Olipa päivä. Eka kierros alkoi 15 min lämmittelyllä, kun ei löydetty kisakeskusta ja lopulta kun löydettiin, sieltä oli vielä 3 km matkaa radalle.. lämmittely päättyi siihen, kun puttasin kaksi puttia ihan minne sattuu ja kuulin sen jälkeen kahden minuutin varoituksen. Siitä kovalla itseluottamuksella liikenteeseen. Ekalla väylällä neljästä metristä kokonaan ohi, toisella neljästä metristä alarautaan. Se oli vähän hämmentävää. Kolmannella väylällä outtiin ja fiilis oli korkealla. Tuosta suosta nousemiseen kysyttiin vähän henkistä puolta. Hetki siinä kesti, mutta sain kuitenkin homman kohtuullisesti pakettiin.

Ensimmäinen kierros oli kokonaisuudessaan henkien taistelua. Muutaman onnistumisen jälkeen yleensä potkaistiin vähän takaisin, sen jälkeen taas vähän onnistumisia ja parempaa fiilistä. Kierroksen loppuun heitin vielä eilen kuvatun tunneliväylän metriin ja pääsin sillä yhden alle par:in. Kierroksesta jäi loppua kohden kuitenkin hyvä maku. Tulokseksi 63, sijoitus 20 ja risat. Ei huimaavaa, mutta en myöskään pelannut itseäni ulos pahasti. Neljänteen sijaan 6 heittoa, joten merginaalit sijoitusten välillä oli melko pienet (niin kuin tapana ekan kierroksen jälkeen on).

Toinen kierros alkoi täydellisen päinvastaisesti kuin ensimmäinen. Neljä väylää – kolme alle. Viidennellä väylällä avasin kolmeen metriin, neljä alle viiden väylän jälkeen. Käväisi mielessä, mutta totuus oli toisenlainen, putti keskelle ja ulos. Onni tuntui vähän kääntyvän; väylällä nro 19 heitin kolme kertaa keskelle puuta, pelastin silti vielä 8-metrisellä putilla par:in. Seuraavan väylän puuosuma oli mando. Enpä tiedä oliko sitten hyvää vaiko huonoa tuuria, mutta ikävältä tuntui.

Väylän 24 maisemat on kohdallaan.

Puupomppujen jälkeen onnistuin kääntämään kelkan vielä kerran. Pari böördiä lisää ja pääsin jo 5 alle tulokseen, 10-väylällä avaus täysillä outtiin, mutta siitäkin onnistuin pelaamaan vielä hyvin bogin. siinä kohtaa ymmärsin, että alkoi sokerit loppua ja piti vain pelata huolella maaliin (neljä väylää jäljellä). Yhden birdien onnistuin vielä puristamaan ja pääsin takaisin 5:een alle. kierroksen tulokseksi 59, josta jäi hyvä maku. Kärkikolmikko veti ihan omille lukemille, mutta heti niiden jälkeen 59 oli paras tulos. Sillä nousi sijojakin hyvin, ja huomenna kolmospoolista on hyvä ponnistaa, 5. sijalle matkaa on vain kolme heittoa. 36 väylää, par 128, 8 tuntia frisbeegolfia –  siinä vaan on liikaa.

Suomalaisedustus on vahva; Jussi toisena, Seppo neljäntenä. Kaikki tulokset.

Uusi päivä, uudet kujeet. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Matkaa finaaliin oli aika paljon, vähän liikaa. Lähdin tavoittelemaan kaikesta huolimatta hyvää kierrosta, väylä kerrallaan.

Parhaimmillaan olin kolme alle ja menossa kohti ihan kohtuullista kierrosta. Birdie-paikkojakin oli melko runsaasti, mutta haaveeksi jäivät. Loppukierroksella ilmeni pientä huolimattomuutta, ja homma alkoi levitä käsiin. Lopputulokseksi taistelin 1 yli par:in. Koko kisan tulos; tasan par. Usdgc:ssä tohon vois olla melkein tyytyväinen, Köpiksessä ei. Varsinkin, kun sillä yltää sijalle en-tiedä-mille-mutta-vähintään-kolkyt-jotain. Lopputuloksena todennäköisesti rating-historiani huonoimmat kisat.

Suomalaisittain kisat olivat kohtalainen menestys; Ville toinen, Seppo viides ja Teemu kuudes. Junnutkin kiipeää Euroopan parhaimmistoon pikkuhiljaa. Kumpikin pelasi hienosti koko kisan, ja sijoittuivat varsin mairittelevasti kisassa, jossa paikalla oli käytännössä Euroopan kovimmat nimet.

Seppo lähestyy finaalissa

Noh, miten tästä eteenpäin? Putteriheittoja pitää treenata ja saada rutiinia, voimakkuuden säätely oli mahdotonta. Draivia pitää vähän hioa, ja puttia treenata. Seuraavat kisat lienevät Sveitsin karkelot. Neljä viikkoa, joihin pitää mahduttaa aika monta heittoa, erityisesti tuulella. Lähestymispeliä myrskytuulilla, sillä päästään jo aika hyvään vauhtiin. Sitä ennen taidan pitää päivän tai kaksi mietiskelytaukoa jossain erämaassa, josta kukaan ei tavoita.

Tänään opin nöyryyttä. Se on se fiilis, kun ei tunne pelaavansa huonosti, pelaa par:ia ehkä pari bogia, pari birdietä. Kahden kierroksen jälkeen -1. Ei silloin periaatteessa kovin huonosti ole pelannut, ei tosin myöskään huippuhyvin. Kuitenkin havaitessaan itsensä tulosluettelossa sijalla 37, ajatuksissa vilahtaa pieni epätoivo.

Penkin alle siis meni pahemman kerran, vaikka pelaaminen tuntui perustuuppaamiselta. Mikä meni vikaan? Draivit lähti vähän mihin sattui, lähestymisherkkyys ei ollut kohdallaan, eikä puttikaan oikein uponnut. Muuten meni tosi kivasti. Miksi meni vikaan? No kun tuuli oli kovaa ja järjestelyt ei oikein toimineet ja jalkaan vähän sattui ja käteenkin itse asiassa sattui ja siitepölyallergia vaivasi ja just kun olin heittämässä niin joku aivasti ja sitten vielä se auto, joka oli parkkeerattu väärään paikkaan. Vai oliko se sittenkin pääkopassa?

Jollei tunnu, että pelaa huonosti, voiko olla pettynyt? No joo, birdieitä jäi puuttumaan, se oli ongelma. Mitään mokeltamista en harjoittanut, onnistumiset jäivät vain vähälle. Taidan silti olla vähän pettynyt, sanotaan vaikka sitten onnistumisien puutteeseen.

Kisa alkoi vahvasti. Neljännellä väylällä puttasin viidestä metristä ohi (jep, sinne meni se tavoite alle 8-metrisistä puttimisseistä). Noh, kyllä kerran kaudessa.. marssin kiekolle, merkkasin, otin putterin kouraan, laitoin väärlle puolelle ketjuja, tuulikin vähän auttoi ja uloshan se tuli. Ja etäisyyttä oli kolme metriä. 3. Kolmesta metristä ei voi heittää ohi, ellei pyörremyrsky osu kohdalle tai Oulun myrskytuuli (terveisiä Jussille). Ei voi. Niiden lisäksi missasin pari muutakin alle 8-metristä. Puteilla olisin säästänyt muutaman heiton, mutta enemmänkin olisi pitänyt kiristää, eli ongelmia oli myös alkupäässä (ja päässä).

Kakkoskierrokselle taas vahvalla itseluottamuksella, ja intoa uhkuen. Viisnelonen oli jo ihan tulossa, mutta ei tullut. Alku oli parempi, pari birdietä heilahti. Niiden jälkeen seurasi ennenkokematon virhesuma: kolmella väylällä peräkkäin 40-60 metrinen lähestyminen, yksikään niistä ei päätynyt alle kymppiin. Aivan käsittämättömiä virheitä, laitetaan ne vaikka alkukauden piikkiin (tärkeintä on löytää syy jostain muualta kuin itsestään) Pari bogia korttiin ja hymy hyytyi. Kolme birdietä (ja yksi bogi) loppukierroksella vielä lohdutti, mutta tulos 62 ei niinkään. Paremmin olisi pitänyt pystyä pelaamaan.

Rahoille on matkaa, ja järkeviin sijoituksiin vielä enemmän, kympin sakkiin 8 heittoa. Tuttu tilanne. Viimeksi 6 vuotta sitten ollut samassa tilanteessa.

Mutta hei, on täällä siistejäkin juttuja tapahtunut: Ville kolmantena, Nissisen Teemu neljäntenä ja Seppo kuudentena! Junnut ja Ville on ihan liekeissä. Tulokset löytää täältä.

Huomenna sitten kiristetään..

(Aikaisemmin mainittuun järjestelyjen toimimattomuuteen ei ole muuten minkäännäköistä perustetta, homma toimii hienosti. Se oli vain yksi hyvä tekosyy heittojen toimimattomuudelle)

sekä auringon, että kisafiiliksen vuoksi. Treenit on treenattu, väylät tunnen, caddie bookin merkinnät on tehty ja kiekot valittu. Sen lisäksi draivi tuntuu hyvältä, lähestymiset on kohdallaan ja puttikin uppoaa. Mikä voisi enää olla paremmin? yli 8 tunnin yöunetkin odottavat ottajaansa.

Korit on vähän erikoisia:

Köpiksen ykkösväylä, vai mikä se nyt oli

Voi kun olisi aprillipäivä, niin ei tarvitsisi vielä paljastaa, että ihan oikeisiin koreihin täällä pelataan. Sille henkilölle, joka arvaa mistä ”radasta” kuvassa oikeasti on kyse, tarjoan kiekkopalkinnon (kilpailuun ei saa osallistua asianosaiset, eli paikalla minun kanssa käyneet, eikä heidän läheisensä). Sen verran voin antaa vinkkiä, että rata on Suomessa.

Takaisin muihin aiheisiin. Osallistujalista kertoo karua kieltään. Koviä jätkiä, lähtökohtaisesti viiden sakin ulkopuolella on hienoinen pettymys. Ykköspooliin ja palkintopallille, sillä mennään. Radan par on 64, kierrokset pitää painaa alle 60:n joka tapauksessa, voittajalla tullee olemaan keskiarvo 56-57.

Emmää teistä tiiä, mutta mun mielestä kisaaminen on hauskaa. Huomenna kaksi kierrosta ja hapot jalkoihin ja käsiin. Jälkimmäisellä joutunee vähän malttamaan mielensä, ettei tule väsymyksissään hölmöiltyä..