Reilun parin viikon sairastelu ja sinä aikana kasautuneiden rästitöiden perkaaminen veivät mehut treenistä ja kirjoittamisesta. Viikonlopun nätti sää kuitenkin piristi ja taas mennään.

Raivaustyöt ja korien pystytys

Radan suunnittelussa merkittiin spraylla poistettavia puita, taimia, oksia ja risukasoja. Pari päivää suunnittelun jälkeen Metsähallituksen edustaja kävi katsastamassa ideat ja antamassa siunauksensa tarvittaville muutoksille.

Muutamalle isommalle puulle saatiin kaatolupa, ja risut saatiin poistaa väyliltä. Luonnonsuojelullisista syistä risut ja kaatuneet kelot piti jättää metsään, mutta saimme luvan siirtää ne väylien ulkopuolelle.

Heti ensimmäisenä viikonloppuna talkoiltiin pariinkiin otteeseen muutamia tunteja ja väylät alkoivat saada muotoa. Visioon oli vielä pitkä matka, mutta varsinkin etuysi oli valmis koreille.

Etuysin korit asennettiin vappuna alustaville paikoille ilman betonijalkoja, koska into oli valtava päästä testaamaan heittämistä. Pehmeään kangasmaastoon korille kaivoi kuopan parilla lapionheilautuksella.

Tietenkin välittömästi kierrettiin muutama kierros ja siinä samalla merkkailtiin lisää siistimistä ja raivausta. Testikiessille tulivat myös Meresmaa & Kotka, joilta saatiin runsaasti taas lisää ideoita radan trimmaamiseen.

Toukokuun aikana asennettiin vielä betonijalat, tiitolpat ja pari tiimattoa testiksi, oksittiin puita lisää, haravoitiin väyliä ja pelattiin paljon.

Risusavottaa tietysti riitti seuraavat viikot. Oksakasat siirtyivät hiljakseen väylien ulkopuolelle, kun rataa kiertäneet kantoivat aina kierroksella jokusen sylillisen kauemmas metsään.

Tiimatot ja takaysi

Toukokuussa asensimme kaksi lahjoituksena saatua 3×2 -metristä tiimattoa, joita testasimme pari viikkoa. Halusimme tietää, onko koko sopiva ennen kuin tilaamme varsinaisia mattoja.

Testikierroksilla kävi ilmi, että pitkillä väylillä tämä koko ei vielä riitä. Kunnon vauhdinottoon saisi olla metrin pidempi. Siispä päätimme tilata sen verran, että saamme 4×2-metriset alustat.

Kesäkuun lopussa leikattiin ja vietiin matot paikoilleen. Mattoja ei vielä asennettu lopullisesti, eli pohjalaatikkoja ja sepeleitä ei vielä tehty, vaan haluttiin etsiä kokeilemalla parhaat paikat. (Pohjatyöt venyivät sittemmin tälle kaudelle, eli odottavat vielä tekemistään).

Juhannusviikolla tehtiin taas talkoita 5-tienristeyksessä useampaan kertaan. Enimmäkseen paikalla oli satunnaisia Tomoottajien jäseniä, mutta yhdeksi illaksi apuun saatii Niinisalosta SatTR:n ja Auk:n porukkaa noin 60 miehen verran.

Elokuussa oli loputkin korit ja tiimatot paikoillaan, väliaikaiset väyläopasteet ja ratakartta paikoillaan ja rata heittokunnossa ensimmäisiin kisoihin. Muutamille väylille rakennettiin myös penkkejä ja väylien välille opasteita.

Työtä on edelleen paljon, eikä se tietysti koskaan lopukaan. Mutta nyt rata on siinä kunnossa, että voidaan järjestää ensimmäiset SFL/PDGA-kisat, jotka ovatkin jo aivan nurkan takana.

Kunhan lumet vielä sulaisivat…

Viidentienristeyksen radan varsinainen maastosuunnittelu tehtiin kahdessa päivässä 21.-22.4.2010. Tätä ennen oli kuitenkin jo käytetty runsaasti aikaa taustasuunnitteluun.

Radan visio

Tomoottajien porukalla oli kierretty rata-aluetta irtokorien ja kiekkojen kanssa väyläpaikkoja ja sopivaa flowta ja kiertosuuntaa miettien.

Väylämahdollisuuksia keksittiin koko ajan ja ajatukset vaihtuivat moneen kertaan. Kuvan hahmotelmasta on tainnut lopulliseen rataan jäädä vain väylä 1?

Sen sijaan radan kierrosta oli selvä visio jo alusta lähtien: kaksi 9-väylän lenkkiä, niin että molemmat alkavat parkkipaikalta ja ovat pelattavissa erikseen.

Myös radan yleisilmettä kaavailtiin etukäteen. Halusimme mahdollisimman vaihtelevan ja monipuolisen radan, jossa kaikki heittotekniikat olisivat tarpeen eivätkä pelkästään isokätiset tai tarkat putteriheittäjät pärjäisi.

Toivoimme radan hyödyntävän metsämaastoa niin, ettei keinotekoisia ob-rajoja tarvita, mutta kuitenkin pahimmat umpiryteiköt vältettäisiin. Halusimme lisäksi nähdä radalla useita par nelosia ja mahdollisuuksien mukaan par vitosenkin. Missään tapauksessa ei ainuttakaan par kakkosta.

Nämä toiveet ja ennakkoasetelmat käytiin läpi Meresmaan Jussin kanssa jo hyvissä ajoin ennen maastopäiviä.

Kaksi päivää in situ -suunnittelua

Maastosuunnitteluun oli varattu kaksi täyttä päivää ja sellainen parikymmentätuntia siinä ihan liukkaasti kuluikin. Puhelimen GPS:n mukaan käveltyäkin tuli reilut 20 kilometriä. Huhtikuun lopussa oli jo kuitenkin lämmintä ja kuivaa, joten mukavahan sitä oli metsässä liikuskella.

Alustava kartoitus

Suunnittelu aloitettiin alueen katsastamisella – Jussin ja Petrin kanssa kiersimme kaavaillun rata-aluuen ympäri samalla etäisyyksiä ja pinta-alueita arvioiden. Varsinaisesti ei vielä väyliä tai muuta mietitty, mutta toki hyviä ideoita syntyi koko ajan.

Aiemmat ideat lensivät käytännössä heti romukoppaan, koska tilaa oli paljon enemmän ja rataa voitiin viedä laajemmalle alueelle. Heti kävi toki selväksi, että ajatus kahdesta 9 väylän lenkistä toteutetaan ehdottomasti. Jussi oli muutenkin innostunut radan potentiaalista, ja totesi että tämän kokoinen alue vaatisikin ainakin sen 2 päivää maastosuunnittelua.

Toisella kävelykierroksella hahmoteltiin alkeellinen luurankomalli koko radalle ja muutamia väyläideoitakin jo piirreltiin paperille. Välillä käytiin syömässä ja jupistiin kaikenlaista lisää ideoista ja ajatuksista. Sovittiin, että vedetään etuysi vielä iltapäivällä pakettiin ja keskitytään sitten toisena päivänä takaysiin.

Jussin hahmotelmia – takaysi oli vielä takaseiska ja väylätkin vielä muuttuivat

Etuysin suunnittelu

Etuysi hahmottui melko sujuvasti hyödyntäen olemassaolevia väyliä, polkuja, soramonttua ja muita piirteitä. Yllättävän nopeasti löytyi tasapainoinen kokonaisuus ja useita huikean hyviä väyliä. Täyteväyliä ei tarvinnut etsiä lainkaan, vaan saatiin valita hyvistä vaihtoehdoista hyvä kokonaisuus.

Yhdeksän tunnin kiertämisen, pähkäilyn, merkitsemisen, mittaamisen, piirtämisen ja testaamisen jälkeen saatiin kuin saatiinkin hyvälle mallille ensimmäiset väylät. Illansuussa kierrettiin vielä alustava hahmotelma takaysillekin – joka tosin seuraavana päivänä meni käytännössä kokonaan uusiksi.

Oikeastaan jo etuysille saatiin kaikki kaivatut elementit. Haastavutta ja vaihtelua löytyi 50 m metsäpillistä alla olevan kuvan 140 m soramontun ylitykseen. Sopivasti risk & rewardia ja vain yhdellä väylällä yksi ob-linja.

Päivä 2 – takaysin suunnittelu ja väylien merkitseminen

Takaysi oli edellisenä päivänä hutaistu alulle, mutta kuten mainittua, se meni vielä totaalisesti uusiksi kun päästiin siihen kunnolla käsiksi. Vain väylä 10 jäi muotoonsa, koska se oli huikean haastava monsteri ja herkkupala huippuheittäjällekin (väylälle on tähän päivään mennessä heitetty vain kolme kakkosta, eikä yhtään kisassa).

Aamupäivän mittaan syntyineistä uusistakin ideoista osa vielä hylättiin kun parempaa löytyi. Avoimella mielellä mentiin koko ajan ja oltiin valmiita muuttamaan radikaalistikin, koska tilaa ja mahdollisuuksi oli paljon. Se kannatti, sillä esimerkiksi väylä 13 oli aluksi hyvin erilainen ja vasta ehkä neljännellä tai viidennellä kierroksella löytyi lopullinen idea. Jälkeenpäin ihmetyttää, sillä väylä on nyt Suomen kauneimpia metsäväyliä.

Lopuksi merkittiin kaikki heitto- ja korinpaikat merkkausspraylla, mitattiin laserilla etäisyydet ja piirreltiin kynällä alustavat kartat.

Takaysistä muodostui mukava par 29, jossa jälleen onnistumisella mahdollisuudet useisiin pirkkuihin, mutta jossa metsä rankaisee etuysiä enemmän, eli isoakin lukua on odotettavissa.

Ihan etuysin tasolle ei ehkä päästy, mutta arviointikin oli vaikeampaa koska huomattavasti enemmän raivausta ja siistimistä oli luvassa. Siinä missä etuysillä oli oikeastaan vain 2-3 rannetta vahvempaa puuta kaadettavaksi, oli takaysillä kymmenittäin pienempiä ja valtavasti risukkoa raivattavaksi.

Lopulta radasta saatiin 2145 m pitkä par 59 ja kaikki ennakkokaavailut täytettiin enemmän kuin hyvin. Olimme yhtä mieltä, että rata tulee olemaan laadukas ja haastava ja kasvattamaan tulevaisuudessa laadukkaita pelaajia. Jussikin kirjoitteli suunnittelusta omassa blogissaan, kannattaa vilkaista sekin.

Suunnittelun jälkeen oli tietysti huikea hinku päästä rakentamaan rataa, joten seuraavat päivät kuluivatkin tiiviisti raivaus- ja siistimishommiin korien toimitusta odotellessa. Toimitus olikin yllättävän nopea, joten jo vappuna päästiin etuysillä nostamaan koreja pystyyn. Siitä lisää seuraavassa jutussa.

Kun luvat oli saatu kuntoon, päästiin taustatyön seuraavaan vaiheeseen eli rahoituksen suunnitteluun.

Ensimmäiseksi laskimme kustannusarvion 18-väyläiselle radalle ja mietimme eri elementeille prioriteetit siltä varalta, että emme saisi koko rahoitusta yhdellä kaudella kasaan. Tässä vuoden takaiset arviomme:

• radan suunnittelu + ratagrafiikat 1800 €
• korit+rahti 5000 €
• tekonurmimatot 2000 €
• tiilaatikot (puutavara+sepeli) 500 €
• opasteet 500 €
• alueen vuokra 200€/vuosi
• tiitolpat, korien betonijalat ym pikkusälä 500 €

Frisbeegolfradan rakentaminen on muuhun liikuntapaikkarakentamiseen nähden verrattaen halpaa, mutta parin kuukauden ikäiselle tyhjätaskuseuralle summat olivat suuria. Oli enemmän kuin todennäköistä, että ensimmäisellä kaudella ei kaikkea saada tehtyä, vaan oli päätettävä mistä aloitetaan.

Olisi helppo ajatella, että tärkein ja suurin kuluerä olisi korit – jo yhdeksällä koreilla ja talkoilla saisi heitettävän radan ja tukisi innostusta jatkaa projektia.

Tähtäsimme kuitenkin pidemmälle koska halusimme laadukkaan kilpatason radan, vaikka toteutus sitten siirtyisikin.  Siksi päädyimme panostamaan ennen kaikkea suunnitteluun.

2009 syksyllä olimme jo hahmotelleet rataa irtokorin kanssa 5tr maastossa kierrellen, joten pientä ajatusta lay-outista jo oli. Tunnustimme silti, ettei meillä ole rahkeita eikä kokemusta lopulliseen ratasuunnitteluun, joten otimme yhteyttä Discmanian suuntaan.

Neuvottelimme Jussi Meresmaan kanssa ratasuunnitteludiilin 18-väyläisestä radasta ja otimme maltilliseksi tavoitteeksi saada 9 väylää pelattavaan kuntoon kesällä 2010. Kaikki muut listan kohteet jäisivät sitten todennäköisesti seuraavaan kauteen ja ensimmäinen rahoitusvaihe vaatisi vajaat 5000 euroa.

Tästä voi nopeasti laskea, että valmis väylä tulisi maksamaan pyöreästi 500 € (todellinen lukema tästä hieman nousi).

Kaupungin tuki ja yhteistyökumppanit

Rahoituksen suunnittelun aluksi otimme yhteyttä Kankaanpään kaupungin liikuntatoimeen ja Niinisalon Varuskuntaan. Pettymykseksemme Varuskunta ei voinut osallistua rataprojektiin, sillä heidän liikuntabudjettinsa oli sidottu jo pariksi vuodeksi eteen päin.

Liikuntatoimellakaan ei suuren suurta liikkumavaraa ollut, mutta intoa sitäkin enemmän. Kaupunki osallistui projektiin sponsoroimalla kolme väylää, eli 1500 eurolla. Lisäksi normaalia yhdistystukea saimme 300 €.

Loput väylät oli tarkoitus rahoittaa paikallisten yritysten (ja yhdistysten) tuella, eli käytännössä myymällä 5oo eurolla nimikkoväyliä. Me saisimme rahoitettua väylän ja tukija saisi nimensä ja mainoksensa radalle, sekä Tomoottajien vetämän firmagolf-tapahtuman.

Sponsoreita lähdettiin hakemaan tämän dokumentin sekä avoimen ja iloisen mielen avulla – ja tietysti hyvillä suhteilla Kankaanpään yritysmaailmaan. Mukana oli myös valmis sopimuspohja, joka oli helppo ja nopea täyttää aina kun tärppäsi.

Dokumentteja on jo lähetetty ainakin yhteen rataprojektiin pohjoisen suuntaan ja niitä saa tietysti vapaasti käyttää, jos hyödylliseksi näkee.

Aluksi kävimme läpi potentiaaliset yritykset, joiden epäilimme olevan kiinnostuneita urheilutoiminnasta, joihin oli suhteita, tai joita firmagolf-tapahtuma houkuttelisi. Nopeasti päädyimme siihen, että hyviä ehdokkaita olisi kymmeniä, ja jalkauduimmekin hyvin pian kentälle.

Innokkaita sponsoreita ilmaantui heti sen verran että suunnittelu ja ensimmäiset korit saatiin rahoitettua, joten Meresmaan kanssa sovittiin pari maastopäivää huhtikuun loppupuolelle ja samoihin aikoihin laitettiin 9 koria tilaukseen.

Rahatilanne alkoi näyttää valoisalta kun vielä keväällä seuraan liittyi hyvin väkeä, kisatoiminnasta saatiin hiluja, kaupungilta saatiin yleisavustusta 300 € ja Myllymäessä ja Jämillä järjstetyistä  firmagolfeistakin jokunen satku. Lumien sulettua päästäisiin heti hommiin ja alettiin jo haaveilla koko radan valmistumisesta kaudella 2010.

Rahoituksen onnistuminen vuonna 2010

Ensimmäinen vaihe, eli suunnittelu ja etukymppi (yhden korin siirsimme Myllymäen radalta 5tr:ään) saatiin siis rahoitettua ja toteutettua suunnitelmien mukaan toukokuussa 2010. Kesällä toteutettiin toinen sponsoreiden metsästyskierros, joka ei ihan yhtä hedelmällinen ollut kuin ensimmäinen, mutta taas päästiin askel eteenpäin ja saatiin tilattua tekonurmimatot kaikille 18 väylälle.

Heinä-elokuussa seuran kassaan oli kilahdellut taas sen verran lisävaroja, että saatiin tilattua loput 8 koria ja kun vielä saatiin puutavaraa ja mm. korien betonijalat sponsoreilta, niin syyskuussa rata näytti jo radalta ja ensimmäiset kisatkin voitiin järjestää.

Kaudelle 2011  jäi siis menoeriksi vielä tiiden rakentaminen ja pysyvät opasteet. Kaiken kaikkiaan projekti onnistui juoheasti, vaikka tietysti moni asia olisi voitu tehdä helpommin, siistimmin ja paremminkin.

Seuraavissa artikkeleissa radan suunnittelusta, rakentamisesta, testaamisesta ja tietysti pelaamisesta ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Talvella 2009-10 haave toisesta radasta Kankaanpäähän kypsyi haihattelusta todelliseksi tavoitteeksi ja hanketta lähdettiin tosissaan viemään eteenpäin. Myllymäki oli tuottanut puolessa vuodessa hyvän porukan innokkaita aloittelevia kilpapelaajia, joilla oli kova into päästä lähinurkilla pelaamaan haastavampaa rataa.

Kuten aiemmin tässä blogissa on todettu, Myllymäen rata pystytettiin hyvin pienellä vaivalla ja vähäisellä kokemuksella. Tällä kertaa halusimme panostaa aikaa, vaivaa ja rahaa kertaluokkaa enemmän, jotta lopputuloksena olisi todellinen kilpatason rata.

Innokkaita suunnittelijoita ja tekijöitäkin löytyi, mutta kokemusta ei juuri ollut. Tekemistä opittiin matkan varrella. Jos lähtötilanteessa olisi ollut vähän parempi kokonaiskuva ja visio, olisi homma voinut edetä vielä paljon luistavamminkin. Tämän artikkelisarjan tarkoituksena onkin tukea ja kannustaa muitakin vastaaviin projekteihin ja jakaa kokemuksia.

Rata-alue ja maankäyttöluvat

Heti alusta lähtien oli selvää, että haluamme rakentaa täysimittaisen 18-väyläisen radan, jolla voisi hamassa tulevaisuudessa järjestää kansallisen tason kilpailuja. Ja tietysti kehittää Tomoottajista pelaajia kansalliselle tasolle ja korkeammalle. Ensimmäinen haaste oli löytää paikka, jonne tämän tasoisen radan pystyisi rakentamaan.

Jo syksyllä Myllymäkeä suunnitellessa oli kaupungin liikuntatoimelle ehdotettu radan rakentamista Niinisalon Viidentienristeyksen (5tr) alueelle, jossa olimme irtokorin kanssa pelanneet joitakin kertoja. Siksi 5tr oli ykkösehdokkaamme tälläkin kerralla ja kevättalvella kävimme katselemassa aluetta ”sillä silmällä” – ja lupaavalta näytti.

Mistä saammekin mainion aasinsillan ensimmäiseen kantoon kaskessa: alueen käyttöluvat. Parin päivän selvittelyn jälkeen saimme tietää, että Viidentienristeyksen alue on Metsähallituksen omistamaa yhteiskäyttöaluetta, jota vuokraa puolustusvoimat. Molemmilta tarvittaisiin luvat alueen käyttöön.

Lupien hakemisesta kenelläkään ei ollut kokemusta, joten tekstejä haudottiin pitkään ja hartaasti. Halusimme tehdä hakemuksen viimeisen päälle, ettei ratahanke ainakaan siihen jämähtäisi. Varmistimme ensin Kankaanpään kaupungin liikuntatoimen tuen projektille ja sen jälkeen aloimme valmistella varsinaista alueen käyttöoikeushakemusta.

Muokkasin Talin Tallaajien sivuilta löytyvän hakemuksen omiin tarkoituksiimme sopivaksi, viilasin anomusta ja hakemusta päivätolkulla, kunnes lopulta uskalsin sen lähettää joulukuussa 2009.

Samaan aikaan toki haarukoimme muitakin paikkoja kunnan alueelta, mikäli 5tr-projekti ei ottaisi tuulta alleen. Muutama kohtalaisen lupaava alue löydettiinkin, mutta ei kuitenkaan samantasoista kuin Viidentienristeyksen maasto. Ehkä sitten kolmannen radan kohdalla palataan näihin…

Metsähallitus oli heti varovaisen positiivinen, ja parin kuukauden kuluttua helmikuussa 2010 sain heiltä seuraavan viestin:

Puolustusvoimien lausunto hankkeelle oli myönteinen, eli ratahanketta voidaan viedä eteenpäin.

Metsähallitus asetti maltilliset rajoitukset puiden kaatamiselle, sekä nimellisen vuokran maa-alueen käytölle. Lupa-asioiden selvittyä hankkeen eteneminen oli siis kiinni enää Tomoottajien omasta aktiivisuudesta.

Seuraavaksi oli aika suunnitella budjetti ja hankkia rahoitus. Etukäteen oli jo tiedossa, että mikäli saamme luvat radan rakentamiseen, osallistuu liikuntatoimi jollakin tavalla, ja muuten etsimme yritysmaailmasta yhteistyökumppaneita.

Seuraavassa artikkelissa keskitytään rahoituskuvioihin ja myöhemmissä ainakin radan suunnittellun, testaamiseen ja rakentamiseen. Vastailen myös mielelläni rataprojekteihin liittyviin kysymyksiin parhaani mukaan.

Ollaanko jossakin päin Suomea tässä vaiheessa rataprojektia, tai kuulostaako vähintäänkin tutulta?

Hakuprosessissa käytetyt dokumentit on pyynnöstä saatavilla minulta. Niistä voi olla arvaamaton apu työn pohjaksi.

Talvi tuntuu jatkuvan ja jatkuvan, pakkasta ja lunta riittää. Helmikuussa kuitenkin jo mennään ja kevät kolkuttelee kohta ovella.

Vaikka lunta viime talvenakin oli riittämiin, radat sulivat täällä Tampereen korkeudella huhtikuun alkupuolella. Silloin alkoi itsellänikin hullu, melkein kahden kuukauden putki, jolloin pelasin käytännössä joka päivä useita tunteja. Sellainen tahti veti kropan melko jumiin, eikä harjoituksellisesti varmaankaan ollut optimaalinen.

Yhtään en silti epäile, etteikö sama toistu tänä vuonna kun radoille pääsen. Varsinkin kun en ole talvella heittänyt lainkaan ulkona.

Näillä näkymin kausi on kilpailullisesti tarkoitus aloittaa huhtikuun alussa seuraottelulla Tomoottajat vs. Mustavarikset Porista. Ensimmäinen SFL-kisa on luultavasti Kankaanpäässä huhtikuun loppupuolella. Olenpa ilmoittautunut myös Kööpenhaminaan jossa kisataan vappuna EuroTourin osakilpailu. Sinne olen tosin jonotuspaikalla, koska ratingini 974 ei oikeuttanut pelipaikkaan ensimmäisessä ilmoittautumisvaiheessa, jonka vaatimus oli 975.

Tällä kertaa annetaan taas kuvien ja videoiden kertoa tarina ja jätetään jupinat vähemmälle. Härnäykseksi kertaus miten kevät eteni Tampereen ja Kankaanpään seutuvilla.

Talvikauden viimeiset viikkokisat

Kankaanpään viikkokisojen talvikausi pistettiin pakettiin huhtikuun aikana. Viimeisten kisojen aikana kevät tuli vauhdilla.

Näissä kuvissa ollaan huhtikuun ensimmäisessä viikonlopussa. Lunta riitti vielä runsaasti, mutta lämpötila oli jo plussalla ja aurinkokin välillä paisteli. Niin ja näissä viimeisissä kisoissa onnistuin hoitamaan Myllymäen talvisarjan itselleni.

Ensimmäinen kesäkelin kierros 2010

Nokian rata oli Tampereen seudulla ensimmäisenä hyvässä heittokunnossa.

Huhtikuun 10. ajelimme Mäntylän Markuksen kanssa Nokialle, kun tietojen mukaan siellä piti rata olla ihan heittokunnossa. Saavuimme ykköstiille puoliltapäivin, jolloin paikalla oli jo paikallinen rakettijengi. Mahtoivatko pörrätä radalla koko talven läpi?

Rata tosiaan oli hienossa kunnossa jo tuolloin. Lunta oli vain aurakasoissa ja kuraakin oli yllättävän vähän. Siitä lähti se edellää mainittu parin kuukauden putki, jolloin heitin välillä useamminkin kuin kerran päivässä.

Näin sulaa ja kuivaa Nokialla oli jo 13.4.

Jämin kevättuulet

Jämillä kiersin ensimmäisen kevätkierrokseni 17.4. kaimapoika Tapani Ruohosen kanssa.

Kovien kevätmyrskyjen ja lumipeitteiden jälkeen metsärata oli paikoin murheellisessa kunnossa. Korit olivat sentään säilyneet ehjinä ja paikoillaan.

Jämillä tuulee aina kovaa – niin tälläkin kertaa. Tapani näyttää kuinka kovaan tuuleen suhtaudutaan. Uskokaa tai älkää, putti onnistui ensimmäisellä yrittämällä.

Myllymäki 22.4.

Lopullisesti talvi oli taitettu kolmessa viikossa. Lumesta ei ollut tietoakaan enää, ja maa oli jo melko kuivaa. Nurmi ei vielä vihertänyt, mutta merkkejä oli jo. Pari päivää tämän kuvan jälkeen olinkin jo Meresmaan Jussin kanssa Viidentienristeyksen maastossa rataa suunnittelemassa, mutta se juttu jää seuraavaan kertaan.