Frisbeen värjäys

Näinhän siinä sitten kävi, että hurjan alku huuman jälkeen kirjoittaminen vähän niin kuin unohtui. Edellisen postauksen ja tämän välissä on taphtunut todella paljon minulle mieleisiä asioita. Mieleisiä asioita jotka ovat mahdollistaneet omalla kohdalla värjäysharrastuksen toteuttamisen ihan toisella tasolla, kuin mitä se on tähän asti ollut. No eipä siitä sen enempää tässä kohtaa. Minulla on ollut aikomuksena kirjoittaa tämä postaus jo pitkän aikaa, mutta aina sitten ollut ”jotain” muuta ohjelmassa.  No nyt tuli pieni pysähdys, kun viikonloppuna vilustuin frisbeegolffatessa lausteen fribapyhätössä. Näin siis 38°c kuumeessa on hyvä kirjoitella tätä blogipostausta. Pahoittelen jos teksti on normaalin epäselvän ja pomppivan sijasta hämmentävän epäselvää ja kuoppaista!

Aikaisemmin käytiin läpi välineet, mitä tarvitaan kiekkojen värjäämisessä. Saatan tässä postauksessa toistaa hirveästi itseäni, mutta koittakaa kestää. -Ja oliko se kuitenkin niin, että ”kertaus on opintojen isoäiti?” No joka tapauksessa tässä artikkelissa mennään kiekkojen värjäämisen ihmeelliseen ja välillä ah niin ihanan turhauttavaan maailmaan. Ihana maailma se on silloin, kun kaikki menee hyvin ja lopputulos miellyttää sekä itseä, että muita. Turhauttava se on silloin, kun kiireessä repii kalvot rikki leikkaa vähän liian paljon ja näin ollen joutuu korjailemaan kalvoja. Yleensä kun joutuu ”vähän” korjailemaan, niin se korjailun määrä eri työvaiheissa  tuntuu tuplaantuvan 😉 Kaikki päivät eivät vaan ole hyviä päiviä kiekkojen värjäämiseen. Tämänkin olen saanut oppia kantapään kautta.

Alla olevaan kuvaan olen kasannut pöydälle tarvittavaa välineistöä, Jotain välineitä tuosta kuvasta puuttuu, mutta kaikki selviää tässä matkan varrella. Mihin tuota kaikkea sitten tarvitaan?

Taustalla on tuollainen turvalasin palanen, jonka päällä on todella hyvä leikata sapluunoita. Ainoa huono puoli tuossa lasissa on se, että se tylsyttää askarteluveitsen terän todella nopeasti. Tosin askarteluveistä ei ole tarkoituskaan painaa lasiin asti. Kevyt painaminen riittää, terävällä veitsellä säästää paljon aikaa ja välttyy murheilta. Terävällä veitsellä yksityiskohtien tekeminen ja kaarevien muotojen siistiksi saaminen on huomattavasti helpompaa,  kuin tylsällä veitsellä.

Jäykät nitriittikäsineet kemikaalien kanssa pelleilyyn. Jäykät siitä syystä, että minulla on mennyt muutamat sellaiset ohuet nitriittirormikkaat rikki stämppiä hangatessa rikki. Ja asetonin saaminen iholle ei ole suotavaa! Jos meinaat käyttää jotain teollista liuotinta, niin ole hyvä ja tutustu aineen käyttöturvatiedotteeseen!

Seuraavaksi kuvassa onkin sitten kemialliset aineet; Väriaine, puhdistusbensiini ja asetoni.

Ja sitten ne ”kaikkein tärkeimmät välineet”, Kalvo mille kuva laitetetaan, terävä askarteluveitsi ja värjäykseen käytettävä kuva.

 

Ja sitten itse asiaan. Ihan ensimäiseksi piirrän aina kalvolle kiekon muodon, siitä on sitten helppo hahmottaa, mihin kohtaan kiekkoa värjäys on tulossa ääriviivat helpottavat myös kiekon asetteulua kalvolle edempänä.

Seuraavaksi pitäisi saada kalvolle leikettava kuva. Tähän on monia eri menetelmiä, jotkut haluavat piirtää kuvan kalvolle, itse en enää jaksa alkaa piirtelemään kuvia kalvolle. Otan kuvasta tulosteen jota käytän. Tulosteen liimaan kalvolle tavallisella kontaktimuovilla kontaktimuovin valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota siihen, että mitä ohuempaa muovi on sitä helpompi sitä on leikata. Ero paksuimpien ja ohuempien kontaktimuovien välillä on huomattava. Paksumpi muovi haittaa leikkaamista ja tarkkuus kärsii, kun joutuu painamaan kovaa. Myös käsi ja sormet väsyy leikkaamisessa jos joutuu painamaan veistä ”hammaskiilteet” seinille lennellen.

Kuvan irti leikkaaminen on hyvä aloittaa aina keskeltä kuvaa. Kuva leikataan ääriviivoja pitkin irti kalvosta. Ensi alkuun on hyvä valita kuvia joissa ei ole pieniä yksityiskohtia tai monimutkaisia viivahässäköitä. Sillä mikään ei ole turhauttavampaa kuin nähdä hirvittävästi vaivaa kuvan irti leikkaamisessa jos lopputulos onkin sitten todella ikävän näköinen. Minä itse menin tämän suhteen vähän ”peppu edellä puuhun” kun aloitin ihan liian vaikeista kuvioista.

Tässä nyt tehtävässä väjräyksessä ei ole oikeastaan mitään muuta vaikeaa, kuin nuo pyöreät linjat. Veitsi ei saa pysähtyä hetkeksikään tehtäessä pyöreitä muotoja, veitsen pysähtymisestä jää yleensä jälki ja se näkyy sellaisena kulmikkaana kohtana lopputuloksessa. Tosin välillä ei vain voi välttää pysähdystä esimerkiksi sen takia, että täysi ympyrää on hirmuisen vaikeaa tehdä leikkaamalla pysäyttämättä veistä.

 

 

Kun kuva on kokonaisuudessaan leikattu irti, niin poistetaan ne osat kalvosta joihin halutaan väriä. Tässä kohtaa on hyvä olla varovainen, kun ottaa irti leikattuja osia. Joskus on käynyt niin, että leikkaus vaiheessa on jäänyt joku kohta vähän huonosti leikatuksi ja kalvon pois ottamisessa sitten meinaa lähteä vähän liikaa kalvoa mukaan. Pienellä maltilla tässä kohtaa voi säästyä paljolta lisätyöltä.

 

 

Kun kaikki ”ylimääräiset” kalvon osat on poistettu kalvolta laitetaan kuvan päälle siirtoteippi. Itse käyttelen ihan tuollaista miljoona kertaa käytettyä kontaktimuovin palasta, millä saan kuvan siirrettyä mukavasti kiekon päälle ilman suurempia kiinni liimautumisia.Ihan oikeitakin siirtoteippejä myydään erikseen alan liikkeissä, mutta itse en ole kokenut erityisen tarpeelliseksi ostella mitään kalliita erikois teippejä tähän tarkoitukseen.

Seuraavassa kuvassa on leikatun kuvan päälle laitettu siirtoteippi. Teipin olisi hyvä kattaa kaikki leikatun kuvan osat, kuvassahan näin ei ole, mutta mitään tärkeää osaa leikkauksesta ei jäänyt siirtoteipin ulkopuolelle.

 

Kun siirtoteippi on paineltu kunnolla kiinni kalvolle niin voidaan kalvosta poistaa takapuolelta liimapinnan suojana oleva pahvi. Tässä kohtaa on taas oltava erityisen tarkkana. Pahvin mukana saattaa lähteä kuvasta irti joitakin kohtia tai jos siirtoteipin liimapinta on liian tahmea, niin voi olla että pahvi ei suostu lähtemään ilman väkivaltaa irti. Tämä on taas kerran yksi ”niistä vaiheista” joissa värjäys voidaan pilata helpostikin.

 

 

Hyvällä siirtoteipillä tämä suojapahvin poistaminen onnistuu hyvin, eikä kalvosta lähde irti mitään sellaista, minkä ei haluta siitä irti lähtevän. Siirtoteipin mukana saattaa kalvoon kulkeutua hiuksia ja muita vastaavia roskia, ne on hyvä poistaa tässä pahvin irroittamisen yhteydessä. Jos meinaan kalvon liimamisen jälkeen huomaatkin, että hittolainen tuossahan on joku roska. Niin sen pois saaminen keikon ja kalvon välistä voi olla erittäin vaikeaa, ja poistamisessa saattaa rikkoa kalvon. Roskat aiheiuttavat ikäviä valumajälkiä kiekon pinnassa.

 

Seuraavaksi jätetään hetkeksi kalvot rauhaan ja otetaan värjättävä peliväline käteen. Nyt olisi tarkoitus poistaa värjättävästä kiekosta ”stämppi”. Joistakin kiekoista ”stämppi” lähtee irti ilman sen suurempia ponnisteluja, kun sitten taas joistakin kiekoista sitä ei saa pois millään. Minä käytän ”stämpin” poistoon asetonia, tosin useista kiekoista leima lähtee laimeamillakin aineilla pois. Joskus olen onnistunut poistamaan merkit ihan tiskiharjalla ja tiskiaineellakin, kun testailin, että millä kaikilla tavoilla stämpit voi poistaa. Joka tapauksessa, itse haluan päästä mahdollisiman helpolla tuossa hommassa, niin olen valinnut asetonin. Jos meinaatte käyttää asetonia tai muuta liuotinta, niin muistakaa käyttää hyvälaatuisia suojakäsineitä ja huolehtikaa riittävästä ilmanvaihdosta.

 

Kun kaikki ”ei toivotu”t merkinnät on poistettu kiekosta. Niin voidaan kiekko asetella kalvon päälle siihen kohtaan, mihin värjäys on suunniteltu tehtäväksi. Tässä kohtaa kalvoon valmiiksi piirretyt kiekon ääriviivat helpottavat kiekon oikeaan kohtaan asettelua.

 

 

Kun kiekko on aseteltu kalvon päälle, niin taitellaan kalvon ”ylimääräiset” osat rimmiä vasten kiekon rimmin sisäpuolelle. Kun ylimääräiset kalvon liepeet on taiteltu kiekon toiselle puolelle, voidaan siirtoteippi nyppästä kuvan päältä pois. Siirtoteipin poiston jälkeen on hyvä tarkastaa vielä, että kaikki kuvan kohdat ovat paikallaan. Siis että mikään sellainen ei ole lähtenyt pois minkä ei haluta poistuvan kuvasta. Tai ettei kuvaan ole ilmestynyt mitään lisää.

Tämän jälkeen painellaan ilmakuplat pois kalvosta kuvan reunoilta. Tämä siksi, että jos kuvan reunoilla on ilmakuplia niin ilmakuplien alta väriaine pääsee livahtamaan sellaisiin paikkoihin joihin sitä ei haluta. Tämä on erittäin tärkeä vaihe onnistuneen värjäämisen tekemisessä. Hätiköinti tässä vaiheessa pilaa kiekon aivan varmasti. Suurin osa näkemistäni ja näkmemistänne valumajäljistä erifoorumeilla johtuu huonosta kalvosta tai liiasta kiireestä ilmakuplien poistossa.

Painelen kalvon reunat kuvan kohdalta sormella tiukasti kiekkoa vasten ja katson vielä silmämääräisesti, että kuva on hyvin kiinni, eikä ilmakuplia ole sellaisissa paikoissa, joista väriaine pääsisi leviämään muualle kiekkoon.

Kun ilmakuplat on paineltu pois voidaankin sekoitella väriaineet. Käyttämäni väriaine on hyvin riittoisaa ja sitä voi käyttää monen monta kertaa jos vaan raaskii jokaisen värjäyksen jälkeen kerätä talteen väriaineen.

Oma sekoitukseni on ruokalusikallinen Rit dye väripulveria 0.7 litraan vettä. Tätä voi sitten jokainen soveltaa ihan oman mielensä mukaan. Toiset käyttää vielä seoksessa pientä määrää asetonia tai astian pesuainetta liuottimena, näiden olisi tarkoitus nopeuttaa värin imeytymistä kiekkoon. Itse en kuitenkaan käytä liuotinta seoksessa, kun en ole huomannut mitään erityistä tarvetta nopeuttaa prosessia. Lisäksi esimerkiksi asetonin käyttö tähän tarkoitukseen on pikkuisen ongelmallista höyryjen ja sen takia, että se aineena asetoni liuottaa myös kalvon liimapintaa, että saattaapi väri päästä ei toivottuun paikkaan ihan vaan asetonin liuottavan vaikutuksen takia.

Kun väriaine on lisätty veteen voidaan kiekko laittaa kellumaan väriaineeseen. Kiekko siis asetellaan varovasti kellumaan väriaineen päälle. Kun kiekko laitettu nesteen päälle on hyvä nostaa kiekko kerran tai pari värin imeyttämisen aikana ja katsoa, että onko kiekon ja väriaineen välissä ilmakuplia, jos siellä on ilmakupla, niin siihen kohtaan missä ilmakupla on ei väri luonnollisestikaan pääse tarttumaan. Väriainetta ei ole tarkoitus kuumentaa  kuumaksi, vaan lämmittää kädenlämpöiseksi.

 

Kun haluttu värisävy on saatu aikaiseksi niin voidaan kiekko nostaa pois pannulta.Tämä olisi hyvä tehdä mahdollisimman lähellä pesuallasta, ettei väriainetta pääse keittiökalusteisiin tai lattialle. Muistathan, että väriaine ei lähde irti puu, muovi, kangas tai oikeastaan miltään muiltakaa pinnoilta!!! Värjäys ympäristön suojaaminen on siis erittäin suositeltavaa!

Kun haluttu jälki on saatu aikaiseksi voidaan kalvo poistaa kiekon liitopinnasta. Kalvoa poistettessa on hyvä juoksuttaa kiekon päälle  jääkylmää vettä. Tämä siksi, että jääkylmässä vedessä kalvon liimapinta jähmettyy ja lähtee helpommin irti, eikä kiekkoon jää ikäviä liimaisia jälkiä. Liimaa jää yleensä jonkin verran liitopintaan ja sen voi poistaa saippuavillalla hankaamalla. Itse käytän tähän tarkoitukseen puhdistus bensiiniä. Saippuavillalla hangatessa, kun kiekkoon tulee hankaus jälkiä.

 

Kun kiekosta on poistettu kalvot ja liimat, niin voidaankin ihastella onnistunutta lopputulosta. Otetaan tehdystä työstä valokuva ja postataan se heti kaikille mahdollisille frisbeegolf foorumeille ;).  Tämä värjäystyö meni lahjoituksena FGR.fi foorumin ylläpidolle, joka varmaankin jossain kohtaa  arpoo tai muulla tavalla laittaa kiekon palkinnoksi jossain yhteydessä.

Toivottavasti tämä epäselvä kuumeinen blogipostaus avasi taas vähän aihetta. Seuraavalla kerralla koitetaankin sitten multicolor värjäyksen tekemistä, tarkoituksena olisi luoda joku 4-5 värinen värjäys. Aiheita seuraavaan värjäykseen otetaan taas vastaan.

 

Aurinkoista kevään odotusta kaikille. Tuli muuten yllättävän ajankohtainen aihe tuosta merkistä…

-Jiiaaänii

---

13 kommenttia: