Perjantaipäivä meni nauttiessa Geneven auringosta ja keskustan biitseistä. Iltasella kokoonnuttiin pelaajakokoukseen ja pelaajakokouksen jälkeen vuorossa oli viimeistelevä putteritreeni. Perussettiä, kaikki putit sisään ja kaikki lähestymiset metriin. Niinhän se aina menee..

Lauantai-aamu – pitkästä aikaa kisa-aamu. Nissisen Teemun ja parin ulkomaalaisen kanssa lähdettiin pelaamaan vitosväylältä. Heti kättelyssä kakkonen korttiin, oksan kautta putti sisään. Ja heti seuraavassa kättelyssä 30 metristä 10 pitkäksi ja bogia korttiin. Homma tasoittui ja loppua kohden alkoi jopa parantua (väylällä 11 5 metrin putti ohi, kauas jäätiin tällä kaudelle tavoitteesta, että alle 8 metristä ei yhtään puttia ohi, mutta minimoidaan määrään edelleen). Lopussa olinkin jo hyvissä liekeissä lukuunottamatta kakkosväylää, jossa on tuplamando. Heitin avauksen mandopuuhun, siitä 80-metrinen lähestyminen alaraudan päälle ja skippi kymppiin, putti ohi. Pari muuta hyvää puttia sain loppuun ja otinkin viimeiseltä kuudelta väylältä 5 birkkua. 52:lla (radan par 57) pääsi 12:nneksi.

Tarkoitus oli pysyä Teemun vauhdissa, mutta heiton jäin kyydistä. Suomalaisista parhaita olivat Ville 46 ja Jalle 49. Moni pelasi vähän päälle viidenkympin. Kierroksen parhaimpiin hetkiin kuului ehdottomasti elämäni paras rolleri viimeisellä väylällämme. puiden ali 50 metrin lähestymiselle ja helppo birdie. (ks. kuva)

Ihan kuin elokuvissa.

Lounaan jälkeen tutustuttiin myös siihen radan vaikeimpaan 9 väylään. Aloitettiin väylältä nro 12 mm. Piirosen Leon kanssa. Kaikille kakkoset – paitsi meikäläiselle. Sain onneksi seuraavalla väylällä takaisin hyvällä birdiellä. Sammakkolammen ylityksellä (nro 15) yritin perinteistä viime hetken muutoksesta seurannutta katastrofia. PD vaihtui TD:ksi vähän ennen heittovuoroa, seuraksena oli pahasti ylikääntävä draivi kohti äänekkäitä sammakoita. Onnekseni se meni kaikkien pöpeliköiden läpi ja helpon kolmosen sieltä pelasin.

Koko toisen kierroksen peli oli tasaisen kohtalaista, loppupäässä tuli muutama väylä – ei pahasti, mutta hieman -  mokellettua, jolloin tulokseksi puristettiin tyydyttävä 53 (radan par 59). Samaan aikaan Leo painoi 49:n huomaamatta. Käytiin Leon kanssa pikku dialogi puolessa välissä kierrosta:

Leo: ”ei oo hetkeen tullut kakkosia”

Juho: ”kaks väylää sitten saariväylällä?”

L: ”No mutta sitä ennen”

J: ”Juu ei niin, siinä oli kolme väylää välissä, joista yhdestä ei käytännössä edes voi ottaa kakkosta”

Lopulta Leolla oli scoressa 9 kakkosta, että kyllä niitä kuitenkin riitti..

Leo ottaa kierroksen toiseksi viimeisen kakkosensa tässä

Huomenna mennään taas. Jessen ja Sepon kanssa viimeiselle kierrokselle. Puristaa pitää, mutta kyllä tonne viiden sakkiin, jopa ihan mitalisijoille on saumat (5 heittoa kakkossijaan). Huomisesta tulee taas hieno päivä!

Tsekkaa tulokset

Herätys oli eilen aamulla riittävän aikainen. Turun lentokentälle eksymään (4 porttia) herkullisten aamiaisleipien kera ja matka tuntemattomaan alkoi. Lentomatkat sujuivat pääsääntöisesti unessa ja ruokaillessa, Hki-Vantaalla koneeseen liittyi ryhmä muita frisbeehemmoja ja saimme Tiian kanssa matkaseuraa.

Koko ryhmää noudettiin lentokentältä (tällai kaikissa kisoissa pitäisi olla, kyyti lentokentältä, hotelli varattiin puolestani yms. Vielä kun joku suoraveloittaisi osallistumismaksut), ja paineltiin pikkubussilla dormitorylle kuuntelemaan ikäviä uutisia. Suomi-huone on peruttu. Käytännössä se ei vaikuttanut mun ja Tiian suunnitelmiin, kun joka tapauksessa hotelliin oltiin menossa, mutta muut suomalaiset joutuivat vaihtamaan geimpläniään.

Hotellilta kebapin kautta radalle. Kebap (kyllä, täällä kirjoitetaan p:llä) -vaihtoehtoja oli kana ja lammas. Joka tapauksessa annokset oli ylihinnoiteltuja eikä erityisen suuria, mutta lounasta saatiin. 25 eur kahdelle hengelle välipala. Jaa Sveitsissä kallista?

15 min vaellussaattueen jälkeen (välissä pidettiin siis ruokatauko) saavuttiin radalle. Ensivaikutelma puistosta oli varsin miellyttävä, futiskenttä, isoja puita, nurmikkoa, vähän heinikkoa ja pöpelikköä tietysti. Ensivaikutelma koreista oli ei-niin-miellyttävä. Nännitön alarauta, joka heiluu minne sattuu, kori on vinossa, väärällä korkeudella, väärässä paikassa, puun takana ja kaikki muukin oli huonosti. Onneksi korit yleisesti ottaen ovat ihan kelpoja, mutta joitain aikamoisia yksilöitä radalta löytyy.

Rata kokonaisuudessaan on mielenkiintoinen ja vaihteleva. Aika paljon tulee putteriavauksia ja pitää ottaa kakkosia, mutta löytyy sieltä pidempääkin siivua. Osa väylistä kulkee keskellä 1,3-metristä heinikkoa. Periaatteessa ei ainakaan henkilökohtaisella tasolla haittaa, kun väylä on 100 metriä pitkä ja griini on siisti, mutta voin vaan kuvitella pelaajia, jotka eivät griinille yllä. Yksi par-4 pelataan myös heinikossa ja siinä tosiaan jatkoheitolla riipaisen heiniä kädellä ja kiekolla. Onneksi heinikosta sentään löytyy kiekot suht helposti. Muutama outtikikkailu, joista en henkilökohtaisesti kauheasti tykkää, mutta pelaan silti.

Pelaaminen on kivaa ja eiliset 27 väylää useilla avauksilla tuntuu jäsenissä. Loppuvaiheessa olin aivan hapot. 4 tunnin yöunet ja suuret määrät heittoja ottivat aika
koville, mutta maaliin päästiin. Ainutlaatuinen kisareissu siitä, että tänään pidän osittaista välipäivää ja ehdin vähän lepuuttaakin. Varmaankin putteritreenit vedän vielä iltasella, muttei mitään raskasta. Hyvä tuntuma on yllä ja itseluottamus sen kuin kohenee. Voi kunpa pääsisin jo kisaamaan..