Tsekkoslovakian frisbeematka

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Täällä sitä ollaan. Matka Turun lentokentältä taittui sujuvasti terhakkaan potkurikoneen kyydissä Hkiin, josta matkaseuraa löytyikin enenevissä määrin. Tshekin maalla autokyyti ruuhkassa & välillä peruuttaen moottoritiellä, sujui jokseenkin mutkattomasti. Kuski tosin vaikutti olevan eksyksissä useampaan otteeseen, 40 min matkaan kului reipas tunti. Tämä tunti piti sisällään upeita paikallisia kansallismaisemia, ja kun vettä piiskasi ilolla tuulilasiin, treenilähdöstä myöhästyminenkään ei ollut järin suuri suru.

Enpä ole moistakaan kokenut. Ihan henkilökohtaisella kyltillä noudetaan lentokentältä. Kiitos menee suoraan turnausjohdolle!

Moneen aikaan en ole päässyt bloggaamaan suosikkiaiheestani, eli ruoasta (mikäli mielit reseptejä, niin kysy googlelta. tämä ruokablogi keskittyy lähinnä elämysten jakoon.). Lounashan oli sujuva lasagne, alkuruoaksi perunakeittoa. Tietty perunakeittoa. Ei ollut hullumpaa. Jatketaan ruoasta vähän myöhemmin.

Treenikierros kutsui mukaansa (tai no ei varsinaisesti kutsunut, mutta pitihän sinne sateeseen ja mutaan mennä lampsimaan kun tänne saakka on Finnair liidättänyt), löysinkin treeniryhmäni heti väylältä 7. Pelasin heidän kanssaan muutaman väylän, kunnes kiekot, sukat, kassi ja mieli oli märkä. Treenikokemus jäi kovin vähäiseksi, luotan eilisillan kotikutoisiin draivitreeneihin, jolla hartia vedettiin solmuun.

Huomattavasti mielenkiintoisempaa tapahtui illallisella. Alkuruoaksi pickled sausage, KATSO KUVA (koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa)!

Kerron silti. etikkaliemi, paprikaa, sipulia, kurkkua, jalapeno ja makkara. tiätty.

Jätetään nyt noi ruokahommat rauhaan ja keskitytään kisoihin. Huomenna kamppaillaan linnanpuiston turnajaisissa, ja korjaillaan kaudenavauksen (Kankaanpään) kokemuksia. Pelikirjalla pitäisi tulla muutamia böördejä, eikä laisin bogeja.

Kyseessähän on Euroopan ensimmäinen DGWT -tapahtuma, jota varsinkin tshekin media intensiivisesti seuraa. Jos haluat kotikatsomosta seurata, niin lue kisan kotisivuilta: http://www.discgolfworldtour.com/konopiste-open-online/

Myrskyssä hyvää frisbeegolfia

Ajatuksia

Lauantai- eli finaaliaamu oli surullinen. 15 astetta lämmintä, ja vettä tuli vähän enemmän kuin missään. En ole ikinä ollut moisessa vesisateessa, joka olisi kestänyt useamman tunnin. Siihen tykö pieniä tuulenpuhalluksia, niin pelisuunnitelma oli valmis.

  • valmistaudu heittoon sateenvarjon / teltan alla à suorita heitto välittömästi
  • tee elämä helpoksi, laita yli kympistä alle kahteen metriin

Arttu valmistautuu treenikierroksella 17:lla puttiin. Tällöin vielä luultiin, että keli oli ikävä. Pah. Toihan oli yhtä juhlaa!

Jälkikäteen voinen todeta, että taktiikka oli tehokas, joskin tylsä. Kakkosväylän nostobirkun jälkeen ei tapahtunut mitään seuraavaan 5 väylään. Nostopar:eja. Kasilla keskittyminen herpaantui ja lähestyminen kuuden metrin päässä olevaan kantoon, pääsin 3 metriä eteenpäin. Ysillä avaus outtiin ja toinen bogi putkeen.

Böördit oli tiukassa, mutta bogeja valitettavasti hieman valui. 11:llä avaus outtiin, 9-metrinen putti pelasti bogin. 12:lla 9-metrinen putti aiheutti bogin. 888:lla avauksen jälkeen kävi mielessä lähteä riskihommiin, mutta palasin yllä oleviin kahteen prinsiippiin, ja 9-metrisellä putilla otin hienon birkun! Maistui maukkaalta.

18:lle nostobirre. Erittäin maukas päätös kisalle. Lopputulos 2 päälle, voisin sanoa että löysin tasoni. Kaikki kierrokset 1-4 päälle, parempaan ei tällä hetkellä rahkeet riittäneet. Tällä kierroksella nousin yllättäen aika roimasti sijalle 42, heiton päähän rahoista. 69 oli fieldin 15:nneksi paras kierros, valitettavan moni joutui uhrautumaan myrskyluodon maijalle ja monella tuli aika rajuakin lukemaa.

Yksi suomalaisista oli kuitenkin ylitse muiden! Nissisen Teemulta aivan upea suoritus! Teemu pelasi finaalipäivänä 3 päälle, nousi sillä 9:nnelle sijalle. Tässä kaartissa top-10 sijoitus on kovan luokan saavutus.

Ainii. Ja Pauli voitti. Ratkes saariväyllä. Ricky sössi. Kuulostaako tutulta?

Jälkiviisaana kun kisaa lähden tarkastelemaan, niin yksi osa-alue oli selvästi ylitse muiden; putti. Kaksi missiä alle 8 metristä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että draiveja olisi kiva heittää vähän paremmin. (toki se ei tullut yllätyksenä) Takapihalla on tullut puttailtua, mutta ilmeistä lienee, että draiveja saatan käydä vähän lumihangessa viskelemässä. Kunnes kaikki kiekot katoavat ja sormet jäätyvät poikki.

Kausi alkaa olla paketoitu, kisakalenteri kumisee tyhjyyttään, samoin hiha. Kotiin syömään ruisleipää ja muihin hommiin hetkeksi, ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan.

Puttaaminen pelasti päivän

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, USDGC

Kovin epäsuomalaista, mutta totta. Ykkösellä hyvä ja tärkeä birdie-putti siivitti suorastaan lentoon ja kakkosella olikin mukava lipsauttaa outtiin kakkosheitto. Samaisella MD2:lla, jolla eilen tuli sekoiltua 888:lla. Tarviiko joku hyvän ja flätin MD2:sen? Tuplabogin turvin kolmoselle, jossa P2 päätyi 130 metrin päähän tiistä, metrin luonnollisesti hasardiin. 10-metrisellä putilla pelastin par:in.

Nelosen avaus ekasta puusta hasardiin, sitten vähän hölynpölyä ja älämölöä, sekä puskissa taapertamista, lopputuloksena pelastin tuplabogin 7-metrisellä putilla. 4 väylää, 3 päälle. Eilen 3 alle. Tänään kolme hyvää puttia ja silti 3 päälle.

Ennen kierrosta vitosväylällä oli kahden ryhmän jono, joten nokkelana kaverina suunnittelin hakevani ensimmäisen neljän väylän jälkeen juustopurilaisen hospitality arealta, ja mehevä pihvi maistui jo suussa kun noukin kiekon korista murheellisen nelosväylän päätteeksi. Luonnollisesti jonoa ei enää ollut, lounas jäi vähän niukaksi. Söin mm. pelaajapaketissa tulleen luomuvegaanivadelmasitruunaproteiinikuitupatukan. Ja pähkinöitä. Sillailla.

Siitä se kuitenkin iloksi muuttui. Vitoselta 7-metrisellä putilla birdie. Kutoselta kasimetrisellä putilla par (? Juuri. Avaus & lähestyminen oli laadultaan ihan maailman kärkeä). Kasilta 6-metrisellä putilla böördi. Ysillä laitoin 8-metrisen birkkuputin alapeltiin ylämäkeen korotettuun koriin. Ai miksikö luettelen? kun tarkastelin kierrosta, niin ekalla 8 väylällä oli 7 puttia (luokittelen putiksi yli 5-metrisen), joista vain yhden (kakkosväylällä) missasin. Muutama asia tässä hämmentää:

  • normaalisti putteja tulee tuon verran koko kierroksella, nyt 8 väylällä
  • 7 putista 6 sisään on aika hyvä
  • normaalisti jos putti on moisessa jiirissä, tulos ei ole 1 päälle.

Rutiinisuoritteilla jatkettiin ja loppukierros oli varsin monotonista. 888:lla avaus hasardiin à bogi. 17:lla fore ei lähtenyt (taaskaan) yhtään niin kuin piti à kuuteen metriin ja birdie.

888:n griini. Älä kokeile tätä kotona. Tänään yksi pelaaja meidän ryhmästä otti 16.

Kierrostulokseksi raapustettiin lopulta 2 yli par:in, 69 heittoa. Tuon lähes onnistuneen alun jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen. Takaysi tänään 1 päälle, kun aiempina päivinä 5 & 6 päälle.

Huomiselle lähdettäessä tilanne on sellainen, että on vain kaksi suuntaa; ylös- tai alaspäin. Henkilökohtaisesti on aikalailla sama olenko 50. vai 60., joten tavoitteena on pelata huomenna hyvin. Se tarkoittaa myös riskejä (ei toki hölmöilyjä), jolla tulosta voidaan parantaa. Pelaaminen tullee olemaan viihdyttävää, mutta nähtäväksi jää onko vahingonilo vai hyvät suoritukset sen aiheuttavat tekijät.

Teemu jatkaa hyvää suoritusta ja on kympin havinoilla!

LIVE-videot täältä!

Täydellistä peliä täydellisessä säässä.

Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut, USDGC

Paikoitellen. Säähän oli täysin tyyni +27. Puttaaminen oli yhtä juhlaa, ja 4 väylän jälkeen taulussa komeilikin -3. Vitoseltakin pelastin vielä OB-parin kymppimetrisellä putilla, joten peli luisti. Maukkain näistä oli kirkkaasti nelosen böördi, jolla kakkosheitto oli skippifore, joka laskeutui noin 12:een metriin ja vaappui siitä kuuteen. Siitä kuva muistoksi! (nelosväylän spotteri Rock Searle ottaa kuvan kaikista birkun tehneistä pelaajista ko. väylällä ja postaa ne facebookkiin. Linkin laittaisin, mutta netti toimii niin huonosti, että hermot on kireellä) Se siitä, 90 % väylistä peli kulki todella hienosti, tuloskorttiin mahtui kuitenkin bogi, tuplabogi ja triplabogi. Näillä lopputulokseksi +1 (68). Ihan ok, mutta parempaa oli tarjolla.

Kakkoselta löytyi ensimmäisen neljän väylän ainoat ongelmat. Väylähän kulkee kuvassa näkyvän talon toisella puolella.

Käänteen tekevät hetket tapahtuivat väylillä 11 & 13 (888). Väylän 11 avaus hyssenä juuri mihin piti –  väylän vasempaan reunaan. Siitä ”turvallinen” heitto outin yli putterilla kohti koria à Grip lockilla Hazardiin. Luokaton lähestyminen 35 metristä kymppiin ja putti alapeltiin à tuplabogi. Miksikö? Tarpeeton puristus kakkosheitossa aiheutti valtaisan vesiputous efektin. Mielestäni keskityin huolella, mutta tosiasiassa pelkäsin heittäväni oikealla hasardiin, tietäähän sen mitä siinä käy.

13:lla eilisestä oppineena laitoin erityistä huolellisuutta avaukseen, jotta ei tarvitse tiiltä heittää kolmatta. Meni kuten piti. Kakkosheitto vähän lyhyt, mutta hyville paikoille. Tänään pelattiin B-layouttia, muutaman väylän korinpaikkoja oli muutettu, par-vitosilla (kuten 888:lla) lyhyemmäksi, mutta kinkkisemmäksi. Siinä kori sijaitsee parkkipaikan kulmalla viheralueella, jonka halkaisija on ehkä 5 metriä, muualla outtia.

No mutta, kahden heiton jälkeen kannattaa siis yrittää eagleä, eli heittää täysillä kohti koria, jollei osu niin menee pitkäksi peliin, josta on helppo ottaa vitonen. Jos osuu, niin osuu. Treeneissä osuin yhden koriin (joka tosin tuli ketjuista outtiin), joten vaikutti hyvältä idealta. Ilmeisesti aivoihin syntyi jonkinsortin verenkiertohäiriö, kun en siinä avausheiton huolellisuutta ihmetellessäni havainnut, että treenatessa olin heittänyt 50 metrin päästä korista ja nyt oli 90 metrin päässä. Ei, päätin vain heittää midarilla putterin sijaan. Kas, pieneen ylämäkeen midari 90 metriä ei ollut koskaan korin korkeudella, eikä koskaan jaksanut peliin. Kun veri alkoi tämän suorituksen jälkeen virrata aivoihin, totesin parhaaksi pelata yliseiftin hyssen pitkäksi. Heitin sen skipilllä nojaamaan rotvallin reunalle. Vähän vielä lisää seiftiä, ja sitte 12-metrisellä putilla pelastin lumiukon. Triplabogi.

Tämän jälkeen sain vielä yhden birkunkin kaivettua, mutta sekin ilo suli 18:lla. Kaksi väylää teki tänään eron. Kyllähän se nyt hieman sieppaa, mutta etsitäänpä se aurinkoinen puoli:

Paljon (5) birkkuja. Putti oli hyvää, yksi 5-metrinen ohi, joka hävettää, mutta kolme hyvää ringistä ja 3 hyvää vähän reilua kymppiä. Heitto oli enimmäkseen hyvää. Lähinnä ongelmat syntyivät korvien välissä. Sijoituskin nousi muutaman pykälän, ja nyt ollaan 50 sakissa. Kyllä täältä vielä kammetaan tuonne 30 sakkiin, ei tarvi pelata kuin vähän paremmin.

+18, +14, +10, +4

Ajatuksia

Kyllä, kierrostuloksia. Ei lämpötiloja (joskin lämpötilat olivat samaa luokkaa). Amerikan USDGC starttasi tänään helteisessä säässä, aiemmin nautimme hurrikaani Joaquinin jälkeisistä myrskyistä ja sateista. Se näkyy myös noissa kierrostuloksissa. Onnekseni kolme ensimmäistä ovat harjoituskierroksia.

Winthrop Gold, jona USDGCn rata paremmin tunnetaan on viekas ja rankaiseva. Pieniinkään virheisiin ei ole varaa, välillä jopa jokseenkin onnistuneet heitot löytävät tiensä narun väärälle puolelle. Rataan sisältyy maailman hienoimpia väyliä, ja hengähdyksen paikkaa ei radalta löydy – mikä sen nautinnollisempaa.

Ykköskierros alkoi osaltani vahvasti, pari nostobirreä, ja hyviä par:eja. Kasiväylälle saakka homma maistui, eikä suuriä töppejä tullut. Kasilla päätin 16:sta metristä laittaa korin alle rinteeseen ja ottaa par:in, luonnollisesti seifti pyörähti kuuteen metriin ja putti yläpeltiin. Ysillä sain tämän kuitenkin paikattua ja etuysi varsin vakuuttavasti 2 alle.

10 on radan helpoin väylä. 60-metrinen putterihysse, sen jälkeen 100-metrinen hysse korille ja nostobirdie. Kakkosheitto tuossa lienee koko radan helpoin heitto, onnistuin sen siitä huolimatta jättämään 2 metriä lyhyeksi, seuraavalla onnistuen pelastin itselleni vain bogin. 11:llä olin avauksella 12 cm outissa, kakkosheitolla 12 cm sisällä à bogia korttiin. 888:n (eli väylä nro 13) pelasin hienosti pelisuunnitelman mukaan, 8-metrisellä putilla sain ryhmältä kehuja hienosta birkusta. Jouduin kuitenkin muistuttamaan että heitin tiiltä ekan avauksen outtiin ja toisella yrityksellä vasta väylälle à bogi. Jaa sitten tuli bogi. Jaaaaa sitten tuli bogi. Jaaaaaaaa 18:lla väyläheitto 5 cm outtiin ja bogi.

15:llä meinasin soittaa jo hätänumeroon, kun bogeja sateli, mutta jätin tällä kertaa soittamatta. Hyvä kuitenkin tietää, että hätäpuhelin löytyy ihan 15:n griinin vierestä.

Takaysille mahtui 6 bogia. Huh. ei suuria virheitä, mutta väärissä paikoissa. Niitä heittoja lukuun ottamatta pelasin hyvää peliä. 17:llakin lepakkofore löysi tiensä saareen.

+4 eli 71 heittoa on kuitenkin kehnosti. Huonompaan tällä radalla on kyllä saumat, sitä ei käy kiistaminen, mutta kyllä tuo bogin tuuppaaminen oli vähän ala-arvoista. Huomenna uuteen nousuun, tarvitaan kummasti parempia heittoja ja kovempaa itseluottamusta.

Tulokset & liveseuranta löytyvät tämän linkin takaa.

Videohommiin ohjeita täältä.