Radasta olin kuullut paljon hyvää etukäteen, joten odotukset olivat korkealla. Radalle tulo oli ehkä vähän sekava, sillä ykköstiille halutaksesi piti kävellä reilusti yli 100-metrisen ruohikkokentän läpi, ja sattuipa siinä samassa kohdassa olemaan myös ns. driving range. Noh, pikkuvikoja. Aloittelijalle väylät olivat sopivan haastavia, amatööreille ja aloittelijoille erikseen suunnatut par-lukemat hieno lisä. Lyhyemmillä väylillä huomasi, että aloittelijoiden par-lukemat tulivat jopa yllättävän helposti, mutta pitempää rukkasta vaativilla väylillä tuli heitto tai pari tukkaan aloittelijoiden par-tulokseen verraten.
Omia suosikkiväyliä radalla olivat väylät 5 ja 15. Viitonen upea alamäkiliidätys, ja viistoistanen hyvinkin selkeä väylä nurmialueella. Väylä 14 oli ehkä oma ”inhokkI” näinkin upealla radalla, kallion päällä aivan liikaa pikkukiviä, jotenkin valju väylä omaan makuun.
Mutta ehdoton 5/5 tälle radalle, suosittu rata, ja aivan syystäkin.
Keljonrata on haastava ja paljon käytetty Jyväskyläisten keskuudessa.
Keljon radassa on paljon hyvää vaihtelevuutta väylien maastossa, teknisyydessä ja pituudessa.
Ehdottomat lempi väyläni ovat väylä 5 ja 14.
Väylällä 5 korille heitetään 90m heitto mäenpäältä jossa on ihan kivat näkymät hienoina kesäpäivinä. Vaaraa väylällä ei varsinaiseti ole mutta jos kiekko heittäjlätä karkaa oikealle anhyser kulmassa voi vaaratilanteen saada aikaan seuraavan väylän tiillä olioiden kanssa.
Väylällä 14 heitetään paljasta kallion rinnettä pitkin pitkä par 4 joka vaatii todella hyviä heittoja jos haluaa saada edes par tuloksen. Väylä ei ole varsinaisesti tiukka, mutta ei ylimääräistäkään tilaa ole. Jos käsi riittää pelaamaan väylän puiden yli silloin tilaa on. Väylällä on myös yksi miellyttävimmistä mado tyypeistä jota arvostan lajissa. Mando joka turvaa muiden alueella liikkuvien turvallisuutta, mutta ei vaikuta väylän pelaamiseen radikaalisti.
Useimmat väylät ovat alunperin tehty tiukemmiksi, mutta vuoden 2019 harvennukset ovat muuttaneet väyliä hieman anteeksi antavemmiksi, joka ei kaikilla väylällä ole hyvä asia. Tiit ovat lähtökohtaisesti hyvin tehtyjä ja ok kunnossa. Muutamilla tii alustoilla saattaa oman vauhdinoton loppu vaikeutua kuluneiden tii päiden takia. Ongelma on silti pieni joka ei minua toistaiseksi ole kierroksiani pilannut.
Alue on tappaantunut ja kulunut suuresta käyttö asteesta, paikoin jopa liikaa omaan mieltymykseeni. Käyttöastetta Keljossa selittää sen oleva ainoa täyspitkä 18 väyläinen joka ei maksa mitään.
Kauniina lähes tuulettomana päivänä keljo on aivan ammuttuna täyteen jotenka heittäminen keljossa jos kelit ja omat aikataulut sen sallii kannataa sijoittaa aikaiseen aamuun.
radalle annan pisteitä 3/5 sen liiallisesta kulumisesta ja se ei varsinaiseti ole aina kaikkein kaunein rata, vaikkakin hyvä sellainen.
Mukava perus 18-väyläinen. Pääasiassa metsäväylää mutta avoimempiakin väyliä on sopivasti. Korkeuserojakin löytyy ja maasto pääosin hyvää, tosin melkoista kivikkoa on muutamalla väylällä.
4½/5…bongaajalle yllätys ja 18-väyläistä heittämään. Henkisesti latauduin heittämään nopean 9-väyläisen. Ensimmäisen väylän tuplabogi ja erikoinen tasoviritelmä korille aiheuttivat pientä pelkoa loppuradasta. Mutta rata olikin erittäin monipuolinen ja kokonaisuutta on kehitetty hiljalleen eteenpäin – eihän se ole vielä läheskään valmis. Mutta uudet väylät vaikuttivat järkeviltä ja haastetta riitti. Korinuolien ja kartan avulla kaikki heittopaikat löytyivät nopeasti. Tarvitseeko opasteita sen enempää laittaa? Tiimatot olivat kunnossa ja mukavan suuria. Väyläpituudetkin ovat kunnossa, heittokättä ei tarvitse säästellä. Pidin radasta kovasti ja varmasti tulee käytyä toistekin. Tässä radassa on potentiaalia todella hienoksi kokonaisuudeksi.
Haastava rata. Muutama avoimempi väylä ja sitten tiukkoja ja tarkkoja metsäväyliä. Avoimillakin saa olla tarkkana, avausväylällä toisella puolella vaanii OB ja toisella jyrkkä pudotus ~10m alemmas, ysiväylällä kori on metsäaukossa jonka suulle on hyvä osua, ympäröivä metsä on todella tiheä. Metsässä pidemmät väylät vaativat pirullista tarkkuutta, lyhyemmillä on vähän helpompaa.
Tiit ok, korit ok, väyläkuvaukset hyvät ja korien nuolet osoittavat seuraavalle tiille. Seiskalta kasille on pidempi siirtymä jossa hyvät opasteet, muuten ei tainnut opasteita ollakaan. Kasilta ysille en ole varma oliko opasteita, mutta kulku menee aika helposti vitosen korin edestä, joten toivon mukaan opasteet on ja ne on laitettu kiertämään korin takana oleva pusikko. Itsehän satuin siitä korilta oikaisemaan…
Muutamalla väylällä on aika vaarallisen oloisia, syviäkin vajoamakuoppia, niitä voisi yrittää täyttää. Varsinkin kakkosväylällä niitä oli paljon.
Ei varmaankaan kuulu tähän osioon, mutta miksi sivustolta ei löydy kinkomaata ja riihivuorta? Kinkomaa soveltuu niin ensikertalaiselle hyvin ja ennenkin pelaaneille.
Terve Sami. Riihivuoren ratahan löytyy sivustolta: http://frisbeegolfradat.fi/rata/riihivuoren_frisbeegolfrata/ Ellei sieltä sitten löydy toistakin rataa? Kinkomaa puolestaan on Vitapolis nimellä, koska sillä se on ylläpidolle ilmoitettu kyseisen radan ratamestarin toimesta. Sama pätee Riihivuoreen.
Loistava rata!!
Heittojen on pysyttävä väylällä, muuten tulee plussaa rankalla kädellä. Birkkupaikat ovat kierroksella harvassa.
Plussaa selkeistä opasteista, tiipaikoista ja hyväksi tallautuneista poluista. Kasvillisuutta ei ollut väylillä liikaa/liian pitkää ainakaan vielä tässä vaiheessä kesää.
Periaatteessa mielenkiintoinen rata, muutama oikeinkin mukava väylä, mutta hukkaherkkyys on aivan omaa luokkaansa – kiekkoja sa etsiä monesti jopa keskeltä väylää, ja muutamalla väylällä, jos vähänkin eksyy sivuun, ryteiköt ovat totaalisen raivostuttavia. Eli todella kaksijakoiset fiilikset…
Tästä radasta jäi kaksijakoiset tunnelmat; kiekkoja sai etsiä aivan turhan paljon pitkän kasvillisuuden seasta vaikka olisi väylällä pysynyt. Radan kiertämiseen kolmella pelaajalla meni n. pari tuntia, mikä on mielestäni aivan liikaa ysiväyläiseksi. Ajankäyttökin johtui pitkälti kiekkojen etsiskelystä. Muutoin rata on kyllä haastava ja vaativa – ilman pitkää kasvillisuutta toki yksi parhaista ysiväyläisistä.
Tämä oli kyllä erittäin turhauttava rata. Alue on melko pitkän kasvillisuuden valloittama, joten kiekkoja sai etsiä aivan jatkuvasti, vaikka pysyisi väylällä. Väylät eivät myöskään olleet väyläopasteiden mukaisia, vaan koreja oli ilmeisesti siirretty radan perustamisen jälkeen. Haastetta riitti, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. En lähtisi kuitenkaan uudestaan.
Ysiväyläiseksi aivan mahtava. Vaihteleva ja haastava rata. Opettaa heittämään tarkasti tai muuten olet pusikossa josta ei voi tehdä muuta kuin heittää sivulle takaisin väylälle.
Ajankohtaista
3,74
Loading ...
Rata pelattu 23.5.2020, aloittelijan ajatuksia:
Radasta olin kuullut paljon hyvää etukäteen, joten odotukset olivat korkealla. Radalle tulo oli ehkä vähän sekava, sillä ykköstiille halutaksesi piti kävellä reilusti yli 100-metrisen ruohikkokentän läpi, ja sattuipa siinä samassa kohdassa olemaan myös ns. driving range. Noh, pikkuvikoja. Aloittelijalle väylät olivat sopivan haastavia, amatööreille ja aloittelijoille erikseen suunnatut par-lukemat hieno lisä. Lyhyemmillä väylillä huomasi, että aloittelijoiden par-lukemat tulivat jopa yllättävän helposti, mutta pitempää rukkasta vaativilla väylillä tuli heitto tai pari tukkaan aloittelijoiden par-tulokseen verraten.
Omia suosikkiväyliä radalla olivat väylät 5 ja 15. Viitonen upea alamäkiliidätys, ja viistoistanen hyvinkin selkeä väylä nurmialueella. Väylä 14 oli ehkä oma ”inhokkI” näinkin upealla radalla, kallion päällä aivan liikaa pikkukiviä, jotenkin valju väylä omaan makuun.
Mutta ehdoton 5/5 tälle radalle, suosittu rata, ja aivan syystäkin.
Keljonrata on haastava ja paljon käytetty Jyväskyläisten keskuudessa.
Keljon radassa on paljon hyvää vaihtelevuutta väylien maastossa, teknisyydessä ja pituudessa.
Ehdottomat lempi väyläni ovat väylä 5 ja 14.
Väylällä 5 korille heitetään 90m heitto mäenpäältä jossa on ihan kivat näkymät hienoina kesäpäivinä. Vaaraa väylällä ei varsinaiseti ole mutta jos kiekko heittäjlätä karkaa oikealle anhyser kulmassa voi vaaratilanteen saada aikaan seuraavan väylän tiillä olioiden kanssa.
Väylällä 14 heitetään paljasta kallion rinnettä pitkin pitkä par 4 joka vaatii todella hyviä heittoja jos haluaa saada edes par tuloksen. Väylä ei ole varsinaisesti tiukka, mutta ei ylimääräistäkään tilaa ole. Jos käsi riittää pelaamaan väylän puiden yli silloin tilaa on. Väylällä on myös yksi miellyttävimmistä mado tyypeistä jota arvostan lajissa. Mando joka turvaa muiden alueella liikkuvien turvallisuutta, mutta ei vaikuta väylän pelaamiseen radikaalisti.
Useimmat väylät ovat alunperin tehty tiukemmiksi, mutta vuoden 2019 harvennukset ovat muuttaneet väyliä hieman anteeksi antavemmiksi, joka ei kaikilla väylällä ole hyvä asia. Tiit ovat lähtökohtaisesti hyvin tehtyjä ja ok kunnossa. Muutamilla tii alustoilla saattaa oman vauhdinoton loppu vaikeutua kuluneiden tii päiden takia. Ongelma on silti pieni joka ei minua toistaiseksi ole kierroksiani pilannut.
Alue on tappaantunut ja kulunut suuresta käyttö asteesta, paikoin jopa liikaa omaan mieltymykseeni. Käyttöastetta Keljossa selittää sen oleva ainoa täyspitkä 18 väyläinen joka ei maksa mitään.
Kauniina lähes tuulettomana päivänä keljo on aivan ammuttuna täyteen jotenka heittäminen keljossa jos kelit ja omat aikataulut sen sallii kannataa sijoittaa aikaiseen aamuun.
radalle annan pisteitä 3/5 sen liiallisesta kulumisesta ja se ei varsinaiseti ole aina kaikkein kaunein rata, vaikkakin hyvä sellainen.
Mukava perus 18-väyläinen. Pääasiassa metsäväylää mutta avoimempiakin väyliä on sopivasti. Korkeuserojakin löytyy ja maasto pääosin hyvää, tosin melkoista kivikkoa on muutamalla väylällä.
4½/5…bongaajalle yllätys ja 18-väyläistä heittämään. Henkisesti latauduin heittämään nopean 9-väyläisen. Ensimmäisen väylän tuplabogi ja erikoinen tasoviritelmä korille aiheuttivat pientä pelkoa loppuradasta. Mutta rata olikin erittäin monipuolinen ja kokonaisuutta on kehitetty hiljalleen eteenpäin – eihän se ole vielä läheskään valmis. Mutta uudet väylät vaikuttivat järkeviltä ja haastetta riitti. Korinuolien ja kartan avulla kaikki heittopaikat löytyivät nopeasti. Tarvitseeko opasteita sen enempää laittaa? Tiimatot olivat kunnossa ja mukavan suuria. Väyläpituudetkin ovat kunnossa, heittokättä ei tarvitse säästellä. Pidin radasta kovasti ja varmasti tulee käytyä toistekin. Tässä radassa on potentiaalia todella hienoksi kokonaisuudeksi.
Haastava rata. Muutama avoimempi väylä ja sitten tiukkoja ja tarkkoja metsäväyliä. Avoimillakin saa olla tarkkana, avausväylällä toisella puolella vaanii OB ja toisella jyrkkä pudotus ~10m alemmas, ysiväylällä kori on metsäaukossa jonka suulle on hyvä osua, ympäröivä metsä on todella tiheä. Metsässä pidemmät väylät vaativat pirullista tarkkuutta, lyhyemmillä on vähän helpompaa.
Tiit ok, korit ok, väyläkuvaukset hyvät ja korien nuolet osoittavat seuraavalle tiille. Seiskalta kasille on pidempi siirtymä jossa hyvät opasteet, muuten ei tainnut opasteita ollakaan. Kasilta ysille en ole varma oliko opasteita, mutta kulku menee aika helposti vitosen korin edestä, joten toivon mukaan opasteet on ja ne on laitettu kiertämään korin takana oleva pusikko. Itsehän satuin siitä korilta oikaisemaan…
Muutamalla väylällä on aika vaarallisen oloisia, syviäkin vajoamakuoppia, niitä voisi yrittää täyttää. Varsinkin kakkosväylällä niitä oli paljon.
Loistava rata!
Ok. Kiitoksia
Ei varmaankaan kuulu tähän osioon, mutta miksi sivustolta ei löydy kinkomaata ja riihivuorta? Kinkomaa soveltuu niin ensikertalaiselle hyvin ja ennenkin pelaaneille.
Terve Sami. Riihivuoren ratahan löytyy sivustolta: http://frisbeegolfradat.fi/rata/riihivuoren_frisbeegolfrata/ Ellei sieltä sitten löydy toistakin rataa? Kinkomaa puolestaan on Vitapolis nimellä, koska sillä se on ylläpidolle ilmoitettu kyseisen radan ratamestarin toimesta. Sama pätee Riihivuoreen.
Loistava rata!!
Heittojen on pysyttävä väylällä, muuten tulee plussaa rankalla kädellä. Birkkupaikat ovat kierroksella harvassa.
Plussaa selkeistä opasteista, tiipaikoista ja hyväksi tallautuneista poluista. Kasvillisuutta ei ollut väylillä liikaa/liian pitkää ainakaan vielä tässä vaiheessä kesää.
Hyvä ysiväyläinen ainakin näin keväthangilla. Isot teepaikat ja kunnon korit, haastetta riittää.
Periaatteessa mielenkiintoinen rata, muutama oikeinkin mukava väylä, mutta hukkaherkkyys on aivan omaa luokkaansa – kiekkoja sa etsiä monesti jopa keskeltä väylää, ja muutamalla väylällä, jos vähänkin eksyy sivuun, ryteiköt ovat totaalisen raivostuttavia. Eli todella kaksijakoiset fiilikset…
Tästä radasta jäi kaksijakoiset tunnelmat; kiekkoja sai etsiä aivan turhan paljon pitkän kasvillisuuden seasta vaikka olisi väylällä pysynyt. Radan kiertämiseen kolmella pelaajalla meni n. pari tuntia, mikä on mielestäni aivan liikaa ysiväyläiseksi. Ajankäyttökin johtui pitkälti kiekkojen etsiskelystä. Muutoin rata on kyllä haastava ja vaativa – ilman pitkää kasvillisuutta toki yksi parhaista ysiväyläisistä.
Tämä oli kyllä erittäin turhauttava rata. Alue on melko pitkän kasvillisuuden valloittama, joten kiekkoja sai etsiä aivan jatkuvasti, vaikka pysyisi väylällä. Väylät eivät myöskään olleet väyläopasteiden mukaisia, vaan koreja oli ilmeisesti siirretty radan perustamisen jälkeen. Haastetta riitti, niin positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. En lähtisi kuitenkaan uudestaan.
Ysiväyläiseksi aivan mahtava. Vaihteleva ja haastava rata. Opettaa heittämään tarkasti tai muuten olet pusikossa josta ei voi tehdä muuta kuin heittää sivulle takaisin väylälle.
Yksi suomen parhaita ysiväyläisiä. Loistava hiekkakuoppamaasto, väylät sellaisia että aloittelijoilla tulee varmasti äitiä ikävä.