Edellisessä artikkelissani uumoilin, että amatööriys saattaa olla taaksejäänyttä elämää Tali Openin jälkeen – jos onnistun pelaamaan parhaalla tasollani. Ja onnistuihan se.

Kaksi kierrosta hyvää peliä ja yksi huippusuoritus riitti tasoihin Seppo Pajun ja Christian Sandströmin kanssa sijalle 12.Vaikka ulkomaalaisia huippuja ei mukana juuri ollutkaan, oli paikalla lähes koko kotimainen kärki. Jopa vakuuttavan paluun tehnyt Timo Pursio. Oma suoritukseni ja sitä myöten sijoitukseni olivatkin reippaasti yläkanttiin.

Talin kovat tuulet tekivät tepposia monelle, ja estivät myös minua hyödyntämästä vahvuuttani, eli puttia. Toki se toimi sen mitä pystyi yrittämään, mutta erittäin usein jo 10 metrin päästä piti vain liu-uttaa korin alle. Onneksi kaikki muut pelin osa-alueet toimivat paremmin kuin koskaan aiemmin – draivit osuivat väyliin, pelisuunnitelma toimi, pelasin onnistunutta prosenttipeliä, henkinen puoli toimi ja osasin jopa heittää putteria rystyllä.

Vain holari jäi puuttumaan. Sekin oli kyllä finaalikierroksella lähellä, kun avasin väylän 19 keskelle koria. Harmittavasti kori sylki ulos. Ehkä se eka kisaholarikin vielä joskus tulee.

Puttia Talissa (Kuva: Jari Huotari)

Edellisessä jutussa pohdiskelin, että mitä blogille tapahtuu kun en enää ole amatööri. Hauskaa on ollut kirjoitella ja lueskella kommentteja, mutta taitaa olla aika amatööriblogin pakata kamat kasaan ja lähteä treenaamaan – ehkä vielä joskus palataan pro-blogina?

Kisakausi 2012 on avattu ja hyppäys amatöörikisoista pro-kisoihin, eli tuttavallisesti Avoimeen, tehty.

Kevätkaudella kisasin muutaman Karvalakkisarjan osakilpailun hyvällä menestyksellä: kaksi voittoa, kaksi kakkossijaa ja pari muuta viiden sakkiin toivat sen verran runsaasti pisteitä, että sijoituin kokonaiskilpailussa toiseksi. Voiton vei ties monennenko kerran Ville Piippo.

Ensimmäinen ”kesäkauden” kisa oli vuorossa huhtikuun alussa. Viime vuodelta tuttu Prodiscus Challenge -kiertue pyörähti käyntiin Kankaanpäässä. Kotiradalla pelasin lähes nappipeliä ja otin voiton Avoimessa. Peli oli yllättävänkin hyvin uomissaan heti kauden alussa.

Varsinainen PDGA-kausi starttasi pari viikkoa myöhemmin samalla radalla. Kisa ei tällä kertaa osunut pääsiäiselle, joten nimesin kisan Ei-pääsiäiskisaksi, katsotaan millä nimellä ensi vuonna mennään.

Muitakin kisaaminen jo houkutti, koska paikalle tuli huimat 125 pelaajaa, mikä tarkoitti järjestäjille runsaasti hommia kun piti pyörittää kahta 60+ pelaajaan poolia ja myöhäisen kevään takia ratahommiakaan ei päässyt ajoissa tekemään.Talkoot veivät mehut miehestä, joten pelaamisesta ei oikein tullut mitään, joka näkyy tuloksissa. Silti tapahtuma oli taas hieno ja palkitsi vähintään yhtä paljon kuin oma menestys radalla.

Olen joskus sanonut, etten enää vedä isoja kisoja itse pelaten, koska silloin ei pysty oikein nauttimaan kummastakaan. Vedän sanani takaisin – nautin sekä järjestämisestä että pelaamisesta, vaikka luonnollisesti kumpaakaan ei voi ihan täysillä tehdä. Treenipäiväkirjassani vähän lisää tunnelmia kisasta.

Kauden ensimmäinen ”iso” kisa on luvassa viikonloppuna Talissa. Sitä varten kävin viime perjantaina treenaamassa Ville Piipon kanssa. Heitimme myös Frisbeepointin kevätparigolfin, jossa pelasimme kummmankin kohtalaisen varmalla suorituksella 19-väylän radalla -10, mikä riitti jaettuun toiseen sijaan. (Lue: Ville draivasi ja mä puttasin jos oli tarvetta).

Miltä luokanvaihto tuntuu?

Avoimeen siirtyminen on tuntunut luonnolliselta – pelasinhan jo viime vuonna enemmän pro-kisoja kuin amatöörikisoja. Toki pelikaverit hiukan vaihtuivat, mutta meininki on samaa ja yhtä hauskaa vaikuttaisi olevan.

Vielä en ole statustani vaihtanut, mutta jos onnistun pelaamaan parhaalla tasollani Tali Openissa, saatan ottaa ensimmäisen rahapalkintoni PDGA-kisoissa. Tosin Tali on itselleni varsin outo rata, olen pelannut siellä vain pari kertaa, ja kisannut vain kerran (karviksessa talvella 2009), joten mitään superpeliä tuskin on luvassa.

Blogin nimi on ”Se Amatööriblogi”, joten en tiedä miten tälle nyt käy, kun olen kasvamassa ulos amatöörisarjoista. Jessen ja Juhon pro-blogien rinnalle tästä ei ole, joten liekö aika laittaa blogi naftaliiniin? Vai löytyisikö uusi nimi tai uusi angle höpinoille?

P.S. Joko kaikki lukijat ovat mukana Frisbeegolf-forum.fin bag tag challengessa?

Juhon blogin innoittamana muistelen tässä jutussa viime vuoden kisoja ja kehitystäm ja asettamaan tavoitteita tulevalle kaudelle.

Ensimmäinen kisakausi

Vuosi 2011 oli itselleni ensimmäinen kokonainen kausi kilpailijana, vaikka 2010 heitin jo pari PDGA-kisaa. Tavoittelin amatöörien Frisbeepoint-tourin voittoa ja yksittäisistä kiertueen kisoista top3-sijoituksia.

Muita varsinaisia tavoitteita en asettanut, mutta tarkoituksena oli osallistua myös jokuseen DCMT-kisaan, sekä European Openiin ja SM-kisoihin, mikäli rating riittää.

Heitin lopulta 14 PDGA-kisaa, pari muuta irtokisaa, parikymmentä viikkistä, pari karvista ja seuranmestaruuskisat. Kauden sana oli tasaisuus, heitin lähes aina ”omalla tasollani”, isoja pettymyksiä tai huippuhetkiä ei osunut kohdalle kovin montaa.

Heikoimmat hetket osuivat isoihin kisoihin. European Openissa pelasin kaksi kierrosta hyvin, kolmannella oletettavasti auringopistos pilasi kisan ja tipuin jatkosta. SM-kisoissa taas rata vei voiton miehestä ja varsinkin ensimmäisen kierroksen pelasin surkeasti.

Kauden avaus sen sijaan oli lähes täydellinen, kun heitin pääsiäisenä kotikisoissa Kankaanpäässä kaksi kierrosta 992 ja 1001 ratingeilla. Tiesin toki että kotikenttäetu auttoi enkä vastaavalla tasolla muualla pystyisi pelaamaan, mutta ehkä kuitenkin oli pienoinen pettymys että tuo toinen kierros jäi koko kauden ainoaksi yli tonnin ratingiksi. Heitin kyllä 9 kierrosta yli 990, mutta aina jäi hiukan alle maagisen rajan.

SFL:n tourit

Frisbeepoint-tourin tavoitteet eivät aivan täyttyneet, mutta en kovin kauas jäänyt. Heitin kolmessa kisassa sijat 8, 3 ja 3. Sijoituin kolmanneksi myös kokonaiskisassa.

Discmania Cash Money Tour meni reilusti yli odotusten. Kauden alussa sijoituin Turussa sijalle 12, vaikka suttasin saariväylällä yhdellä kierroksella 12 heittoa. Heinolassa olin 13 ja Vampulassa peräti kakkonen. Näillä irtosi viides sija koko kiertueella. Myönnettäköön, että yllättävän harva pelasi koko tourin.

Ynnäilyjä

• Heitin 35 reitattua kierrosta 14 kisassa
• Paras kierros 1001, huonoin 892
• Top10-kierrosten keskiarvo 994, bottom10 935
• Viiden parhaan kisan keskiarvo 984, viiden huonoimman kisan 953
• Amatöörikisoissa sijoitukset 1,1,2,2,3,3,8,DNF (loukkantuminen Julkujärven kisoissa).

Kausi 2012

Alkavalla kaudella tarkoitus on kisailla hieman säästeliäämmin ja treenata enemmän. Siirryn pelaamaan pro-kisoja, joten jos aion säädyllisesti pärjätä, pitää treenata tosissaan. Kirjoittelen muuten treenipäiväkirjaa frisbeegolf-forum.fissä.

Kisakalenterissa on tällä hetkellä SDGO, EM-kisat ja SM-kisat. Lisäksi ainakin Pro-tour on tarkoitus kiertää, mutta niistä tietää paremmin kunhan kisapäivät julkaistaan. Amatööristatuskin mulla edelleen on, joten mikäli kauden alussa on sopiva kisa, sieltä haetaan kisatuntumaa.

Isompia sijoitustavoitteita kisoissa ei ole (paitsi SM-kisoissa parantaa sijoitusta), mutta ratingtavoitteeksi asetan 990 ja 10 parhaan kierroksen keskiarvo yli tonnin.

Edellisestä blogimerkinnästä on jo reilu kuukausi. Silloin kirjoittelin ylimenokaudesta kevyestä harjoittelusta. Lähes samoilla linjoilla mennään edelleen, treeni on kohtalaisen kevyttä ja keskittyy pääasiassa muuhun kuin frisbeen heittämiseen.

Marras-joulukuun aikana olen käynyt radalla heittämässä vain viisi kertaa. Kolme karvalakkisarjan kisaa ja kaksi kertaa muuten vaan heittämässä. Yhtään varsinaista harjoitusta en ulkona ole tehnyt. Hallissakin draivaaminen on jäänyt pariin-kolmeen kevyehköön harjoitukseen.

Draivit puihin

Heittämättömyyden seuraukset ovat olleet ilmiselviä. Karviskisoissa draivaamiseni on näyttänyt enemmänkin raivaamiselta. Risukot ja puut ovat saaneet kyytiä.

En kesälläkään häävi draivaaja ollut, mutta sentään silloin tällöin osuin. Viime lauantaina Peurungan karviksessa 40 väylän kisassa pääsin hyvälle pirkkupaikalle (5-6 m korista) yhteensä neljä kertaa. Kyse on kuitenkin lyhyestä radasta, jolla 17/20 väylää on sellaisia, joissa avauksella on kohtalaisen helppoa päästä korille.

Osasin kyllä arvata, että draivi on hukassa, mutta karu totuus iski heti alussa. Viidellä ensimmäisellä väylällä pari kertaa outtiin ja kaikilla muillakin väylillä puihin – ei kertaakaan väylälle kuitenkaan.

Hauskin hetki tuli toisella kierroksella väylällä 9 (suora 95 m). Tarkoitus oli heittää kämmenellä pieni hyzer, mutta tulikin hyzer-flippi. Kiekko sujahti aika vauhtia mäkeen ja jatkoi sellaiset 70 metriä korin ohi.

Putit koriin

Vaikka draivaaminen on jäänyt nollaan, olen puttia treenannut sitäkin enemmän. Olohuoneessa on kilissyt päivittäin sadan-parinsadan putin verran.

Viikko sitten innostuin sen verran, että puttasin 1800 kertaa yhden päivän aikana. Välillä heittelin vartin (200-300 puttia) niin, että katselin samalla elokuvaa enkä oikeastaan kertaakaan edes katsonut koriin päin. Sellainen 5-6 m putti menee tuollaisella toistomäärällä mukavasti selkäytimeen.

Myös karviskisoissa putit ovat uponneet kiitettävästi. Peurungassakin heitin 12 pirkkua, piti vain saada vähän kauempaa sisään.

Voi kuulostaa höpinältä, mutta yhdelläkin hyvällä harjoituksella saa ihmeitä aikaan. Esimerkiksi viime viikkolla tein Vähätalon Juhon kanssa kopitteluharjoituksen Pirkkahallilla. Heittelin siinä muutaman kymmenen putteriforea ja sain siihen heittoon hienon tuntuman. Lauantain kisassa tuli sitä sitten heitettyä hyvällä itseluottamuksella – ja hyvällä menestyksellä.

Mitäs rakkaiden lukijoiden frisbeealkutalveen kuuluu? Treeniä, kisoja, taukoa?

Frisbeegolfareilla – niin harrastajilla kuin kilpailijoillakin – kiivain kausi on lopuillaan. Kesän kisat on kisailtu ja talven treenit odottaa (niitä jotka harrastavat harjoittelua).

Omalta osaltani viimeinen totinen kisa oli kotikisat 3 viikkoa sitten. Sen jälkeen ja osaltaan jo sitä ennen on otettu kevyesti frisbeen suhteen ja paino on siirtynyt muihin aktiviteetteihin.

Viimeisen kuukauden aikana olen heittänyt lättyjä muistaakseni 6 kertaa ja niistäkin vain kahdesti jollakin tavalla tavoitteellisesti. Muutakaan urheilua ei juuri ole tullut harrastettua – pari kevyttä salitreeniä ja lyhyitä pyöräily- ja kävelylenkkejä. Metsässä tuli käytyä muutama kerta marjassa ja sienessä.

Muutaman viikon ylimenokausi on jo tehnyt osan työstään – pienet orastavat vammat ovat parantuneet ja polte heittämään on kasvanut samaa tahtia kun heittokerrat ovat vähentyneet.

Pian onkin aika palata treeneihin ja pääpaino siirtyy punttitreeniin ja halliheittämiseen. Itse asiassa ensimmäinen Pirkkahallitreenikin tuli jo tehtyä pari päivää sitten, mutta sielläkin vielä enemmänkin vaan huvittelua ja punttijumppaa.

Harjoitteisiin kuului mm. hankalat haaraputit.

Ennen tiivistä treenikautta on kuitenkin syytä hiukan tuulettua ja käydä kavereiden kanssa heittelemässä muutama kierros ihan vaan huvin vuoksi sen paremmin miettimättä mitään harjoituksellista.

European Openia muistelemassa

Tänään oli parin viikon idean pyörittelyn jälkeen aikaa käydä Nokialla irtokorin kanssa. Palasimme Nirkkosen Markun kanssa EO-tunnelmiin pelaamalla kierroksen Beastia.

Vaikka tiimatot ja korit olivat lähteneet, eikä ob-linjoistakaan ollut kuin pieni kalkinhaju parilla hiekkatiellä, oli rata kuitenkin sen verran hyvin mielessä, että oli helppo kuvitella lämmin kesäpäivä, yleisö ja lippumiehet.

Sellaisena kuin Beastin muistan EO:n kahdelta ensimmäiseltä päivältä.

Kolmas päivä oli itselleni sen verran kammottava kokemus, että sen voisi mieluusti pyyhkiä pois muistoista. Itse asiassa siitä jäi niin huonot fiilikset, että tämä oli ensimmäinen kerta kun Nokialla kävin kisan jälkeen.

Mutta kun tänään oli ensimmäinen heitto heitetty, niin fiilikset olivat taas kohdallaan eikä järkytyksistä ollut häivääkään.

Ei se heittely mitään ihmeellisen loistokasta ollut, mutta pari pirkkua tuli kuitenkin ja jopa korin raahaaminen oli hauskaa.

Tälläisellä huvikseenheittelykierroksella tulee välillä sellaisiakin onnistumisia, joita kisassa ei edes voisi tulla koska niitä ei yrittäisi.

Esimerkiksi tänään avasin nelosella surkeasti ylämäkeen 30 m vajaaksi korista. Siitä rennosti haara-antsaputti sisään.

Heti perään Markku sanoi, että haluaa ”yhden tollasen” ja kutosella napsahti parikymppinen alamäkeen. Hymy oli herkässä.

Oli sen verran hauskaa, että varmaan vielä jokunen kerta tulee heitettyä ulkosalla jos hyvää säätä pukkaa. Seuraavat kisat kuitenkin vasta keväällä – ellen sitten innostu Karvalakkisarjassa heittämään…

Huomasitteko muuten Frisbeeliiton sivuilla vuoden parhaat -äänestyksen? Meikäläinenkin siellä kilpailee vuoden tulokkaan tittelistä toisen fgr-blogaajan, Mikko Setälän, kanssa.