Taas kokemusta rikkaampana (tai köyhempänä)

2.5.2011 12:07

Uusi päivä, uudet kujeet. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Matkaa finaaliin oli aika paljon, vähän liikaa. Lähdin tavoittelemaan kaikesta huolimatta hyvää kierrosta, väylä kerrallaan.

Parhaimmillaan olin kolme alle ja menossa kohti ihan kohtuullista kierrosta. Birdie-paikkojakin oli melko runsaasti, mutta haaveeksi jäivät. Loppukierroksella ilmeni pientä huolimattomuutta, ja homma alkoi levitä käsiin. Lopputulokseksi taistelin 1 yli par:in. Koko kisan tulos; tasan par. Usdgc:ssä tohon vois olla melkein tyytyväinen, Köpiksessä ei. Varsinkin, kun sillä yltää sijalle en-tiedä-mille-mutta-vähintään-kolkyt-jotain. Lopputuloksena todennäköisesti rating-historiani huonoimmat kisat.

Suomalaisittain kisat olivat kohtalainen menestys; Ville toinen, Seppo viides ja Teemu kuudes. Junnutkin kiipeää Euroopan parhaimmistoon pikkuhiljaa. Kumpikin pelasi hienosti koko kisan, ja sijoittuivat varsin mairittelevasti kisassa, jossa paikalla oli käytännössä Euroopan kovimmat nimet.

Seppo lähestyy finaalissa

Noh, miten tästä eteenpäin? Putteriheittoja pitää treenata ja saada rutiinia, voimakkuuden säätely oli mahdotonta. Draivia pitää vähän hioa, ja puttia treenata. Seuraavat kisat lienevät Sveitsin karkelot. Neljä viikkoa, joihin pitää mahduttaa aika monta heittoa, erityisesti tuulella. Lähestymispeliä myrskytuulilla, sillä päästään jo aika hyvään vauhtiin. Sitä ennen taidan pitää päivän tai kaksi mietiskelytaukoa jossain erämaassa, josta kukaan ei tavoita.


2 kommenttia:

jonsufan | 21:16 02.05.2011

Jep.

MikkoS | 18:31 02.05.2011

Nooh--- stop kicking yourself over it. Näillä hetkillä muistan aina johtoajatukseni "Eihän kukaan voi olla näin huono!" ja taas jaksan eteenpäin.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *