Paikoitellen jopa myrskyisäksi yltynyt tuuli lupaili lisämaustetta kolmannelle kierrokselle. Mundaringin tuuli lienee vaikein tuuli jossa olen pelannut, puuskittainen ja pyörivä.

Laiskahko alku aiheutti huonoja suorituksia ja pari puttimissiä. Kutosen 14-metrinen birkkuputti muutti kuitenkin suuntaa ja etuysin viimeiset neljä väylää 3 alle.

Kymppiväylä on yksi suosikeistani. Vasemmalle viettävä rinne vaatisi voimakkaan hyzerflipin, ja ainakaan tähän mennessä en ole siinä hyvin onnistunut. Tänään päätin kokeilla jotain muuta: annukka ekaan puuhun ja siitä pomppu outtiin. 20 metriä tiiltä (tällä kertaa) eteenpäin, kolmas heitto lähdössä. Siitä pelastin todella maukkaan bogin.

Takaysi olikin sitten melkomoista taaperrusta. Boggelia bogin perään, välillä pelasteltiin par:ia outin reunalta, välillä ei. Heitin avauksen outtiin väylillä 15-17, mutta 18:lla sain metrin sisään. Todella väsähtänyt loppu, tulokseksi 65.

Vähän harmittaa moinen hyytyminen. Kuumuudesta ei ainakaan ollut kiinni, sillä tänään oli reissun kylmin päivä: 25 astetta. Miellyttävä pelikeli.

Tuulesta huolimatta tulostaso kärjessä oli varsin kohtuullinen. Simonille ja paulille -13. Kisa alkaa olla taputeltu noiden sijoitusten puolesta. Suurin taisto käydään kolmossijasta jossa kolme pelaajaa heiton sisällä.

Rataennätyksen haltijat haastattelussa 18:n korilla.

Huomiselle käännetään suunta ylöspäin ja haetaan vielä kuudes sija eteläisen pallonpuoliskon ekasta majorista. Sitä ennen rannalle ja levolle.

Oleellinen parannus eiliseen; ajoissa hereille ja radalle. Kelikin oli miellyttävämpi, pilvistä ja viileää; 30 astetta.

Kierros alkoi jännästi, ykkösen tiille viimeisenä kärkikortista, pd:llä perussuora, joka flippasi puoli metriä outtiin. Muut (mcbeast, nate ja dave) ottivat nätit birkut, meikäläinen veti kakkosheiton 30 cm outtiin, 9-metrinen putti mukiin ja vitosta korttiin. Kakkosella otin nätin böördin ja pääsin takaisin raiteille.

Etuysin tapahtumat olivat vähissä, kutosella 15-metrinen birkkuputti mukiin ja ysillä 6 metristä kakkosta korttiin. Sitähän ei pikkujuho tiennyt, minkälainen putki siitä böördistä alkoikaan.

Vuorotellen birkkua ja ja bogia viiden väylän ajan. Jännäksi homman teki se, että jokainen avaus epäonnistui. Joka toisella sankarilähestyminen onnistui ja joka toisella se aiheutti ongelmia.

Avausten ongelmallisuus ei poistunut, takaysillä heitin yhden onnistuneen avauksen –> 18:lla birkku. Maukkain pelastus tuli väylällä nro 16, jonka jokainen 375 metriä on taivallettava. Koska ulkomaanelävät eivät oikein pärjänneet, annoin tasoitusta ja päädyin 20 kauemmaksi korista kuin tii. Matkaa jäljellä 395 m. Kaksi maksimidraivia, yksi maksimiputteri ja 8-metrinen putti sisään. Kaikille vitoset.

Tuloksena pelastettu 64, joka on vain 11 heittoa huonommin kuin kärki. Sillä jäädään sijalle 6, eli kärkiryhmä karkasi 9 heiton päähän. Tasoerot alkaa näkyä.

Kisan kärkikaksikko ottaa iisisti loungessa.

Kierroksen parasta antia oli puttaaminen. Yksi 10-metrinen missi, muutoin putit mukiin. Sillä pelastettiin koko kierros. Huomisen suunta on siis selvä; draiviin lisää energiaa.

Illan pituuskisa ei tuonut yllätyksiä. Lizotte heitti 212 metriä pd2:lla keskikehnoon tuuleen. Ihan käsittämätöntä.

Huomenna kakkosryhmästä moving daylle, 48 korttiin niin silloin noustaan.

Jokseenkin hämmentävää olla tammikuussa pelaamassa majoria, mutta näin se tällä kertaa on. Eteläisen pallonpuoliskon ensimmäinen major pelataan Perthissä, Länsi-Australiassa. Kisa alkaa huomenna klo 03.30 suomen aikaa, 9.30 paikallista.

Matka Ausseihin on pitkä, ja matkasuunnitelmiin kuului parin päivän pysähdys Singaporessa. Ei, siihen ei liity frisbeegolf mitenkään. Tutuksi tuli kenties maailman kallein ostoskeskus sekä kontrastina little indian 5 dollarin lounas paikallisten seurassa. Ihan miellyttävä ja helppo kokemus, mutta henkilökohtaisesti ei ole hinkua päästä uudestaan.

Singaporesta jetstarin höykytyksellä Perthiin, viiden tunnin yön yli lento aiheutti niska-, pää-, käsi ja polvikipua, sekä univelkaa. Mutta se oli halvin.

Jotta matkanteko olisi helppoa, niin Jussi noutikin meidät lentokentältä ja siitä painettiin suoraan treenikiessille. Etukäteen videolta tylsäksi tuomitsemani rata muuttui todella mielekkääksi korkeuserojen havainnoinnin myötä. Pitkät väylät antavat etua isoille käsille, ja muutama metsäisempi mauste tuo sopivasti vaihtelua. Lisäksi strategisesti sijoitetut greenit antavat aivoille töitä. 40 asteen helle aiheuttaa siihen sitten vielä oman mausteensa.

Parin treenikierroksen myötä tänään oli aika vapaapäivälle. Sehän tarkoitti käytännössä hotellilta 40 metrin päässä sijaitsevaa Intian valtameren rantaa ja 25-asteista vettä. Illalla oli tarkoitus vähän vielä puttailla ja herkistellä, mutta nelituntiseksi venyneet avajaiset päivällisineen ja aboriginaalinäytöksineen muuttivat suunnitelmia.

Huomenna siis kisakiessille. 3 litraa vettä ja sateenvarjo, niillä pärjättäneen helteessä. Rata on koluttu läpi, ihmetemppuja ei ole tiedossa. Kauas kannattaa heittää.

On mahdollista,  että kisa käy kovinkin tylsäksi mitä tulee sijoituksista taisteluun, sillä ratingien perusteella matkaa on sekä eteen- että taaksepäin. Ja sen perusteella lienen seitsemäs. Radalla se paremmuus kuitenkin mitataan, joten eiköhän tässä päänahkoja lähdetä metsästämään. Huomenna pitkästä aikaa tositoimiin, katsotaan minkälaiseen talvikuntoon sitä on päästy!

Tämmöttis laji-ikoni Jussi Meresmaa kommentoi kierrostani. Tarkoitti toki bogifreetä, mutta tuo oli paljon hulvattomampi.

Oli miten oli, sunnuntai- eli finaalipäivä, mestaruudet jaossa. Rehellinen ajatusmalli oli, että 9-10 alle riittäisi mitaleille, tulos kuulostaa absurdilta, mutta mahdolliselta. Vaatii toki lähes virheetöntä peliä, mutta lauantain 4 alle hölmöilyjen kera antaa viitteitä, että se on mahdollista.

Viidennellä väylällä, kun laitoin neljännen böördiputin alle 5 metristä sisään, alkoi hyvänolon tunne hiipiä kaulukseen. Neljä alle, 13 väylää jäljellä à 10 alle ja mitalit eivät ole mitenkään mahdoton homma, kunhan ei hölmöile. Kutosväylän par oli odotettavissa, ei kuulu hyökkäysväyliin. Etuysin jälkeen – upotettuani 7 alle 5.metristä birkkuputtia olo oli vähän epäuskoinen. Käytännössä joka ikinen draivi oli juuri kuten suunnittelin.

Takaysille. Kymppiväylän eilinen painajainen kummitteli mielessä, mutta se kääntyi positiiviseksi huolellisuudeksi ja tuloksena mikäs muu kuin 5-metrisellä birkkuputilla pirjo. Täydellinen sekaannus syntyi väylällä 11, kun putti olikin 9-metrinen – ei voinut kuin painaa alapeltiin. Seuraavalla takaisin mukavuusalueelle ja birkkua korttiin. 13:n avaus puiden yli 9 metriin, tällä kertaa huomattavasi parempi putti, joka sekin alaraudan päältä pomppasi vielä ulos. 14:n seiskametrinen upposi ongelmitta. 15:llä käytin vain kaksi heittoa, mutta avaus liukui niukasti outtiin à jouduin tyytymään kolmoseen. 16:lla herpaannuin ja avaus oli luokaton, lähestyminen samoin, mutta 8-metrisellä putilla pelastin par:in ja 17:llä avaus 4 metriin.

Viimeinen väylä, 11 alle ennen kierrosta olin varma, että tällä oltaisiin mitalitaistossa, mutta tässä vaiheessa oli jo ilmiselvää, että joku muukin onnistui tänään hyvin.. Hyökkäysmoodilla, mutta seiftimmällä (väärällä) kiekkovalinnalla avaus jäi 15 metriin, putilla ei toivoakaan mennä mukiin. Lopputulos 50 heittoa, 11 alle.

Vähän statistiikkaa:

*13 väylällä puttaamassa birkkua 10 metrin sisältä (lisäksi yhdellä ringissä, mutta outissa). 16:lla meikäläisen pelisuunnitelmalla ei voi päästä rinkiin. Kolmella väylällä siis voin sanoa epäonnistuneeni draivissa

*Nolla puttia yli kympistä sisään (näitä tosin oli vain yksi)

*Kaksi puttimissiä ringistä.

Draivipeli oli ihan huikeaa, enkä lähipeliäkään voi moittia. Inhimillisiä virheitä pari hassua, mutta muutoin aikalailla täydellistä suorittamista.

Mielenkiintoinen statistiikka myös: eilisen 40-metrisen putin jälkeen pelasin 20 väylää 13 alle bogifree. Yksi onnistuminen (tuuri) käänsi kelkan täydellisesti, itseluottamus taivaisiin, tulokset huipputuloksia. Mitä tästä opimme? Aina kannattaa yrittää sisään.

Totuus kuitenkin valkeni, vaikka pelasin päivän best roundin, muut pelasivat myös todella hyvin. Sijoitus nousi 3 sijaa kuudenneksi, johon olen tyytyväinen. Kuten todettu, 10 sakkiin ekalla kierroksella ja sitten nousujohteisesti kohti loppua. Näinhän se meni, mutta kuvittelin nousevani enemmän sijoja. Olisi pitänyt pelata paremmin.

Nämä maisemat ja merituulet jäävät toistaiseksi rauhaan (tuskin kovin rauhaan kun pelaajia riittäävielä myöhään syksyyn, mutta kisojen osalta)

Lämpimät onnittelut Jallelle ensimmäisestä mestaruudesta! Jälleen meni titteli oikeaan osoitteeseen! Haluan onnitella myös Hennaa ja Eveliinaa naisten sarjan dominoinnista. Nämä nuoret naiset tulevat viitoittamaan suomalaisen naisfrisbeegolfin polkua! EM- ja MM-kisoja odotellessa.

Kausi on lopuillaan, mutta into huipussaan. Muuta en tässä vaiheessa voi sanoa, kuin että ensi vkonloppuna Kukkulan Kuninkaassa joutuu meikäläisen voittaakseen pelaamaan aika hyvin.

Tulokset löytyvät liiton kisakoneesta.

Kuvia löytyy kisan facebook-sivuilta

Videot löytyvät kisan youtube-kanavalta

Kiitos järjestävälle organisaatiolle, hienot kisat Oulussa osataan veivata!