Day 3 – Umeå Experience

Viimeisessä blogi-insertissämme jäimme matkalle Gävlestä Uumajaan. Härnösand ja Höga Kusten oli nättiä nättiä aluetta. Noin tunti ennen Uumajaa soitimme paikalliselle kontaktillemme, Patricialle, jolta Lennonjohto-Jukka oli vuokrannut seuraavan yösijamme, huikeaan 100eur hintaan. Patricialle ilmoitettiin, että olemme perillä noin yhdeksän pintaan, kunhan käymme Ica maxi-marketissa taas päivällisostoksilla. Yhteisen tuumin löysimme illaksi naudan sisäreittä, pörnöö-soossit ja uusia pottuja. Tupakkatuotteiden ostaminen Ruotsissa on muuten tehty astetta hankalammaksi. Kaubamajasta valitset automaatista tuotteen, saat kuitin. Maksat tuotteen kassalla, saat anomuslomakkeen. Täytät lomakkeen, postitat sen, odotat 2vko ja saat kutsun poliisasemalle kuulusteluihin. Ei vaan. Maksun jälkeen saat uuden kuitin jossa on koodi, joka pitää naputella yhteen kuudesta automaatista jotka sijaitsevat kaupan sisäänkäynnin yhteydessä. Näin saat tuotteesi. On muuten jännä, ettei ruotsalaiset suostu puhumaan englantia, vaan vastailevat ruotsiksi jos koitat kassalla sönkätä hyvää rallienglantia.

Icasta kohti matalaa majaamme. Navigaattori ajatti meidät muutaman kilometrin Uumajan ulkopuolelle, Holmsundiin. Ajoimme 200m2 omakotitalon pihaan ja tarkistimme osoitteen uusiksi. Kyllä, olimme perillä. Lennonjohto-Jukka oli vuokrannut meille jonkun perheen kodin täksi yöksi. Patricia näytti meille talon toiminnot ja käski jättää tiskit altaaseen kun lähdemme. Siivotakkaan ei sen kummemin tarvinnut, perheellä oli tulossa isot juhlat viikonlopuksi joten huusholli piti muutenkin siivota. Puolet ryhmästämme suuntasi suihkuihin, toinen puoli aloitti kokkailun. Kokki-Pete ei ollut koskaan maistellut sisäreittä, joten kokemus oli myös kokille uusi.

Illallisen jälkeen perheen 46″ telkkari ja tv-kanavapaketit tulivat hyötykäyttöön ja loppuilta menikin katsoessa silmitöntä väkivaltaa. Nukkumapaikat jaettiin First Come First Serve periaatteella ja Hurri-Petter saiki mukavan sänkypaikan jonka yläpuolta koristeli teksti ”Prinsessan”.

 

Aamuysiltä, aamupalan jälkeen olimme lähellä Uumajan rataa. Paikalle ei ole ihan helppo löytää, mutta kun navigaattoriin lyö osoitteeksi ”Harspåret”, niin pääsee puistoalueelle sisään. Siitä kun jatkaa kiellettyä ajosuuntaa (jonka alla lukee ”Gäller ej besökare för discgolfbanan”, eli ”ei koske frisbeegolfradan vierailijoita”), niin pääsee pienelle kotalle/laavulle, jonka takana on lämmittelyalue. Väyläopasteista selvisi, että Uumajan proshop on auki vain lauantai-iltaisin, viikkokisojen aikoihin.

 

Silmiemme eteen avautui laaja kumpuinen puistoalue. Keli oli tuulinen, puita oli vähän ja avointa maastoa paljon. Saakohan tänne edes järkevän radan rakennettua? Ruohokenttä oli hyvin hoidettu, juuri leikattu ja lyhyt. Ykkösväylä oli helpohko 184m par 4, mutta älyttömän kova vastatuuli lisäsi oman mausteensa peliin. Neloset korttiin ja kakkoselta 120m pitkä hyssäavaus alamäkeen. Kolmonen alkoi tuntumaan jo vähän pakotetulta, 84m hyssä helppoon taskuun, ei haastetta.

 

 

Neloselta lähdettiin vähän puisempaan ympäristöön ja kuutosväylällä saatiinkin reissuin lyhyin avaus, kun Kiinteistö-Petri paukutti ekaan puuhun ja heiton pituudeksi mitattiin -3m. Seiskaa korttiin ja tilanteen nollaus. Väylät olivat yleisesti melko mitäänsanomattomia ja siirtymät pitkiä. Ilman ratakarttaa ei välttämättä löydä ihan heti seuraavaa teetä. Huvittavaa myös oli, että keskelle väylää oli tehty laminoidut kyltit ”varokaa lasia”, varoittamaan lasinsirpaleista. Jokainen voi itse miettiä, kumpaan menee pidempi aika. Varoituskylttien valmistaminen vai lasinsirpaleiden pois kerääminen.

 

 

Lyhyt blogilisäys, mutta eipä ollut Uumaja niin suuri elämyskään. Hyvin hoidettu kaunis perusrata jota ei tarvitse toistamiseen pelata. Nyt kohti Skellefteåta ja Discgolfterminalenia!

 

---

---

2 kommenttia: