Viikonlopullinen frisbeegolfia
SM-kisojen jälkeinen fiilis pelaamisen suhteen ei ole ollut huono, vaikka siihen voisi olla aihetta. Loppujen lopuksi epäonnistuin kuitenkin vain 3 väylällä, joten kokonaisuus oli varsin hyvä. Vähäistä pelaaminen on kuitenkin ollut.
Tälle kaudelle mahtuu vielä kaksi merkittävää virstanpylvästä; tulevana viikonloppuna edessä on Kukkulan Kuningas, eli perinteikkäät seuranmestaruuskilpailut. Taso on aina kova, eikä varmasti tule helpottumaan tänäkään vuonna. Joukossa on paljon kokeneita pelaajia, ja uusia lupauksia nousee varmasti taistelemaan mitalisijoista. Viime vuonna kisa oli loppumetreillä kolmen kauppa minun, Sepon ja Kallen kesken, mutta tänä vuonna mitalisija ei ole millään tasolla selvä peli. Kuninkuus on siitä huolimatta ainut, johon voi olla tyytyväinen.
Toinen tärkeä etappi on edessä vielä lokakuun alussa; USDGC. Paikkahan löytyy jo taskusta viime vuoden hyvästä menestyksestä johtuen, mutta se oikeuttaa ainoastaan lippissarjaan, joka ei hirveästi motivoi. Monday Qualifying on isoin tavoite sille reissulle. Perinteisesti suomalaiset ovat menestyneet hyvin siinä.. Backuppina löytyy sitten se performancepaikka, jottei tarvitse caddien hommiin tyytyä, jos maanantai livahtaa penkin alle. Kukkulan kuningas tulevana viikonloppuna on välitavoite, johon peli pitää saada iskuun. Sen jälkeen on vielä pari viikkoa aikaa treenata heittojen sijoittamista.
Kuluneen viikonlopun frisbeegolftourilla tuli treenailtua kaikenlaista sijoittamista, mutta valitettavasti ainut rata joka mittasi usdgc –taitoja, meni jotakuinkin penkin alle. Hyvinkää DGP -4, Mukkula DGP +14 (no siinä vähän repsahti sitten hyvän alun jälkeen, meni ehkä vähän huumorin puolelle), Laajavuori DGP -4. Mukkulan rata vaatii nimenomaan usdgc-tyyppistä sijoittelua, mutta ainoastaan siihen homma ei kaatunut, osittain pelasin ihan hyvin. Hyvä että tuli käytyä, niin on kartalla tilanteesta. Kaikki em. kolme rataa on muuten varsin hyviä kokonaisuuksia, koko kiertue huipentuu Laajavuoren väylään nro 16, jossa saa siivuttaa tosissaan. Yhtään hyvää heittoa en siinä heittänyt, mutta kivaa oli.
Mukkulan rata on varsin positiivinen tuulahdus Suomen ratakokoelmaan. Kokonaisuus on ainutlaatuinen, ja haastavuudeltaan rata on aito kilpatason rata. Keinotekoiset outit ovat lähtökohtaisesti keskustelun aihe, mutta esimerkiksi juuri Mukkulassa ne aiheuttavat mielestäni hyvän haasteen. Narujen välissä puikkelehtiminen on vähän erityyppistä frisbeegolfia, hauskaa sekin on. Jos puhutaan täydellisestä radasta, niin Mukkula painottuu ehkä aavistuksen liikaa narujen väliin, mutta aluehan sen monesti määrittelee minkälainen rata on. Kaikesta huolimatta, Mukkula on todella kokemisen arvoinen (toivottavasti siellä nähdään tulevaisuudessa myös isompia kisoja, puitteet ovat olemassa). Narujen lisäksi radalta löytyy myös muita hienoja paikkoja:
Muutaman viikon rypistys edessä ennen hallivuoroille ja hangille siirtymistä. Tässä on vielä paljon ansaittavaa.
0 kommenttia:
Jätä kommentti