"Kaikki Suomen frisbeegolfradat yhdessä paikassa."

Saako löytäjä pitää?

7.5.2010 16:01

Yksi frisbeegolfin valteista moneen muuhun lajiin verrattuna on harrastamisen edullisuus. Yhden golfmailan hinnalla saa enemmän kiekkoja kuin kehtaa mukanaan kantaa ja lätkävarusteisiin uppoavalla rahalla voisi jo perustaa frisbeegolfkiekkojen tukkuliikkeen. Edullisuus on kuitenkin suhteellinen käsite, sillä jokainen kauemmin kuin kesän pelannut tietää, että myös hävikki on suuri. Kiekkoja katoaa maisemaan tasaisella tahdilla.

Frisbeegolfin harrastajien parissa on ollut kirjoittamattomana sääntönä palauttaa löydetyt kiekot, jos läpyskässä vain on omistajan tiedot. Itse olen saanut hukkaamiani kiekkoja varsin mukavasti takaisin, vaikka kankaalla onkin lahoamassa verrattomasti suurempi määrä muovia. Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, että harrastajien välinen solidaarisuus on vähitellen katoavaa kansanperinnettä.

Tänne jonnekin se lensi…

FINDERS KEEPERS LOSERS WEEPERS

Monet, etenkin nuoremmat harrastajat, pitävät radoilta löytämiään, toisten hukkaamia kiekkoja automaattisesti ominaan. Kiekoissa olevat yhteystiedot sutataan paksulla tussilla härskisti yli ja tilalle vedetään omat tiedot. Tämä edustaa sinänsä aikamoista optimismia, kun muistaa, mitä kiekon edellisen omistajan yhteystiedoille juuri hetki sitten kävi. Minullekin on tarjottu muutamilla radoilla vaihtokaupassa kiekkoa, jonka pohjassa oli nimiä kuin vekselissä, ettei alkuperäistä väriä meinannut näkyä kaikkien töhryjen alta.

Kuten aiemmin tuli todettua, pelivälineet eivät ole järin kalliita, mutta jo muutaman 10-17 euron kiekon päätyminen jonkun räkänokan lättyarsenaaliin tekee  ikävän loven niin lompakkoon kuin kiekkokassiinkin. Härskeimmät poimivat kiekkoja suoraan väylältä tai jopa toisten kassista, jos silmä välttää.

Ongelmat tuntuvat keskittyneen tietyille radoille ja alueille. Radoilla, joilla on runsaasti järjestäytynyttä toimintaa, kiekot löytävät paremmalla prosentilla takaisin omistajilleen, kuin radoilla, joissa pelaavat pääasiassa satunnaiset tai mihinkään seuraan kuulumattomat harrastajat. Näillä radoilla tuntuu muutenkin vallitsevan aikamoiset viidakon lait. Kiekkoja satelee holtittomasti, roskia heitellään väylille surutta ja koreja mätkitään kuin vierasta sikaa.

I FOUGHT THE LAW AND THE LAW WON

Mitä sitten Suomen laki sanoo löytötavarasta? Saako löytäjä tosiaan pitää?

Löytötavaralaissa määritellään raha-arvoltaan alle 20 euron esine, jolla ei ole omistajalleen erityistä käyttö- , tunne- tai muuta henkilökohtaista arvoa, vähäarvoiseksi löytötavaraksi. Vaikka kaikille luulisi olevan selvää, että frisbeegolfkiekolla on vähintäänkin käyttöarvo, ja joillakin myös tunnearvo, on tämä lainkohta oleellinen, sillä jopa esineistä, joilla tätä arvoa ei ole, todetaan löytötavaralain 6 § kohdalla, että vähäarvoisen löytötavaran talteen ottamisesta, on löytäjän ilmoitettava omistajalle, jos tämä on tiedossa. (Lähde finlex.fi)

Oman tulkintani mukaan laki siis suorastaan velvoittaa löytäjää palauttamaan frisbeegolfkiekon, jossa kiekon omistajan tiedot ovat selkeästi löydettävissä. Mainittakoon samalla myös, että laki takaa löytäjälle oikeuden löytöpalkkioon, jonka suuruus on 10 % tavaran arvosta, kuitenkin vähintään neljä euroa. (Lähde : laki24.fi) Henkilökohtaisesti maksan mielelläni neljä euroa, jos saan jonkun itselleni tärkeän kiekon takaisin.

LÄÄKETTÄ SAMASTA PULLOSTA KUIN ENNENKIN

Lääke edellä esiteltyyn ongelmaan on sama kuin useimpiin muihinkin: tieto. Uusia harrastajia pitää väsymättömästi valistaa lajin lyhyistä, mutta kunniakkaista perinteistä; ihmisiä kohti ei heitetä, luontoa ei vahingoiteta, roskat kerätään ja löydetyt kiekot palautetaan. Siinä pääpiirteissään ne tärkeimmät. Tähän, kun lisätään vielä muiden harrastajien kunnioittaminen ja normaalit käytöstavat, meillä on kasassa aika kattava moraalinen koodisto, jota noudattamalla kenelläkään ei pitäisi olla paha mieli ja tunnelma pilalla.

Jälleen päästään samaan johtopäätökseen kuin aikaisemmissakin avautumisissani. Radoille pitää saada kunnon infotaulut, joissa järjestyssäännöt ovat kaikkien luettavissa. Jos rataa ylläpitää tai hallinnoi jokin seura, on löytökiekkojen palautuslaatikko mitä kannatettavin investointi. Näidenkin toimenpiteiden jälkeen kiekkojen nyysimistä varmasti tapahtuu, mutta silloin ei kyse ole ainakaan tietämättömyydestä vaan ihan aidosta luonnevikaisuudesta, johon vastalääkettä ei vielä ole keksitty.


21 kommenttia:

Kake | 15:08 09.05.2019

Samaa mieltä tuosta radoilta ja puskista löytyneistä kiekoista. Jos numeroon soittaa heti saattaa pelaaja löytyä vielä radalta.
Tosin entä jos lähtee vaivalla esim märkäpuvussa tai kahluusaappaissa onkimaan ja sukeltamaan mutaisen nihkeään vesiesteeseen? Tarkoituksena löytää pari omaa ja muidenkin kiekkoja. Olisi melkoista hyväntekeväisyyttä kantaa kiekot vain palautuslokeroon. Kuitenkin kiekon hukannut on sen tietoisesti jorpakkoon mukavuussyistä jättänyt. Silloin on mielestäni loukkaavaa kiekon oikean omistajan osalta jos ei halua palkkiota tarjota.

TietäjätTietää | 17:44 31.08.2018

Jos kerta vituttaa hukata kiekkoja niin miksi hukkaat niitä? Kenenkään ei ole pakko palauttaa kiekkoa omistajalleen jos ei halua. Se on kiekon löytäjän oma päätös eikä mikään vitun "kirjoittamaton sääntö" vitun idiootti.

Olli | 18:34 28.06.2017

Kiekkoon teksti: 050-65xxxx löytöp. 4€

Auttaisikohan tuo?

Tommi Peura | 10:28 16.08.2015

Joo, Toppilassa(Oulu) hävisi viime keikalla kolme driveria. Sain eilen soiton, että Dominator on löytynyt. Minulle mieluisin hävinneistä.Soittaja sanoi, että heillä ei ole käyttöä sille. Kysyi:"Mitä tehdään?", "He laittavat yleensä edelleen myyntiin." Sanoin, että voin maksaa 5€ löytöpalkkiota ja soittaa kun tulen seuraavan kerran sinnepäin ja hakea kiekon. Oli nihkeää ja lupasi laittaa numeronsa. Ei kuulunut. Just tuo, että ei mainittu ollenkaan nostamisesta vaan tarkoituksesta myydä eteenpäin! Paljonko olisi pitänyt maksaa?

Kari Toivonen | 20:00 23.05.2015

Kai sitä noinkin fatalistisesti voi ajatella. Minua tosin ei paljon lämmitä, jos hukkaan tärkeimmän kiekkoni ja löydän tilalle jonkun rimpulan, jolle minulla ei ole mitään käyttöä. Ainakaan vähän enemmän harrastaneille ne kiekot eivät ole vain mitä tahansa kiekkoja. Joskus kiekko on kulunut juuri sopivasti ja sopii johonkin tiettyyn tarkoitukseen. Uuden kouluttamiseen kuluu paljon aikaa ja vaivaa.

En oikein ymmärrä, mikä tässä on niin vaikeaa hyväksyä. Tässä on loistava tilaisuus olla mukava ihminen. Jos löytää tavaran, jossa on puhelinnumero, miksei siihen voi soittaa ja ilmoittaa löytäneensä kiekon? Kiekkonsa kadottanut ilahtuu aina ja aika usein käy niinkin, että omistaja antaa löytäjän pitää kiekon. Silloin on paljon mukavampi heitelläkin löytökiekkoa, kun ei tarvitse jännittää, että kiekon oikea omistaja, mahdollisesti sinua isompi kaveri, jolla on kettinkivyö karatessa, tulee radalla vastaan ja näkee sinun heittävän hänen hukkaamaansa kiekkoa...

Mukavaa fribakesää ja lisää poweria radoille!

Pöksi | 18:16 22.05.2015

Eikö ne oo vähän niin kuin kiertopalkintoja, omat hukkuu nii joku saa siitä, ja taas ite löytää nii saa uuden. Pyörä pyörii

Kari Toivonen | 16:10 14.05.2015

Jos löytötavarasta säädettyä lakia kirjaimellisesti noudatetaan, niin neljän euron palkkio on silloin kohtuullinen. Eipä ole kyllä kukaan koskaan minulta rahaa ruvennut vaatimaan, mutta toisaalta olen aika usein antanut löytäjälle Frisbeegolfkirjan löytöpalkkioksi.

bennes | 13:30 14.05.2015

jos omistaja haluaa kiekkonsa takaisin siitä saa periä hinnan

Kari Toivonen | 22:28 31.07.2014

Ei mene kuule noin. Jos kiekossa on omistajan tiedot, se pitää palauttaa!

bennes | 21:17 31.07.2014

kiekkoa ei tarvitse palauttaa jos ei halua ainakin moni sanoo niin

Kari Toivonen | 00:21 26.06.2014

Mielestäni se on lähinnä omantunnon kysymys. Laki edellyttää vähäarvoisenkin löytötavaran palauttamista, mikäli omistajan selvittäminen ei vaadi kohtuuttomia ponnisteluja. Joillakin radoilla on löytölaatikoita, jonne löytyneet kiekot voi pudottaa. Riippuu laatikoista vastaavien seurojen käytännöistä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Joillakin on tapana ilmoitella löytyneistä kiekoista nettisivuillaan ja merkitsemättömistä kiekoista ilmoitetaan vain merkki, jolloin sen voi saada tarkempia, paikkansa pitäviä tuntomerkkejä vastaan. Useimmiten nämä nimettömät lätyt kai päätyvät myytäväksi seurojen kirppareilla tai vastaavilla ja siten edistämään seuran toimintaa. Mikäli mitään löytölaatikkoa ei ole, eikä radalla näy ketään,joilta voisi kysyä, onko kadonnut kiekko heidän, mielestäni merkitsemättömän kiekon saa löytäjä pitää. Joku sen ottaa kumminkin ja se on se hinta, jonka kadottaja saa maksaa siitä, ettei ollut merkinnyt kiekkoaa.

joonas j | 22:03 25.06.2014

Saako ne kiekot ottaa joissa ei ole nimeä eikä puhelinnumeroa?

Jami_K | 15:54 13.05.2010

Tuohon kohti heittämiseen olen ottanut varsin tylyn asenteen, ensimmäisellä kerralla käyn kertomassa ystävällisesti mitä mieltä siitä olen ja kerron yleisistä käytöstavoista radalla. Kuitenkin tämän jälkeenkin löytyy niitä sankareita jotka heittävät heti seuraavalla väylällä taas melkein päällä niin silloin saavat yleensä hyvän harjoituksen kadonneen kiekon metsästyksestä kun kiskasen sen niin p*******n syvällä jonnekkin korpeen että sitä saa hetken sieltä etsiä. Juurikin kyse on näistä mansen radoista joilla olen huomannut viimeisen parinvuoden aikana tämän ilmiön rähjähdysmäisen kasvun.

Anonymous | 09:50 12.05.2010

> Voisikohan lajiliitto tehdä asialle jotai?
>Siksi liiton täytyisi olla suunnan näyttäjä.
> Seurat ja kokeneemmat pelurit tekevät hyvää esimerkillistä työtä, mutta se ei vaan riitä.

Karin merkitsemällä etiketti-sivulla näkyy nyt itseasiassa olevan maininta välineiden palauttamisesta. Muihin toimii liiton on varmastikin hyvin hankala ryhtyä. Yhtenä ongelmana on se, että frisbeegolf kasvaa tällä hetkellä aika villisti - lähes kaikki muut lajit kasvavat jotenkin hallitusti seurojen ja/tai kuntien kautta. Nyt ratoja syntyy ympäri Suomen huimalla tahdilla, mutta toimivia seuroja on vain murto-osalla ratoja. Kuka tahansa voi ihan vapaasti aloittaa harrastamisen ja mennä radalle ilman mitään sääntö- tai etikettikoulutusta.

Bast | 17:13 09.05.2010

Kiitos tärkeästä kommentistasi "Hyvän ohjeistuksen saanut",
Vaikka en lajiliittoa edustakaan, veikkaanpa, että resursseja kattavaan tiedotustoimintaan jokaisella yli 160 frisbeegolfkentällä ei ihan äkkiä löydy. Liiton nettisivuilta löytyy hyvää ja asiallista tietoa kaikille, jotka sitä haluavat etsiä, mutta ruohonjuuritason tiedottamisessa pallo – tai tässä tapauksessa kiekko – on meillä harrastajilla.

Jos omalla kotiradalla on jonkinlainen ilmoitustaulun tapainen, eikä siellä vielä ole frisbeegolfin sääntöjä ja etikettiä, ensimmäinen tehtävä voisi olla niiden sinne kiinnittäminen. Liiton sivuilta löytyy sekä tiivistetyt säännöt että etiketti. Uskoisin, että ne voi sieltä mainiosti tulostaa tai kopioida. Kiekkojen palauttamisesta siellä ei taida olla mainintaa, mutta varmaan sellainenkin lisäys sinne on mahdollista saada.
http://www.frisbeeliitto.fi/aloittelijalle/etiketti

Toinen hyvä keino on mahdollisimman monen uuden harrastajan sitouttaminen järjestäytyneeseen toimintaan, oli se sitten liittyminen seuraan tai ainakin osallistuminen viikko- tms. kisoihin. Kun naama alkaa olla tuttu muiden harrastajien parissa, ei niitä lättyjäkään uskalla niin helposti sujauttaa omaan kassiin, kun alkuperäinen omistaja voi tulla seuraavissa kisoissa samaan pooliin.

Bast | 17:03 09.05.2010

Moi, jubuttib!
Olet selvästikin pelaillut seudulla, jossa on poikkeuksellisen paljon rehellisiä kanssapelaajia. Itse olen saanut kaukaisimman kiekkopalautuksen postipakettina Seinäjoelta Turkuun (kiitos vielä Jarvasto!).

Palautuslaatikon tulee minun mielestäni olla metallinen, lukittava ja tukevasti kiinteään kohteeseen kiinnitetty. Sinänsä naurettavaa, että muutamaa muovilättyä varten pitää hankkia melkein kassakaappi, mutta jotkut lajitoverimme nyt vain sattuvat olemaan sellaisia, että kaikki pitää rikkoa, jos ne ovat rikottavissa.

Hyvän ohjeistuksen saanut. | 13:26 09.05.2010

Voisikohan lajiliitto tehdä asialle jotai? Ohjeistaa/tiedottaa? Onko laji tai liitto valmis tälläiseen räjähdysmäiseen kasvuun suomessa, jos asialle ei tehdä mitään, niin homma karkaa lapasesta totaalisesti.

Kaikki vaan ei osaa "aatella ite" niin kuin Jope laulaa!!! Siksi liiton täytyisi olla suunnan näyttäjä. Seurat ja kokeneemmat pelurit tekevät hyvää esimerkillistä työtä, mutta se ei vaan riitä.

jubuttib | 13:17 09.05.2010

Itselläni on käynyt hyvä tuuri tuossa asiassa, vaikka uskonkin tämän alkavan olevan kasvava ongelma. En ole hävittänyt kuin kolme tai neljä kiekkoa, ja kaikki paitsi järveen heittämäni ovat palautuneet. Tosin yksi niistä oli ensin löytynyt jonkun koiranomistajan toimesta ja vasta kun oli koira saanut leikkiä tarpeeksi palautunut luontoon, josta kanssafribailija sen löysi sitten ja palautti minulle. D-Line ei pidä hampaista...

Jopa niinkin hyvin on palautunut, että kerran unohdin koko reppuni kentälle täynnä kiekkoja, tuli vielä samana iltana sähköpostiin ilmoitus ja kävinkin sen sitten heti hakemassa.

Hyvä tosiaan tietää asian laillisuuspuolesta. Palautuslaatikosta puheenollen, onko se yleensä vain avoin laatikko vai olisiko suositeltavampaa käyttää esim. metallista, lukittavaa postilaatikkoa? Jotenkin en voi välttyä ajattelemasta, että jos ihmiset kerran näpsiivät suoraan radalta kiekkoja niin mikseivät suoraan koristakin? Toki ei ole poissuljettua sekään, että ihmiset eivät vain pöllisi koko postilaatikkoa, jos sitä ei voi sisätiloihin siirtää yöksi...

Petri | 09:02 09.05.2010

Hyvä blogi, Kari. Ajatuksia pelistä monelta kantilta.

Tuolta ilmeisen samalta pirkanmaalaiselta radalta minulla ja 'muutamalla' mulla on samoja kokemuksia.
Viime vuonna sinne hukkui reilu puolen kymmentä kiekkoa, eikä yksikään tullut takaisin. Kaikissa tietty nimi ja puh numero. Aivan sama siis kirjoittaako niihin yhteystietoja. Eihän ne paljoa maksa, mutta jotenkin tuo asenne pölliä kiekot sylettää.

AnttiN | 21:04 07.05.2010

Tuohon toisia kohtaan heittämisen dilemmaan törmäsin viime kesänä vieraillessani eräällä Pirkanmaalla sijaitsevalla kentällä. Kenttä oli täynnä (siis joka väylää oli joku ryhmä heittämässä ja pari odottamassa lähtöä) ja kakkoskorilla oli joku hemmo treenaamassa puttia. Kaveri siis nakkeli n. 10 kiekon arsenaalia koriin varsin tottuneen oloisesti ja lopetti homman vasta kun joku porukka tuli lähelle puttaamaan (ei siis lähestymisen ajaksi) Onko tämä yleistä? Itse en ole törmännyt muualla tällaiseen, mutta eipä kamalasti ole tullut vielä kierrettyäkään...

Jos vertaa pallogolfiin, niin ei tulisi mieleenikään löydä palloa viheriölle jos siellä on joku puttaamassa enkä myöskään ilkeäisi mennä greenille puttia treenaamaan samalla kun muut kiertää kenttää. Tämä hemmo siis oletti että se on kaikille ihan OK että hän on siellä kiekkosateessa. Häntähän siinä tietysti sattuu jos kohdalle osuu, mutta kyllä se omaan lähestymisheittoon aika hurjasti vaikutti kun oli pakko vähän varoa.


ps. tuo lakijuttu on hyvä tietää, thumbs up!

mikkis | 16:15 07.05.2010

Pelkkää asiaa, hyvä Kari.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *