Taas on viikkoja vierähtänyt ja mestaruustaistelu jatkuu Oulussa tulevana viikonloppuna. Treenaaminen on ollut vaihtelevan aktiivista, mutta koko ajan kun on tekemisissä kiekkojen kanssa, vaikkei säännöllisesti treenaakaan, niin tuntuma pysyy yllä. Eiliset viikkokisat oli hyvä setti ennen Oulua. Enpä kummoiseen peliin yltänyt, neljä yli, mutta heittäminen vaan tuntuu niin hyvältä. Kiekot lähtee sinne mihin pitää ja tiedän miten kukin kiekko käyttäytyy. Eiliseen kierrokseen mahtui pari puttimissiä ja muutama lähestymistössi, mutta tiedän pääseväni niistä eroon huolellisella valmistautumisella (viikkokisoissa ei aina tule vedettyä jostain syystä kunnon lämmittelyä ..)

Oulun kisaan odotukset on aika kovat. Porissa tulin ehkä vähän mustana lampaana mitalisijoille, joten odotan taistelevani voitosta myös Oulussa. Uskon kuitenkin pystyväni suht paineettomaan peliin, koska itseluottamus on korkealla. Oulun kisa on tärkeä suunnannäyttäjä. Yhdessä kisassa onnistuminen (Pori) ei välttämättä tarkoita vielä mitään, mutta mikäli toisessa kilpailussakin pystyy haastamaan kärkeä, se viittaa jo tietynlaiseen tasonnousuun.

Vaatimaton 7-8 tunnin ajomatka starttaa huomenna puoliltapäivin. Huomenna illansuussa pitäisi olla perillä ja ehtiä lepäämään hyvin. la-aamuna taas tositoimissa.

Porin kisa tuli pelattua. Hienot puitteet, hieno rata. Puistossa kelpaa pelata. Historiaakin tuli tehtyä monella saralla; koskaan ennen en ole johtanut SM-osakilpailua, en ole pelannut koko kilpailun bestroundia, enkä myöskään ole pelannut SM-finaalissa. Kaikki tuli kerralla.

Kolmas kierros alkoi vahvasti ja pääsin taistelemaan tosissani myös johtopaikasta. Puristus ei riittänyt, vaan Jesse meni menojaan, kun itselläni vähän meininki taas taantui. Lopulta 63 on ihan  kohtuullinen tulos, parempi ja huonompikin olisi voinut olla. Onnekseni kilpakumppanit eivät pystyneet merkittävästi parempaan ja finaalista tuli äärimmäisen jännittävä.

Finaalissa tarjoiltiin kakkossijaa monesti. Kaksi missattua 6 metrin birdie-puttia ja yhden lähestymisen tössiminen vei kuitenkin mahdollisuudet. Ennen kahta viimeistä väylää olin neljäntenä kaksi heittoa perässä jaetulla kakkossijalla olleita Sikasta ja Mikoa. Toivo alkoi olla menetetty, mutta ainut mahdollisuus oli ottaa birdiet ja katsoa mihin riittää. Kummallakin avaukset 3-5 metriin ja helpot kakkoset. Riittivät heiton päähän kakkossijasta ja tasoihin kolmosen kanssa. Sikasen kanssa lähdettiin vielä SD:lle ja vaikeuksien kautta voittoon onnistuin nousemaan viimeisellä väylällä. Upea fiilis ja ensimmäinen mitalisija SM-kisoissa.

Itseluottamus on nyt huikea, varsinkin kun kassiin löytyi performance line PD. Mahtava kiekko ja lentää kauas. Tuonkaltainen kiekko kassista on puuttunut, muttei puutu enää. Tuskin maltan odottaa Oulun kisaa.. Tästä alkaa frisbeegolfkesä.

Menestyksen syy on ollut alkukauden väähn pimennossa, mutta alkaa selitys pikkuhiljaa löytyä. Syy ei ole treenimäärissä, koska niitä on niin vähän. Kyse on kilpailuissa pelaamaan oppimisesta. Kilpailuympäristön tunteminen ja siihen tottuminen isojen kisojen myötä opettaa pelaamaan näköjään kummasti. Ja lisänä vielä Discmanian pannut..

Henkilökohtaista historiaa tuli tänään tehtyä. Johdin SM-osakilpailua ensimmäisen kierroksen jälkeen. Eka kierros oli miellyttävänrentoa pelailua. Tutustumismielellä rataa ympäri, ja kuten eilen tuli todettua, rata on melko helppo ja vaikea täällä on tössiä pahasti. Eka kierros olikin bogey-free. 59 heittoa ja kärkipaikka yhden heiton erolla Heinosen Jesseen. Turvallisen tuntuinen asema, kun kymmenenteen sijaan oli n. 6 heittoa. Kierros oli tasaista hyvää peliä, kuusi kakkosta ja kaksi nelosta.

Toinen kierros alkoi täydellä subilla vatsassa kisojen ensimmäisellä bogeylla. Epäonnekkaalla lähestymisellä männikköön, josta ei päässyt ulos yhdellä.. Kakkosväylällä ainut 5-metrinen puttimissi, joten startti ei ollut järin vahva. Homma ei oikein ottanut tuulta alleen missään vaiheessa, vaan taistelua oli kierros loppuun saakka. Väylältä p3 otettu ob5 ei auttanut asiaa. (p3 on reilu 70-metrinen hysse. Pelasin siinä fairwayn vieressä koko väylän 20-metrisillä heitoilla ja kävin metsän keskellä ob:lla. Se oli päivän suoritus.

Yritin ja yritin parantaa koko ajan, mutta putit ei osunut, draivi tuntui vähän erikoiselta yms. Sain kiristettyä muutamalla viimeisellä väylällä vielä pari kakkosta, joten pelasin radan pariin. Nyt olen Heinosta neljä perässä, ja A. Sikanen on heiton edellä. Eli luulen olevani kolmantena. Vahvistettuja tuloksia ei ole vielä olemassa, mutta arvailen sijoituksia.

Hämmentävän kehno taso, koska 59 tuntui kohtuulliselta kierrokselta, ei miltään tähtikierrokselta. 67:aan sai tössiä jo tosissaan. Huomenna myöhäinen lähtö ja hyvällä valmistautumisella takaa-ajoon.

Performance line PD on ässä kiekko.

Poriin on päästy ja kertakäyttögrilli tulilla Yyterin mökin edessä. Sauna lämpiää.

Porin rata on hehkutuksiensa arvoinen. Alusta on siistiä nurmea kauttaaltaan, ja näyttävää puistoa. Korkeuseroja ei ole mainittavasti, mutta löytyy niitä joitain metrejä. Lievä pettymys oli radan par-lukema, olisin odottanut enemmän pidempiä väyliä, mutta pärjäähän noilla neljälläkin.

Kisakunto on kohtuullinen, draivit lähtee suunnilleen mihin haluan, puttaaminen vielä vähän kysymysmerkki. Huomenna selviää. 12 väylää ehdittiin Juhan kanssa kävellä läpi, 9 väylää kateltiin kartalta. Illalla täytyy vähän vielä pohtia gameplania. Kierrostavoite jossain 62-63 tienoilla. Aamulla tarkoitus juosta vielä A9 läpi alkulämmittelyksi, jotta saan edes jonkun käsityksen siitä puolesta radasta.

Hyvän levon jälkeen pitkästä aikaa kisaamaan huomenna! Yhtä juhlaa.

Lauantaina pääsin vielä vähäksi aikaa lapion varteen levittelemään multaa istutuksille. Jounin ja Juhan kanssa väännettiin muutaman tunnin setti ja valmista tuli. Mullat levitetty, istutukset alkavat jo vihertää. Harrastajat ja muut HUOM, pitäkää hyvää huolta istutuksista ja huomauttakaa rohkeasti, mikäli joku yrittää taivuttaa/tallata/tuhota niitä.

Lapioiden jälkeen oli henkilökohtaisen ruokatauon aika. Kävin testaamassa Kebab-pizzeria Hammudin Lausteella, minikebab 3 e. Todella hyvä kebab, joku elävä hyönteinen siitä löytyi, mutta uskon sen tulleen vasta jälkikäteen 🙂 Voin suositella (en tehnyt sponsorisopimusta, kommentit ovat omia mielipiteitä.

Sateen piti hälvetä iltapäivään mennessä, joten suuntasin takaisin radalle kassi täynnä draivereita. 7 DD:tä ja 8 PD:tä viuhahtivat kahteen kertaan 18 väylällä, eli 30 draivia tuli vedettyä. Luku kuulostaa pieneltä, mutta hartia, olkapää ja rinta kertovat sen olleen suuri. 30 draivin jälkeen sade ei näyttänyt laantuvan ja tuuli vain yltyi, joten kiinnostus lopahti ja lähdin kotiin.

Draivi tuntuu kohtalaisen hyvältä. Toki, kun täysillä vetää, jotkut niistä lähtee ihan mihin sattuu, mutta pääsääntöisesti suunnilleen sinne mihin halusinkin. Maanantaina jatketaan, haaveena olisi vetää n. 60 draivia ja puttailla tunnin verran. Sen jälkeen pelinomaisempaa treeniä loppuviikko ja valmiina Porin kisaan.