajäljistä erifoorumeilla johtuu huonosta kalvosta tai liiasta kiireestä ilmakuplien poistossa.

Painelen kalvon reunat kuvan kohdalta sormella tiukasti kiekkoa vasten ja katson vielä silmämääräisesti, että kuva on hyvin kiinni, eikä ilmakuplia ole sellaisissa paikoissa, joista väriaine pääsisi leviämään muualle kiekkoon.

Kun ilmakuplat on paineltu pois voidaankin sekoitella väriaineet. Käyttämäni väriaine on hyvin riittoisaa ja sitä voi käyttää monen monta kertaa jos vaan raaskii jokaisen värjäyksen jälkeen kerätä talteen väriaineen.

Oma sekoitukseni on ruokalusikallinen Rit dye väripulveria 0.7 litraan vettä. Tätä voi sitten jokainen soveltaa ihan oman mielensä mukaan. Toiset käyttää vielä seoksessa pientä määrää asetonia tai astian pesuainetta liuottimena, näiden olisi tarkoitus nopeuttaa värin imeytymistä kiekkoon. Itse en kuitenkaan käytä liuotinta seoksessa, kun en ole huomannut mitään erityistä tarvetta nopeuttaa prosessia. Lisäksi esimerkiksi asetonin käyttö tähän tarkoitukseen on pikkuisen ongelmallista höyryjen ja sen takia, että se aineena asetoni liuottaa myös kalvon liimapintaa, että saattaapi väri päästä ei toivottuun paikkaan ihan vaan asetonin liuottavan vaikutuksen takia.

Kun väriaine on lisätty veteen voidaan kiekko laittaa kellumaan väriaineeseen. Kiekko siis asetellaan varovasti kellumaan väriaineen päälle. Kun kiekko laitettu nesteen päälle on hyvä nostaa kiekko kerran tai pari värin imeyttämisen aikana ja katsoa, että onko kiekon ja väriaineen välissä ilmakuplia, jos siellä on ilmakupla, niin siihen kohtaan missä ilmakupla on ei väri luonnollisestikaan pääse tarttumaan. Väriainetta ei ole tarkoitus kuumentaa  kuumaksi, vaan lämmittää kädenlämpöiseksi.

 

Kun haluttu värisävy on saatu aikaiseksi niin voidaan kiekko nostaa pois pannulta.Tämä olisi hyvä tehdä mahdollisimman lähellä pesuallasta, ettei väriainetta pääse keittiökalusteisiin tai lattialle. Muistathan, että väriaine ei lähde irti puu, muovi, kangas tai oikeastaan miltään muiltakaa pinnoilta!!! Värjäys ympäristön suojaaminen on siis erittäin suositeltavaa!

Kun haluttu jälki on saatu aikaiseksi voidaan kalvo poistaa kiekon liitopinnasta. Kalvoa poistettessa on hyvä juoksuttaa kiekon päälle  jääkylmää vettä. Tämä siksi, että jääkylmässä vedessä kalvon liimapinta jähmettyy ja lähtee helpommin irti, eikä kiekkoon jää ikäviä liimaisia jälkiä. Liimaa jää yleensä jonkin verran liitopintaan ja sen voi poistaa saippuavillalla hankaamalla. Itse käytän tähän tarkoitukseen puhdistus bensiiniä. Saippuavillalla hangatessa, kun kiekkoon tulee hankaus jälkiä.

 

Kun kiekosta on poistettu kalvot ja liimat, niin voidaankin ihastella onnistunutta lopputulosta. Otetaan tehdystä työstä valokuva ja postataan se heti kaikille mahdollisille frisbeegolf foorumeille .  Tämä värjäystyö meni lahjoituksena FGR.fi foorumin ylläpidolle, joka varmaankin jossain kohtaa  arpoo tai muulla tavalla laittaa kiekon palkinnoksi jossain yhteydessä.

Toivottavasti tämä epäselvä kuumeinen blogipostaus avasi taas vähän aihetta. Seuraavalla kerralla koitetaankin sitten multicolor värjäyksen tekemistä, tarkoituksena olisi luoda joku 4-5 värinen värjäys. Aiheita seuraavaan värjäykseen otetaan taas vastaan.

 

Aurinkoista kevään odotusta kaikille. Tuli muuten yllättävän ajankohtainen aihe tuosta merkistä…

-Jiiaaänii

pakolliset alkuturinat

Vuosi on vaihtunut ja kun ulkona on lähes 3 metriä lunta ja pakkasta varjossa -5oc. Niin  voidaan kai sanoa, että kelit on kohdalllaan kiekkojen värjäämistä ajatellen.  Vaikka onhan se pannujen heittely kivaa talvisissakin oloissa, tästä todisteena sankka joukko suomalaisia karvalakkisarjan aktiivisia kiertäjiä.

Tässä artikelissa käydään läpi kiekkojen värjäämisen aloittamista. Ja ihmetellään vähän, että mitä kaikkea tarpeellista on laitettava hankintalistalle, että pääsee mukavasti alkuun kiekkojen keittelyssä. Harhaan johtavasti olen informoinut, että tässä artikelissa aloitettaisiin värjääminen. Päätin kuitenkin, että on paikallaan turista värjäämisestä alkuun yleisesti ottaen ja tutustua vähän sapluunan tekemiseen ja värjäämiseen. Tämä siksi, että jos joku nyt haluaisi aloitta värjäämisen näiden artikkelien pohjalta niin tästä artikelista näkee kuvina ja ontuvina lauseina sen mistä värjäämisessä on kysymys. Kannattaa myös kiinnittää huomiota lopussa oleviin varoituksiin!

Värjääminen pähkinänkuoressa

Jospa ensimäiseksi kävisin läpi värjäämis prosessin tiivistettynä. Eli kiekkojen värjääminen tapahtuu sapluunan avulla. Ensimäiseksi mietitään mikä kuva olisi mukava saada kiekkoon. Aluksi suosittelen mahdollisiman yksinkertaista kuvaa jossa on mahdollisimman vähän monimutkaisia ja pikkutarkkoja yksityiskohtia. Tämä siksi, että sapluunan leikkaaminen on aika vaikeaa. Leikkaamiseen liittyy muutamia niksejä, joita on hyvä harjoitella yksinkertaisempien kuvien kanssa. Sapluunat eivät anna mitään harhaviiltoja anteeksi, eli kaikki mitä olet leikannut tulee myös kiekkoon sellaisenaan.

Sapluunan teko

Sapluunan tekemiseen tarvitaan siis kontaktimuovia tai jotain muuta kalvoa jolle kuva leikataan. Leikkaamiseen käytän terävää askarteluveistä. Askartelu veitsiä saa alan liikkeistä ja ainakin isoista supermarketeista. Sapluunan voi leikata joko niin, että kalvo on liimattu kiekon päälle ja kuva leikataan siinä irti kalvosta. Tai sitten voi tehdä kuten minä, eli leikkaan kuvan irti lasin tai valopöydän päällä. Alkuun voi olla helpompaa leikata kuva irti kiekon päällä, mutta silloin täytyy olla todella varovainen leikatessa, ettei kiekko vahingoitu veitsen terästä. Kun idea kuvasta on kalvolla, niin poistetaan värjättävästä kiekosta alkuperäinen “stämppi”. Itse käytän stämpin poistoon asetoonia. Se on tarpeeksi tehokasta liuotinta eikä sillä tarvitse kuin pyyhkäistä kiekon pintaa niin stämppi lähtee pois.

Kun kuva on kontaktimuovilla tai kalvolla, niin liimataan se kiekon päälle. Tässäpä sitten tuleekin se seuraava loistava tilaisuus pilata värjäys, ennen kuin kiekkoa on edes värjätty. Sapluunan asettelu kiekon päälle saattaa olla hyvinkin haasteellista ja kalvon tai kontaktimuovin liima tekee hommasta yllättävän tahmaista. Jos kiekko koskettaa kalvon liimapintaa sellaisessa kohdassa, missä ei pitäisi niin se liimantuu siihen, ja irroittamisessa saa sitten olla tosi varovainen ettei pilaa sapluunaa. Itse laitan sapluunan pöydälle kirkas puoli alaspäin ja painan kiekon liimapintaa vasten. Seuraavaksi painellaan sapluuna kunnolla kiekon liitopintaan kiinni ja poistetaan ilmakuplat kalvon ja kiekon välistä.

Värjääminen

Värjäämisessä käytän tavallista teflonpintaista paistinpannua. Väriseosta laitetaan pannulle noin puoli litraa. Väriaine lämmitetään kädenlämpöiseksi ja asetellaan kiekko kellumaan keitokseen. Kun kiekko laitetaan ensimäisen kerran kellumaan on se hyvä nostaa samantien ylös ja varmistaa ettei sapluunan kuvan kohdalle ole jäänyt nesteeseen ilmakuplia. Ilmakuplat näyttävät ikäviltä valmiissa värjäyksessä eri sävyisinä kuplan muotoisina kohtina. Itse tykkään jättää kalvon pystyyn reunoille siitä on hyvä nostella kiekkoa pois pannulta.

(Huomaa, että paistinpannua tai muuta värjäykseen käytettävää astiaa EI SAA käyttää ruoanvalmistuksessa värjäämisen jälkeen)!!!

Kiekko saa kellua värinesteessä niin pitkään, että haluttu värisävy on saavutettu. Kannattaa aina välillä kokeilla pannun reunaa kädellä, ettei se pääse lämpenemään liian kuumaksi. Jos neste lämpenee liiaksi, se polttaa kalvon liiman todella tiukasti kiinni kiekon liitopintaan. Sen poistaminen voi olla erittäin ikävää puuhaa, tästä syystä on hyvä pitää neste juuri kädenlämpöisenä. Liiman saa kyllä poistettua, vaikka liimanpoisto bensiinillä tai saippuavillalla, mutta  ilman taistelua se ei välttämättä lähde irti kiekosta.

Kun kiekossa on haluttu väri nostetaan se pois pannulta ja poistetaan sapluuna kiekon päältä, jos kiekkoon halutaan useampia värejä niin poistetaan sapluunasta seuraava osa ja laitetaan uudet väriaineet pannulle. Sapluuna peittää siis edelleen ne kohdat kiekosta mihin ei väriä haluta. Kun toinen ja kolmas ja miksi ei neljäskin väri on saatu kiekkoon, niin poistetaan jäljellä olevat kalvon kappaleet kiekosta ja hankkiudutaan eroon kiekon pinnassa olevasta liimasta. Liimaa jää aina vähän kiekon pintaan tekotavasta ja muovilaadusta riippuen. Jos lopputulos on mielyttävä niin julkaistaan kuva kiekosta mahdollisiman monella aihetta käsittelevällä foorumilla

Edellä kuvatut vaiheet siis ovat nopeasti kuvattuna “se” mitä tapahtuu joka kerta kun kiekkoja värjätään. Värjäyksen monimutkaisuudesta ja värien määrästä riippumatta samat vaiheet toistuvat aina. Ajan kanssa hommassa kehittyy ja tekeminen nopeutuu, mutta alkuun suosittelen että koittaa tehdä kaiken mahdollisimman huolellisesti. Olen pilannut älyttömän monta hyvää sapluunaa sillä, että olen kiirehtinyt jotain tiettyä kohtaa leikatessani ja veitsi onkin livennyt  ja tehnyt viillon sellaisiin kohtiin sapluunaa, missä ei viiltoja pitäisi olla. Pahimillaan olen onnistunut pilaamaan sapluunan miltei viimeisellä viillollakin, eli usean kymmenen minuutin työn voi saada tuhottua parilla hutiloidulla veitsenterän liikkeellä. On hyvä muistaa vanha sanonta; hiljaa hyvä tulee.

Pieni varoituksen sana;

Värjäykseen liittyy aina todellinen “katastrofin” vaara. Väriaineena käytettävä tekstiiliväri on erittäin sotkevaa ainetta, mikäli sitä joutuu huokosille pinnoille, sitä ei välttämättä saa enää poistettua!!! Puupinnat ovat erityisen herkkiä, sillä väriaine imeytyy niihin silmän räpäyksessä! Myös erilaiset laatat ja erityisesti niiden saumat värjääntyvät helposti! Lattiapinnat ovat myös erityisen herkkiä ottamaan väriä itseensä. Kivipinnat marmori ja muut pehmeät huokoiset kivet “imevät värin itseensä”. Kaverini on onnistunut värjäämään vessan käsienpesualtaan siniseksi kun kaatoi väriaineet sinne. Jos siis värjäät jossain muualla kuin ikiomassa kodissasi ole erittäin huolellinen ja suojaa sellaiset pinnat joita et halua värjätä. Matka liedeltä tiskialtaalle voi olla kovin pitkä!!!

Kuvan lattia sai uuden värin pintaan kun väriä  joutui lattialle. Kuva on jenkkifoorumilta kopsattu. Tuota voi olla vähän vaikeaa selittää kumppanille, tai vanhemille

Ole varovainen myös eri kemikaalien kanssa, erityisesti jos käytät liuottimia, niin noudata aina niiden käyttöohjeita!!!

Listataan tässä vielä sitten värjäykseen tarvittavia välineitä.

1. värjättävä kiekko

2. Asetonia tai muuta millä saadaan kiekosta alkuperäinen stämppi pois.

3. Kontaktimuovia tai muuta vastavaa kalvoa millä saa tehtyä sapluunan värjäystä varten.

4. Askartelu veitsi.

5. Vanha paistinpannu

6. Tekstiiliväriä suosittelen käyttämään Rit Dye pulveri väriä. Tosin muidenkin valmistajien väriaineet saattavat toimia.

7. Saippuavillaa.

Seuraavassa artikkelissa, pureudutaan sapluunan tekemisen saloihin ja pyrin tekemään jonkinlaista kuvasarjaa tekstin tueksi. Aloitan helpolla ja yksinkertaisella kuvalla, mikä on jokaisen helppo tehdä vaikka kotonaan. Jatkossa koitan sitten mennä vähän syvemmälle aiheeseen ja pilkkoa aihetta pienempiin osa-alueisiin, jotta tekstit pysyvät lyhyempinä ja toivottavasti helppoina ymmärtää.  Jos jollain on mielessä joku kuvio mikä ensimäiseen värjäykseen tehdään, niin otan vastaan ehdotuksia. Niin siis niitä yksinkertaisia kuvia  alkuun! Tehdään niitä simmunkääntö kuvia sitten myöhemmin

Enpä sitten osaa olla kirjoittamatta tänne,kun kerran olen tämän blogin pitämisen aloittanut. Vaikka lupasinkin että palaan aiheeseen vasta tammikuussa, niin tässä sitä taas hakataan lentopallomailalla näppäimistöä. En vielä tässä artikkelissa mene kiekkojen värjäämiseen sen syvällisemmin, vaan pohdiskelen miksi värjäilen kiekkoja.

Miksi värjään kiekkoja, eikö tavalliset stämpit kelpaa?

Niin, tavalliset stämpit kelpaavat kyllä ja osa niistä on mielestäni todella hienoja. Luulenpa, että noita “liukuhihna” stämppejä suunnittelevat ja tekevät huomattavasti minua taiteelisemmat henkilöt. Mutta vaikka se tehtaan stämppi olisi kuinka hieno tahansa, niin se tarkoittaa väistämättä sitä, että se sama hieno kuva on useassa tuhannessa samanlaisessa kiekossa.

Poikkeuksen tekevät niin sanotut “varain keruu” kiekot joissa yleensä on jonkin järjestettävän kisan tai muun tapahtuman painatus. Näitä kiekkoja tehdään pieniä määriä ja usein niissä on todella hienoja kuvia koristamassa kiekkoa. Omistan itse jokusen tuollaisen kiekon ja ne ovat itselle enemmänkin keräilykohteita, kuin pelivälineitä. Ja jos sellaista arvokasta keräilykappaletta ei sitten raaski heitellä niin sitten on pakko tehdä oma custom-stämppi.

Kuvan kiekko on yksi ensimäisistä värjäyksistäni johon olen ollut todella tyytyväinen, tosin kaikessa tekemisen huumassa ja kiireessä unohdin leikata kaverille silmät! Kuvassa näkyy vaan vaaleat ympyrät silmien kohdalla. Mutta muilta osin olin värjäykseen todella tyytyväinen ja onnistuminen tässä värjäyksessä rohkaisi kokeilemaan entistä vaikeampia ja monimutkaisempia värjäyksiä. Kuvan kiekossa on hyödynnetty alkuperäistä stämppiä siten että siitä on osa jätetty näkyviin. Ulkoreunan värjäys oli kiekossa valmiiksi.

Värjään itselleni kiekkoja sitä mukaan kun keksin niihin aiheita, ja koska minulla on sellainen pienen pieni pahe, että kiekkoihin menee vuodessa aika paljon rahaa. Niin värjättävää materiaalia on kaapissa jatkuvasti ja paljon. En tiedä onko muilla taipumuksia tällaiseen kiekkojen “rohmuamiseen”

Ja jos omat kiekot loppuu kesken niin sitten värjäilen kavereiden kiekkoja. Kavereille onkin tullut tehtyä iso liuta kiekkoja lahjoina ja yllätyksinä.  Jonkin verran on tullut värjättyä myös kotiseuralleni palkintokiekkoja seuran kilpailuihin. Eli kiekkojen sotkemis taidoistani on ollut vähän  hyötyäkin, kun on voinut tarjota jotain uniikkia palkintoa kisoissa menestyneille.

Värjäämieni kiekkojen määrästä minulla ei ole enää mitään käsitystä, useista kiekoista on kyllä kuva tallessa, mutta laskuissa olen mennyt  onnellisesti sekaisin jo kesällä. Tässä kuussa olen ollut vähän yliaktiivinen näissä kiekkojen sotkemis asioissa, sotkettuja kiekkoja on kertynyt mittariin joulukuussa 21 kpl =) Ja vielä olisi muutama odottamassa värjäämistä kaapin nurkassa.

Seuraava artikkeli tuleekin sitten jo käsittelemään itse värjäystä tai ainakin värjäyksen aloittamista, mitä tarvitaan ja mitä asioita on hyvä ottaa huomioon. Toivottavasti joku uskaltautuu kokeilemaan artikkelien vaikutuksesta kiekkojen sotkemista!

Hyvää loppuvuotta 2010!

Moikka,

Olen Jani Lempinen 32-vuotias frisbeegolffiin hurahtanut kaveri suomen turusta. Päätin syksyllä aloittaa oman blogin kirjoittamisen ja FGR.fi tuntui luontevalta paikalta alkaa pitämään tätä minun frisbeegolf aiheista blogia. Kirjoitusket tässä blogissa tulevat keskittymään kiekkojen custom värjäykseen.

Voisin kuitenkin aluksi kertoa muutamalla sanalla miten olen eksynyt frisbeegolffin ihmeelliseen maailmaan. Aloitin lajin loppu kesällä 2009. Kaverit sainvat pitkällisen houkuttelun jälkeen ylipuhuttua minut kaarinaan frisbeegolf radalle. Ennen radalle menoa, kävimme ostamassa minulle 3 kiekkoa: putterin, midarin ja draiverin. Ensimäinen kierros oli aika koomista kahlaamista pusikosta toiseen. Muutama onnistuminen mahtui kiessille ja näiden onnistumisien (lue väylä pelattu par:iin) innostamana “hurahdin” lajiin. Työpäivien jälkeen kurvasin suoraan radalle paiskomaan kiekkoa ja läheiset hiekka ja nurmikentät toimittivat driving fieldin asiaa. Aikaisemmista harrastuksista olen oppinut, että jos lajissa haluaa kehittyä, niin täytyy pelata itseään parempien kanssa ja koittaa omaksua heiltä eri asioita ja kysellä tooosi paljon tyhmiä. Tätä lähdin toteuttamaan ja jonkin verran kehitystä on sen jälkeen tapahtunut. Vieläkään kiekot eivät lennä sinne, minne niiden haluaisin lentävän kuin ehkä vahingossa, mutta enää suhtaudu asiaan niin kovin vakavasti.

Kiekkojen värjääminen

Frisbeegolf kiekkojen värjäämisestä innoistui sitten talvella 2009. Lueskelin tylsistyneen kotiseurani (7k) keskustelufoorumia ja siellä keskusteluketjuja läpi kahlatessani törmäsin postaukseen, missä kerrottiin kiekkojen värjäämisestä. Eräs nimeltä mainitsematon turkulaistunut somerolainen kaveri oli värjännyt kiekkoonsa someron vaakunan. Kiekko oli aivan mielettömän hieno. Siinä kuvaa ihmetellessäni alkoi takaraivossa kytemään ajatus “tuota pitää kokeilla”. Siltä istumalta aloin etsimään lisää tietoa kiekkojen värjäämisestä. google ei tarjonnut kovinkaan paljon apuja, joitakin kotimaisia frisbee aiheisia foorumi postauksia, tietoa sain kuitenkin sen verran että pääsin alkuun. Erityisesti mieleen jäi talin tallaajien foorumilla olleet kuvat ja ohjeet värjäysten tekemiseen. Tallaajien foorumilta löysinkin sitten linkit “ison maailman” värjäys foorumeille.  Siellä oli tarjolla kaikenlaista tietoa ja keskusteluja aiheesta. Taisin siltä istumalta tilailla joitakin kiekkojen värjäykeen tarvittavia välineitä. Muutaman viikon päästä posti toi värit britanniasta ja pääsin innosta puhkuen toteuttamaan poikkitaiteellisia lahjojani.

Ja aivan samalla tavoin, kuin ensimäinen kierroskin, niin ensimäinen värjäys oli aikamoinen räpellys. Ja kyllä lähes tulkoon kaikki mikä vaan saattoi mennä pieleen, meni pieleen. Tästä sisuuntuneena yritin heti uudestaan eikä epäonnistuminen  ollut enää vaihtoehto. Päätin olla paljon huolellisempi ja tein kaiken hitaammin. Ja kyllä seuraava värjäys onnistuikin vähän paremmin. Kuitenkin parannettavaa oli edelleenkin paljon sekä käyttämissäni materiaaleissa, että leikkaus tekniikassa oli vielä paljon parannettavaa. Mutta tähän työhön olin kuitenkin jo melkein tyytyväinen

Värjäys blogissani tullaan siis käsittelemään värjäypuuhastelua ja käyttämiäni menetelmiä. Blogin on tarkoitus toimia eräänlaisena oppaana värjäämisen aloittamiseen, tai sitten voit vaan seurata askel askeleelta vaikeampien ja monipuolisempien värjäysten tekemisen toteuttamista. Aloitan kuitenkin ihan perus jutuista ja pikku hiljaa mennään eteenpäin. Tässä on hyvä mainita, että käyttämäni menetelmät eivät ole niitä ainoita oikeita tapoja toteuttaa asiat. Enkä myöskään väitä olevani kaikkitietävä värjäysguru ja uskon että suomestakin löytyy monia itseäni parempia värjääjiä. Eli tutustutaan aiheeseen kökkömäisen huumorin ja kuvallisten esimerkkien avulla. Ehkäpä minäkin opin jotain uutta tällä “matkalla”. Blogi loppuu sitten joskus kun kirjoitettavaa värjäyksestä ei enää ole, mutta uskoisin, että ainakin vuoden verran keksin kirjoitettavaa aiheeseen.

Blogini varsinaisessa ensimäisessä osassa tammikuussa 2011 tulen käsittelemään kiekkojen värjäämistä; miksi värjään, mitä välineitä tarvitsen värjäämisen aloittamiseen. Näihin sanoihin ja kuviin vetäydyn joulun viettoon ja uusien värjäysten ideoimiseen.