Milli vinossa

Copenhagen open, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Vau. Päivä alkoi hienosti, aurinko pilkotti ja lämmittely oli hulvatonta. Edellisen illan 30-asteinen sauna lämmitti vieläkin niveliä. Kopittelua Sepon ja Leon kanssa, draivihommia ja ehkä jopa vähän pelleilyä hetkittäin. Peli-ilo oli kohdallaan ja heittäminen tuntui kivalta.

Heittäminen sujui hyvin, lähipeli takelteli tosissaan. Otin ykkösväylältä birkun, josta jatkoin hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Seuraavat 10 väylää koostuivat hiuksenhienoista epäonnistumisista. Ei mitään katastrofaalista, mutta yksi heitto joka väylällä vähän sivussa: avaus vinoon, putti ohi, huono lähestyminen jne. Tätä jatkui väylälle 12 saakka ja kortissa oli pelkkää par:ia. Aloin jopa hieman turhautua, koska pelissä ei yksinkertaisesti tapahtunut mitään. Kierroksen vivahteikkuus alkoi väylältä 12, kun sain vihdoin 4-metrisellä putilla toisen birdien. Olin kaksi alle, vaikka tuntui siltä kuin olisin 6 päälle.

Adrenaliinipiikillä ja honoreilla 20 min odotuksen jälkeen 13:nnen väylän tiiltä avaus puun kautta outtiin. Pääsin vielä 7-metriselle par-putille, mutta ei vaan uponnut. Jokaikinen putti hieman oikealla sivussa. 15:llä 12-metrinen birdieputti tuntui jo pelastavan päivän, mutta 16:n 5-metrinen birdieputti synkensi entisestään tummia pilviä. Viimeiseltä väylältä onnistuin vielä puristamaan birkun, ja lopetin kierroksen samaan tulokseen kuin ekana päivänä; 64, kolme alle. 1 bogi ja neljä birkkua. 5 puttimissiä. Koska jossittelu on siistiä, niin oli ihan hyvät tsäänssit pelata huippukierros.

Kierroksessa oli kuitenkin paljon positiivista. Heittäminen oli suuresti laadukkaampaa kuin eilen, valtaosin oltiin oikealla suunnalla, ehkä väärällä etäisyydellä tai millin vinossa. Vain hienoisia korjauksia tulisi onnistua tehdä. Vielä kun saan nuo palikat kohdalleen ja puttipelin uomiinsa, niin peli alkaa sujua. Näiden kisojen osalta ei hirvittävästi enää odotuksia ole, mutta tämä lupaa ihan hyvää tuleviin kisoihin.

Suomalaisittain tilanne on hieno! Matias Söderström seitsemännellä sijalla tasaisen vahvoin ottein! Leo ja Lassi jatkoivat kohtuullisella tasolla peliä ja ovat jaetulla kymmenennellä sijalla. Huomenna päästään jännittämään toden teolla.

Lopuksi vielä Suomen mestarin ja nuoren lupauksen mallinäyte draivista väylällä 16 (pahoittelut kuvien laadusta, pitää vielä harjoitella tota kameran käyttöä):

Helppoja birkkuja

Copenhagen open, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

”birkut eivät ole mitenkään mahdottomia, usein jopa suht helppoja”. Just. Tämän oman teoriani osoitin tänään käytännössä hyvinkin vääräksi, birkut ovat kiven alla, jos heittää minne sattuu.

Kisan toinen kierros alkoi mukavasti, kun kakkosväylällä avasiin 3 metriin ja otin heti kuuluisan helpon birdien. Kolmosella en osunut ränniin (taaskaan) ja bogi siitä. Pelasin muutaman väylän peruspar:ia, kunnes kasilla alkoi tapahtua. Kasiväylä on lyhyt par-4, jossa pitäisi heittää kaksi 70-metristä heittoa putterilla ja nostaa birkkua. Avaus täysillä oikealle pöheikköön 25 m tiistä. Kakkosheitolla jouduin tyytymään siihen, että pelaan järkevästi pikkunäpyn väylälle ja otansiitä sitten par:in. En ottanut. Järkevä pikkunäpy löysi uuden pöheikön, josta uudestaan polvelta heittämään. Draiverilla täysillä kiinteän radan tiitolppaan (sehän on 30 cm korkea), josta metsään. Metsässä sentin korkuinen heitto 15 metriä eteenpäin ja sitten vihdoin korille ja kutosta korttiin. Siinä oli nielemistä. Yhden väylän pelaaminen kesti ehkä kolme kertaa pidempään kuin normaalisti kun meikäläinen painoi pöheiköstä pöheikköön.

Kasiväylä löytyy kartan yläreunasta:

Heti kympillä pääsin 6-metriselle birdiepolviputille kalastelemaan pointseja takaisin, mutta sekin livahti ylärautaan. Väylällä 11 avaus puukimmokkeesta sellaiseen rypelikköön, että jouduin pelaamaan melkein takaisin päin päästäkseni väylälle. Bogia korttiin. 12:lla avaus löysi jälleen ihan uusia ennennäkemättömiä paikkoja. Matkailu avartaa.

Muutaman maanuoliaisen ja väärään suuntaan lähteneen draivin jälkeen väylällä 17 onnistuin kalastamaan itselleni hyvän birdien, ja 18:llakin draivi tuntui hyvältä. Se luonnollisesti päätyi kuitenkin puun taakse, josta jälleen polvelta taitelin 12 metriin ja jouduin tyytymään par:iin. 2 birdietä, kaksi bogia ja yksi tupla. Tylsähköä, varsinkin kun heitot lähti minne sattui. Lähipelissä ei ollut mitään vikaa, en tosin päässyt sitä paljoa kokeilemaankaan kun kaukopelin ongelmat estivät..

Suomalaisesitykset olivat melkoisen hyviä tänäänkin Leo ei pysynyt ihan ykkösryhmän tahdissa, häviten kaksi heittoa kärjelle. Nyt matkaa ykkössijaan siis 4 heittoa. Lassi paransi otteitaan eilisestä ja pelasi hienon 59:n -> jaetulla 8:nnella sijalla Leon kanssa!

Huomiselle on teemansa:

Vesisateesta shortseihin

Copenhagen open, Eurotour, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Eilinen oli pitkä ja raskas päivä lyhyiden yöunien ja pitkän treenikierroksen saattelemana, tänään aikaa levolla jää onneksi hieman enemmän. Aamun lähtö oli kilpailun toisessa ryhmässä klo 8.42, eli 6.30 avattiin silmiä ja alettiin valmistautua kierrokseen.

Aamiaiselta lämmittelemään aamukasteisille (lue: läpimärille) nurmikentille klo 7.30 ja pyyhkeistä sai vääntää vettä jo ensimmäisen lämppäsetin jälkeen. Lysti ei kuitenkaan ollut vielä edes alkanut. 4 minuuttia ennen lähtöä alkoi sataa. Runsaasti. Juosten autolta sateenvarjoa mukaan ja sitten uudella innolla kierrokselle. Sade yltyi jatkuvasti ja ensimmäisen väylän ensimmäinen puu veti heittoa puoleensa kutsuvasti. Ensimmäiset kolme väylää meni lähinnä toivoessa, ettei joudu suuriin ongelmiin, jottei joudu heittämään ja seisomaan sateessa ilman varjoa pitkään. Kolmannella väylällä raapustettiin kuitenkin bogia korttiin, jonka jälkeen sade jo onneksi laantui. Muutaman birdien saattelemana etuysi kaksi alle, tässä vaiheessa Leon kanssa tasoissa, suunnilleen samoissa myös McCaben kanssa.

Kolmosväylä oli piinava – varsinkin kaatosateessa. Leo otti kolmosen, muille nelosia ja vitosia..

Takaysi alkoi painajaismaisesti. Aurinko porotti siinä vaiheessa jo kunnolla ja lämpöä alkoi olla ilmassa. 10-väylän avaus on yksi radan helpoimmista. Hysse ilman esteitä mahdollisimman kauas ja kovaa, mieluusti matalana. Lipsahdus ja mandon väärältä puolelta. Hyvällä kakkosheitolla kympin putille, joka osui kuitenkin hieman liian ylös ja nostin bogin. 11:llä yli 10-metrinen haaraputti upposi ja siitäkös mieli pirteni, seuraavalla väylällä kovalla itseluottamuksella samanmoista – ei osunut koko härveliin.

Väylän 13 birdie kalpeni Leon eaglen rinnalla, Leo kun laittoi 90-metrisen pommihyssen mukin pohjalle. Toiset mokaa ja toiset pokaa. 14:llä musta hetki näytti jo huolestuttavalta, pääsin 20 metriä tiiltä moiseen pöheikköön puun kautta. Skippihyssellä etenin 15 metriä, mutta toisella skippihyssellä pääsinkin jo kuuteen metriin ja onnistuin pelastamaan bogin. Loppukierrokseen mahtui vielä yksi birdie ja tuloksena 64, 4 alle.

Kokonaisuutena kierros oli ihan kelpo, ei huippukierros, mutta mahdollisuuksia mokeltamiseen oli enemmän. Huomiselle on helppo lähteä, tavoitteet ovat melko erimoiset. Kierros pitäisi vetää lähelle 60:tta, mieluummin vähän alle. Birkkuja on tarjolla joka väylällä, ne pitää vaan ottaa sieltä. Rata on siitä mielenkiintoinen, että väylillä birkut eivät ole mitenkään mahdottomia, usein jopa suht helppoja, mutta samaan aikaan pienistä virheistä (tai huonosta tuurista) johtuen sössiminen on myös melko helppoa. Raffit ovat pahoja. Huomenna jatketaan, rata joutuu koville huippujen myllytyksessä.

Suomalaisia suorittajia mahtuu tähän kierrokseen yksi ylitse muiden: Leo Piironen. Huikeaa peliä kaiken kaikkiaan (heti sateen päättymisen jälkeen), alun puttimissien jälkeen ei niitäkään enää juuri näkynyt. Takaysi 7 alle, ja tällä hetkellä jaettu kakkosija. Leo oli aivan viime metreille saakka Leader in the clubhouse, mutta ei valitettavasti ihan loppuun saakka. Schusterickki kiilasi ohi vielä naurettavalla 12 alle kierroksella. Huomenna kiissuleille ja ohi. Jalle Stoor, Lassi Hakulinen ja Teemu Malmelin mahtuvan 10:nnelle sijalle, ja näiden jälkeenkin muutamien heittojen sisällä on vielä kovia suomalaisia, joten sijoituksia on luvassa. Kokonaistulokset löytyvät täältä ja livescoring täältä.

Major

Copenhagen open, Frisbeegolf, Frisbeegolfkilpailut

Köpiksen kisa on aluillaan. Huomenna startti on aamuvarhaisella, ja pelaajalista näyttää siltä, kuin majorissa kuuluukin olla. Maailman huiput. On aina siistiä pelata, kun kisassa on mukana paljon hyviä pelaajia. Itse en muistaakseni ole onnistunut majorissa kipuamaan kympin sakkiin, jokohan olisi siihen mahdollisuus? Ratingien pohjalta ei siltä paljon näytä, mutta radalla peli vasta ratkeaa.

Rata on kokenut hienoisia muutoksia aiemmilta vuosilta, osa vähän parempia, osa vähän huonompia. Valitettavasti. Joissain väylämuutoksissa on menty pahastikin vihkoon, mahdolliset näyttävät heitot on karsittu pois ja tilalla on tullut joku puoliväsynyt neppi. Pahimman uudistuksen on kokenut väylä nro 18:

Viimevuotinen väylä oli suora tunneliväylä

Tänä vuonna tii on tuotu vasemmalle, ja nyt Jalle heittää hysseä väylälle..

No mutta, hienojakin väyliä löytyy ja pelaaminen on hauskaa. Huomenna lähdetään haastamaan rataa ja huippupelaajia. Tässä vaiheessa Suomen tappion siivittämänä Kööpenhamina meikäläisen osalta hiljenee.

Hollannin sumussa

Ajatuksia

Hollannin kisa saattoi olla rankin pelireissu ikinä, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Joka paikkaan sattuu ja joka paikkaan voisi nukahtaa. Hyvistä yöunista huolimatta herätykset olivat aikaiset, mutta kyllä se tästä kun pääsee omaan sänkyyn lepäämään.

Sunnuntaiaamu valkeni valkoisena. Sumua oli julmetusti, näkyvyys jotain 30 metrin luokkaa. Lämmittelyt, ilmoittautumiset ja muut rituaalit piti hoitaa sumussa (lämmittelyyn se toi oman haasteensa). Tuntuma ei ollut kovin huisi, olin edelleen väsynyt eilisestä. Toisella väylällä missasin vahvasti 5-metrisen putin ja otin bogin. Ei varsinaisesti kohottanut itseluottamusta. Draivit lähti minne sattuu, eikä puteissakaan kehumista ollut. 10 pelatun väylän jälkeen pääsin maiskuttelemaan jo toista birdietä ja ensimmäistä kertaa alle par:in. Sehän ilo jäi lyhyeksi kun en osunut saareen seuraavalla. Kolmannen birkun onnistuin vielä kalastamaan, mutta muuten tökin par:ia. Kierros oli tylsää selviytymistä ja maaliin pääsyn odottelua. Kaksi bogia sinällään on kuitenkin ihan hyvä tulos. 59.

Ykköspoolissa tapahtui, Simonille 63, Henrik Johansenille 54 -> Henrik siirtyi heitolla johtoon.

Juho Vähätalo valmistautuu syöksymään kohti sumua.

Haaveena oli kiristää kisan kolmannella kierroksella sen verran, että olisin kiivennyt ykköspoolin, mutta haaveeksi jäi. kärkipooli pelasi siihen 60 hujakoille, joten 59:llä ei paljon noustu. Finaaliin siis kakkospoolista sijalta 7. Pronssipaikalle 5 heittoa, neljännelle sijalle 3 -> mahdollisuuksia oli vaikka mihin – ennen kuin finaali alkoi.

Avausväylämme oli 4, par-vitonen. Avaus oli ihan kelvollinen, sitten alkoi tapahtua. Väylällä on yksi ranteenpaksuinen ranka, joka täytyy kiertää. Valitsin oikean, osuin keskelle. Uutta matoa koukkuun eli hysse puuhun ja rolli outtiin. Siitä milliin ja kutonen korttiin. Pääsääntöisesti takaa-ajo on haastava jos painaa kaasun sijaan jarrua.

Vitosväylällä heitin hyväntuntuisen avauksen, josta sain jo kehujakin, joka kuitenkin vain tuntui hyvältä. Ryteikköön ja nelosta korttiin. Kutosella outtiin ja bogi. Kolme väylää, 4 päälle, 6 väylää jäljellä. Samaan aikaan muut heput painaa böördiä böördin perään. Ei paljon naurattanut, tai itse asiassa tossa vaiheessa alkoi jo naurattaa. Ja heti seuraavalta väylältä birkku (niin myös kaikille muille). Ja heti seuraavalta väylältä bogi. Yhtä juhlaa. Loppu meni hienoista heitoista nautiskellessa, par:eja ei juuri tullut. Lopputuloksena 3 yli, hävisin mm. 9 heittoa Sylvain Gougelle samassa poolissa, Sylvain pelasi todella hienosti.

Henrik Johansen hoiti yllättäjänä koko homman kotiin kahden heiton erolla. Huikea suoritus, hauska nähdä uusia nimiä tulosluettelon kärkisijoilla.

Sellainen oli Hollanti, tulipahan käytyä. Jaetulle 8:nnelle sijalle Vähätalon Juhon kanssa. 8. on melko kaukana tavoitteista, mutta finaalia lukuun ottamatta kohtuullisen tasaista suorittamista. Tästä on hyvä jatkaa alkaneeseen kauteen. Tiedossa on treeniä.