"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Paajalanmäki

Radan kuvaus

Talvipelattavuus ei tiedossa

Leppävirran Paajalanmäellä sijaitseva 18-väyläinen metsärata.

Lue lisää

8. väylän jälkeen tulentekopaikka hienoilla maisemilla. Mainio paikka pienelle hengähdykselle tai pidemmälle levähdystauolle.

Radan tiedot

  • Osoite

    Paajalanmäentie
    79100 Leppävirta


  • Rata kartalla

  • Perustettu

    2018

  • Korit

    DiscGolfPark-maalikori

  • Väylien määrä

    18

  • Heittopaikat

    Tekonurmi

  • Pinnanmuodot

    Mäkinen, paljon korkeuseroja

  • Opasteet

    Itsetehdyt opasteet

  • Ratatyyppi

    Metsärata

  • Ylläpito

    Satunnainen

  • Ratamestari

    Petri Toivanen

  • Suunnittelija

    Petri Toivanen, Lepikon Ryske Ry

  • Ilmainen/maksullinen

    ilmainen

  • Lisätietoja

  • Talvipelattavuus

    Ei tiedossa

Väyläkuvaukset

Paajalanmäki

Ratakartta

Väylä 1: Paajalanmäki #1

Pituus 105 metriä. Par 3

Väylä 2: Paajalanmäki #2

Pituus 59 metriä. Par 3

Väylä 3: Paajalanmäki #3

Pituus 82 metriä. Par 3

Väylä 4: Paajalanmäki #4

Pituus 88 metriä. Par 3

Väylä 5: Paajalanmäki #5

Pituus 149 metriä. Par 4

Väylä 6: Paajalanmäki #6

Pituus 101 metriä. Par 3

Väylä 7: Paajalanmäki #7

Pituus 118 metriä. Par 3

Väylä 8: Paajalanmäki #8

Pituus 160 metriä. Par 4

Väylä 9: Paajalanmäki #9

Pituus 90 metriä. Par 3

Väylä 10: Paajalanmäki #10

Pituus 93 metriä. Par 3

Väylä 11: Paajalanmäki #11

Pituus 107 metriä. Par 3

Väylä 12: Paajalanmäki #12

Pituus 86 metriä. Par 3

Väylä 13: Paajalanmäki #13

Pituus 75 metriä. Par 3

Väylä 14: Paajalanmäki #14

Pituus 68 metriä. Par 3

Väylä 15: Paajalanmäki #15

Pituus 156 metriä. Par 5

Väylä 16: Paajalanmäki #16

Pituus 125 metriä. Par 4

Väylä 17: Paajalanmäki #17

Pituus 101 metriä. Par 3

Väylä 18: Paajalanmäki #18

Pituus 104 metriä. Par 3

10 arvostelua radalle “Paajalanmäki

    Ehkä huonoin rata missä olen heittänyt.

    Puitteet on ihan ok ja jos vaan useammalla väylällä olisi edes jonkin näköinen reitti korille niin voisi rataa suositella. Monelta tiiltä ei voi uskottavasti yrittää korille, vaan on heitettävä sinnepäin ja toivottava että jostain puiden välistä kiekko löytää perille…jotain kertoo sekin ettei muita heittäjiä näy kun on itse käynyt radalla.
    Puiden kaatoa väyliltä voisi harkita tai sitten lahjoittaa korit jonnekin missä niille olisi käyttöä.

    Leppävirralla Paajalanmäen kuntoradan lomassa kulkeva Paajalanmäen frisbeegolfrata. Yhteensä 18-väylää, joilla pituutta 1867m ja AA2-luokitus. Käveltyjä metrejä kiekon perässä 6200m.

    Mukava metsärata, jossa paljon korkeuseroja, joten hyvästä kuntoilusta kävi. Alun infokartta, heittopaikkaopasteet, heittopaikat, harjoituskori ja väylien korit erinomaisessa kunnossa. Muutama roskis. 8-väylän jälkeen oli uudehko tulentekopaikka hyvillä maisemilla. Metsäradoille tyypilliseen tapaan osa väylistä ahtaampia, osa väljempiä, kaikki kuitenkin hyvin heitettäviä. Erittäin monipuoliset väylät, sillä tasamaaväylien lisäksi oli ylä ja alamäkeä ja monenmoista kaarrosta väylissä. Oma suosikkiväylä nro 5. Pitkä, mutta erilainen ja haastava väylä. Alun tasaisuuden jälkeen jyrkästi oikealle jyrkkään alamyötäiseen heitettävä väylä oli hieno ja lopussa harvinaiset turvaverkot suojelemassa seuraavan väylän aloituspaikkaa, hieno idea! 4-väylän korin sijainti kallion päällä myös hieno.

    Jotain korjattavaakin. Radalla on varaa kehittyä vielä. Alkuväylillä sai ite onkia sivustojen ryteiköistä kiekkoaan, mitäs toki niihin heitti. Pääosin kiekot löytyivät kuitenkin hyvin. Ekan väylän jälkeen useamman sadan metrin siirtymä seuraavalle, mikä ei ikinä hyvä juttu. Muutoin siirtymät lyhyitä. Väyläopasteita oli mutta varsinkin kakkoselta kolmoselle sai kiertää ylimääräistä. Korinuolet sojottivat mikä minnekin, muutamaa korjailin ees sinnepäin. ”Next tee” -kylttejä olisi vielä muutama mahtunut lisääkin. Sokkoväyliä muutama, muttei onneksi kovin pahoissa paikoissa, spotteri kuitenkin tarpeellinen. Taukopenkkejä olisi voinut muutama olla lisääkin.

    Tarkkana kannattaa olla korien sijainnissa ja lukea huolella se heittopaikkaopaste… Väylältä 13 viskasin väylän 14 korille ennenkuin tajusin erheeni. Hiihtokelien aikaan talvella kannattaa pysyä poissa pelaamasta ettei saa tarpeetonta laturaivoa aikaiseksi. Juuri nyt oli hyvin pelattavissa. Välillä metikössä oli lunta ”enemmänkin” ja paikka paikoin ei yhtään. Kuntorata pääosin aivan jäinen, joten nastajalkineet ehdottomat!

    Kaikista pikku puutteista huolimatta kuitenkin siis hyvä ja monipuolinen metsärata. Tykkäsin kovasti pelata ja voisin tulla milloin tahansa uudestaankin!

    4/5

    Lokakuussa -18 tuli käytyä katsastamassa. Kiersin 6 väylää, sitten metsäväyläangstini vei voiton ja tyydyin vaan tutkailemaan paikkaa.

    Rata kiertelee Paajalanmäen ulkoilualueella, joskin monet väylät on puhtaita metsäväyliä. Auton saa lähelle ykkösväylää ja parkkipaikan läheisyydessä nökötti harjoituskorikin. Positiivista on, että hyviä väyläideoita ja aihioita löytyy mutta vielä on tekemistä: FGR:n ratakartta ei ihan täysin pitänyt kutiaan ja paria teetä piti etsiä. Väyliä ja niiden sivuja pitäisi raivata ja siistiä. mm. kuutosväylällä oma kiekko otti kimmokkeen sivullle, jossa oli ilmeisesti väylältä kaadettuja puunrunkoja, maakuoppioa ja paljon saniaista.. käytännössä paskin mahdollinen maasto hukata kiekko mutta onni oli tällä kertaa puolellani ja kiekko löytyi.

    Yleisesti ottaen rataa vaivaa sama kuin monia metsäratoja yleensä: on vain yksi linja (osalla väylistä kampeampia, osalla leveämpiä) jota pitkin kiekko menee – ja kun se yhdisteään väylien sivujen siivoamattomuuteen niin heittokokemus kaltaiselleni amatöörille aika karmaiseva. Toivottavasti talkooporukalla riittää aikaa ja intoa laittaa väylät kuntoon.

    Karttalinkki vie oikeaan osoitteeseen ja opastaulu on paikallaan….mutta rata on edelleen keskeneräinen. Suosittelen välttämään radan pelaamista toistaiseksi.

    1) heittopaikoilta puuttuu edelleen heittomatot ja hiekka pohja pitäisi jyrätä uudelleen.
    2) väylät vaativat edelleen raivaamista ja siistimistä maapuiden osalta.
    3) useammalle väylällä on korkea heinää ja saniaista, kiekkoja saa etsiä usemman kerran monella väylällä.
    4) osa väylistä on sokkoväyliä ja siksi haastavia heittää – spottaajan käyttö enemmän kuin paikallaan.

    Tällä hetkellä rata on hyvä aihio ja varmasti hieno kokonaisuus, kunhan vain se saadaan valmiiksi. Väylälle 11 tuli hukattua vielä kiekkokin puukimmokkeen kautta. Toivottavasti kiekon löytäjä ottaa yhteyttä, tiedot löytyvät rimmistä. Toivottavasti paikallisilla heittäjillä riittää virtaa ja intoa laittaa rata kuntoon viimeistään syksyksi. 2/5

Vastaa