Jokseenkin hämmentävää olla tammikuussa pelaamassa majoria, mutta näin se tällä kertaa on. Eteläisen pallonpuoliskon ensimmäinen major pelataan Perthissä, Länsi-Australiassa. Kisa alkaa huomenna klo 03.30 suomen aikaa, 9.30 paikallista.

Matka Ausseihin on pitkä, ja matkasuunnitelmiin kuului parin päivän pysähdys Singaporessa. Ei, siihen ei liity frisbeegolf mitenkään. Tutuksi tuli kenties maailman kallein ostoskeskus sekä kontrastina little indian 5 dollarin lounas paikallisten seurassa. Ihan miellyttävä ja helppo kokemus, mutta henkilökohtaisesti ei ole hinkua päästä uudestaan.

Singaporesta jetstarin höykytyksellä Perthiin, viiden tunnin yön yli lento aiheutti niska-, pää-, käsi ja polvikipua, sekä univelkaa. Mutta se oli halvin.

Jotta matkanteko olisi helppoa, niin Jussi noutikin meidät lentokentältä ja siitä painettiin suoraan treenikiessille. Etukäteen videolta tylsäksi tuomitsemani rata muuttui todella mielekkääksi korkeuserojen havainnoinnin myötä. Pitkät väylät antavat etua isoille käsille, ja muutama metsäisempi mauste tuo sopivasti vaihtelua. Lisäksi strategisesti sijoitetut greenit antavat aivoille töitä. 40 asteen helle aiheuttaa siihen sitten vielä oman mausteensa.

Parin treenikierroksen myötä tänään oli aika vapaapäivälle. Sehän tarkoitti käytännössä hotellilta 40 metrin päässä sijaitsevaa Intian valtameren rantaa ja 25-asteista vettä. Illalla oli tarkoitus vähän vielä puttailla ja herkistellä, mutta nelituntiseksi venyneet avajaiset päivällisineen ja aboriginaalinäytöksineen muuttivat suunnitelmia.

Huomenna siis kisakiessille. 3 litraa vettä ja sateenvarjo, niillä pärjättäneen helteessä. Rata on koluttu läpi, ihmetemppuja ei ole tiedossa. Kauas kannattaa heittää.

On mahdollista,  että kisa käy kovinkin tylsäksi mitä tulee sijoituksista taisteluun, sillä ratingien perusteella matkaa on sekä eteen- että taaksepäin. Ja sen perusteella lienen seitsemäs. Radalla se paremmuus kuitenkin mitataan, joten eiköhän tässä päänahkoja lähdetä metsästämään. Huomenna pitkästä aikaa tositoimiin, katsotaan minkälaiseen talvikuntoon sitä on päästy!

Tämmöttis laji-ikoni Jussi Meresmaa kommentoi kierrostani. Tarkoitti toki bogifreetä, mutta tuo oli paljon hulvattomampi.

Oli miten oli, sunnuntai- eli finaalipäivä, mestaruudet jaossa. Rehellinen ajatusmalli oli, että 9-10 alle riittäisi mitaleille, tulos kuulostaa absurdilta, mutta mahdolliselta. Vaatii toki lähes virheetöntä peliä, mutta lauantain 4 alle hölmöilyjen kera antaa viitteitä, että se on mahdollista.

Viidennellä väylällä, kun laitoin neljännen böördiputin alle 5 metristä sisään, alkoi hyvänolon tunne hiipiä kaulukseen. Neljä alle, 13 väylää jäljellä à 10 alle ja mitalit eivät ole mitenkään mahdoton homma, kunhan ei hölmöile. Kutosväylän par oli odotettavissa, ei kuulu hyökkäysväyliin. Etuysin jälkeen – upotettuani 7 alle 5.metristä birkkuputtia olo oli vähän epäuskoinen. Käytännössä joka ikinen draivi oli juuri kuten suunnittelin.

Takaysille. Kymppiväylän eilinen painajainen kummitteli mielessä, mutta se kääntyi positiiviseksi huolellisuudeksi ja tuloksena mikäs muu kuin 5-metrisellä birkkuputilla pirjo. Täydellinen sekaannus syntyi väylällä 11, kun putti olikin 9-metrinen – ei voinut kuin painaa alapeltiin. Seuraavalla takaisin mukavuusalueelle ja birkkua korttiin. 13:n avaus puiden yli 9 metriin, tällä kertaa huomattavasi parempi putti, joka sekin alaraudan päältä pomppasi vielä ulos. 14:n seiskametrinen upposi ongelmitta. 15:llä käytin vain kaksi heittoa, mutta avaus liukui niukasti outtiin à jouduin tyytymään kolmoseen. 16:lla herpaannuin ja avaus oli luokaton, lähestyminen samoin, mutta 8-metrisellä putilla pelastin par:in ja 17:llä avaus 4 metriin.

Viimeinen väylä, 11 alle ennen kierrosta olin varma, että tällä oltaisiin mitalitaistossa, mutta tässä vaiheessa oli jo ilmiselvää, että joku muukin onnistui tänään hyvin.. Hyökkäysmoodilla, mutta seiftimmällä (väärällä) kiekkovalinnalla avaus jäi 15 metriin, putilla ei toivoakaan mennä mukiin. Lopputulos 50 heittoa, 11 alle.

Vähän statistiikkaa:

*13 väylällä puttaamassa birkkua 10 metrin sisältä (lisäksi yhdellä ringissä, mutta outissa). 16:lla meikäläisen pelisuunnitelmalla ei voi päästä rinkiin. Kolmella väylällä siis voin sanoa epäonnistuneeni draivissa

*Nolla puttia yli kympistä sisään (näitä tosin oli vain yksi)

*Kaksi puttimissiä ringistä.

Draivipeli oli ihan huikeaa, enkä lähipeliäkään voi moittia. Inhimillisiä virheitä pari hassua, mutta muutoin aikalailla täydellistä suorittamista.

Mielenkiintoinen statistiikka myös: eilisen 40-metrisen putin jälkeen pelasin 20 väylää 13 alle bogifree. Yksi onnistuminen (tuuri) käänsi kelkan täydellisesti, itseluottamus taivaisiin, tulokset huipputuloksia. Mitä tästä opimme? Aina kannattaa yrittää sisään.

Totuus kuitenkin valkeni, vaikka pelasin päivän best roundin, muut pelasivat myös todella hyvin. Sijoitus nousi 3 sijaa kuudenneksi, johon olen tyytyväinen. Kuten todettu, 10 sakkiin ekalla kierroksella ja sitten nousujohteisesti kohti loppua. Näinhän se meni, mutta kuvittelin nousevani enemmän sijoja. Olisi pitänyt pelata paremmin.

Nämä maisemat ja merituulet jäävät toistaiseksi rauhaan (tuskin kovin rauhaan kun pelaajia riittäävielä myöhään syksyyn, mutta kisojen osalta)

Lämpimät onnittelut Jallelle ensimmäisestä mestaruudesta! Jälleen meni titteli oikeaan osoitteeseen! Haluan onnitella myös Hennaa ja Eveliinaa naisten sarjan dominoinnista. Nämä nuoret naiset tulevat viitoittamaan suomalaisen naisfrisbeegolfin polkua! EM- ja MM-kisoja odotellessa.

Kausi on lopuillaan, mutta into huipussaan. Muuta en tässä vaiheessa voi sanoa, kuin että ensi vkonloppuna Kukkulan Kuninkaassa joutuu meikäläisen voittaakseen pelaamaan aika hyvin.

Tulokset löytyvät liiton kisakoneesta.

Kuvia löytyy kisan facebook-sivuilta

Videot löytyvät kisan youtube-kanavalta

Kiitos järjestävälle organisaatiolle, hienot kisat Oulussa osataan veivata!

Rakas päiväkirja, Tuloskeli. Näin luukutti sosiaaliset mediat, intternetit ja sanomalehdet. Paikan päällä tuuli kuitenkin tuntui, joskin kierroksella vaikutus pelaamiseen jäi maltilliseksi. Tällä kertaa kaikki tietolähteet olivat siis oikeassa.

Henkilökohtainen kierros alkoi ongelmilla, sormirolleri puun alta 15 metriin, putti tuulessa yläpantaan ja bogia korttiin. Kakkosväylällä pääsin paikkaamaan ykkösväylän bogin ja peli alkoi rullata positiiviseen suuntaan. Pitkiä epäonnistuneita putteja muutama, mutta birdie sieltä ja toinen täältä. Ysiväylällä kumpukorille 8-metrinen putti upposi, ja siitä hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Etuysi 3 alle, yhden jäljessä suunnitelmia, mutta hyvällä fiiliksellä.

10. väylä on meikäläiselle täysin bonusbirdie. Seifti avaus ja sitten putteriannukkaa. Seiftiavaus jäi tällä kertaa kätöseen ja pääsin 40 metriä tiiltä. Onneksi pois pöheiköstä. Suunnittelin siinä rollerit ja putterit ja seiftit à päädyin seiftaamaan. Otetaan helppo par. Perus pd flippasi täysillä outtiin. Erikoisleijutteluannukalla kulman taakse 8 metrin putille, jonka kuitenkin sössin ja tuplabogia raapustettiin korttiin. Leuka rintaan. 12:n 12-metrinen putti tuntui maukkaalta, joskin 13:n 10-metrinen alapelti vei taas vähän fiiliksiä.

15 on radan helpoin väylä. Heitetään sinne päin ja sitten putataan. En osunut siihen 28 metriä leveään väliin, ja jäljelle jäi vielä 30-metrinen lähestyminen. Se osui viimeisiin puihin ja 6 metrin putti ohi. Radan helpoimman väylän saldo on bogi, birdie, bogi.

Väylä 16 lienee radan vaikein väylä. Siitä ei montaa birkkua oteta, vasenkätisen tai foreheittäjän ässälle mahdollinen avaus putille. Itselläni jäi 50-metrinen lähestyminen, ultimatebaunssilla alivakaa putteri keskelle mukia ja kakkosta korttiin. Mainittakoon kuitenkin, että Jani Ikonen otti 6 metrin putilla kakkosen, en ole ihan varma kumpi on kovempi suoritus, meinaan 6 metriin pääseminen on melkein epätodennäköisempää kuin 50:stä mukiin laittaminen.

Sillä siivellä mentiinkin sitten loppuun saakka, hyvät avaukset, hyvät putit, kakkosia korttiin. Lopputulos 4 alle varsin tyydyttävä ottaen huomioon välimokellukset. Fiilis on hyvä, huomenna jatketaan siitä mihin tänään jäätiin. Puttaaminenkin alkaa luistaa. Pelisuunnitelman mukaan peli kulkikin, bogit ja tuplabogit eivät vain kuulu suunnitelmaan. Tulos on parantunut joka päivä (rating huonontunut), nyt on mahdollista pelata huomenna aidosti kova tulos. Huomenna isolla vaihteella hyökkäämään, mitaleille.

Päivän suorittaja oli Jalle Stoor. Ei oo järkeä, 13 alle:

Rataennätystä tarkistamassa

13 allehan siitä tuli. Eniten silti hämmentää perättäiset OB-kolmoset eilisellä kierroksella.

10 tunnin yöunet ja myöhäinen lähtö oli juuri sitä, mitä kaipasin peliä varten. Kunnon lepo ja rauhallinen aikataulu. Tyädellistä. Toinen pelipäivä valkeni aurinkoisena syyspäivänä, shortsikelit, mutta tuuli ei ollut merkittävästi lannistunut. Suunta oli eri kuin torstaina, mutta voimakkuus melkein yhtä kova. Itselle tuntui siltä, että suunta oli suotuisampi.

Ykkösväylän painajainen kummitteli eiliseltä mielessä, erityisesti kun kahdella heitolla pääsin viiteen metriin puttaamaan par:ia. Tällä kertaa paholainen jäi kakkoseksi, ja putti upposi mukiin. Varsin miellyttävä alku, vaikkei böördiä herunutkaan. Päivän trendi oli noin 10-15-metriset birkkuputit. Näitä ei uponnut yhtään, mutta oli tarjolla melkein kaikilla väylillä. Positiivinen vilahdus meriväylältä purjeveneiden lipuessa taustalla: avaus 3 metriin ja birdie korttiin.

Purjeveneet ja Kiteboardit taustalla

Väylällä 11 vihdoin 8-metrinen birdieputti upposi ja ohjasi peliä entistä parempaan suuntaan. Väylän 13 bogi oli harmillinen. Jäi kierroksen ainoaksi, mutta harmittaa vietävästi edelleen. Avauksella ei ole mitään muuta väliä, kunhan heittää riittävän korkealle. Puiden yli, sitten katellaan. En heittänyt riittävän korkealle – yllätys. Yksi ainut virhe minkä voi tehdä, älä kokeile kotona. Siitä vähän haastava lähestyminen osui ehkä vähän epäonnekkasti koivun (ei Pasi) runkoon, ja 15-metrinen putti alapeltiin. Positiivista väylällä oli, että puttiyritys oli kohtuullinen (verrattuna muihin päivän kommelluksiin).

Yksi 11-metrinen putti väylällä 15 veivasi tuloksen 3:een alle, ja jätti lupaavan maun huomiselle.

Tuuli ei saanut yliotetta meikäläisen pelistä vieläkään (muahahahhaaa), huomenna pitäisikin olla jo tyynempää. Alkaa kuulostaa tuloskeliltä.

Kärki on ehkä yllättävänkin lähellä, vain kaksi heittoa kolmossijaan. 8-10 –metrisiin putteihin kun saan jonkun tolkun vielä huomiselle, niin alkaa homma rullata. Sijoitus on 10., kolmosryhmästä huomenna nousujohteisesti kohti kärkeä. Lienee aika lähteä puttitreenille Virpiniemeen.

Tulokset

Kisan facebook-sivut

Ratakarttakin unohtui linkittää aiemmin.

Huikeaa! Kuten kaikki jo tässä vaiheessa tietävätkin, niin menestystä tuli roppakaupalla joka sarjassa joka puolella ja koko ajan. Haluan onnitella koko joukkuetta lämpimästi! Hienoja suorituksia olivat kaikki, mutta muutaman haluan tässä vielä tuoda esiin:

1)      Seppo Euroopan (entistä) kovinta jätkää (Simon) finaalissa kahden heiton päästä takaa ohi. On upeaa nähdä, miten pienestä tauosta huolimatta Seppo on noussut takaisin frisbeegolfin eliittiin. Harmillista on se, että maailmanmestaruutta joudutaan odottamaan vielä ainakin 11 kk.

2)      Niko junnusarjassa taisteli viimemetreille saakka voitosta, mutta ensi kisoihin jäi vielä vähän nälkää. Yksin pääsääntöisesti ruåtsalaisten keskellä piti Suomen lippua korkealla, nähtäväksi jää koska Niko haastaa Suomen ja Euroopan avoimen huiput.

3)      Jenni nousi päättäväisesti voittoon naisten sarjassa, ja Hannele hienosti kolmanneksi. Suomalaisen naisfrisbeegolfin tulevaisuus näyttää auvoisammalta kuin koskaan (oman urani aikana). Upeaa!

4)      Seniorisarjojen mitalisijat Villelle, Käpälle ja Markulle tekevät tästä suorituksesta jokseenkin aukottoman. Kaikissa sarjoissa mitaleille! Ei liene tapahtunut hetkeen.

Hienoa tytöt ja pojat!

Nyt kun hehkutukset on hehkutettu, niin kannattaa jatkaa feisbuukin selailua. Seuraavaksi keskityn 18. sijan suorittajan tunnelmiin.

Finaalipäivän aamu oli henkilökohtaisesti jokseenkin tuskainen. Flunssa kehittyi yön aikana ja aamulla olo ei ollut terävimmillään. Lämmittely oli laiskaa, mutta sain senkin jotenkin vielä kerättyä kasaan. Referaatti: pelasin sunnuntain hyvin.

Ensimmäisen neljä väylää meni tuhriessa, mutta väylien 5-7 birdiet veivät etuysin tuloksen 3 pakkaselle, kuten tähänkin saakka. 9-väylän 7-metrinen böördiputti tarjosi mahdollisuuden kohentaa vielä tulosta, mutta hutihan se meni. 11 (triplamando) ja 12 (saariväylä) olivat tyypillisesti meikäläisen kierroksissa käänteen tekevät väylät. Jos niistä selvisi kunnialla, kierros sujui loppuun saakka. Huolellisella tekemisellä saa yleensä huolellisen lopputuloksen ja 5 alle tuloksella peli jatkui viimeisille 6:lle väylälle.

Muutaman puttivirheen lisäksi loppukierroksen ainut kauneusvirhe sattui väylälle 13, jossa lykky oli kuitenkin suotuista. Mandon virkaa toimittanut voimalinjapylväs sinkosi kiekon väylän puolelle ja sain virheeni vielä anteeksi. 14:n 6 metrin birkkuputtimokaa en kyllä pysty vieläkään sulattamaan. Siitä sisuuntuneena loppukierroksella ei sitten tarvinnutkaan enää putata, paitsi 18:lla eaglea 20 metristä. Viimeisiltä neljältä väylältä otin nostobirdiet – näinhän sen pitikin mennä. Kierroksen lopputulos 9 alle, en voi olla kuin tyytyväinen tässä vaiheessa.

Mikä mahtavinta, kierroksen pahimmat mokat olivat putteja. (mikäs siinä nyt on niin mahtavaa?) Tarkoittaa, että draivit & lähestymiset osuu. Yleensä draivit on heikoin osa-alueeni. Puttaaminen on helppoa, joten sitä on myös helppo parantaa. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että reilun viikon päästä lumisateeessa Oulussa pääsee haastamaan ihan Euroopan kärkinimiä!

Valtaisan kuvareportaasin kera vielä onnittelut kaikille mitalisteille ja muille joukkueen jäsenille (tulihan myös kotiin viemisiksi Nations cup –voitto) ja erityisesti 18:nneksi sijoittuneille:

Herkullinen asetelma ennen viimeistä väylää

Voittoputti mukissa!

Voittajan on helppo hymyillä!

Suomelle kultaa!