Ensimmäisen päivän tunnelmia tarjoavat frisbeegolfratojen kovimmat kameramiehet.

Sateinen lauantai lupaili kaikkea muuta kuin helppoa kierrosta. Kuinka ollakaan, sopivasti ennen omaa lähtöä, sade loppui ja pelaamiseen pystyi keskittymään sateenvarjoa kantamatta.

Ykkösväylällä olin perinteiseen tapaan jo kolmatta kertaa puttaamassa noin 10-metristä (toisella kierroksella tosin par:ia), kaksi aiempaa alarautaan, tänään pääsin vähän ylemmäs: alaraudan päältä ketjuihin ja sieltä ulos. Tähän lopulta heijastui koko loppukierroksen puttipeli melko voimakkaasti. Melkein, muttei ihan. Kakkosella luokattomasti ali. Kolmosella väärälle puolelle ketjuja. Kutosellakin kakkosheitto 40:stä (par-4) alarautaan. Seiskalla 5-metrinen paluuputti alarautaan (hävetti). hohhoijaa. Etuysillä pitäisi ottaa julmetusti birkkuja, kuten Pasi Koivu teki (8), mutta meikäläisellä oli kasassa kaksi ja yksi bogi 7 väylän jälkeen. Kasilla puttikin onnistui ja kakkosta korttiin. Ysillä alaraudan päältä ketjuihin ja ulos. Tietysti. Etuysi siis kaksi alle, noh alle kuitenkin, mutta kyllä tarjolla oli aika paljon enemmän.

Takaysille birkkuja metsästämään, mitään ei oltu vielä hävitty. Saariväylä tarjoili makeaa mahan täydeltä: piikkisuora avaus, lähestyminen kuuteen metriin, ja putti keskelle koria -> nelosta korttiin (no oli se korkea ja vastatuuli edesauttoi sylkyä hyvin, mutta oli ihan hyvä tsäänssi jäädä). Korotettuun koriin lähdin kokeilemaan onneani 12-metrisellä putilla. Ehkä 12 metriä ohi korista ja päädyin puttaamaan 6-metristä paluuputtia, ainekset oli katastrofiin, mutta tällä kertaa pelastuin. 12:lla laitoin 9-metrisen putin sisään!

14:llä pääsin 7 metristä laittamaan taas vasemmalle puolelle ketjuja, mutta sen jälkeen koittikin kahden birdien putki (alle 5-metrisillä puteilla luonnollisesti). Viisi alle alkoi olla ihan tyydyttävä tulos, mutta 17:lta tuli perusbogi. Avaus oli luokaton (outtiin) ja jäi vielä 9-metrinen bogiputti joka kuitenkin upposi. Kierros tulokseksi sama kuin eilen, tylsähkö 58.

Erona aiempiin ja erityisesti ensimmäiseen päivään oli kuin olikin puttipeli. Jossitteluhan on turhaa, mutta hauskaa: jos putti olisi ollut kuin ekana päivänä, olisin pelannut 6 heittoa paremmin, ja olisin kolme heittoa kärjestä. Koska näin ei kuitenkaan ollut, niin ihan ansaitusti nuolen näppejäni 4:llä sijalla. Eniten harmittaa se, että huomiseksi en mahtunut yhden heiton turvin kärkiryhmään, joten täytyy pelata kakkosryhmässä vain unelmakiessi ja hämmentää soppaa maaliin tullessa 🙂

Pasi Koivu laittoi jauhot suuhun kaikille ja pelasi 14 alle par:in. 15 birkkua ja bogi. Hän nousi suoraan kärkeen ja neljän heiton turvin johtaa kilpailua. Aivan mieletöntä.

Tästä lähdetään huomiselle mitalijahtiin. Helppo homma, tarvitsee noudattaa vain yhtä ohjetta:

5 tuntia eilistä myöhäisempi lähtöaika tuntui huomattavasti mieluisammalta. Oli aikaa hengähtää rauhassa, lämmitellä huolella, puttailla reilusti ja uuvuttaa itsensä auringossa. Aikataulun kymmenen minuutin myöhästys ei juurikaan haitannut, pidän rauhallisesta rytmistä.

Kierros alkoi kehnon lähestymisen saattelemana bogilla, joten fiilis oli kuin lentoon lähdössä. Nelosen pelasin hienosti, hyvä avaus kallion päälle, helppo lähestyminen kolmeen metriin -> nostobirkku. Eiku. Siis putti ohi hikisillä käsillä ja nelosta korttiin. Kyllä, kolmesta metristä. Jep, se on videollakin. Tuskin maltan odottaa, että näen sen. Siitä olen ylpeä, että seuraavan väylän 6-metrinen birkkuputti ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia tuosta huolimatta.

Jyri putilla yhdellä Suomen kauneimmista korinpaikoista (väylä 8).

Kierros eteni tylsähkösti, birdie silloin tällöin. Saariväylällä (10) heitin lyhyen avauksen ja päätin seiftata, kunnes pääsin kiekolle ja totesin ettei se niin lyhyt ollutkaan. Ensimmäinen lähestyminen ehkä 10 metriä ohi saaresta tuulen armoilla, uutta p2:sta neljään metriin ja helppo nelonen. Tästä alkoikin huikea kahden väylän birdieputki, korotettuun koriin rohkea 8-metrinen ja 12:lla viiden metrin putilla kakkonen. Tahti parani vähän loppua kohden, 15:ltä napsahti birdie, 16:lla pääsin (vähän onnekkaastikin metsän läpi pommiannukalla kakkosheitolla) 8-metriselle birdie-putille alamäkeen. Eihän näitä alle 10-metrisiä tässä kisassa vielä oltu missattukaan (jollei 3-metristä lasketa), 6 metrin paluuputtikin livahti väärälle puolelle ketjuja ja bogia korttiin.

Parilta viimeiseltä väylältä par:it ja lopputulos -4, 58. Neljä heittoa huonommin kuin eilen, lähinnä kismittää helpohkot puttivirheet. Kokonaisuutena peli tuntui hyvältä, tällä kierroksella ei vaan uponnut niitä 10+-metrisiä yhtään.

Oulun kaima (Parviaisen Juho) veti kohtalaisen älyttömän 11 alle ja kiipesi sillä ansaitusti kärkipaikalle. Minä säilytin paikkani niukasti kärkiryhmässä neljä heittoa Juhoa perässä. Lisäksi tasaisella pelillä vakuuttaneet Jalle ja Lassi lähtevät huomenna viimeisessä ryhmässä. Takaa tulee väkeä ja kovaa, jotta sunnuntaille ykköspoolin paikka säilyy, niin vaaditaan huomenna parempaa peliä. 54-55 pitäisi korkeintaan olla heittojen määrä, mutta eiköhän se ole ihan tehtävissä. Hyvin pelaaminen on helppoa kunhan ei hölmöile..

Viime postauksesta jäi näköjään linkit pois, mutta tulokset löytyvät siis täältä, ja rataan voi tutustua tarkemmin täällä (ratakartan myötä saattaa ymmärtää meikäläisenkin löpinöistä vähän enemmän. Sääennuste lupaa mielenkiintoista päivää huomiselle, tarvitaan aimo annos kärsivällisyyttä, huomenna jatketaan!

Ja tietoteknisistä ongelmista johtuen, tämä teksti julkaistaan vasta nyt:

Paljon on ehtinyt tapahtua kuluneen kuukauden aikana. Kisoja on mahtunut muutamat ja parit järjestävässä organisaatiossa. Tukholman analyysi jäi kirjoittamatta, aikataulut menivät melko tiukoille ennen Preliminarya, mutta tässä sitä nyt ollaan!

SDGO – sunnuntai

Lauantain jäljiltä oli melko muikea fiilis, ja kakkosryhmästä lähdettiin puskemaan kohti kärkeä kolmen ameriikan ihmeen kera. Kierros alkoi jo tutuksi tulleella bogilla, ihan perinteisellä kakkosnelosella jännityksen kera. Puolikas kierros kului katsellessa, kun pojat pelasivat hyvin ja meikäläinen tuuppasi par:ia. Kahden väylä birdieputki hyvillä puteilla piristi mieltä ja kovalla itseluottamuksella kolmatta kokeilemaan kumpuväylältä, ”koska eihän se nyt niin kauas voi rollata”. 2s-4nen. Seuravalta väylältä seiskametrinen putti yläpantaan ja siihen suli meikäläisen kiri. Toiseksi viimeisellä väylällä sain vielä mahdollisuuden ottaa birkun ja pelata kohtuullisen kaksi alle tuloksen. Klubitalon takana mäennyppylällä puttasin vasemmalle alas ketjuihin, pyörähti siitä ympäri alaraudan kautta pystyyn ja pyöri klubitalon taakse outtiin. Uutta puttia mukiin ja nelonen korttiin, tylsähkö par.

Finaaliysi sujui siinä sivussa, vauhtiin ei oikein päässyt, mutta muut mokelsivat enemmän. Kokonaisuutena Tukholmasta jäi todella hyvä fiilis. Peli kulki mallikkaasti, puttaaminen oli hetkittäin todella helppoa, ja sijoituskin oli varsin kelpo. Kovin kauaa sitä ei tosin tarvinnut sulatella, kun ajatukset olivat jo Preliminaryssä.

Rickyn voittoputti

Kärkiryhmän viime hetket

Preliminary

Meni järjestän näkökulmasta nappiin, aurinko paistoi, voittaja saatiin selville ja ennen kaikkea rata oli riittävän vaikea, vain 10 pelaajaa pelasi alle par:in *myhäilee*.

European Open

Kelit olivat karmaisevat, mutta siitä huolimatta monella saralla EO teki historiaa. Yleisöä oli julmetusti, maailman ensimmäinen livelähetys telkkariin, kenties maailman hienoimmat kisat? Mikäli missasit, niin tsekkaa livelähetys YLE Areenasta.

Vampula

Loman alkajaisiksi livahdin Vampulaan pelaamaan Rautia Openiin, Vampulan rata on erittäin mielekästä metsäfrisbeegolfia. Ensimmäisen kierroksen jälkeen kärjessä oli vahvoja otteita esittänyt Jyri Salminen. Toisella (ja viimeisellä) ote kuitenkin lipsui ja väylän 16 jälkeen siirryin ensi kertaa kilpailussa johtoon, vielä oli kuitenkin viisi väylää jäljellä. Tuloksia merkkaillessa alkoi hieman ropista ja kohta ropisi vähän enemmän. Kaatosade kuurossa päätin ihan vaan nopeasti heittää pikkuforenäpyn, joka tunnetuista foretaidoistani huolimatta lähti noin 20 astetta liikaa vasemmalle ja otti puusta vielä toisen 20 astetta, väylän kääntyessä oikealle. Menetin johtopaikkani välittömästi heiton erolla Jyriin ja Harri Heikkaseen. He pelasivat hienosti loppuun saakka, eikä minulla ollut mahdollisuutta ottaa kaulaa kiinni, Harrille ensimmäinen Pro-kisan voitto!

SM-kisat, Tammisaari

Lyhyen historiikin jälkeen takaisin nykyhetkeen. Tammisaari, +22 C, aurinkoista, 7 m/s. SM-kisat on lähteneet mallikkaasti käyntiin, järjestelyt pelaavat ja peli kulkee. Tosin klo 8.10 startti ei ollut huippumielekäs, mutta minkäs sille mahtaa. Kaikki ei voi lähteä samaan aikaan.

Ensimmäinen kierros alkoi vauhdikkaasti, kakkos- ja kolmosväylällä yli kymppimetriset birdieputit mukiin ja nelosella nostobirkku. Sama meininki jatkui ja 7:n onnistuneen 10-metrisen putin jälkeen 8:lla oli sauma kahdestakympistä, mutta se napsahti yläpeltiin. Juuri silloin oli jokseenkin voittamaton fiilis. 9:ltä vielä 7-metrinen putti ja birkkua korttiin, etuysi varsin vakuuttava 6 alle.

Väylällä 14 avaus oli hieno, ja asiat oli hyvin. Helppo hysse puiden ympäri ja taas ollaan birkkuputille. Myötätuuli kääntyi vastaiseksi ja PD kaarsi nätisti outtiin ja kierroksen ensimmäinen bogi oli tosiasia. Siitä huolimatta pari birkkua vielä lisää, kunnes 17:lta bogi. Väylä 17 on tosin henkilökohtaisesti sen verran haastava, että bogi siitä tulee lähes väistämättä, se ei varsinaisesti harmita.

Kokonaisuutena kierros oli yhtä juhlaa: 3 yli kymppimetristä puttia sisään, ei yhtään ohi alle kympistä. Draivit osui ränneihin ja lisäksi pomppikin vielä ihan hyvin. Helppohan silloin on pelata ja tuulettaa.

1. päivä on nyt ohi. Tärkeintä on tässä vaiheessa, ettei tullut sössittyä itse kauas kärjestä. Nyt peliasetelmat ovat mitä mainioimmat ja tästä tulee vielä hieno viikonloppu. Tuloksia voi seurata täältä, huomenna jatketaan!

Pienenä yllätyksenä tuli aikainen aamulähtö: 8.40. Kamppeet piti pakata vielä eilisiltana, päästä ajoissa nukkumaan ja aamulla vähän ennen kukkoa radalle. Erinäisistä syistä, kuten Scandicin sängyn pehmeydestä johtuen saapuminen radalle vähän viivästyi ja lämmittely piti vetää melko tehokkaasti. Tehokas tai ei, lyhyt joka tapauksessa (40 min).

En tiedä johtuiko lämmittelystä, aikaisesta aamusta, rentoutuneesta pelaamisesta, planeettojen asennosta vai palapelin valmistumisesta, mutta pelasin todella hienoa frisbeegolfia. Kakkosväylällä tosin 6-metrinen putti jatkoi siitä mihin eilen jäätiin, en osunut koko pömpeliin. Kolmosella pelastin päiväni 12-metrisellä birdieputilla. 5 väylän jälkeen neljä alle, kutoselta jouduin tyytymään par:iin. Seiskalla 7-metrinen birdieputti meinasi olla ensimmäinen kahteen päivään 5-10 –metrinen putti joka uppoaa, mutta sekin tuli keskeltä ulos. Jaksoin siitä huolimatta olla tyytyväinen että se lähti oikeaan suuntaan.

Unelma-alun jälkeen peli palautui hetkeksi normaaleihin uomiinsa, väylältä 14 alkaen kolmen väylä birdieputki piristi kummasti mieltä. Väylän 16 jälkeen olin 8 alle, ja jäljellä oli vielä kaksi helpohkoa birdie-väylää, unelmakierrokseen oli avaimet tarjottimella. 17 avaus oli mainio, kakkosheitto lipsahti puhtaasti outtiin. Lähestyminen 5,5 metriin ja par-putti alarautaan ja kierroksen ensimmäinen bogi oli valmis. 18:lla avaus oli riittävän hyvä, kakkosheiton piti puuta nuollen lentää korille. Ei nuollut, vaan osui keskelle ja kiekko pyöri takaisin metrin verran oikealle äskeisestä heittopaikasta. Uutta matoa koukkuun ja par (4) tulokseksi viimeiseltä väylältä. Kierrostulos -7, varsin hyvä.

Viimeiset kaksi väylää luonnollisesti sapettaa, mutta olen todella tyytyväinen kokonaisuuteen. Vihdoin tuntui siltä, että heitot lähtee sinne mihin suunnittelen ja päätyvät myös sinne mihin haluan. Puttaaminen oli ihan luvattoman huonoa, 6 metristä voi missata korkeintaan yhden kierroksella, ei neljää. Toisaalta jollei muuta tarvitse enää säätää, niin peli on varsin hyvällä mallilla jo tässä vaiheessa kautta. Seuraavat pari kuukautta onkin sitten vielä aivan auki aikataulujen suhteen riippuen kisajärjestelyistä yms, mutta polte on kova päästä pelaamaan.

Suomalaisittain kohtuullista menestystä kisasta saatiin. Varsin positiivisesti ehkä jopa hieman yllättäen jaetulle kymmenennelle sijalle itsensä pelasivat Matias Söderström ja Lassi Hakulinen! Lisäksi samaan ryhmään mahtui vielä Pasi Koivu, ja Leo Piironen heidän jälkeensä 13:lle sijalle. Hienoa peliä kaikilta, tulevaisuudessa toivottavasti haastetaan entistä kovemmin Ameriikan ihmeitä! Lopulliset tulokset löytyvät PDGA:n sivuilta.

Finaalissa koettiin jännittäviä hetkiä, kun Devan Owens ja Paul McBeth lähtivät viimeisellä väylälle tasoissa. Tässä taistelukaksikon viimeiset heitot:

Paul McBeth approach

Devan Owens approach

Final putts

Hollannin kisa saattoi olla rankin pelireissu ikinä, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä. Joka paikkaan sattuu ja joka paikkaan voisi nukahtaa. Hyvistä yöunista huolimatta herätykset olivat aikaiset, mutta kyllä se tästä kun pääsee omaan sänkyyn lepäämään.

Sunnuntaiaamu valkeni valkoisena. Sumua oli julmetusti, näkyvyys jotain 30 metrin luokkaa. Lämmittelyt, ilmoittautumiset ja muut rituaalit piti hoitaa sumussa (lämmittelyyn se toi oman haasteensa). Tuntuma ei ollut kovin huisi, olin edelleen väsynyt eilisestä. Toisella väylällä missasin vahvasti 5-metrisen putin ja otin bogin. Ei varsinaisesti kohottanut itseluottamusta. Draivit lähti minne sattuu, eikä puteissakaan kehumista ollut. 10 pelatun väylän jälkeen pääsin maiskuttelemaan jo toista birdietä ja ensimmäistä kertaa alle par:in. Sehän ilo jäi lyhyeksi kun en osunut saareen seuraavalla. Kolmannen birkun onnistuin vielä kalastamaan, mutta muuten tökin par:ia. Kierros oli tylsää selviytymistä ja maaliin pääsyn odottelua. Kaksi bogia sinällään on kuitenkin ihan hyvä tulos. 59.

Ykköspoolissa tapahtui, Simonille 63, Henrik Johansenille 54 -> Henrik siirtyi heitolla johtoon.

Juho Vähätalo valmistautuu syöksymään kohti sumua.

Haaveena oli kiristää kisan kolmannella kierroksella sen verran, että olisin kiivennyt ykköspoolin, mutta haaveeksi jäi. kärkipooli pelasi siihen 60 hujakoille, joten 59:llä ei paljon noustu. Finaaliin siis kakkospoolista sijalta 7. Pronssipaikalle 5 heittoa, neljännelle sijalle 3 -> mahdollisuuksia oli vaikka mihin – ennen kuin finaali alkoi.

Avausväylämme oli 4, par-vitonen. Avaus oli ihan kelvollinen, sitten alkoi tapahtua. Väylällä on yksi ranteenpaksuinen ranka, joka täytyy kiertää. Valitsin oikean, osuin keskelle. Uutta matoa koukkuun eli hysse puuhun ja rolli outtiin. Siitä milliin ja kutonen korttiin. Pääsääntöisesti takaa-ajo on haastava jos painaa kaasun sijaan jarrua.

Vitosväylällä heitin hyväntuntuisen avauksen, josta sain jo kehujakin, joka kuitenkin vain tuntui hyvältä. Ryteikköön ja nelosta korttiin. Kutosella outtiin ja bogi. Kolme väylää, 4 päälle, 6 väylää jäljellä. Samaan aikaan muut heput painaa böördiä böördin perään. Ei paljon naurattanut, tai itse asiassa tossa vaiheessa alkoi jo naurattaa. Ja heti seuraavalta väylältä birkku (niin myös kaikille muille). Ja heti seuraavalta väylältä bogi. Yhtä juhlaa. Loppu meni hienoista heitoista nautiskellessa, par:eja ei juuri tullut. Lopputuloksena 3 yli, hävisin mm. 9 heittoa Sylvain Gougelle samassa poolissa, Sylvain pelasi todella hienosti.

Henrik Johansen hoiti yllättäjänä koko homman kotiin kahden heiton erolla. Huikea suoritus, hauska nähdä uusia nimiä tulosluettelon kärkisijoilla.

Sellainen oli Hollanti, tulipahan käytyä. Jaetulle 8:nnelle sijalle Vähätalon Juhon kanssa. 8. on melko kaukana tavoitteista, mutta finaalia lukuun ottamatta kohtuullisen tasaista suorittamista. Tästä on hyvä jatkaa alkaneeseen kauteen. Tiedossa on treeniä.