Kilparata Kankaanpäähän osa 1 – alue ja luvat

Talvella 2009-10 haave toisesta radasta Kankaanpäähän kypsyi haihattelusta todelliseksi tavoitteeksi ja hanketta lähdettiin tosissaan viemään eteenpäin. Myllymäki oli tuottanut puolessa vuodessa hyvän porukan innokkaita aloittelevia kilpapelaajia, joilla oli kova into päästä lähinurkilla pelaamaan haastavampaa rataa.

Kuten aiemmin tässä blogissa on todettu, Myllymäen rata pystytettiin hyvin pienellä vaivalla ja vähäisellä kokemuksella. Tällä kertaa halusimme panostaa aikaa, vaivaa ja rahaa kertaluokkaa enemmän, jotta lopputuloksena olisi todellinen kilpatason rata.

Innokkaita suunnittelijoita ja tekijöitäkin löytyi, mutta kokemusta ei juuri ollut. Tekemistä opittiin matkan varrella. Jos lähtötilanteessa olisi ollut vähän parempi kokonaiskuva ja visio, olisi homma voinut edetä vielä paljon luistavamminkin. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena onkin tukea ja kannustaa muitakin vastaaviin projekteihin ja jakaa kokemuksia.

Rata-alue ja maankäyttöluvat

Heti alusta lähtien oli selvää, että haluamme rakentaa täysimittaisen 18-väyläisen radan, jolla voisi hamassa tulevaisuudessa järjestää kansallisen tason kilpailuja. Ja tietysti kehittää Tomoottajista pelaajia kansalliselle tasolle ja korkeammalle. Ensimmäinen haaste oli löytää paikka, jonne tämän tasoisen radan pystyisi rakentamaan.

Jo syksyllä Myllymäkeä suunnitellessa oli kaupungin liikuntatoimelle ehdotettu radan rakentamista Niinisalon Viidentienristeyksen (5tr) alueelle, jossa olimme irtokorin kanssa pelanneet joitakin kertoja. Siksi 5tr oli ykkösehdokkaamme tälläkin kerralla ja kevättalvella kävimme katselemassa aluetta ”sillä silmällä” – ja lupaavalta näytti.

Mistä saammekin mainion aasinsillan ensimmäiseen kantoon kaskessa: alueen käyttöluvat. Parin päivän selvittelyn jälkeen saimme tietää, että Viidentienristeyksen alue on Metsähallituksen omistamaa yhteiskäyttöaluetta, jota vuokraa puolustusvoimat. Molemmilta tarvittaisiin luvat alueen käyttöön.

Lupien hakemisesta kenelläkään ei ollut kokemusta, joten tekstejä haudottiin pitkään ja hartaasti. Halusimme tehdä hakemuksen viimeisen päälle, ettei ratahanke ainakaan siihen jämähtäisi. Varmistimme ensin Kankaanpään kaupungin liikuntatoimen tuen projektille ja sen jälkeen aloimme valmistella varsinaista alueen käyttöoikeushakemusta.

Muokkasin Talin Tallaajien sivuilta löytyvän hakemuksen omiin tarkoituksiimme sopivaksi, viilasin anomusta ja hakemusta päivätolkulla, kunnes lopulta uskalsin sen lähettää joulukuussa 2009.

Samaan aikaan toki haarukoimme muitakin paikkoja kunnan alueelta, mikäli 5tr-projekti ei ottaisi tuulta alleen. Muutama kohtalaisen lupaava alue löydettiinkin, mutta ei kuitenkaan samantasoista kuin Viidentienristeyksen maasto. Ehkä sitten kolmannen radan kohdalla palataan näihin…

Metsähallitus oli heti varovaisen positiivinen, ja parin kuukauden kuluttua helmikuussa 2010 sain heiltä seuraavan viestin:

Puolustusvoimien lausunto hankkeelle oli myönteinen, eli ratahanketta voidaan viedä eteenpäin.

Metsähallitus asetti maltilliset rajoitukset puiden kaatamiselle, sekä nimellisen vuokran maa-alueen käytölle. Lupa-asioiden selvittyä hankkeen eteneminen oli siis kiinni enää Tomoottajien omasta aktiivisuudesta.

Seuraavaksi oli aika suunnitella budjetti ja hankkia rahoitus. Etukäteen oli jo tiedossa, että mikäli saamme luvat radan rakentamiseen, osallistuu liikuntatoimi jollakin tavalla, ja muuten etsimme yritysmaailmasta yhteistyökumppaneita.

Seuraavassa artikkelissa keskitytään rahoituskuvioihin ja myöhemmissä ainakin radan suunnittellun, testaamiseen ja rakentamiseen. Vastailen myös mielelläni rataprojekteihin liittyviin kysymyksiin parhaani mukaan.

Ollaanko jossakin päin Suomea tässä vaiheessa rataprojektia, tai kuulostaako vähintäänkin tutulta?

Hakuprosessissa käytetyt dokumentit on pyynnöstä saatavilla minulta. Niistä voi olla arvaamaton apu työn pohjaksi.

Harjoittelupäiväkirjasta – edellisen viikon treenit

Talviharjoittelustani olen kerran aiemmin kirjoittanut yleisesti ja siitä tuli hyvää palautetta. Hallikausi jatkuu edelleen, joten sisäharjoittelua teen päivittäin ja kevättä kohden treenitahti ja -volyymi on kasvanut.

Tässä jutussa kurkistetaan treenipäiväkirjaan edellisen viikon osalta. Varsinaista treenipäiväkirjaa en kanna mukana treeneissä, mutta Tomoottajien foorumin jäsenpuolelle kirjoittelen päivittän treeneistäni.

Tekstin voi skipata vilkaisemalla alla olevan videon, jossa on muutama pätkä treeneistä.

Maanantai 14.2.

Pirkkahallissa parin tunnin yhteistreenit. Paikalla Markus Mäntylä, Seppo Paju ja viisi Tomoottajaa. Kiva heitellä porukalla ja hyvää mallia sai taas muilta.

  • B-hallissa verhoihin satakunta draivia rystyltä ja kämmeneltä, enimmäkseen kevyttä kontrollidraivia.
  • noin 120 puttia, mukaan lukien seppopaju-puttikisa, jossa Seppo ja Markus alussa selvästi muita edellä. Lopussa pääsin itsekin vauhtiin.

Tiistai 15.2.

Pirkkahallin A-hallissa oli messujen jälkeinen siivous meneillään, mutta pääty oli tyhjänä.

Jarmo, Petri, Jaakko ja minä käytimme tilaisuuden hyväksemme ja kopittelimme ja heitimme lähestymisheittoja puttereilla. Merkkasimme muilla kiekoilla 4*8m neliöt noin 50 m etäisyydelle toisistaan ja heiteltiin parille koppia alueen sisälle.

B-hallissa punttitreeninä tempausta remmeillä ja puttikisaa eiliseen tapaa. Lisäksi vielä kotona puttitreeniä tunnin paikat. Illalla venyttelyt ja ”hieronta” auton vahauskoneella. Yhteensä noin 5 tuntia treeniä ja huoltavia.

  • 100 lähestymisheittoa
  • 350 puttia
  • tempausta 3*5*60+1*70

Keskiviikko 16.2.

Pirkkahallilla tällä kertaa Laaksosen Jukan kanssa päivällä kolmisen tuntia.

Paljon puttia – enimmäkseen 10+ metristä. Putti oli tänään kohdallaan ja osumia tuli hyvin kympin takaakin.

Draiveja myös satakunta – pelkkää rystyä tällä kertaa. Vetelin kovaa ja yritin löytää jostain niitä puuttuvia nopeita lihassoluja (ei muuten löytynyt). Maanantaina Sepon ja Markuksen heittoja omiin verratessa tajusi taas kuinka surkean hitaita omat ovat.

Parin vuoden tauon jälkeen vähän kuulanheittoa ja -työntöä. Aika hidasta ja kankeaa oli, mutta eiköhän se kevään mittaan siitä taas löydy.

  • kuntopallolla satakunta heittoa eri liikkeillä
  • kuulantyöntöä ja -heittoa neljän kilon kuulalla 50-60 toistoa
  • punttitreeninä työntö 3*5*70+3*80+ 3*1*85
  • 150 puttia
  • 100 rystydraivia

Torstai 17.2.

Välipäivä varsinaisista treeneistä. Kotona puttia ja lihashuoltoa vahauskoneella, jumppakumeilla ja venyttelyillä.

  • 300 puttia
  • 200-300 toistoa jumppakumeilla ja parin kilon käsipainokiekoilla kiertäjäkalvosimille ja muulle olkapäälle
  • pitkät venytykset koko kropalle

Perjantai 18.2

Aamupäivällä taas Pirkkahallille. Tällä kertaa kavereina Harri, Heidi, Jaakko ja Daniel 2v.

Danielille tekemistä olisi hallissa ollut varmaan koko päiväksi, mutta vajaan kolmen tunnin riehumisen jälkeen oli jo sen verran nälkä jo kaikilla, että oli puoliväkisin lähdettävä.

A-hallissa reilu tunti putteridraivia ja muutakin draivia. Heitin myös parisenkymmentä aika kovaa upsia.

Lopuksi koitin ihan jopa pituutta heittää keihäspaikalta ja 85 kohdalla olevaan verkkon napsui muutama vielä suht korkealle. Varmasti 90+ ja ehkä pisimmät siihen satasen korville.

  • 100 draivia
  • 100 puttia
  • 100 heittoa kuntopalloa
  • 50 kuulanheittoa ja -työntöä. Pään yli taakse (pyt) nyt nelosella 17 m. Kesällä tavoitteena taas 20 m.

Lauantai 19.2.

Kankaanpäässä palloiluhallilla 1,5 draivi- ja puttitreenit. Väkeä oli taas hyvin paikalla ja kaikenlaista pientä kisailua luonnollisesti kehiteltiin. Koripalloakin heiteltiin jonkun aikaa, vaikkei peliä saatukaan aikaan.

Frisbeetreenien jälkeen vielä salille ja siellä leikkimielinen painonnostokisa Iikan ja Lassin kanssa. Tällä kertaa nappasin voiton tuloksella 75+90 (tempaus+työntö). Onneksi Ville treenaili samaan aikaan muuta, eikä osallistunut, olisi muuten vienyt aika rajulla erolla.

  • 100 puttia
  • 50 draivia
  • puntilla kauden parhaat tempaukseen ja työntöön
  • keskivartalotreeneinä valakyykkyä, jalannostoja tankoon, istumaannousuja lisäpainoilla

Sunnuntai 20.2.

Aamulla punttitreenit Villen kanssa Kankaanpäässä.Illalla taas iso ryhmä heittäjiä Pirkkahallilla – paikalla ainakin Tumpsi, Heinonen, Saastamoinen, Vähätalo, Viitamaa, Juura, Oksanen.

Aluksi B-hallissa puttia puoli tuntia. Aiemmin paikalle tulleet olivat laittaneet kiekkoja heittopaikan merkikiksi 6,8,9 metriin vähän eri suunnille korista ja niiltä heitettiin yhtä putteria kerrallaan. Heitin heti kolme kierrosta putkeen jokaisen sisään. Putti oli siis taas hyvässä mallissa.

A-hallissa putteridraivia pari kierrosta jonka jälkeen avasin keihäänheittopaikalle aukon verkkoihin ja päästiin heittämään reilua satametristä. Draivaaminen oli surkeata suttua.

Toivottavasti pääsyy oli jumittava kroppa, eikä kaikki mene olemattomien taitojen piikkiin….

  • penkki 3*8*70+3*80+2*90+1*100
  • sumomave jumppaillen 5*10*70
  • reverse hyper 20kg muutama sarja
  • jalannostoja tankoon
  • kylkinostoja tangolla
  • istumaannousuja lisäpainoilla
  • reilut sata draivia ja toinen mokoma kopittelu putterilla

Ynnäilyt

Viime viikko oli siis treenintäyteinen ja loppuviikosta vei jo hiukan kroppaa jumin puolelle. Tällä viikolla otetaan hiukan rennommin ohjelman mukaan.

Usein huilaaminen on vaikeampaa kuin treenaaminen, mutta nyt kevyttä viikkoa helpottaa maanantaina noussut kuume jonka sain Kankaanpäästä muilta heittäjiltä. Se luultavasti oli syyllinen myös paikkojen kolotukseen ja heikkouteen viikon viimeisissä treeneissä.

Perinteiset lukijakysymykset niille, jotka loppuun asti jaksoivat lukea:

Miten treenasit viime viikolla? Teetkö fribatreenien lisäksi muita harjoitteita?


Share on Facebook

Share

Hankihyppely – Tomoottajien kauden 2011 avaus

Tomoottajat järjestää kauden 2011 aikana monentasoisia kisoja viikkiksistä PDGA-kisoihin ja seuranmestaruusmittelöihin. Viikkokisoissa pelataan sarjaa, mutta muut kisat ovat irrallisia.

Tomoottajien jäsen Teemu Rossi kehitteli keväällä pallogolfin FedEx Cupista lainaten yleiskisan, johon voi kerätä pisteitä kaikista seuran järjestämistä kisoista. Kauden lopuksi yhteispisteiden voittaja kruunataan Tomoottajien vuoden pelaajaksi.

Kisan nimeksi laitettiin SpedEx Cup, ja sarja pyörähti käyntiin launtaina 12.2. Myllymäen frisbeeradalla järjestetyllä Hankihyppelyllä.

Hankihyppely Myllymäessä

Kankaanpäässä kausi alkoi siis viime lauantaina. Kovia pakkasia ei säikytty (aamulla oli pirteät -20 astetta) vaan paikalle saapui 13 heittäjää napsimaan SpedEx Cupin avauspisteitä.

Ilmojen herratkin olivat suosiolliset ja kisa saatiin heittää nätissä talvisäässä.

SpedEx Cupissa jaetaan pisteitä kisojen kategorioiden mukaan aina 20 parhaalle. Eniten pisteitä on jaossa seuranmestaruuskisoissa ja vähiten tälläisissä ”muissa kisoissa”. Silti joka kisa merkitsee, ja varsinkin ensimmäisessä kisassa on kiva saada pää auki.

Myllymäen rata oli ollut melko koskematon koko talven, ja lunta tietysti oli valtavasti. Puistossa lumi ei kuitenkaan ihan koreihin asti yltänyt, joten kaivuutöihin ei ryhdytty.

Osa heittopaikoista oli valtavien lumikasojen ja -vallien alla, joten ennen kisaa piti käydä merkkaamasa heittopaikat. Väylät keksittiin melko lailla lennosta, niin että saatiin heittää kävelyteiltä ja -poluilta. Silti ne toimivat tässä tarkoituksessa mukavasti.

Kisassa heitettin 2×8 väylää, mikä oli ihan riittävästi koskemattomattomassa hangessa hyppelyä.

Kauden ensimmäiset kisaheitot

Olen treenannut läpi talven ahkerasti, mutta tässä kisassa heitin ensimmäiset kisaheittoni sitten Kauhajoen karvalakkikisan 20.11. viime vuoden puolella.

Hallissa olen keskittynyt lähipeliin, mutta draivejakin olen verkkoihin hakannut aimo määrän. Talvikisoissa heittäminen on tietysti varsin erilaista, mutta odotin että harjoittelu jotenkin näkyisi.

Puteissa se näkyikin, sillä missasin vain yhden noin 10 metrisen putin ja toisaalta sain sisään 20 metrisen haaraputin puun alta. Myös lähestymisheitot osuivat yhtä luukunottamatta.

Draiviharjoittelua ei oikein voinut kisaan siirtää, koska liukkaalta lumelta on niin erilaista heittää kuin hallin pitävältä pohjalta. Niinpä avaukset olivatkin enemmän tai vähemmän varovaisia huitaisuja paikaltaan.

Hyvillä puteilla pelasin ensimmäisen kierroksen tulokseen 22, jolla johdin kisaa heiton erolla seuraaviin. Toisella kierroksella missasin pari avausta pahasti metsikön puolelle, ja takaa tultiin ohi. Viimeisen väylän kakkosella nousin tasoihin kärkeen Teemu Rossin kanssa. Tulokse täällä.

Kausi olikin kiva aloittaa voitolla ja 70 SpedEx-pisteellä.

Talvi teki toki välillä tepposiakin, tässä esimerkkinä Teemun ”hieman lipsahtanut” draivi kasilla. No hyvällä huumorilla heitettiin, eikä virheetkään harmittaneet.

Seuraavat SpedEx Cupin pisteet ovat jaossa todennäköisesti lumien sulettua, mutta pari kisaa tullee heitettyä sitä ennen. Treenimäärät ainakin lisääntyvät sija kisakuume nousee.

Mitä sinun kotiradallasi tapahtuu keväällä ja millaisia kisoja ja sarjoja seurasi järjestää vuonna 2011?

Share on Facebook

Share

Kevät keikkuen tulevi – tunnelmia keväältä 2010

Talvi tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, pakkasta ja lunta riittää. Helmikuussa kuitenkin jo mennään ja kevät kolkuttelee kohta ovella.

Vaikka lunta viime talvenakin oli riittämiin, radat sulivat täällä Tampereen korkeudella huhtikuun alkupuolella. Silloin alkoi itsellänikin hullu, melkein kahden kuukauden putki, jolloin pelasin käytännössä joka päivä useita tunteja. Sellainen tahti veti kropan melko jumiin, eikä harjoituksellisesti varmaankaan ollut optimaalinen.

Yhtään en silti epäile, etteikö sama toistu tänä vuonna kun radoille pääsen. Varsinkin kun en ole talvella heittänyt lainkaan ulkona.

Näillä näkymin kausi on kilpailullisesti tarkoitus aloittaa huhtikuun alussa seuraottelulla Tomoottajat vs. Mustavarikset Porista. Ensimmäinen SFL-kisa on luultavasti Kankaanpäässä huhtikuun loppupuolella. Olenpa ilmoittautunut myös Kööpenhaminaan jossa kisataan vappuna EuroTourin osakilpailu. Sinne olen tosin jonotuspaikalla, koska ratingini 974 ei oikeuttanut pelipaikkaan ensimmäisessä ilmoittautumisvaiheessa, jonka vaatimus oli 975.

Tällä kertaa annetaan taas kuvien ja videoiden kertoa tarina ja jätetään jupinat vähemmälle. Härnäykseksi kertaus miten kevät eteni Tampereen ja Kankaanpään seutuvilla.

Talvikauden viimeiset viikkokisat

Kankaanpään viikkokisojen talvikausi pistettiin pakettiin huhtikuun aikana. Viimeisten kisojen aikana kevät tuli vauhdilla.

Näissä kuvissa ollaan huhtikuun ensimmäisessä viikonlopussa. Lunta riitti vielä runsaasti, mutta lämpötila oli jo plussalla ja aurinkokin välillä paisteli. Niin ja näissä viimeisissä kisoissa onnistuin hoitamaan Myllymäen talvisarjan itselleni.

Ensimmäinen kesäkelin kierros 2010

Nokian rata oli Tampereen seudulla ensimmäisenä hyvässä heittokunnossa.

Huhtikuun 10. ajelimme Mäntylän Markuksen kanssa Nokialle, kun tietojen mukaan siellä piti rata olla ihan heittokunnossa. Saavuimme ykköstiille puoliltapäivin, jolloin paikalla oli jo paikallinen rakettijengi. Mahtoivatko pörrätä radalla koko talven läpi?

Rata tosiaan oli hienossa kunnossa jo tuolloin. Lunta oli vain aurakasoissa ja kuraakin oli yllättävän vähän. Siitä lähti se edellää mainittu parin kuukauden putki, jolloin heitin välillä useamminkin kuin kerran päivässä.

Näin sulaa ja kuivaa Nokialla oli jo 13.4.

Jämin kevättuulet

Jämillä kiersin ensimmäisen kevätkierrokseni 17.4. kaimapoika Tapani Ruohosen kanssa.

Kovien kevätmyrskyjen ja lumipeitteiden jälkeen metsärata oli paikoin murheellisessa kunnossa. Korit olivat sentään säilyneet ehjinä ja paikoillaan.

Jämillä tuulee aina kovaa – niin tälläkin kertaa. Tapani näyttää kuinka kovaan tuuleen suhtaudutaan. Uskokaa tai älkää, putti onnistui ensimmäisellä yrittämällä.

Myllymäki 22.4.

Lopullisesti talvi oli taitettu kolmessa viikossa. Lumesta ei ollut tietoakaan enää, ja maa oli jo melko kuivaa. Nurmi ei vielä vihertänyt, mutta merkkejä oli jo. Pari päivää tämän kuvan jälkeen olinkin jo Meresmaan Jussin kanssa Viidentienristeyksen maastossa rataa suunnittelemassa, mutta se juttu jää seuraavaan kertaan.

Share on Facebook

Share

Talviharjoittelu – toistoja, toistoja, toistoja

Edellisen artikkelin neuvoa-antavassa äänestyksessä lukijat ilmaisivat halunsa lukea harjoittelusta. Ääniä muuten kertyi lähes sata, kiitos aktiivisille lukijoille.

Tällä artikkelilla ilmaisen haluni palvella lukijoitani – eli harjoittelujuttua pukkaa, tällä kertaa videoilla höystettynä. Tässä jutussa jutellaan yleisesti frisbeegolfin talvitreeneistä, ehkä myöhemmin voisin tehdä jutun siitä mitä yksittäinen treeni pitää sisällään.

Talviharjoittelu kiinnostaa itseäni, joten kaikki kommentit harjoittelusta sisällä tai ulkona ovat tervetulleita. Miten sinä treenaat talvella?

Metrin hangessa vai 5 metrin olohuoneessa?

Talvi on ollut runsasluminen kautta Suomen, eikä Tampere ole valitettavasti trendistä poikennut. Lunta on ollut yli polven, eikä mitään järkevää harjoittelua ole ulkona pystynyt tekemään, eikä opiskelibudjetti koko talven ”ulkomaanleiriinkään” taivu.

Osa fribaajista toki pelaa ja kisaa läpi talven esimerkiksi Karvalakkisarjassa ja pyöriipä viikkokisatkin muutamilla paikkakunnilla. Edellisenä talvena pelasin itsekin lähes joka viikko, mutta silloin lunta oli toki vähemmän.

Ei talvi nytkään pelaamista estä, mutta järkevä harjoittelu on vaikeaa jos ei mahdotonta. Siksi on pitänyt keskittyä sisäharjoitteluun entistä enemmän.

Puttikori olohuoneessa

Pahimpia vieroitusoireita lievittää olohuoneen perällä majaileva Discatcher Traveler. Tämä kori on sen verran hiljainen, että kerrostalossakin voi hyvin treenata puttia päivät pitkät. Ainakin kuvittelen niin, tosin alla oleva video ei väitettä erityisesti tue.

Eteisestä saan heitettyä kuudesta metristä, ja peruuttamalla vielä pari metriä makuuhuoneen puolelle, voin putata 8 metrin putteja kahden oviaukon läpi.

Ohjelmassa on erilaisia ”drillejä”, kuten

  • 50 puttia sisään ja metri kauemmaksi, välillä 4-8 m
  • 50 puttia kahdella putterilla 7 metristä, puhdasta sarjaa haetaan
  • Seppo Pajulta lainattu kahden putterin ”kisa”, eli 4-5 m aloitetaan ja jos molemmat menevät sisään jatketaan metri kauempaa, yhdellä osumalla pysytään samassa ja molemmat ohi niin metri takaisin päin.

Lisäksi tulee puttailtua kaikenlaisia erikoisempia putteja, kuten haaraputtia, anhyzerputtia, turboputtia, kiekko ylösalaisin. Näistä tuskin on harjoituksellista hyötyä, mutta hauskaa kikkailua.

Kokeilinpa kerran sitäkin, että montako puttia menee putkeen 5 metristä. 232 sain.

Puttituntuma pysyy siis yllä oli ulkona kuinka kovat pakkaset tai korkeat nietokset tahansa. Ja se näkyy radalla tulevalla kisakaudella, näkyyhän?

Kotona tehtäviin talviharjoituksin kuuluu tietysti myös mielikuvaharjoittelu, eli frisbeevideoiden tuijottaminen tuntitolkulla ja haaveilu ulkona pelaamisesta.

Kannattaa erityisesti katsoa Youtuben kotimaiset huippuvideot täältä http://www.youtube.com/user/lcgm8.

Halliharjoittelu – draivia verkkoihin

Tänä talvena olen harjoitellut myös hallissa pari kertaa viikossa, viikolla Tampereella ja viikonloppuna Kankaanpäässä, kun siellä olen käynyt.

Tampereella Pirkkahalli tarjoaa mahtavat olosuhteet frisbeetreeneihin. B-hallin yleiurheilupuolella on heittoverkot ja Discatcher -kori ja tila on lähes aina vapaa.

Jos pääsee harjoittelemaan aamuisin, niin A-hallissa mahtuu usein heittämään 100 m siivua, eli kiekon lentoakin ehtii nähdä. Ainakin kopitteluun ja lähestymisheittoihin on tekonurmella tilaa lähes aina.

Kankaanpäässä hallitreenit onnistuvat vähintään yhtä hyvin, ja Tomoottajat järjestääkin tänä talvena säännöllisiä yhteistreenejä hallissa. Olisikin kiva tietää, millä seuroilla on toimintaa hallissa, ja millaisia harjoituksia sisällä tehdään?

Treenien videointi eli Pimp my Drive

Yhdessä hallitreenissä tulee yleensä heitettyä 100-200 draivia ja saman verran putteja ja lähestymisheittoja päälle. Toistoja tulee siis paljon, joten niiden olisi syytä olla myös hyviä toistoja. Valmentajaa itselläni ei ole, enkä tiedä onko muillakaan fribaajilla? Siksi toisten pelaajien apu on tarpeen.

Nimimerkki AMA, eli Markus Mäntylä, aloitti maaliskuussa 2010 Suomen Frisbeeliiton foorumilla tekniikkavideoketjun otsikolla Pimp my drive. Ketjusta on vajaassa vuodessa tullut yksi foorumin suosituimmista ja antoisimmista.

Ketju toimii siten, että heittäjät kuvaavat muutaman oman heittonsa, linkittävät sen ketjuun ja foorumin lukijat analysoivat ja kommentoivat heittoa ja tekniikkaa. Yhteisöllinen ajatustenvaihto on mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää ja varsinkin aloittelevalle pelaajalle kullanarvoista.

Itsekin olen kuvannut treenejäni, mutta ilman ”viisaampien” neuvoja videoiden hyöty olisi jäänyt mitättömäksi. Nykyään digipokkari kulkee repussa lähes joka treenissä, ja aina silloin tällöin tulee postattua uutta videopätkää SFL:n foorumin raadin puitavaksi.

Tällaisen treenivideon tekee vaivatta muutamassa minuutissa ilman ihmeellisiä laitteita, ohjelmistoja tai taitoja. Niistä näkee vähintään osviittaa ja videoista on helppo ja hauska seurata miten harjoittelu edistyy.

Kämmenheittoja Pirkkahallista.

Upsitreeniä Kankaanpäässä

Tomoottajien rystyavauksia vertailussa

Huom! Muistakaa myös blogin RSS-syötteet
http://frisbeegolfradat.fi/tapani_aulu/feed ja
http://frisbeegolfradat.fi/tapani_aulu/comments/feed

Share on Facebook

Share