Day 3 – Umeå Experience

3.7.2013 16:25

Viimeisessä blogi-insertissämme jäimme matkalle Gävlestä Uumajaan. Härnösand ja Höga Kusten oli nättiä nättiä aluetta. Noin tunti ennen Uumajaa soitimme paikalliselle kontaktillemme, Patricialle, jolta Lennonjohto-Jukka oli vuokrannut seuraavan yösijamme, huikeaan 100eur hintaan. Patricialle ilmoitettiin, että olemme perillä noin yhdeksän pintaan, kunhan käymme Ica maxi-marketissa taas päivällisostoksilla. Yhteisen tuumin löysimme illaksi naudan sisäreittä, pörnöö-soossit ja uusia pottuja. Tupakkatuotteiden ostaminen Ruotsissa on muuten tehty astetta hankalammaksi. Kaubamajasta valitset automaatista tuotteen, saat kuitin. Maksat tuotteen kassalla, saat anomuslomakkeen. Täytät lomakkeen, postitat sen, odotat 2vko ja saat kutsun poliisasemalle kuulusteluihin. Ei vaan. Maksun jälkeen saat uuden kuitin jossa on koodi, joka pitää naputella yhteen kuudesta automaatista jotka sijaitsevat kaupan sisäänkäynnin yhteydessä. Näin saat tuotteesi. On muuten jännä, ettei ruotsalaiset suostu puhumaan englantia, vaan vastailevat ruotsiksi jos koitat kassalla sönkätä hyvää rallienglantia.

Icasta kohti matalaa majaamme. Navigaattori ajatti meidät muutaman kilometrin Uumajan ulkopuolelle, Holmsundiin. Ajoimme 200m2 omakotitalon pihaan ja tarkistimme osoitteen uusiksi. Kyllä, olimme perillä. Lennonjohto-Jukka oli vuokrannut meille jonkun perheen kodin täksi yöksi. Patricia näytti meille talon toiminnot ja käski jättää tiskit altaaseen kun lähdemme. Siivotakkaan ei sen kummemin tarvinnut, perheellä oli tulossa isot juhlat viikonlopuksi joten huusholli piti muutenkin siivota. Puolet ryhmästämme suuntasi suihkuihin, toinen puoli aloitti kokkailun. Kokki-Pete ei ollut koskaan maistellut sisäreittä, joten kokemus oli myös kokille uusi.

Lennonjohto-Jukan vuokraama "mökki"

Sisäreisilihaillallinen

Illallisen jälkeen perheen 46″ telkkari ja tv-kanavapaketit tulivat hyötykäyttöön ja loppuilta menikin katsoessa silmitöntä väkivaltaa. Nukkumapaikat jaettiin First Come First Serve periaatteella ja Hurri-Petter saiki mukavan sänkypaikan jonka yläpuolta koristeli teksti ”Prinsessan”.

 

Aamuysiltä, aamupalan jälkeen olimme lähellä Uumajan rataa. Paikalle ei ole ihan helppo löytää, mutta kun navigaattoriin lyö osoitteeksi ”Harspåret”, niin pääsee puistoalueelle sisään. Siitä kun jatkaa kiellettyä ajosuuntaa (jonka alla lukee ”Gäller ej besökare för discgolfbanan”, eli ”ei koske frisbeegolfradan vierailijoita”), niin pääsee pienelle kotalle/laavulle, jonka takana on lämmittelyalue. Väyläopasteista selvisi, että Uumajan proshop on auki vain lauantai-iltaisin, viikkokisojen aikoihin.

Aloita tästä

Lämmittelyaluetta tuoreimmilla Pro Basketeilla

 

Silmiemme eteen avautui laaja kumpuinen puistoalue. Keli oli tuulinen, puita oli vähän ja avointa maastoa paljon. Saakohan tänne edes järkevän radan rakennettua? Ruohokenttä oli hyvin hoidettu, juuri leikattu ja lyhyt. Ykkösväylä oli helpohko 184m par 4, mutta älyttömän kova vastatuuli lisäsi oman mausteensa peliin. Neloset korttiin ja kakkoselta 120m pitkä hyssäavaus alamäkeen. Kolmonen alkoi tuntumaan jo vähän pakotetulta, 84m hyssä helppoon taskuun, ei haastetta.

Ykkösteellä ihmettelyä, missä kulkee mando?

Kakkosväylän avaus on tuosta suoraan alas.

 

Kolmosen putilla

 

Neloselta lähdettiin vähän puisempaan ympäristöön ja kuutosväylällä saatiinkin reissuin lyhyin avaus, kun Kiinteistö-Petri paukutti ekaan puuhun ja heiton pituudeksi mitattiin -3m. Seiskaa korttiin ja tilanteen nollaus. Väylät olivat yleisesti melko mitäänsanomattomia ja siirtymät pitkiä. Ilman ratakarttaa ei välttämättä löydä ihan heti seuraavaa teetä. Huvittavaa myös oli, että keskelle väylää oli tehty laminoidut kyltit ”varokaa lasia”, varoittamaan lasinsirpaleista. Jokainen voi itse miettiä, kumpaan menee pidempi aika. Varoituskylttien valmistaminen vai lasinsirpaleiden pois kerääminen.

Reissun lyhyin avaus, -3m

Lennonjohto-Jukan tyylinäyte

 

Toistamiseen

Kokki-Peten on helppo hymyillä, kun vaikealla par 4 väylällä toka heitto on korilla

 

Lyhyt blogilisäys, mutta eipä ollut Uumaja niin suuri elämyskään. Hyvin hoidettu kaunis perusrata jota ei tarvitse toistamiseen pelata. Nyt kohti Skellefteåta ja Discgolfterminalenia!

 



2 kommenttia:

lillhonga | 14:38 04.07.2013

Täällä ruotsissa tuntuu olevan muutenkin kovempi luotto ihmisiin. Hampparipaikoissakin annetaan mukit käteen ja sanotaan, et täytä itse, mut refill maksaa sit 10 kruunua, tuu maksaan jos jaksat.

pexi | 13:58 04.07.2013

Kova luotto pelaajiin, harkkakorit tollasia siirrettäviä malleja. Vie helsinkiin siltamäkeen niin ekan yön aikana ois pöllitty.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *