Tulipahan pelattua. Sunnuntain kierros alkoi todella työläästi, kesti oman aikansa ennen kuin pääsin pelaamaan hyvin. Heti 12 väylän jälkeen alkoi homma sujua ja sain pelastettua kierrokseksi 55. Samaan aikaan kakkospoolissa heitettiin 52, 53 ja 54, joten putosin viidenneksi. Erno säilytti vielä kärkisijansa 55:llä.

Puttipeli oli edelleen aivan huikeaa. Yhtään alle 8-metristä ei ohi, joitain 9-10 -metrisiä, mutta 9-15 metrisiä myös upposi aika hyvin. Normaalisti tollasella putilla voitetaan kisoja, fiksummat voivat päätellä mitä se kertoo draivipelin tasosta. Loppukierroksella kun peli kulki, sattui vielä pari harmittavaa outtia siten, että kiekko oli 30 cm rannasta. Ne olisin mielelläni jättänyt pois.

Finaaliin hollantilaiseen tapaan säädettiin väyliä, lähinnä pidennettiin. Niinhän se menee, mitä pidempi väylä, sen parempi, vai kui? Onhan siten tavallaan hauska pelata, että kellään ei ole hajua miten pitäisi heittää, mutta en tiedä onko se kuitenkaan tarkoituksen mukaista. Järjestelyt muutenkaan eivät parantuneet loppua kohden, joskaan eivät myöskään huonontuneet merkittävästi. Headquarters, jossa pidettiin mm. pelaajakokous, sijaitsi n. 2 km:n päässä radalta. Radan kokoontumispiste (eli peräkärry, jonka kyljessä oli tulokset ja scoret) sijaitsi väylän 3 vieressä. Väylä 1 oli jossain aivan muualla, eikä tietoakaan parkkipaikasta. Vielä jonain päivänä keksin logiikan tälle yhtälölle..

Tämäkään ei ollut mitenkään tavaton näky kesken kierroksen

Jouduin lähtemään finaaliin kakkospoolin ensimmäisenä, joten se hankaloitti takaa-ajoa hieman (joo, pitäisi pelata omaa peliä jne., mutta siitä huolimatta mies miestä vastaan on ihan eri peli). Peli alkoi kohtuullisesti, muut kakkospoolissa rypelsivät huolella. Otin yhden outin ensimmäisellä neljällä väylällä, muuten pelasin melko hyvin. Ilmeisesti harha johtui poolikavereista, sillä ykköspoolin heput olivat tässä vaiheessa jo pari heittoa edellä.. Pitkällä mutkaväylällä (nro 12, ks. ed. kirjoitus) pohdin riskinottoa, mutta totesin seiftin järkevämmäksi, vielä oli väyliä jäljellä. Seiftasin siitä sitten kutosen. Sitten pari kakkosta ja taas oli aika hyökätä – järveen. Nelonen ja kolmonen loppuun nosti minut Swärdin ohi, mutta muille finalisteille en pärjännyt.

Hyvät jutut; 3 suomalaista neljän sakissa, henk. koht. 0 puttimissiä alle 8-metristä (hehkutan sitä paljon, mutta se on todellakin hehkuttamisen arvoista), puisto oli ihan kiva, Burger King löytyi lopulta.

Huonot jutut; järjestelyt, radan yksipuolisuus, draivien alkeellinen taso.

Yksi radan parhaista väylistä, 150 m järven yli. Ernolle ja Sepolle läjä kakkosia.

Neljän viikon päästä Köpikseen, sitä ennen varmaan jonkin verran draivitreeniä. Draivia pitää treenata turnauskestävyysmielessä, sekä tarkkuuden vuoksi. Muuten se on tosi hyvä. Puttipeli pitää ylläpitää muutamilla treenikerroilla, ja tästä onkin hyvä lähteä parantamaan sijoituksia huomattavasti tasokkaampaan Copenhagen openiin. Viime vuoden 10. sija ei riitä.

Aamupala alkoi tietysti klo 8, joten hotelliaamiaiseen ei tarvinnut luottaa. Kotitekoinen täytetty patonki ananaksella ja tonnikalalla johdatteli matkaan. Hyvällä lämmittelyllä ja riittävällä määrällä vaatteita heittäminen tuntui kivalta.

Aamusta ei tietysti vieläkään tiedetty tarkalleen noita ob-hommia, mutta kai ne siinä kierroksen aikana selviää. Vain kaksi kertaa jouduttiin turvautumaan vaihtoehtoiseen heittoon koko päivänä, joten ei huikeita ongelmia, mutta on aika kova keskiarvo silti eurotourille.

Eka kierros alkoi kohtuullisesti, toisella väylällä pitkä putti sisään, neljännellä kehno lähestyminen ja bogi. Väylästä nro 4 alkaa neljän väylän suora, joissa on kakkosia tyrkyllä. Ekalla kierroksella otin niistä kolme. Homma toimi, ei yhtään puttimissiä alle 8 metristä. Kierroksen toinen floppi tuli pitkällä mutkittelevalla väylällä (nro 12), avoimella heitetään ensin 80 metriä, sitten metsätunnelia 50 metriä ja lopuksi metsätunnelia vähän toista sataa metriä. Nelonen on vaikea ottaa, ja kutonen siitä heilahti. Kierroksen erikoisin kohokohta oli suihkulähteen läpi heittäminen. Radoilla pitäisi muutenkin yleistyä Indiana Jones -tyyppiset giljotiiniesteet, jotta laji olisi vähän mielenkiintoisempaa. Suihkulähde on jo siihen suuntaan. Lisäksi voisi olla räjähdysefektejä ja savukoneita.

Kuten kuvasta näkyy, ihan täydellinen heitto ei ole kyseessä, jos suihkulähde osuu linjalle, nyt kuitenkin osui.

Kokonaisuutena kierros oli hyvä, 53. Ei pärjännyt Ernon 51:lle, mutta heti siinä kakkosena. Ei yhtään puttimissiä alle 8 metristä (kauden tavoite on pitää toi), draivit putosi aika hyvin sille sektorille ja fiilis oli hyvä.

Aurinko paistoi, shortsit vedettiin jalkaan toista kierrosta varten, mutta siitä huolimatta synkkä ukkospilvi kerääntyi ihan huomaamatta ylleni. Pari bogia heti alkuun, muutama perussuoritus, sitten väylällä 5, jossa heitetään aidosti saareen, heitin ohi saaresta väärään saareen. No, neppari siitä tuli, mutta kakkonen siitä piti ottaa. Sen jälkeen tuulettelin paria kakkosta, jonka jälkeen nelonen palautti taas maanpinnalle. Seiska 12:lta ja alkoi tuntua siltä, että pääsisinpä jo kotiin. Pari kakkosta onnistuin vielä hankkimaan, mutta myös yhden nelosen. Väsymys oli käsittämätön, keskittyä en enää jaksanut, eikä kiekotkaan enää lentänyt mihinkään. Onneksi kierros loppui ennen kuin mitään vakavampaa tapahtui. Tulokseksi 60. Muillakaan ei kuitenkaan luistanut kovin hyvin ja en pudonnut kuin kolmanneksi.

Aivan loppu. Jälkimmäinen kierros ei edes jaksa harmittaa, ennemminkin olen onnellinen että se on ohi. Huomenna toivottavasti ykköspoolissa, Erno kärjessä. Suomalaisista maininnan ansaitsee myös Seppo, joka on jaetulla kolmannella sijalla meikäläisen ja Espenin kanssa. On tää huikeeta, ei lunta ja shortsit jalassa. Huomenna ilmeisesti tulee vettä, mikä tekee tästä mielenkiintoisempaa. Erittäin positiivista on, että sateella ei toivottavasti ole ihan niin paljoa piknikgrillaajia.

Eiköhän jotain frisbeeunia katsella hetken päästä, huomenna hankitaan meriittejä palkintokaappiin..