Hammarland DiscGolfPark

Hammarland DiscGolfPark bongattu heinäkuussa 2026. Tätä rataa ei reissun päällä (eikä muita arvosteluja kirjoittaessa) löytynyt vielä FGR:stä, vaan se piti bongailla UDiscin kautta. Sijainti on erinomainen heti ison tien varressa ja alueella on oma parkkipaikka. Treenikoria tai löytökiekkolaatikkoa ei kuitenkaan aloituksesta löytynyt.

Puitteet ovat perusrakenteiltaan hyvällä mallilla: tiit ovat kookkaita tekonurmia (ilman yliastumissuojaa), korit kunnossa ja opasteita oli riittävästi. Väyläopasteet olivat kookkaita tauluja, joista näkyivät myös korkeuserot.

Itse kierros alkoi kuitenkin heti ykkösellä aluskasvillisuuden seassa raivaamisella. Valitsin kierreltäväksi pidemmän leiskan. Lyhyempi kakkostii kun näytti olevan vain kallioon spraymaalattu neliö. Nelosella vasemman laidan vesioja toi turhaa kiekonhukkaamisen pelkoa, mutta vitosväylä oli heittomuodoltaan hieno ja mandoltaan onnistunut ratkaisu.

Siirtymät ja maasto laittoivat reidet koetukselle: 6a-väylä heitettiin lähes pystysuoraan ylämäkeen, ja siirtymä seiskalta kasille oli yksi fyysisimpiä mitä tulee mieleen. Seiskalla maastoa oli hyödynnetty hienosti, mutta mandopuu oli aivan liian matala. Tähän pitäisi ehdottomasti rakentaa mandoportti.

Ysillä korin paikka oli haastava ja onnistunut, vaikka väylä olikin jo päässyt kasvamaan pahasti umpeen. 11-väylä oli onneksi niitetty, sillä muuten aluskasvillisuus söisi kiekkoja urakalla. Väylillä 12 ja 13 kaivinkoneen kaivamat vesiojat toimivat tuskallisina kiekkorosvoina. 14-väylä tarjosi hyvän muodon ja toimivan tuplamandon, kun taas 15 oli kärsinyt pahan kerran umpeenkasvusta. Neljän metrin lipsahdus väylän keskeltä sivuun pakotti heittämään suoraan taaksepäi, ja korilla odottivat kainalon korkuiset nokkoset.

17-väylä oli yksin heittäessä puhdas kiekonetsintäsimulaattori, sillä alastuloa oli mahdotonta nähdä ja pohjalla odottivat jälleen vesiojat. 18-väylän mandoa en pystynyt maastosta hahmottamaan, ja kierroksen päätteeksi viimeseltä korilta parkkipaikalle kertyi vielä reilun puolen kilometrin kävelyrupeama.

Kokonaisuutena Hammarland oli todella haastava ja paikoittain uutuudenkarheuden sekä sankoin aluskasvillisuuden takia turhauttava rata. Väylät olivat kapeita, ja linjan ulkopuolelta joutui käytännössä aina tyytymään paikaltaan heittämiseen. Puitteet ovat periaatteessa kunnossa, mutta itse heittokokemus jätti toivomisen varaa. Ahvenanmaalta löytyy reilusti parempiakin ratoja, joita heittää mieluummin uudestaan. Arvosana: 3/5.