Jäppilä DiscGolfPark

3 arvostelua radalle “Jäppilä DiscGolfPark”

Todella huonosti huollettu rata. Sen takia ei ole kovin mieleinen paikka käydä.

Kirjaudu sisään vastataksesi

Pieksämäen kaupungin Jäppilän koulun ja lähiliikuntapaikan sekä pururadan ja kirkon välittömässä läheisyydessä Jäppilä DiscGolfPark. Pituutta radalla 9-väylää (721m) ja B1-luokitus. Kiekon perässä tuli käveltyä 2600m.

Metsärata, missä korkeuseroja riitti, joten ihan mukavasta kuntoilusta kävi. Infokartta, heittopaikkaopasteet, heittopaikat, korit ja korinuolet hyvässä iskussa. Väylältä toiselle mukavasti next-kylttejä, mutta ainakin kasilta ysille olisi lisäopastekin ollut paikallaan. Siirtymät lyhyehköjä muutoin paitsi juuri vikalle väylälle pidempi.

Miljöö alussa oikein mukava hienon Jäppilän koulun ja kirkon vierustalla. Suosikkiväylä nro 5, alamäkiliidätystä, tykkään!

Mutta… radalla samoja elementtejä kuin tuoreessa Uhomäen radassa. Väylät kummassakin lyhyitä ja periaatteessa riittävän haasteellisia kokeneemmallekin, lisäksi korkeuseroja löytyi paljon. Jäppilän rata oli monin osin kuitenkin liian ahdas. Se ahtaus ja kapeat rännitkin olisivat vielä menneet jotenkin, mutta väylillä oli todella pitkää risukkoa, pajukkoa ja mitä lie muuta melkein koko ajan ja hyvin korkeana vielä. Tämän ruumiillistumana väylä nro 2 mikä olisi ollut muutoin hieno liidätysväylä, nyt lähinnä kiroilutti ne pusikot. Se, että itse väylät olivat aivan liian pusikoituneet, niin myös väylien sivustoilla oli sellaista ryteikköä, että kiekon hukkaaminen enemmän kuin helppoa ja monesti lättyä saikin etsiä pitkään ja hartaasti.

Kasassa on todella hyvän ja miellyttävän pikkuradan ainekset kaikkien rakenteiden osalta. Tässä vaiheessa ahtauden ja joka puolella olevien risukoiden takia lähinnä ahdistavaa pelata. Huono fiilis jäi, mutta pelata voisi kyllä uudestaankin kunhan ensin tehtäisiin siis mittava raivausoperaatio.

2/5

Kirjaudu sisään vastataksesi

Ekaa ja vikaa väylää lukuunottamatta rata on umpeenkasvanutta metsä”väylää”.

Kakkosväylä oli radan pahin katastrofi. Olimme liian optimistisia ja heitimme. Ei olisi pitänyt.

Kun lähdimme etsimään kiekkojamme, karu totuus paljastui. Löytäminen oli käytännössä mahdotonta. Vyötäröön ulottuva kasvillisuus nielaisi armotta heiton kuin heiton. Kaksi kiekkoa jäi kakkosväylälle ja loput radasta kävelimme ja päivittelimme sen pelikelvottomuutta.

Siellä ruostuu nyt koreja metsässä tyhjän panttina. Harmi juttu.

Lienee sanomattakin selvää, että radalle ei kannata missään olosuhteissa mennä. Sellaista raivausoperaatiota tuskin tapahtuu, jolla rata muuttuisi miellyttäväksi pelata.

Kirjaudu sisään vastataksesi