Eilinen ilta sujuikin loppujen lopuksi take away -pitsan merkeissä, keittiöt menivät kiinni klo 23 paikallista aikaa käytännössä kaikkialla. Pitkän anelun jälkeen saatiin vielä yksi pitsa. Aamiainen nautittiin Brysselin Euroopan Unionin valvovan silmän alla, Brysselissä ei nopealla vilkaisulla muuta ollutkaan kuin EU -rakennuksia (on toki mahdollista, että osuttiin vain sille alueelle..).

Parin tunnin ajomatka hotellille venyi noin 6-tuntiseksi, koska navigaattori ohjaili minne sattuu – tai ainakin se on hyvä tekosyy. Kuusi tuntia oli kuitenkin kohtalaisen vähän verrattuna toisten yhdeksän tunnin matkantekoon..

Pienten lisäsekoilujen jälkeen löysimme itsemme Winglesin radalle. Muutamat väylät vaikuttivat varsin hyvältä, vaikkakin outit olivat kohtalaisen tiukkoja. Muutaman väylän jälkeen tiukat ob:t ja varsinkin murhaavat raffit alkoivat henk. koht. tasolla riittää, radalla ei. Joka väylällä on käytännössä mahdollista heittää sellaiseen pyltsiin, a) johon ei pääse, b) josta ei löydä kiekkoa tai c) jossa kuolee piikkikasvien pistoksiin. Tässä vaiheessa voi tietysti sanoa, että pakko sinne ei ole heittää, mutta kun joskus niitä virheitä vaan tulee tehtyä.. Radalla oli hyviä väyliä silti, siellä on ihan hauska heittää, mutta joitain ob-rajoja olisin ehkä itse hieman muuttanut. Ainahan niitä voi säätää, näillä mennään.

Huomenna suunnataan toiselle radalle, jonka nimestä ei ole vahvaa käsitystä. Rata on golfkentällä ja keskipituus on tosiaan se 150 metriä. Huomenna nähdään. Tämänpäiväisissä testeissä DD2 alustavasti osoittautui juuri sellaiseksi kuin pitikin, eli vakaammaksi katanaksi. En saanut siitä itse vielä kaikkea irti, mutta se voi olla kovan luokan ase, varsinkin vähän rauhallisemmalla tuulella. Täällä sitä ei kuitenkaan vielä voi käyttää, koska sallittujen kiekkojen tulee olla myös myynnissä.
Se on vaan jotenkin hämmentävää, että ihmiset eivät osaa täällä englantia alkuunkaan, mutta elekielellä pärjätään. Lisäkysymyksiä ei paljon kannata esittää ravintolassa tai kaupassa. Nyt kun respan äijäkin sai internetin toimimaan niin pääsen kohta nukkumaan.

Ja tässä jaksossa käsittelemme blue1:n ja Quality burgerin tarjoiluja. Blue1:lla kaikki maksaa nykyään ja periaatteesta en maksa vitosta voileivästä. Join vettä. Paikallinen Quality Burger satsaa laatuun, ei kokoon.

Reissukamutkin tuli tossa matkalla bongattua, eli Oulun tehokaksikon lisäksi Penttalan Ari ja Vainion Juhani on samalla kyydillä. Mahdutaan kohtalaisen helposti tuohon ruotsalaiseen tila-autoon. Juhanin mielestä radat on huonoja, näkeehän sen jo kartoista. Aivan liikaa outtia. Muut ollaan samaa mieltä, ihan kauheita ja liian pitkiä väyliäkin vielä. (Jos nyt odotellaan kuitenkin huomiseen)

Juhon keittiössä tutustutaan tänä iltana Belgialaiseen klo 11:n (pm) välipalakulttuuriin. Odotettavissa pehmeän mureaa voileipää katkaravuilla höystettynä, tilliruusukkeella koristeltuna. Ruokajuomana tarjoillaan ainaraikasta Veen -vettä

As we promise: VEEN smooth spring water. Perfect with wine.

”The Champagne of spring waters.”

Ensi jaksossa tutustutaan ranskalaiseen ruokailukulttuuriin.

Kassi on pakattu, lentokentälle on tultu ja lentoon lähtöä odotellaan. Viime hetken täydennykset kiekkoihin on hoidettu, ja homma on mallillaan. Treenaaminen jäi vähäiselle selkävenähdyksen vuoksi, mutta senkin pitäisi olla pelikunnossa jo.

Mielenkiintoisin tapahtuma alkupäivinä tulee olemaan uutuuspannun testaaminen. Sain käsiini P-line ja C-line ”DD2”:ia, ilmeisesti se vehje lentää kauas. Ainakin tämän videon mukaan. Käteen se tuntuu (niin kuin pitäisikin) bossin ja katanan välimuodolta, rimmi on riittävän leveä. Huomenna kuuluu sitten miltä tämä uutuustuote oikeasti tuntuu..

Kisoja ajatellen vilkaisin tänään ratakarttoja, kun Seppo hehkutti keskipituuden olen lähemmäs 200 metriä. Ei ihan, mutta yli 150 metriä kuitenkin. Meikäläinenhän häviää draivissa Sepolle 40 metriä tollasilla väylillä, joten lähipelin olis syytä olla kunnossa. OB näytti olevan kova juttu, toivottavasti ei ole hölmöilty. Huomenna tiedän taas paljon lisää.

Bon Voyage (se on sellainen ilmiö, että tuntuu kuin olisi nähnyt saman ennenkin)!

Oulun kisa oli hyvä kisa. Reissussa tuli heitettyä aika paljon heittoja ja sunnuntaina tuntuikin vähän tuolla selkäpuolella, että lihakset alkaa olla hyvässä jumissa. Ajattelin sen olevan ohimenevää. Ke-aamuna joitain lihaksia särki edelleen, joten selän runtsautus (tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua) tuli tarpeeseen. Auttoi vähän, mutta jouduin huomaamaan, että kipein kohta on vasen kylki. Tuntuu lievältä venähdykseltä, toivottavasti sitä onkin, mutta ei se varsinaisesti heittämistä haittaa. Lämmittelystä tulee vaan huomattavasti työläämpää. Vanhuus ei tule yksin.

Oulussa viiltävän parigolfanalyysin tulokseksi tuli, että häviän Jussille käytännössä draivien suoritusvarmuudessa. Osaan heittää samanlaisia heittoja, mutta Jussi onnistuu niissä useammin. Tarkoitus oli tällä viikolla hankkia sitä kuuluisaa rutiinia draivin heittämiseen, mutta kylkihuollon vuoksi tyydynkin puttailuun. Pitää saada putti sellaiseen iskuun, ettei haittaa vaikka välillä painaa draivin pyltsiin..

Kauden isoin tittelikisa (toistaiseksi) edessä, eli EM-kisat. Suomestahan tulee tämän hetken hallitseva Euroopanmestari, joten eiköhän Suomeen hoideta toinen perättäinen. Jesse ainakin osoitti Lausteella tämän hetken iskun olevan sitä luokkaa, että kaiken maailman Jesperit ja kumppanit saattaa jäädä nuolemaan näppejään.. Voitosta tässä lähtee itse kukin kamppailemaan, eikä se niin mahdotonta ole. Siihenhän on sitäpaitsi olemassa yksinkertainen ohje; ”heitä vähemmän heittoja kuin muut” (mukaillen Jesse Heinonen 2010). Se toimi ainakin parhaiten tämän videon vinkeistä 🙂

[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=PKZ4ke8A7Ak]

Aamukierroksella tuli heiteltyä sellaisia heittoja, etten edes treeneissä ole heittänyt. PD:llä 30 metrisiä lähestymisiä, skipillä ja ilman. Tuuli oli järjetön. Lounastauolla laitettiin luomet levolla puoleksi tunniksi, kerättiin kamat hotellista ja oltiin kuin uusia ihmisiä (tai en mä Jussista tiedä, mutta itse ainakin). Tonnikalasubi kouraan ja radalle. Netissä finaalit alkoi 13.45, tultiin 12.50. Finaalit olikin alkanut jo 12.20 golflähdöillä, ykköspoolin lähtö 13.30, joten säkällä ehdittiin..

Lähtötilanteessa Jussi johti heitolla, minä ja Jonsu heiton päässä ja Ville meistä kaksi heittoa. Ykkösväylältä Team Discmanialle kolmoset, muille neloset. Päästiin Jussin kanssa kaksoisjohtoon, mutta ilo loppui lyhyeen. Avasin kakkosella 40 metriä eteenpäin puuhun, lähdin heittämään PD:llä loivaa hyzerflippiä myrskytuuleen, loivuus ei onnistunut, vaan painui hienosti outtiin. OB-6, Jonsulle hieno birdie ja Jussille par. Kärkeen kolme, kakkossijaan kaksi heittoa. Kolmoselta vaikeahko par ja sain Jonsua heitolla kiinni. Jussi pelasi järkevästi varman päälle par:ia.

Nelosväylällä tuuli. Arviolta 100 metriä sekunnissa, joten 7-metrinen putti oli pakko laittaa juureen. Jonsu yritti rohkeasti birdietä ja joutui tyytymään vitoseen. Jussille kolkki ja Villelle kakkonen kahden metrin putilla. Oli mielenkiintoista pelata, kun oli aidosti merkitystä lähestyykö kahteen vai neljään metriin. Piti olla paljon huolellisempi.

Vitoselta tylsät kolmoset ilman riskejä ja saariväylältä kakkoset kaikille. Kolme väylää jäljellä, Jussi kolme edellä, Jonsu heiton perässä. Seiskalta Jussille helpohko kolmonen. Minä ja Ville heitettiin täyttä täydelliseen frisbeegolfraffiin; siellä pystyy kulkemaan, sieltä löytää kiekot, mutta sieltä ei voi heittää kuin jotain erikoista. Kämmen löysi kuin löysikin tien neljään metriin ja kolmonen. Jonsulle ob-5, Villelle neppari.

Peli vähän selveni, mutta toiseksi kahdeksannella väylällä onnistuin vielä pupeltamaan vitosen, Jonsu pelasti ob-nelosen pitkällä putilla. Viimeisellä väylällä heittää avaus sisään ja lasketella kakkossijalle. Avaus sisään, niin kuin Jussillakin ja hymy alkoi levitä kasvoille. Kehno lähestmyinen ja nelonen korttiin, mutta silti kakkossija viiden heiton marginaalilla ykkössijaan (maailman rankingin viidenteen, ei se hopee oo häpee) ja muutama heitto taaksepäin.

Kauden toinen kakkossija eurotourilla, kisat ei toki ole olleet yhtä kovatasoisia kuin muut, mutta silti olen melko tyytyväinen. Tämä oli hyvä ponnahduslauta viikon päästä alkaviin EM-kisoihin. Jokunen treeni täytyy vetää vielä tulevalla viikolla, mutta peli on hyvällä mallilla.

Enää 350 km Treelle, sieltä pari tuntia kotiin. Oulu on vaan kaukana. Oulussa oli silti hyvät kisat ja hyvä henkilökunta. Lisäksi Oulu on siisti kesäkaupunki.