Aivan pimeet kisat!

Vaikka aktiivinen pelikausi onkin enemmän tai vähemmän jo takana, yhtä ei vaan voinut jättää väliin: Heinola Halloween LED-Experience 2011 Kippasuon frisbeegolfradalla Heinolassa! Aivan ehdottomasti, yhtään ylisanoja säästelemättä, uniikein ja mahtavin pimeällä järjestetty frisbeegolf-kisa ja tapahtuma. Tässä jutussa kerron mikä teki tapahtumasta niin tajunnanräjäyttävän ja pohdiskelen myös yleisiä asioita ledikiekoilla pelaamisesta.

Toista kertaa järjestetty Heinola Halloween oli kuulemma taas pykälän isompi kuin edellisvuonna, ja samaa lupailtiin myös ensi vuoden kisasta, (muistaakseni) 3.11.2012. Päivämäärä kannattaa todellakin merkitä kalenteriin jo tässä vaiheessa, vaikka pistää kyllä ihmetyttämään mitä ihmettä järjestäjät meinaavat pistää pystyyn joka olisi isompaa kuin tänä vuonna: jonkun ledeillä kuorrutetun lentävän ilmalaivan joka lopulta palaa soihtuna maahan á la Hindenburg??

Tapahtuman aikatauluhan alkoi siis parin tunnin yleisötapahtumalla, jossa oli myyntikojua, monenlaista tarkkuusheittoa, musiikkia ja valoja, niin miljoonasti valoja! Retkikuntamme Keinukalliosta saapui lopulta perille vasta noin 19:30 aikoihin, joten oheismeininkien anti jäi hieman hämäräksi, mutta kaikkein suurin kirsikka kakun päällä, suuri ilotulitus ehdittiin näkemään. Harvalla seuralla Suomessa on rahkeita saati sitten sopivaa kylähulluutta laittaa tällainen tapahtuma pystyyn, huh huh!

Näillä mentiin: Eagle draiviin, Mako kaikkeen muuhun. Naamari naamaan.

Pienien käynnistysongelmien jälkeen ledikisan 1. kierros saatiin alkamaan n. klo 21:00. Samaan pooliin kanssani sattui pari paikallista (Lösse-nalle taisi olla toinen??!) sekä FGCKn nuorisotykki Joni Paasikallio. Ledikiekkojen alivakaus aiheutti monelle ongelmia, etenkin toinen poolini paikallisista oli tuomittu pelaamaan alivakaimmalla IKINÄ näkemälläni kiekolla. Oman Champion Eaglenkin kanssa oli oltava tarkkana ja annosteltava sopivasti hyseriä alkuun jotta kiekko ei päädy liiaksi oikealle. Toisaalta usea väylä kaartui juuri oikealle (olisiko järjestäjät tehneet väylävalinnoissa tämän peliliikkeen juuri alivakauden tietäessään?) joten monellakin väylällä sai painaa surutta avauksen niin kovaa kun kädestä lähtee. Alunperin olin luullut että kämmenheitolle on tilausta, mutta sopivasti alivakaat kiekot hoitivat annukat kotiin kuin varkain. Draivipelissä ei ollut kummallakaan kierroksella oikeastaan mitään ongelmia, vaan kilpailun vapaamielisyydestä huolimatta heittoon keskityin 100%:sti ja kontrolli ja toistettavuus olivatkin hyvin korkealla tasolla.

Lähestymiseen oli sitten ledeillä tuunattu Champion Glow Mako. Hemmetin makoisa (eho-eho) kiekko muutenkin, suoruutta ja liitoa löytyy vaikka muille jakaa. AeroPODin tuoma alivakaus kyllä teki sen että ihan täysin voimin ei ko. kiekkoa voinut heittää, mutta sellaisella 70% tehoilla ja sopivalla alkuhyserillä lentorata oli kyllä kauniin suora ja yllättävänkin pitkä. Etäisyyden arvioinnin kanssa oli kyllä ihmeen paljon ongelmia, lähes säkkipimeässä ulkotulet korien ympärillä ja ledit koreissa saivat korit näyttämään olevan vuoroin paljon lähempänä ja vuoroin kauempana kuin todellisuudessa. Puttaamisessakin oli haastetta samasta syystä sekä puttikiekon ledien häiritessä hämäränäköä. Putissa ei ollutkaan mitään erityista juhlittavaa, vaikka pari kertaa todella vaikeasta jyrkästä rinteestä onnistuikin, mutta muuten perustuuppaamista siitä syystä että lähäri oli vähän joko-tai: tipahti aina joko toivottoman kauas korista edes kokeilla puttia, tai sitten nosto koriin vierestä.

Nämä pelattiin kahteen kertaan. Korkeuskäyrää siis löytyy…

Kippasuon radasta täytyy sanoa sen verran että monipuolista ja haastavaa väylää kyllä löytyy, ja nälkä jäi tulla kokeilemaan uudemman kerran päivänvalolla ja koluta kaikki alueen 21 väylää. Kotoisia korkeuserojakin löytyy näin Keinukallion kasvatillekin mukavasti. Muutama kori oli kyllä niin jyrkässä rinteessä että pahaa teki katsoa kanssapelaajien puttirolleja kymmenien metrien päähän, onneksi itse vältyin niiltä. Muutenkin peli kulki pimeään, tuntemattomaan rataan nähden yllättävän hyvin, ja puuosumia taisi tulla ihan vain 1 tai 2. (kerran näkymättömään oksaan pimeässä n. 5 metrin päässä, ungh) Toisella kierroksella paransin vielä 3 heittoa ensimmäisestä. Birkut jäi ottamatta, mutta yli tuplabogia ei myöskään yhdeltäkään väylältä. Erityisesti ylhäällä harjulla kulkeva pitkä pimeä väylä jossa oikealla pudotus rotkoon pelotti etukäteen, etenkin alivakaiden kiekkojen kanssa. Tehoja himmaamalla Mako selvitti kuitenkin väylän suoraa tietä molemmilla rundeilla.

Tosiaankin, nyt jos olisin näillä tiedoilla valitsemassa kiekkoa mihin ledejä ruuvailla, olisi kauppalistalla kyllä paljon ylivakaampaa kalustoa jota ledi sitten (epä)tasapainottaisi. Matkakaverin PD2 kuulemma suoristui kivasti ledillä, kuitenkin loppufeidinsä varmana säilyttäen. Ledien asennuksesta löytyy kirjoittelua esim. Juha Kydön blogista Poika Kotiin. Omien kiekkojen kohdalla tein sen huomion jota jatkossa varoisin, että painaessa ruuveja läpi kiekkoon tehdyistä pienistä rei’istä, kannattaa käyttää alla jotain sellaista pientä koroketta jossa on sopivan pieni syvennys ruuvia varten. Nimittäin jos ruuveja painaa läpi ilman mitään varsinaista tukea vastakkaiseen suuntaan, on vaarana että muovi venyy reikien ympäriltä. Podien kohdallehan jää siis pieni kuoppa, vaikka ei hampaat irvessä ruuveja mahdollisimman kireälle vääntäisikään. En ole vielä kokeillut miten kiekot lentää jos podit poistaa, mutta toisaalta ei ole tarviskaan, nuo kiekot on nimenomaan pimeitä pelejä varten…

Pakko myös mainita tässä vielä että Joni Paasikallion kakkossija ekassa pimeäkisassaan tuntemattomalla radalla ja tuntemattomilla kiekoilla oli kyllä äärimmäisen kova suoritus, etenkin kun ratkaisu tuli vasta CTP-sudarissa SM-kakkosta Pasi Koivua vastaan joka pelasi kotiradallaan. Laittakaa nimi mieleen, Jonista kuulette varmasti vielä.

Kaikenkaikkiaan siis, aivan mahtava tapahtuma ja vielä hienompi ledikisa. Kaikki häiritsevät valot kun oli karsittu minimiin, ilmassa kaartelevat ledikiekot pääsivät kyllä sykähdyttävästi pääosaan. Vaikka en nyt varmasti ala mitään kokonaista ledibägiä kasaamaan, jäi pimeäpelaamiseen pieni kipinä, ja on kyllä pakko palata Heinolaan vuoden päästä… oli se niin hienoa. Kiitos järjestäjille!

Päivitän tähän artikkeliin lisää linkkejä ja kuvia myöhemmin kun niitä tapahtumasta julkaistaan, mutta halusin purkaa tunnelmat tekstin muotoon näin tuoreeltaan.

Palataan astiaan taas kun alla on raportin arvoisia uusia fribakokemuksia! Todennäköisesti näin tapahtuu esim. 19.11. Hyvinkään Karvis-osakilpailun jälkeen.

t. MikkoS

8 kommenttia: