Hankea

Ultimatekausi sai valitettavan päätöksen jo ennen mitalipelejä, toisaalta jalan kannalta varsin positiivista, että ehtii parantua.

Lumihanki kasvaa kasvamistaan, joten treenailun aloittamiselle ei sen puolesta ole kiirettä. Hollannin keikka silti lähenee uhkaavasti ja olisi kiva päästä edes jokunen draivi heittämään ulkoilmassa, saa nähdä. Hallivuoroa en ole onnistunut hyödyntämään nyt viimeisimpinä hetkinä ihan niin hyin kuin haluaisin, koska nilkka ei kestä vielä täyttä repimistä.

Treenaaminen onkin nyt siis pitänyt sisällään punttisalin (tosin vain ylävartalotreenin), sekä hiihdon. Hiihto on kuulemma tänä vuonna noussut erityisesti nuorten suosioon, luokittelen itseni nuoreksi, joten joko kyseessä on henkilökohtainen buumi (kyl määki ku muutki), joka laantuu seuraavaksi vuodeksi, tai toivottavasti pysyvä harrastus (ainakin yhtä pysyvä kuin lumi). Hauskaa se ainakin on.

Siitä ei kyllä pääse mihinkään, että tällainen harrastelijahiihtäjä kuin minä, ei välitä tosta perinteisestä ihan kauheasti. Älytön vaiva ja säätö ja silti lipsuu ja tökkii ja lumi paakkuuntuu ja ties mitä. Paljon helpompi luistella, kun ei ole mitään välttämättömiä välinehuoltoja.

Toisin sanoen hiljaista on frisbeetouhu, paitsi hallissa. Talven yli tuntuma on pysynyt kohtuullisena hallin ansiosta, joten nyt ollaan iskussa heti kauden alusta. Reilut neljä viikkoa kauden alkuun.

---

4 kommenttia: