Mahdollisuus heitellä kiekkoa Mäntsälässä avautui lähellä käydyn suunnistuskilpailun ohessa. Rata oli helppo löytää ja tilaa parkkipaikalla oli runsaasti, vaikka tienvieriparkki ei ollutkaan koolla pilattu. Ensimmäiselle heittopaikalle pääsi lähes astumalla autosta ulos.
Puitteet kierrokselle olivat kuumat - sanoisinko helteiset, minkä ansioista mietiskelinkin radalle sopivaa uutta nimeä tai lempinimeä suu kuivana ja huulet halkeamispisteessä: Death Valley Mäntsälä Disc Golf Park, Hornankattila... tms. Kiitos puolentoista litran vesipullon, selvisimme nippa nappa radalta, vaikka keskeytyskin kävi mielessä!
Rata on tyypillistä hiekkakuoppamaastoa. Kun on pusikkoa, se on todella, todella tiheää. Ei kannata heitellä kiekkoa pusikkoon! Maaperä on enimmäkseen hiekkaista ja soraista, yhdessä kohtaa kiekkoni pölähti hiekkarinteeseen ja peittyi hiekalla! Pitää olla tarkkana. Hellesäällä hiekkamaa hohkaa kuumuutta, liekö antaa nostetta kiekolle. Ei ihme, että ei ollut tunkua radalle (ympäristössä oli lämpö +32, radalla varmaan enempi!
Muutama väylä oli aika pitkä, mutta ei se mitään! Ensimmäiselle pitkälle väylälle heittopaikka oli sen verran korkealla, että oli mahdollisuus päästä nauttimaan pitkälle liitävästä vaakaan heitetystä kiekosta - no, toisin kävi ja kiekko karkasi liian ylös ja muita teknisiä ongelmia, mutta kun se maasto oli niin avaraa, niin se ei haitannut lainkaan!
Tällä kertaa ei kyllä mieleen jäänyt paljon muuta kuin hiekka, sora, kuumuus ja jano. Ja se väylä loppupuolella, jossa oli välillä vesieste. Poika sanoi, että siinä on hyvä pestä kasvonsa - se virkistää. Toisin kävi :-) Ei valeltu vettä naamalle... ei.
Heittopaikalta toiselle opasteet olivat hieman kuluneet paikoitellen, mutta opastustaulusta otettu kuva auttoi suunnistuksessa todella paljon. Joten jos ensimmäistä kertaa lähtee kiertämään tätä rataa, niin opaskartasta otettu kuva on hyvä ajatus.
Opastus radalle oli ok. Opastus on Kellosalmentiellä heti Kullasvuoren koulun kiinteistön takana, toisella puolen tietä on tekonurmikenttä. Kyltti ohjaa koulun takana olevalle parkkipaikalle ja ensimmäinen heittopaikka onkin parkkipaikan vieressä.
Rata on suunniteltu hienoon ulkoilumaastoon pururadan ympäristöön. Väylät eivät ole aloittelijallekaan hankalia, vaikka toisin paikoin väylän vieressä saattaa olla sen verran jyrkkä rinne, että sinne kaartava kiekko pääsee yllättävän kauas ja alas... (väylä 4 varsinkin, sama vaara vaanii väylällä 17). Rata ylittää Tuomasvuoren ja reitti menee aivan vuoren ylimpään kohtaan rakennetun näköalatornin vierestä.
Maasto on vaihtelevan mäkistä puistometsää ja aluskasvillisuus on lähinnä mustikanvarpua, joten mustikka-aikaan voi joskus harvoin joutua varoittelemaan väylällä olevia marjastajia.
Suosikkiväylää on vaikea nimetä. Itse pidän radan alkuosan melko tasaisista, mutta puisista väylistä, toisaalta näköalatornin vierestä lähtevä lyhyt alamäkiväylä (#9) on erittäin mukava. Samoin "laakson" ylittävä melko avoin väylä (#13) - siinä näin aloittelijanakin pääsee kokemaan kiekon liitämisen hurmaa.
Niistä viidestä radasta, joilla olen tähän saakka kiekkoa heitellyt, tämä on Rukan ohella suosikkini, vaikka täytyy myöntää, että myös muut radat ovat olleet erittän hyviä. Tämä nyt sattuu olemaan itseäni lähimpänä! Ja se vaihteleva lähes puistomainen maasto.
Mäntsälän frisbeegolfpuisto (Mäntsälä DiscGolfPark)
Mahdollisuus heitellä kiekkoa Mäntsälässä avautui lähellä käydyn suunnistuskilpailun ohessa. Rata oli helppo löytää ja tilaa parkkipaikalla oli runsaasti, vaikka tienvieriparkki ei ollutkaan koolla pilattu. Ensimmäiselle heittopaikalle pääsi lähes astumalla autosta ulos. Puitteet kierrokselle olivat kuumat - sanoisinko helteiset, minkä ansioista mietiskelinkin radalle sopivaa uutta nimeä tai lempinimeä suu kuivana ja huulet halkeamispisteessä: Death Valley Mäntsälä Disc Golf Park, Hornankattila... tms. Kiitos puolentoista litran vesipullon, selvisimme nippa nappa radalta, vaikka keskeytyskin kävi mielessä! Rata on tyypillistä hiekkakuoppamaastoa. Kun on pusikkoa, se on todella, todella tiheää. Ei kannata heitellä kiekkoa pusikkoon! Maaperä on enimmäkseen hiekkaista ja soraista, yhdessä kohtaa kiekkoni pölähti hiekkarinteeseen ja peittyi hiekalla! Pitää olla tarkkana. Hellesäällä hiekkamaa hohkaa kuumuutta, liekö antaa nostetta kiekolle. Ei ihme, että ei ollut tunkua radalle (ympäristössä oli lämpö +32, radalla varmaan enempi! Muutama väylä oli aika pitkä, mutta ei se mitään! Ensimmäiselle pitkälle väylälle heittopaikka oli sen verran korkealla, että oli mahdollisuus päästä nauttimaan pitkälle liitävästä vaakaan heitetystä kiekosta - no, toisin kävi ja kiekko karkasi liian ylös ja muita teknisiä ongelmia, mutta kun se maasto oli niin avaraa, niin se ei haitannut lainkaan! Tällä kertaa ei kyllä mieleen jäänyt paljon muuta kuin hiekka, sora, kuumuus ja jano. Ja se väylä loppupuolella, jossa oli välillä vesieste. Poika sanoi, että siinä on hyvä pestä kasvonsa - se virkistää. Toisin kävi :-) Ei valeltu vettä naamalle... ei. Heittopaikalta toiselle opasteet olivat hieman kuluneet paikoitellen, mutta opastustaulusta otettu kuva auttoi suunnistuksessa todella paljon. Joten jos ensimmäistä kertaa lähtee kiertämään tätä rataa, niin opaskartasta otettu kuva on hyvä ajatus.Padasjoki DiscGolfPark
Opastus radalle oli ok. Opastus on Kellosalmentiellä heti Kullasvuoren koulun kiinteistön takana, toisella puolen tietä on tekonurmikenttä. Kyltti ohjaa koulun takana olevalle parkkipaikalle ja ensimmäinen heittopaikka onkin parkkipaikan vieressä. Rata on suunniteltu hienoon ulkoilumaastoon pururadan ympäristöön. Väylät eivät ole aloittelijallekaan hankalia, vaikka toisin paikoin väylän vieressä saattaa olla sen verran jyrkkä rinne, että sinne kaartava kiekko pääsee yllättävän kauas ja alas... (väylä 4 varsinkin, sama vaara vaanii väylällä 17). Rata ylittää Tuomasvuoren ja reitti menee aivan vuoren ylimpään kohtaan rakennetun näköalatornin vierestä. Maasto on vaihtelevan mäkistä puistometsää ja aluskasvillisuus on lähinnä mustikanvarpua, joten mustikka-aikaan voi joskus harvoin joutua varoittelemaan väylällä olevia marjastajia. Suosikkiväylää on vaikea nimetä. Itse pidän radan alkuosan melko tasaisista, mutta puisista väylistä, toisaalta näköalatornin vierestä lähtevä lyhyt alamäkiväylä (#9) on erittäin mukava. Samoin "laakson" ylittävä melko avoin väylä (#13) - siinä näin aloittelijanakin pääsee kokemaan kiekon liitämisen hurmaa. Niistä viidestä radasta, joilla olen tähän saakka kiekkoa heitellyt, tämä on Rukan ohella suosikkini, vaikka täytyy myöntää, että myös muut radat ovat olleet erittän hyviä. Tämä nyt sattuu olemaan itseäni lähimpänä! Ja se vaihteleva lähes puistomainen maasto.