Numeroleikkiä

1.10.2014 18:20

Blogin päästyä hyvään vauhtiin on nyt hyvä sauma käyttää tilaisuus kotiratani, Keravan Keinukallion pieneen puffaamiseen. Ja mikäs puffaillessa, sillä radalta löytyy useampi mieleenjäävä väylä. Kolmosella pääsee ensi kertaa nauttimaan korkeuseroista, seiskalla ja ysillä tykitetään alamäkeen, kympin avausheitto jäänee erikoisena myös mieleen, kuten myös kaksitoistasen holarihoukutus, ja kuudentoista rotkon ylitys. Kuitenkin kirkkaimmaksi mieleen jää kierroksen päättävä väylä numero 18.

18hylje
18. väylän korinpaikkana toimiva kalliosaareke ilmoitustaululta päin nähtynä, avauksia tähän sataa siis kuvan vasemmalta laidalta. Oikealla takana #3 tiipaikkan kätkevä kukkula.

Keinukalliohan on kokenut lukuisia kehitysvaiheita: alunperin rata oli 9-väyläinen, ja ensimmäinen kehitysvaihe tiputti siitä muutaman väylän pois, mutta toi useamman uuden tilalle, nostaen väylämäärän aluksi kahteentoista. Uudisväyliä suunnitelleen työryhmän tuotokset olivat jo hyvän aikaa muhineet virtuaalisilla kartoilla, mutta tämä tulevan 18-väyläisen leiskan päättävä jalokivi katsottiin mahdolliseksi ottaa käyttöön nopealla aikataululla. Pian tämän jälkeen koki päivänvalon uusi #13 väylä, joka pelattiin kierron vuoksi kuitenkin useimmiten väylien #1 ja #2 välissä. Korina toimi siis ikivanhan #7 väylän kori siirrettynä kalliosaaren huipulle, ja tiimatolle oli luontainen paikka ykkösväyläksi muuttuneen kahdeksikon vasemmalla puolella kohoava jyrkänne – menettekö muuten jo pahasti numeroissa sekaisin? 😀 Jyrkännettä ei sentään tarvi tulla alas kiipeillen, siitä pitää huolen ahkerien talkoolaisten rankentamat jykevät portaat. Vielä kun kakkosväylä muutettiin pidemmäksi par 4 väyläksi ja siirrettiin sivummalle, saatiin risteävää liikennettä vähennettyä. Ykkösväylä kyllä ylitetään edelleen, mutta täysin eri lentopinnoilla.  Kun kaikki loputkin kehitysvaiheessa olleet väylät saatiin käyttöön, jäi tämä väylä kuitenkin kierroksen päättäväksi kruunuksi ja sai numerokseen #18.

Väylä18a
Väyläopasteiden suunnittelu: Joni Paasikallio. 2. väylä ei nykyisin enää risteä 18. kanssa.

Kyseessä on siis 86-metrinen alamäkiliidätysväylä, jossa avaus pitää suorittaa kohtalaisen kapeasta raosta. Mitään mandoportin tapaista tunnelia ei kuitenkaan väylällä ole, vaan ihan luontainen puiden reunustama kapeikko joka estää kaikkein laajimmat antsa- tai hyssekaaret ja haut kaukaa jommalta kummalta puolelta. Hieman oikealle kiekko mielellään kuitenkin pitäisi saada taittamaan, eli kyseeseen tulee useimmilla foreheitto tai sopivasti ylikääntävä rysty, useimmiten midarilla tai jopa putterilla. Omassa pelikirjassa tässä kohtaa seisoo fore-PD, joka lähtee flättinä, ei liian ylös, ja ison puun kohdalla korille feidaten. Tuo nimenomainen puu kylläkin jää tältä puolelta lähestyessä melko pahasti linjalle, muodostaen loppuun melkoisen lottopallokoneen. Toisaalta se voi olla hyödyksikin, kuten alta selviää.

Keinarin viikkokisarataennätyksen (52) ja myöskin tarkan foren omaava Rene Honkanen raottaa pelikirjaansa hieman analyyttisemmin:

-Tarkoituksena on osua korista etuvasemmalla olevan puun juureen, josta jää puttia vielä n. 6-7 metriä ylämäkeen. Korin vasemmalla puolella olevat puut pysäyttävät myös hieman epäonnistuneen ja korkean heiton, joten huonommankin suorituksen jälkeen voi päästä kokeilemaan puttia. Bägistä löytyy väylää varten joko vakaa AJ Teebird tai kulunut Max, riippuen tuulen suunnasta ja voimakkuudesta. Tällä väylällä ei hyvänäkään puttipäivänä tee mieli lähteä yrittämään sankariheittoja, joten aika usein on tyydyttävä vippaamaan toinen heitto korin alle ja merkkaamaan korttiin kolmonen.

kasitoista
Kuva: Marco Hyvärinen

Paras aika Keinarin kahdeksalletoista bägin tyhjentämiseen on ilta-auringon värjätessä maisemaa ja tuovan edessä aukeavaan maisemaan kumpuilevaa valon ja varjon vaihtelua. Vaikka edeltävät 17 väylää olisi mennyt kuinka huonosti hyvänsä, sykähdyttää tälle tiipaikalle kiipeäminen kerta toisensa jälkeen. Ja ainahan on uusia kierroksia, ykköstii on siinä vieressä…

Ps. Myös eräs toinenkin blogia kirjoittava frisbeegolfaaja on mieltynyt Keinukallion viimeiseltä väylältä aukeaviin maisemiin. Propsit siitä! 🙂


0 kommenttia:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *